Quantcast
Channel: Haaveena hyvä kuva
Viewing all 318 articles
Browse latest View live
↧

Kuopion museo

February 2, 2017, 9:56 am
$
0
0
Melkein unohdin, että kävimme joululomalla Kuopion museossa. Vasta kun tyhjensin kameroiden muistikortteja, tuli kuvat vastaan. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan =D. Kipparini äidin puolellta suku on kotoisin Kuopiosta ja olemme ottaneet tavaksi vierailla joululomalla Kipparini serkun perheen luona. Pidämme kaikki ulkoilusta ja niin lähdimme kävellen keskustaan ja piipahdimme Kuopion museossa.




Kävelimme Minna Canthin puiston ohi ja otin hänen patsaasta kuvat muistoksi.  Minna on 1800-luvulla vaikuttanut suomalainen naiskirjailija, lehtinainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja jonka "kädenjäljestä" saamme nautti näinäkin päivinä. Minna Canth eli ison osan elämästään Kuopiossa.






Kuopion museon ovessa oli vekkuli ovenkahva. Käydään sisään!


Museossa oli näyttelyitä monessa eri kerroksessa. Rappukäytävässä "patsasteli" Elisa Lönnrot, tuo Suomen kansalliseeppoksiemme Kalevalan ja Kantelettaren tekijä.



Kuopion museossa on monia perusnäyttelyjä, joissa on esillä mm. Pohjois-Savon esihistoriaa ja asumista, elinkeinoja ja elämää ylipäätän. Koska oli menossa joulunaika, oli museoon ripoteltu esille tonttuja mitä yllätyksellisimpiin paikkoihin. Pienemmillä museovierailla meni aika mukavasti, kun he etsivät niitä.




Alli Karvosella oli kahvikauppa Puijonkatu 15:sta vuosina 1897 - 1969.  Museossa oli paljon katseltavaa ja tutkittavaa. Sieltä löytyi monia sellaisia esineitä, joita oli nähnyt tai jopa käyttänyt lapsena. Sopu teltta löytyy vieläkin vanhempieni vintiltä koottuna =D.


Kipparillani meni tovi aikaa näitä vanhoja valokuvia katsellessa. Nämä maisemat ovat hänelle jo lapsuudesta tuttuja, sillä kesiä tuli vietettyä mummolassa.


Perusnäyttelyihin kuului myös luonnontieteelliset näyttelyt itäsuomalaisesta luonnosta ja sen vuodenkierrosta ja historiasta. Luonnollisesti tämä osuus oli minusta paras! Rakastan katsella eläimiä, jopa täytettyjä sellaisia. Tuli myös luettua paljon lisätietoa, mm. sen että sukeltaessaan koskikara ottaa siivillään vauhtia vedenalla.






Kaikkein mahtavin eläin näyttelyssä oli villakarvamammutti kaukaa jääkaudelta. Tämän eläimen luota sitä jäi laajakulmat kamerassa saman tien pieneksi =D.


Vaihtuvista näyttelyistä tämä "Metsän mestarikokit - Masterchef of the Forest"oli minusta tosi viehättävä. Siinä metsän eri eläimet olivat valmistaneet herkkuja omista lempiraaka-aineista. Niitä oli sitten kokoonnuttu syömään yhdessä.




Saukolla oli sushia.... oi, yksi minun lempi herkuistani! Olipa hänellä silakoitakin, tykkään kyllä kovasti niistäkin.




Orava oli leiponut itselleen käpykakkua... kuinkas muutenkaan =D. Kärpällä oli lautasellaan ajan mukaisesti nyhtömyyrää =D. Näyttelyyn mahdollista tutustua vielä 15.4.2017 saakka.


Toinen suosikkini vaihtuvista näyttelyistä oli "Sata vuotta - sata kuvaa". Valokuvataiteilijoiden ja ammattivalokuvaajien otokset antaivat näyttelyssä kattavan otannan suomalaisen maaseudun eri vaiheista. Esillä olivat suomalaisen maaseudun viljaisat pellot, metsämaisemat, ihmiset työn äärellä ja nämä yllä olevassa kuvassa olevat ladot. Ladot ovat kyllä minustakin tosi kuvauksellisia. Niitä tulee itsekin aina kuvattua, kun vain sellainen kohdalle sattuu. Tähän näyttelyyn on mahdollista tutustua aina 6.5.2017 saakka.

Tässä postauksessa oli vain pintaraapaisu Kuopion museon tarjonnasta. Kannustankin teitä kaikkia, jotka näillä "huudeilla" liikutte, piipahtamaan mueossa. Itse pidin tästä paikasta kovasti. Hienosti koottujen näyttelyiden päätteeksi voi museokaupasta käydä ostamassa vielä jotian tuliaisia kotiin veimiseksi. Lisätietoa ja ennen kaikkea museon aukioloajat löydät heidän nettisivuilta täältä.

↧
Search

Vene Båt 2017 - messulippuarvonta

February 6, 2017, 8:13 am
$
0
0
<Olen rummuttanut kevättä jo kertaalleen tässä blogissa. Veneilijälle varma kevään merkki on tietysti Vene Båt 2017 messutapahtuma!



Tästä alkaa perinteisesti uusi veneilykausi käyntiin. Messuilla on mahtavaa tavata veneilytuttuja, käpistellä kaikkia ihania tarvikkeita ja tehdä tietenkin tulevan kauden välttämättömät hankinnat, kuten tiskiaine Pidä Saaristo Siistinä osaltolta. Talven aikana on hyvää aikaa tarkistella varusteita ja niiden kuntoa. Messuilta saa hankittua tarvittaessa täydennystä.


Oi joi... kuulen jo lokkien äänen ja veden liplatuksen rantakalliolla. Ja tuoksu, eikö tuoksukin meri ihanalta?


Hyvää ruokaa meren äärellä.


Pian satamat täyttyvät veneistä ja iloisista venekunnista. Saamme viettää aikaa yhdessä luonnon helmassa ja hyvässä seurassa. Tai sitten voi mennä ihan rauhassa luonnonsataman kuuntelemaan luonnon ääniä.


Kaikkea tätä on mahdollista päästä fiilistelemään tulevana viikonloppuna alkavilla venemessuilla. Minulla saan ilokseni osallistua messuille bloggaajana ja siitä hyvästä pääsen arpomaan kaksi kappaletta messulippua. Yksi onnekas voittaja voittaa molemmat liput, sillä kaverin kanssa on mukava mennä yhdessä messuille. Kirjoita kommenttikenttää, mitä meri ja luonto sinulle merkitsevät ja olet mukana messulippupaketin arvonnassa. Arvonta alkaa n y t .. nyt ja päättyy torstaina 9.2.17  klo18:00. Voittajalle ilmoitetaan arvonna jälkeen ja tulos julkaistaan myös täällä blogissa. Messuliput toimitetaan sähköpostilla voittajalle. Anonyymit huom. muistakaa kirjoittakaa kommenttikenttään sähköpostiosoite, jonne voi ilmoittaa voitosta ja toimittaa liput. Onnea kaikille arvontaan!


Messut alkavat tämän viikon perjantaina ja kestävät aina seuraavanviikon loppuun.

Messujen aukioloajat ovat seuraavat:

perjantai 10.2. klo 14-18
la-su 11.-12.2. klo 10-18
ma-pe 13.-17.2. klo 11-20
lauantai 18.2. klo 10-18
sunnuntai 19.2. klo 10-17

↧
↧

Venemessulippu arvonan voittaja 2017

February 9, 2017, 10:41 am
$
0
0
Olen ajatellut pitkin vuotta vaihtaa jossain vaiheessa blogini alustaa. Ja nyt se tuli jälleen mieleni päällimmäiseksi, sillä osa kommenteista ei ollut tullut blogiin, vaikka olin ne mielestäni sinne hyväksynyt. Onneksi kommentit olivat tallella sähköpostissa, joten sain kaikki halukkaat mukaan arvotaan. Blogger on haastanut minua alustana jonkin aikaa ja tuntuu että tahti vain kiihtyy, joten vinkkejä toimivasta blogialustasta otetaan lämmöllä vastaan!


Vaan mennäänpä asiaan. Osallistujamäärä ei ollut suuren suuri, mutta kaikilla osallistujilla oli sitäkin suurempi intohimo merelle =D. Oli mukava lukea teidän kommentteja (myös ne jotka löysin sähköpostistani), ne olivat niin kuvavia ja pystyin samaistumaan ihan jokaiseen.


Arvontalaput laitettiin kameran objektiivipussiin. Juniori toimi tälläkin kerralla onnettarena ja voittaja on...



... (rumpujen pärinää)..... SUVI! Onnea Suvi voitosta! Lähetän sinulle kaksi pääsylippua sähköpostiisi. Antoisia messuhetkiä rakkaan harrastuksesi parissa. Ehkä jopa nähdään messuilla =D.
↧

Keväisellä luontopolulla

February 17, 2017, 10:31 am
$
0
0
Viimeviikonloppuna oli sunnuntaina jälleen aivan ihana aurinkoinen sää. Viime talvena en päässyt kuvaamaan viiksitimaleja, joten päätimme Kipparini kanssa lähteä katsomaan löytyisikö niitä nyt. Paikan päällä pitää mennä meren jäälle ja edellisellä viikolla oli ollut mukavasti pakkasia, joten ajattelin, että nyt taitaa olla tämän talven ainoa hetki mennä niitä etsimään. Seuraavalle viikolle oli luvattu jälleen ilman lämpenevän.


Viiksitimalit viihtyvät merenrannalla ruovikossa. Viime talvena kävin katselemassa niitä eikä kameraa ollut mukana. Päätin tulla seuraavan päivänä uudelleen kameran kanssa ja siinä kävikin sitten niin, että räntää tuli koko päivän vaakatasossa ja seuraavalla viikolla ilma lämpeni. Niin jäi timalit kuvaamatta =D. Minähän en tunnetusti mene meren jäälle ihan helpolla.






Jaa että missä ovat kuvat viiksitimaleista ? Tällä kerralla ei näkynyt viiksiä eikä timalia =D. Ei kerrassaan linnin lintua. Kaukana puussa oli lauma harakoita, se siinä. No, ainakin päivä oli aivan ihana ja keväinen, joten mikäpä siinä oli kahlailla ruovikossa.






Vastarannalla oli lintutorni. Kiipesin sinne katsomaan, eikö tosiaan yhtään lintua ole paikalla. Ei ollut (huokaus). Lintutornin vierestä meni Hanikan luontopolku. Kipparini ehdotuksesta päätimme lähteä katselemaan, mitä polun varrelta löytyisi.




Rantaa pitkin kulki hulppeat pitkospuut. Talvella tosin pystyi kävelemään myös niiden vieressä, koska oli pakkasta. Tämä on ehdottomasti paikka, jonne pitää päästä keväällä uudelleen. Voi löytyä vaikka mitä kivaa =D.




Hanikan luontopolun pituus on 5 kilometriä ja se menee Suinonsalmen, Kaitalahden ja Soukansalmen maastossa. Polun varrelta löytyy kaikkiaan opastaulua ja tietoa luonnosta. Luontopolun varrelle mahtuu monta erilaista maastoa. On tervalepikoita ja kalliomänniköitä. Löytyy rannan ruovikkoa ja sekametsää. Pitkospuita pitkin oli helppo kulkea, mutta löytyi matkan varrelta myös hieman mäkistä ja kallioista maastoa. Nämä osuudet soveltuvat parhaiten hyväkuntoisille vierailijoille. Luontopolun eri kohtiin pääsee mukavasti myös julkisella liikenteellä. Kartan Hanikan luontopolusta löydät netistä.




Luontopolku oli hyvin merkitty joten eksymisen vaaraa ei ollut. Oli ihanaa liikkua luonnossa. Pysähdyimme välillä naamat aurinkoon päin kuuntelemaan ja tuoksuttelemaan kevättä.





Luonnossa on kyllä ihana liikkua ihan jokaisena vuodenaikana. Kevät auringon lämmittäessä on mukavaa mennä myös sellaisiin luontokohteisiin, jossa voi vaikka lämmitellä makkarat.








Tulevana viikonloppuna Juniori lähtee viettämään hiihtolomaa mummolaan ja me vietämme Kipparini kanssa veneilykauden avajaisia, sillä menemme yhdessä venemessuille. Messuilla menee meiltä kevyesti pari päivää, niin paljon on nähtävää ja tuttuja tavattavana. Messuraporttia on siis luvassa tulevissa postauksissa. Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua teille kaikille!
↧

Vene 17 Båt messutapahtuma

February 21, 2017, 12:15 pm
$
0
0
Veneilykausi tuli avattua virallisesti viime viikonloppuna, sillä vierailimme Kipparini kanssa venemessulla. Venemessut järjestettiin tänä vuonna 48. kerran. Messut kestivät kymmenen päivää ja näiden päivien aikana kävi yli 71000 vesillä liikkumisesta ja vesillä harrastamisesta kiinnostunutta vierailijaa. Nähtävä oli tänäkin vuonna vaikka millä mitalla, sillä messuille osallistui 390 näytteilleasettajaa ja esitteillä oli 532 venettä. Niinpä mekin saimme Kipparini kanssa hyvin kulumaan kaksi päivää. Näytteilleasettajien lisäksi tapasimme messuilla monia mukavia veneily-ystäviämme. Oli aivan ihanaa vaihtaa kuulumisia ja tiedustella tulevan kauden suunnitelmia.


Heti Messukeskuksen eteläisen sisäänkäynnin yhteydessä oli Loki kahvila, jossa kahvittelun lomassa oli mahdollista kuunnella kaikenlaista mielenkiintoista ohjelma.  Lokistories on kaikille avoin merellinen palvelu, josta on mahdollista löytää monia kiinnostavia merellisiä tarinoita ja retkikohteita. Lisäksi palvelusta on saatavana mielenkiintoista tietoa merikulttuurista- ja historiasta. Hauskinta koko palvelussa minusta on se, että voit myös itse lisätä sinne omia merellisiä tarinoita! Pääset tutustumaan näihin tarinoihin täältä.




Alakerran venehallissa saimme kulumaan messupäivistä toisen ihan surutta. Näytillä oli monia merkkejä ja niistä monia eri kokoja. Täällä oli mahdollista tutustua vaikka minkälaiseen tarpeeseen. Tarjolla oli pienempiä yhteysveneitä, kalastusveneitä kuin massiivisia matkaveneitä, sellaisia kesäkoteja. Messut olivat ihan paratiisi moottoriveneilijälle. Vaan purjeveneet poistivat lähestulkoon kokonaan poissaolollaan. Näytillä taisi olla tasan kaksi venettä. Tämä seikka on kummastuttanut myös meidänkin veneileviä ystäviä, että miksi näin? Tarvikepuolella onneksi oli tarjolla paljon myös tuotteita myös purjeveneilijöille.




120 vuotta täyttävä Suomen Meripelastusseura oli myös paikalla messuilla. Tälle osastolle jämähdimme ensimmäiseksi vaihtamaan kuulumisia. Suomen Meripelastusseura on valtakunnallinen vapaaehtoisten meri- ja järvipelastusyhdistysten keskusjärjestö, joka pelastaa ja avustaa merihätään joutuneita ihmisiä merialueilla ja sisävesillä. Maksamalla Trossi jäsenmaksun vuosittain, voi veneillä kauden aikana hyvillä mielin. Sillä jos moottori lakkaa toimimasta, ajaisi karille tai kävisi jokin muu haaveri, tulee Meripelastus apuun ja hinaa lähimpään satamaan, mihin on saatavissa korjauspalveluita. Lisää jäsenyyteen liittyvistä eduista voit lukea täältä. Trossi on vallankin meille moottoriveneilijöille ihan välttämätön jäsenyys. Tämän vuoden uutuutena on Meripelastusseura julkaissut veneilijöille suunnatun Trossi-appi -mobiilisovelluksen. Sovelluksen avulla veneilijä saa mm. hyödyllistä turvalisuustietoa, tietoa merimerkeistä ja väistämissäännöistä ja paikkatiedon. Sovelluksessa on valmiina hätäpuhelupainikkeet. Tämä sovellus kannattaa ottaa käyttöön kun veneilykausi alkaa. Minä latasin sen jo omaan puhelimeeni. Lisätietoa sovelluksesta voit lukea täältä.


Ennen veneen vesille laskua on mahdollista käydä harjoittelemassa hätämerkinantovälineiden käyttöä  4.3. klo 11-15 Matosaaren pelastusasemalla Helsingissä osoitteessa Matosaarentie 22. Tilaisuuden järjestää Helsingin Meripelastusyhdistys. Harjoituksessa on hyvä tilaisuus ampua omat vanhentuneet hätäraketit, käsisoihdut ja merkkisavut. Hätämerkinantovälineiden päiväysleiman tulee olla vuodelta 2010 tai sitä uudempi. Paikalle voi tuoda myös tätä vanhemmat merkinantovälineet asianmukaisesti hävitettäväki. Ennen harjoitusta välineet tarkistetaan ja ampujille annetaan käyttökoulutus. Olemme Kipparini kanssa käyneet kaksi kertaa harjoittelemassa ja voin suositella tilaisuuttaa lämpimästi kaikille, myös meille naisille. Sillä kun hätä on käsillä, on hyvä jokaisen yli 18 vuotiaan osata käyttää hätämerkinantovälineitä. Kokemuksia meidän osallistumisesta voit lukea aikaisemmasta postauksesta Matosaaresta täältä ja Haukilahdesta täältä.


Trafin osastolla oli Yrmy äreänä siitä, että veneilijän varusteet eivät aina ole kunnossa. Minä en ainakaan uskaltaisi tinkiä turvallisuusasioista nimenomaan vesillä, sillä meri osaa olla halutessaan armoton.


Myös Lohjan Meriturva oli perinteisesti mukana messulla. Meriturvassa on mahdollista käydä harjoittelemassa turvallisuus ja pelastautumis asioita ihan käytännön tasolla. Ja voin kertoa, että siellä saa melko pian todeta, että luonnon voimat ovat valtavat. Tästä on ihan omakohtaista kokemusta, sillä osallistuimme Kipparini kanssa veneilijän pelastautumiskurssille pari vuotta sitten. Kokemuksia voit lukea täältä.


Venehallin perällä oli jälleen näytillä kauniita ja rakkaudella kunnostettuja puuveneitä. Sieltä bongasin tämän kekseliään kirjasta valmistetun käyntikorttitelineen. Nerokas! Osastolta löytyi myös monia veneitä, joilla oli mielenkiintoinen historia.




Minusta mielenkiintoisin oli tämä ensimmäinen Kultaranta vene. Sen on valmistanut André & Rosenqvist Turussa 1921. Tilaaja oli Suomen valtio ja vene tuli maamme Presidenttien käyttöön. Ihan mieletöntä ajatella, että presidenteistämme Ståhlberg, Relander, Svinhufvud ja Kallio ovat käyttäneet tätä venettä! Veneen on kunnostanut sen nykyinen omistaja Ismo Postarjeff. Upea työtä!






Ja heti perään seuraava mielenkiintoinen vene, Kultaranta II. Tämän veneen on valmistanut Wileniuksen telakka Porvoossa vuonna 1929. Tämän kauniin veneen on suunnitellut Gösta Kyntzell. Vene oli presidenttiemme Relanderin, Mannerheimin, Rytin ja Kekkosen käytössä vuoteen 1959 asti. Tämän veneen kunnostuksen on tehnyt Veneveistämö Andesson Kråkössä vuonna 1978 Aatos Erkon toimeista. Vene kuuluu Suomen Merimuseon kokoelmiin Kotkan Merikeskus Vellamossa.




Näytillä oli myös hieman suurempi puualus. Tähän jo mahtuu useampikin matkustaja.




Aluksessa oli näytillä tämä nätti pieni "baarikaappi" =D.




Harakka merellä eli meriharakka =D.




Nisse Häggblomin Outboard museo oli myös messuilla tutulla osastopaikalla. Nämä vanhat moottorit ovat minusta aina yhtä sympaattisia.








Seuraavaksi veneilyaiheinen vinkki pitkää kesälomaa viettäville nuorille, SMK:n järjestämät lasten ja nuorten veneilykoulun kesäleirit. Mutta kannattaa pitää kiirettä, sillä kurssit ovat kuulema todella suosittuja ja osa päivistä on jo täynnä. Lisätietoa SMK:n nuorten toiminnasta voit lukea täältä.






Kävimme Kipparini kanssa katsastamassa Targa 44 veneen. Komea ja iso vene, jonne mahtuu jo isompikin porukka kerralla. Meillä on Kipparin kanssa haaveena isompi vene. Tosin ihan näin isosta emme haaveile =D.




Tänäkin vuonna nämä vekkulit Mustangit olivat näytillä. Valikoimassa oli myös minun lempivärini, vaalean punainen =D.


Näiden punaisen ja sinisen lisäksi näytillä oli myös raikas vihreä ja keltainen. Varsinaisia merellisiä väriläiskiä =D.




Messujen purjevenenurkkauksessa oli näytillä Rion Suomen joukkueen kisakontti ja kisapurjeet.


Tässä oli teille raporttia ensimmäisen messupäivän osalta. Katsotaan seuraavassa postauksessa, mitä kaikkea ihanaa löytyi tarvikepuolelta. Voin sen verran vinkata, että esittelen myös melko vekkulin uutuuden =D. Kiitos Helsingin Messukeskukselle Bloggaaja passista.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Helsingin Messukeskuksen kanssa. Postaukseen valikoituivat nostot messuilta minun oman mielenkiintoni mukaan eikä niihin liity blogiyhteistyötä.
↧
↧

Vene 17 Båt tarvikeosastolla

February 23, 2017, 12:19 am
$
0
0
Ensimmäinen päivä messuilla meni ihan kevyesti alakerran osastoilla joten seuraava päivä oli pyhitetty yläkerran tarvikepuolelle. Siellä on ollut aina perinteisesti niin paljon nähtävää, että päivä menee helposti. Kuvavälipaloiksi laittelen alakerrassa olleita majakoita. Sanoin Kipparilleni, että jos meillä on koskaan mökki, niin haluan tuollaisen majakan sen pihaan. Ja Kippari sanoi OK! Eikös se tarkoita sitä, että saan majakan =D. Mukana on myös muutama muu kiva asia alakerrasta.


Minulle oli uusi tuttavuus tämä Saaristoradio. Hei tietysti ruuvasimme auton radion kyseiselle kanavalla ja hyvältä kuulosti. Ennen kaikkea oli näin majakkahulluna kiva kuulla haastattelu Suomen Majakkaseuran toiminnasta. Kuulosti mielenkiintoiselta! Tätä sitten kuunnellaan jatkossa.


Vuoden vierasvenesatamaksi 2017 rannikkoalueelta valittiin tänä vuonna Örö. Örö on uusi kohde, sillä se avattiin pari vuotta sitten yleisölle. En ihmettele valintaa ollenkaan, sillä Örö on mielettömän hieno paikka. Itse saari on mielenkiintoinen ja siellä risteilee kiinnostavia luontopolkuja. Satama on suuri, uusi ja siisti. Kuulimme messuosastolla, että sinne oli rakennettu vielä lisää venepaikkoja. Kävimme Örössä kaksi vuotta sitten, joten voit katsella kuvia paikasta ja lukea meidän kokemuksia täältä. Ellet ole vielä käynyt saarella, suosittelen kohdetta lämpimästi. Päästäkseen tälle ihanalle saarelle ei tarvitse omistaa omaa venettä, vaan sinne on mahdollista mennä myös yhteysaluksella ja taksiveneellä. Onnea Örön satamalle!



Vuoden vierasvenesatamaksi 2017 Järvi-Suomesta valittiin Laukaa. Tästä satamasta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, sillä veneilemme merellä. Uskon kuitenkin vahvasti, että Laukaa on tunnustuksen arvoinen, sillä huono satama ei pääse vuoden vierasvenesatamaksi. Onnea Laukaa!




Venemessujen ostoslistalla meillä oli Eestin uusi satamaopas. Sen saimme hankittua täältä Visit Estonia osastolta. Olemme viettäneet kaksi kesälomaa jo Eestissä ja hieman tällä hetkellä polttelee, josko mentäisiin ensi kesänäkin. Me rakastamme Eestiä ja voimme suositella lämpimästi siellä veneilyä kaikille. Uusia hienoja satamia tulee joka vuosi lisää, ihmiset ovat ystävällisiä ja satamien ympäriltä löytyy upeita maisemia, luontoa ja katseltavaa. Eikä pidä unohtaa Eestin hyvää ruokaa! Eestissä pärjää myös mainiosti suomenkielellä. Olemme tutkineet läntisen Eestin jo melko hyvin ja nyt kiinnostaisi itäpuoli kovasti. Sinne ennen kaikkea on tullut monta uutta satamaa. Jos halua lukea meidän kokemuksia Eestistä, niin tästä blogista löytyy monta. Ensimmäiset postaukset ovat helmikuulla 2013 ja seuraavat elo- ja syyskuulla 2014.


Messuilla oli esitteillä Haven Kakumäe satama, joka tulee Tallinnaan. Tämä satama tulee lähelle Rocca al maren ostoskeskusta. Matkaa satamasta on sinne reilu kaksi kilometriä. Satama avataan jo tulevana kesänä jolloin siellä on tarjolla veneilijöille peruspalvelut; vesi, suihku ja vessat. Sataman rakentaminen ja kehittäminen jatkuu aina vuoteen 2020 saakka, jolloin se on lopullisesti valmis. Tuolloin alueelta löytyy ravintoloita ja jopa kylpylä! Tänne on pakko päästä monta kertaa.


Välimajakka.


Minulle yksi osasto ylitse muiden on aina Ocean Spirit. Sen lisäksi, että liikkeen omistaja on aivan ihana ihminen, on tämän liikkeen valikoima monipuolinen ja mielenkiintoinen. Minulla oli ostoslistalla meidän veneastiaston sarjaan kuuluuvia kuohuviini "laseja" sillä olen onnistunut tiputtamaan meillä olevista pari lattialle ja ne saivat säröt. Nyt on uusia "laseja" ensi kesäksi tilalle =D. Aikanaan mietin pitkään, millaisen astiaston haluan meidän venelle ja tuolloin päätin että se on Nord wind ja Ocean Spiritistähän se tuli ostettua. En ole katunut valintaa ja tykkään astiastosta edelleen kovasti. Minusta se on merellinen ja ajaton.


Nämä kahvikupit ovat Nord wind sarjaan uudet kahvikupit ja nyt meillä on myös tällaiset! Edellisen malliin verrattuna näissä on parempaa se, että ne ovat pinottavat, joten menevät pienempään tilaan veneessä. Toinen mukava parannus on se, että ne ovat sisältä tumman siniset. Näin teen tummentumat eivät näy niin helposti =D.


Tätä kaupunkisadetakkia hypistelin pitkään. Mutta koska olimme ostaneet viime kesänä koko venekunnalle uudet sadeasut, jouduin jättämään tämän vielä rekkiin. Ihanan namu takki!



Ocean Spiritin osastolla oli uutuutena Rento Desing karttapussukoita. Aivan ihania. Hetki siinä meni polvillaan laatikolla tonkiessa, kun mietti että minkä niistä ottaisin. Mukaan lähti alla ole oleva pieni pussukka, jonka kartalta löytyi Aspö (aivan ihana saari muuten).


Ja nyt ei tarvitse alkaa harmittelemaan, että eipä tullut käytyä messuilla, sillä tällä ihanalla liikkeellä on huikea verkkokauppa, jonne pääset tästä. Ja jos olet liikkeellä Turussa, kannattaa piipahtaa Ocean Spiritin liikkeessä osoitteessa Linnankatu 37b. Sellainen pieni varoituksen sana, että siellä saattaa hullaantua totaalisesti ja päästä rahoistaan eroon =D.


Seuraava messuostos olivat nämä Kalakallen ihan sairaan hyvän makuiset lohirouheet. Heidän valikoimassa oli myös savulohikukkoa ja kinkkukukkoa, hyvää olivat nämäkin. Rouheissa kiinnosti erityisesti se, että ne olivat valmiita syötäväksi pastan kanssa sellaisenaan, joten käyvät todella mainiosti veneelle varamuonaksi. Ja kun jatkaa vähän kermalla niin saa vallan gourmeeta pöytään! Näitä ennättää tilamaan vieläkin heidän verkkokaupasta täältä.






Toinen messujen suosikkiosasto vuodesta toisen on tämä Studio Ishavetin osasto. Nämä tuotteet ovat yksinkertaisen kauniita ja merellisiä. Niitä löytyykin meidän veneestä jo niin paljon, että ole joutanut asettamaan itselleni suorastan ostokiellon =D. 




Studio Ishavetin myymälä sijaitsee Lohjalla osoitteessa Suurlohjankatu 22. Verkkokauppa on tällä hetkellä uusimisen alla, mutta tuotteita on siitä huolimatta mahdollista ostaa myös toimitusmyynnillä. Rohkeasti vain yhteyttä Tuijaan ja ostoksille. Ishavetilla on nyt myös facebook profiili, pääset sinne tästä ja nettisivuille täältä.

 Välimajakka.



O bagin italialaiset laukut olivat myös tänäkin vuona messuilla mukana. Myyjä kertoi, että laukut ovat niin suosittuja, että Suomessa tällä hetkellä jäljellä olevat laukut olivat suurin piirtein kaikki messuilla mukana.


Pidä Saaristo Siistinä osastolle pitää päästä aina, sillä ostoslistalla on kesän astianpesu aina. Samalla on mukava kuulla aina uusia tuulia heidän toiminnastaan. Olethan sinä jo jäsen? Hiihtolomalla jäseneksi liittyvä saa lahjaksi tämän heidän mainion pipon lämmittämään päätä. Pääset täyttämään jäsenhakemuksen täältä. Osastolla pääsimme äänestämään, miltä näyttää tulevan kesän jäsentarra. Jännittävää nähdä, voittaako oma suosikki =D. Uusi mielenkiintoinen juttu oli myös uudet Roope satamat. Kun menet käymään Roope satamassa, tiedät, että ympäristö asiat ovat hyvällä mallilla.




John Nurmisen Säätiön osastolta kävin hakemassa tämän Puhdas Itämeri saippuan. Saippua toimii hyvin käsi- ja vartalosaippuana ja parasta koko tuotteessa on, että se on 100% biohajoava. Saippua on valmistettu Suomessa käsityönä ja tuoksuu miedosti kesäiselle rantakaislikolle. Voit käydä saippua ostoksilla John Nurmisen säätiön verkkokaupassa täällä.


Kipparini silmät kirkastuivat kun hän pääsi Sea Caren osastolle. Siellä oli näytillä nämä Lumishoren tunnelmavalaisimet. Ihastelimme tällaisia viime kesänä Tukholman Wasa Hamnin satamassa eräässä veneessä. Ja olivathan ne aika bäheet. Loivat mukavaa tunnelmaa illan hämärtyessä. Saas nähdä, onko meillä tällaiset jossain vaiheessa =D. Tuotteista lisää tietoa Sea Caren nettisivuita.


Uutuutena löysin messuilta Jalotakan Jalovalot. Tänne kun laitetaan roihu ulos vaikkapa laiturille, ei tuli karkaa ja tunnelma on taattu. Valikoimaan kuuluu myös alla olevat jalovalopylväät jotka levittävät valoa kauniisti ympärilleen. Voit tutustua lisää näihin upeisiin tuotteisin täällä.




Postauksen viimeinen välimajakka.




Erottajan Majakan osastolla ihastelimme Kipparini kanssa näitä majakkamukeja. Minulla on niitä kotona jo mukava kokoelma, kiitos siitä kuuluu Kipparilleni. Osaston vitriinissä oli pari harvinaisempaa myynnissä jo hieman kovemmalla hinnalla. Erottajan Majakka on Helsingissä sijaitsevista merellisiistä liikkeistä suosikkini. Heidän merellisten tuotteiden valikoimaan pääset tutustumaan täällä.


Messuilla minut teki erityisen onnelliseksi, että sain huudettua huutokaupassa tämän Söderskärin majakan. Tämä majakka on minulle erityisen rakas siksi, että olen päässyt käymään siellä. Nyt voin katsella sitä oman kirjahyllyni päällä.


Joonaslokin osastolta oli Kipparini bongannut nämä todella kätevät fendari pidikkeet. Joskus joutuu tunkemaan satamassa sen verran pieneen välin, että fendarit vain soi ja pomppivat pois paikaltaan. Näiden pidikkeiden avulla ei tarvitse pelätä, että fendarin lähtevät irti. Fastfendereitä on kolmelle eri kaide koolle, 25mm, 32mm ja 40 mm kaiteille. Värejä löytyy kolme; musta, tumman sininen (oma suosikkini) ja vaalean harmaa. Vetolujuus on 150 - 300 kg. Siinä vaiheessa, kun viereen tulee naapurivene, on näiden avulla myös helppo ja nopea säätää fendarin korkeutta. Joonaslokin nettisivuille pääset tästä.





Messujen ehkä kaikkein hauskin uutuus löytyi Veleiron osastolta. Tämä on sähkökäyttöinen Stigo mopo, jonka saa taiteltua kasaan. Mopedi kulkee kolmen tunnin latauksella 15 kilometriä ja vääntöä löytyy. Tällaisella olisi hauska hurauttaa satamasta kauppaan. Kipparini kokeili mopoa messuilla ja oli vaikuttunut. Myyjä kertoi, että tämä oli niin uusi tuote, että olivat saaneet tämän näytekappaleen vasta ihan ennen messuja ja siksi hintakin on vielä päättämättä, mutta se kuulema asettuu jonnekin kahden tuhannen tienoille. Veleiron nettisivuille pääset tästä.




Lopuksi vielä pari tunnelmakuvaa Uusi Aalto osastolta, joka oli vesiurheilijan paratiisi.


Vene 17 Båt tapahtuma oli jälleen kerran vierailun arvoinen. Koko venemessu viikon kruunasi tietysti tieto siitä, että pitkään kaavailua veneveroa ei tulekkaan, jeee! Kovasti epäoikeuden mukainen se olisi ollutkin, mikäli olisi toteutunut. Vaikka tällä hetkellä ulkona onkin kova pyry, ei mene montaa viikkoa enää kun päästään vesille. Rakas mummovainaani totesi aikanaa, että keväällä uusi lumi on vanhan lumen surma. Tosin sitä vanhaa lunta ei ollut juurikaan enää täällä pääkaupunkiseudulla =D. Pyrystä huolimatta kaikille teille ihanaa kesän odotusta!

Kiitos Helsingin messukeskukselle bloggaaja passista. Tämän postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin ja kiinnostuksen aiheisiin, eikä niihin liity blogiyhteistyötä.
↧

Polarisaatiosuodin

March 6, 2017, 9:57 pm
$
0
0
Menossa on viimeinen viikko töissä ja sen jälkeen lennämme venekunnan kanssa kauas aurinkoon pariksi viikoksi. Koska olemme menossa todella kirkkaisiin ja aurinkoisiin maisemiin, päätin hankkia yleisobjektiivini nokalle polarisaatio suotimen. Luulen, että sillä tulee olemaan käyttöä kovasti myös kesällä merellä. Myös siellä on silloin kirkasta kun aurinko paistaa.

Mitä se moinen vehje kameran objektiivin nokalla oikein tekee? Suotimen päätarkoitus on vähentää valokuvista heijastuksia. Maisemakuvauksessa (mitä minäkin tulen lomallani kovastikin harrastamaan) saadaan sen avulla vähennettyä esim. heijastuksia veden pinnasta. Kun polarisaatio suodinta kääntää eri asentoon, saadaan esim. taivaan sineä vahvistettua tai nostettua luonnosta värisävyjä esiin.

Otin sunnuntaina pari testikuvaa ihan omalta parvekkeelta, koska oli kirkas ja aurinkoinen päivä. Polarisaatio suotimesta on iloa nimenomaan näissä tilanteissa. Ensimmäisessäkuvassa ei ole suodinta ja toisessa on.


Tässä ei siis ole suodinta. Liiallisessa valossa on se huono puoli, että kuva palaa silloin helposti puhki. Edes kuvankäsittelyllä ei tahdo saada tehtyä kunnolla korjauksia.


Ja tässä puolestaan suodin on käytössä. Huomaatteko eron? Odotan jo innolla että pääsen kokeilemaan suodinta ihan tosi toimissa.


Blogi on viettänyt tämän talven osalta melkoista hiljaiseloa ja nyt se vaikenee kokonaan reiluksi kahdeksi viikoksi. Mutta sen jälkeen sitten juttua riittääkin runsaiden kuvien kera. Ja että minne oikein menemme? Se jääköön yllätykseksi =D. Uteliaimmat voivat seurata kuvamakupaloja Instagramin puolelta. Ja kun palaamme lomalta kotiin, alkaa olla veneen vesillelaskun aika todella lähellä, jes! Kevät on niin ihmisen parasta aikaa =D.

↧

Loma on ohi!

March 28, 2017, 9:34 pm
$
0
0
Niin vierähti kaksi viikkoa lomalla Thaimaan Khao Lakissa ja on aika palata pikku hiljaa arkisten askareiden pariin. Mieli on kyllä vielä osittain Thaimaan ihanassa lämmössä ja korvissa pauhaa meren rauhoittava kuohunta. Kyllä oli haikea mieli nousta lentokoneeseen ja jättää tuo kaikki ihanuus taakse. Helposti olisimme voineet viettää siellä aikaa vielä toisen mokoman. Vaan välillä pitää palata, jotta voi taas lähteä, vai miten se menikään ? Mukana kotiin tuli suuri määrä upeita elämyksiä ja 1689 valokuvaa. Älkää säikähtäkö, en aio laittaa niitä kaikkia tänne näytille =D. Osan joudutte katselemaan, sillä muutama seuraava postaus käsittelee Thaimaan matkaamme.




Lähdimme matkaan perjantai-iltana 10.3. jolloin lentokentällä oli lakko menossa. Uutisissa varoiteltiin ruuhkista lentokentällä ja kehotettiin tulemaan paikalle hyvissä ajoin. Ruuhkaa oli kuulema luvassa ennen kaikkea turva- ja passin tarkastuksessa. Vaan toisin kävi. Lentokentällä oli hiljaisempaa kuin koskaan ja missään ei tarvinnut jonottaa. Tämä johtui varmasti siitä, että monia lentoja oli peruttu. 




Kippari löysi meille kohtuullisen hintaisen matkan TUI:lta jouluviikolla. Siitä alkoi loman odotus (joka nyt jo on ohi.... nsiif). Meillä oli edessä yölento Krabin lentokentälle. Monet pelkäävät Thaimaahan mentäessä pitkää lentoa, mutta aika lentokoneessa menee yllättävän nopeasti. Ja voin kertoa, että matkustamisen vaiva kannattaa nähdä, sillä perillä odottaa varmaa lämmintä, hyvää ruokaa, ihanaa palvelua ja varmasti maailman ystävällisin paikallinen kansa.


Jokaisen matkapostauksen pakollinen lentokoneensiipi kuva =D.


Olimme perillä Krabilla aamupäivästä. Aikaero Suomen ja Thaimaan välillä on viisi tuntia.  Kun astuimme ulos lentokoneesta, saimme kokea heti ihana Thaimaan lämmön. Se on kuin lehmän henkäys, lämmin ja kostea. Meillä oli lentokoneessa käsimatkatavaroissa kesävaatteet mukana. Suosittelen lämpimästi vaihtamaan ne koneessa ennen laskeutumista, sillä kohtuullisen pitkään kestävät lentokenttämuodollisuudet on paljon helpompi kestää, kun ei tarvitse hikoilla paksuissa vaatteissa. Kun leimat oli saatu passeihin ja tuijotettu passin tarkastuksessa kameroihin, kävimme hakemassa matkalaukut mukaan. Tämän jälkeen matkaoppaat opastivat oikeaan bussiin ja edessä oli vielä kolmen tunnin bussimatka Khao Lakiin.




Nämä sähköjohtojärjestelyt hämmästyttävät minua joka kerta yhtä paljon.


Matkan varrella oli ihanaa katsella upeita maisemia. Matkalla Krabista Khao Lakiin oli matkan varrella aivan ihania vuoria. Osa vuorista on todella jyrkkiä. Yritin sohia kameralla liikkuvasta bussista muutamia kuvia. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että uni meinasi viedä välillä väkisin voiton. Eikä ihme, olihan valvottuja tunteja takana jo toista vuorokautta.




Bussi pysähtyi kerran matkan varrella, jolloin pääsi käymään vessassa ja ostamaan vähän jotain matkaevästä.






Thaimaassa varman lämmön ja auringon lisäksi minua viehättää vihreys ja värikylläisyys. Tänä keväänä on Thaimaassa ollut poikkeuksellisen paljon sateita vuoden aikaan nähden. Tästä syystä jopa vesiputouksilla oli vettä poikkeuksellisen paljon. Normaalisti tähän aikaan vesiputoukset saattavat olla jopa ihan kuiva. Thaimassa on myös aivan ihania kukkia, niiden kuvia vilahtelee tulevissa postauksissa =D.












Thaimassa rakastetaan kaikkia ihania pieniä koristeita ja yksityiskohtia. Näitä riitti kuvattavaksi vaikka millä mitalla. Erityisesti kukkoja oli paljon näytillä, sillä olihan kukon vuosi menossa. Illan tullen avautuu aivan uusi maailma, kun ravintoloiden valokoristelut syttyvät luomaan tunnelmaa.






Yksi kauneimmista kukista ovat orkidea. 






Matkustaminen meinasi kyllä viedä mehut, mutta kaikki oli hyvin heti kun pääsimme perille. Bussimatkan jälkeen oli jo iltapäivä käsillä paikallista aikaa, joten saimme hotellihuoneen heti. Hotellin aulassa meitä odottivat matkalaulut ( ne lähtivät kentältä eri kuljetuksella) ja virkistävät mehut. Aaah, kyllä maistui! Matkalaukut toimitettiin meidän puolesta hotellihuoneeseen. Tämän kaltainen palvelu on jotain sellaista, mihin en ole tottunut. Tuntuu hassulta, että joku kuljettaa laukkua puolestasi. Oinas nainen on tottunut kantamaan laukkunsa itse =D. Meillä oli käytössä tilava bungalow joka oli meistä aivan ihana.  Myös sijainti osui aivan nappiin. Uima-allas oli aivan vieressä ja rannalle oli matkaa noin 30 metriä.

Kun saimme tavarat purettua laukuista kaappeihin, vedimme simmarit päälle ja menimme mereen uimaan. Ai että tuntui hyvälle! Uinnin jälkeen menimme syömään hotellimme omaan ravintolaan. Voitte kuvitella, mikä oli tämän matkustamisen, uimisen ja syömisen jälkeinen vaikutus? Meinasin elämäni ensimmäisen kerran sammua ravintolan pöytään selvin päin =D. Saimme maksettua laskun ja suuntasimme hotellihuoneeseen nukkumaan. Seuraavana päivänä olimme kuin uudesti syntyneet. Hotellimme oli aivan ihana, joten saatte siitä oman esittelyn seuraavassa postauksessa.

↧
Search

Ayara Villas - Khao Lak Thaimaa

March 29, 2017, 9:49 pm
$
0
0
Meidän hotelli oli niin ihana, että lupasin siitä teille ihan oman postauksen. Kipparini oli tehnyt huolellista työtä hotellin valinnassa. Khao Lakissa pieniä "kauppakeskuksia" on jokaisen hotellin lähettyvillä. Itse varsinaiseen Khao Lakin keskustaan hotellilta oli noin viisi kilometriä, mutta se taittui aina mukavasti edullisella taksikyydillä. Yleensä jokaisen hotellin lähettyviltä löytyy minimarketti, josta voi hakea mm. vettä ja pientä purtavaa ja ennen kaikkea lisää aurinkorasvaa. Niin tämänkin hotellin kulmalla sellainen oli.




Ayara Villas koostui kolmesta, toisiaan lähellä sijaitsevasta kokonaisuudesta. Hotellin respan läheisyydessä sijaitsi hotellihuoneita perinteisessä muodossa. Alimmista huoneista oli mahdollisuus päästä huomaan omalta "parvekkeelta" suoraan uima-altaaseen.


Houkutteleeko uimaan?






Hotellia vastapäätä, tien toisella puolella sijaitsi bungalow alue. Me olimme varanneet itsellemme käyttöön juuri bungalowin ja se oli ihana! Bungalowit saattavat olla hieman isompia kuin hotellihuoneet. Meillä oli käytössä bungalowo, jossa oli suuri huone, pieni keittiö (jossa myös jääkaappi ja kahvinkeitin ja kahvia) sekä tietysti suihkutilat.




Bungalowimme sijainti oli täydellinen, sillä aivan sen vieressä oli toinen uima-allas. Piipahdimme siellä monesti uimassa. Kun saavuimme paikalle, meitä odotti nämä vekkulit pyyhenorsut =D. Norsu seisoi rantapyyhkeen päällä. Thaimaassa tapana on, että värillinen pyyhe on rantapyyhe ja sen voi siis ottaa mukaan rannalle ja vaikkapa snorklausreissuille. Itse elefantti oli tehty valkoisesta kylpypyyhkeestä ja niitä tuli käyttää vain hotellihuonessa. Ja jotta elefantti kuulisi jotain, sille oli tehty korvat valkoisesta käsipyyhkeestä =D.






Tässä aurinkotuolit lähi uima-altaalla. Uima-altaassa oli hieman viileämpi vesi kuin meressä, joten siellä oli aivan ihanaa välillä käydä vilvoittelemassa.




Bungalowi alueen jälkeen tuli seuraavaksi merenranta. Tämä oli hotellissamme aivan parasta! Ranta oli ihana hiekkaranta ja eniten tykkäsin siitä, että hotellin ravintola sijaitsee merenrannalla. Samaisessa paikassa oli tarjolla aamupala, joka oli todella runsas. Tarjolla oli munakasta eri täytteillä, oli leipää, lisuketta, pekonia, nakkia, thairuokaa, hedelmiä, mysliä ja ennen kaikkea hyvää kahvia ja teetä. Nautin todella siitä, että sain syödä runsaan aamupalan rauhassa, lämpimässä ilmassa ja kuunnella samalla meren laineiden kohinaa.


Ravintolassa oli myös todella hyvä ja edullinen ruoka. Kun tulimme snorklausreissulta, olimme sen verran väsähtäneitä, että emme jaksaneet lähteä etsimään ruokapaikkaa kauempaa, joten söimme hotellimme omassa ravintolassa. Kävimme lomamme aikana useamman kerran täällä syömässä. Ruoka oli todella hyvää ja edullista. Henkilökunnalle pitää antaa erikoismaininta. He olivat niin ihania ja ystävällisiä, että minulle tuli ihan tippa linssiin (itkijänainen kun olen) kun hyvästelimme heitä viimeisenä päivänä. Ei ole monessa hotellissa tullut johtaja halaamaan, täälläpä tuli. Heitä kaikkia jäimme kaipaamaan. Toivottavasti nähdään vielä joskus.




Rannalla oli pikkuinen baari josta pääsi hakemaan virvokkeita =D.








Rannalla oli hotelliasiakkaiden käytössä rantatuoleja. Tässä kohtaa pitää ihmetellä sellaista tapaa kuin rantatuolin varaaminen. Edellisessä kohteessa oli aivan sama tapa käytössä, että kun henkilöt tulivat aamupalalle, he kävivät varamaassa rantapyyhkeellä tuolit. Minusta tämä ei ollut reilua. Siellä ne tuolit olivat pyyhkeiden kanssa varattuna tyhjillään pitkän aikaa, ennen kuin tulivat paikalle. Eikö olisi ollut reilua, että tuli otetaan käyttöön silloin kun tullaan rannalle? Tilanne oli kuitenkin se, että jos haaveili menevänsä oman hotellin rannalle, piti tehdä samoin, varata tuoli itselle.


Hotellin omalla rannalla oli ihana hiekkapohja. Meren aallot olivat kuitenkin välillä melko suuret. Onneksi pienillä lapsilla oli käytössä kellukkeet ja renkaat. Erään mukavan ruotsalaisen pariskunnan kanssa saimme makeat naurut aikaiseksi. Rouva oli tulossa uimaan ja sitten tuli iso aalto ja hän huomasi sen jälkeen istuvansa kaukana hiekalla =D. Onneksi häntä ei sattunut ja saimme nauraa makeat naurut. Tilanteessa oli kotivideoainesta. Rannan tuntumassa oli hierontakeskus. Ajan sinne sai varattua hotellin aulasta.


Thaimaan rannoilla on valtavasti erikokoisia rapuja. Niitä tulee kuvia lisää matkan varrella. Tämä komistus patsasteli meidän hotellin rannalla.




Oman hotellimme rannalla oli kaunis auringonlasku. Sitäkään ei tarvinnut lähteä kauemmaksi katsomaan. Meidän koko venekunta oli sitä mieltä, että hotelli oli ihan paras!

Thousands of thanks to the hotel staff.  You all made ourvacation trulywonderful. Wewill neverforget you! All the best to you all.
↧
↧

Markkinat Khao Lak Thaimaa

March 31, 2017, 12:11 am
$
0
0
Mikäli joskus lähdet matkalle Thaimaahan, älä missään nimessä ohita iltamarkkinoita. Khao Lakissa iltamarkkinat järjestettiin maanantaina, keskiviikkona ja lauantaina. Me kävimme markkinoilla loman aikana kolme kertaa, niin mukava tunnelma siellä oli. Markkinoilla sai tehtyä myös hyviä kauppoja.




Kaupantekoon Thaimassa kuuluu oleellisena osana tinkiminen. Myyjä kertoo ensin oman hinnan ja siitä se sitten lähtee. Laskukone vaihtaa paikkaa kädestä toiseen ja ostohinta kohtasi jossain vaiheessa. Meillä oli tinkiessä myyjän kanssa välillä niin hauskaa, että ei meinattu saada naurulta kauppoja päätökseen. Osa myyjistä muisti meidät jo seuraavalla kerralla kun olimme uudelleen markkinoilla.




Markkinoilla oli myytävänä vaikka mitä. Oli vaatteita, kenkiä, laukkuja, matkamuistoja, mitä ikinä vaan voitte kuvitella. Täältä tuli hankittua suurin osa tuliaisista.




Markkinoilta löytyi myös tuttu trendireppu =D.




Thaimaassa ihastelen aina näitä mopokojuja. Niissä myytiin niin kuumaa ruoka, lettuja kuin hedelmiäkin. Vallankin paikalliset asukkaat ostivat ahkerasti näistä syötävää. Tällainen olisi kätevä itselläkin, voisi ajella aina sinne, missä on asiakkaita. Hotellimme edestä ajeli aina silloin tällöin hedelmämyyjä. Hän tööttäili torvella, jotta kuuli, että myyjä on taas tulossa =D.


Hyvien ostosten lisäksi kannattaa markkinoilla maistella näitä herkkuja. Tarjolla on kanaa, kalaa, äyriäisiä ja vaikka mitä muuta hyvää. Söimme joka kerta markkinoilla ollessa. Asiakas valitsee haluamansa tuotteet ja myyjä kuumentaa ne joko grillissä tai öljyssä. Mukaan tulee mausteinen kastike, nam!










Nämä perunakierteet olivat aivan ihania. Päälle sai valita eri makuista maustetta. Me otimme Juniorin kanssa juustomaustetta.






Tarjolla oli myös vähän eksoottisempaa välipalaa. Täytyy myötää, että olin tänäkin vuona hannari, enkä uskaltanut maistaa =D. Kyllä en ensin pitää joutua autiolle saarelle ilman ruokaa, ennen kuin suostun näitä suuhuni laitamaan.






Happy chair =D.



Markkinatunnelma Thaimassa on sellainen asia, että sitä ei pysty selittämään, se pitää ehdottomasti itse kokea. Jos siis matkustat Thaimaahan, älä missaa markkinoita.
↧

Similanin saaret Thaimaa

April 1, 2017, 1:20 am
$
0
0
Yksi vahva syy, miksi monesti valitsemme matkakohteeksi juuri Thaimaan, on varman lämmön lisäksi loistavat snorklais mahdollisuudet. Teimme tämänkin loman aikana kaksi snorklausreissua, joista ensimmäinen suuntautui Similanin saarille. Khao Lakisa oli valtava määrä erilaisia sukellus- ja snorklausretkiä tekeviä yrityksiä. Me valitsimme molemmat reissut TUI:n retkivalikoimasta. Itse retket järjesti Raya divers. Retki olisi ollut saman hintainen, olisi sen sitten ottanut TUI:n oppaalta tai Rayalta suoraan. Koska yhteistyökumppanina oli juuri Raya divers, oli molemmilla retkillä myös suomalaisia oppaita mukana. Thaimassa on sellainen sääntö nykyään, että matkan järjestäjät eivät saa veääa ja opastaa paikallisia retkiä, vaan opastus annetaan paikallisille. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osalle retkistä ei tullut suomenkielistä opasta mukaan, joka puolestaan saattoi rajoittaa mm. vanhempien suomalaisten osallistumista retkille. Minä puolestani pidän siitä, että työ annetaan juuri paikallisille asukkaille. Teimme näiden snorklausreissujen lisäksi myös pari paikallista retkeä, niistä myöhemmin lisää.




Varhain aamulla meidät haettiin pikkubussilla hotellilta. Lähtö oli niin aikaisin, että emme ehtineet aamupalalle, vaan hotellilta oli laitettu meille valmiiksi aamiaisboksit.  Myös satamassa oli tarjolla kahvia ja teetä, sekä pientä purtavaa. Meidän venekunnalla oli omat snorklauslasit ja hengitysputket mukana, mutta niitä saattoi myös lainata paikanpäällä, joten omia ei välttämättä tarvita. Saavuttuamme satamaan, jokaiselle sovitettiin mukaan uimaräpylät. Samalla kun nautimme sataman antimista, meille käytiin läpi päivän kulkua. Olimme koko retken aikana kansallispuistoalueella, joten mihinkään eläimiin ei saanut koskea ja mitään ei saanut ottaa mukaan, kuten kiviä ja simpukoita.


Seuraavaksi jätimme rantasandaalit sataman koriin ja nousimme speed boatin kyytiin. Veneessä oli thaimaalainen miehistö, joka palveli iloisella ja auttavalla asenteella meitä koko päivän. Kippari nosti peukkua ja sitten mentiin. Speed boatissa on tyypillisesti kolme tai neljä keskimäärin 450 hevosvoiman moottoria. Veneen vauhti oli kovaa, katselin mittaristoa, että vauhti oli keskimäärin 30 solmua koko ajan, oli sitten aaltoja tai ei. Meille sopi, olimme iloisia, kun pääsimme merelle. Joissain kohti vene haukkoi aaltojan sen verran kovalla ryskeellä, että en suosittele kyytiä selkävaivoista kärsiville. Tai ainakin heidän kannattaa istua veneessä mahdollisimman taakse.


Noin puolitoista tuntia matkaa ja saavuimme Similanille. Similanin saariryhmä koostuu kaikkiaan yhdeksästä saaresta. Alueen kansallispuistoon kuuluu näiden lisäksi kaikkiaan 11 saarta, Similanin yhdeksän saaren lisäksi Koh Bon ja Koh Tachai. Similanin saarista saaret yksi, kaksi ja kolme ovat kilpikonnien suojelualuetta. Me emme nähneet tällä reissulla valitettavasti yhtään kilpikonnaa. Kilpikonnan selässä on noin kuusikymmentä laattaa joita peittää suojakerros. Niin suloisia kuin ne kohdalle osuessana ovatkin, on erityisen tärkeää, että kilpikonnaan ei kosketa.  Suojakerros on hyvin ohut ja jos sitä silitellään, suojakerros kuluu. Pahimmassa tapauksessa kilpikonna saattaa saada infektion ja jopa kuolla siihen.


Merenalainen maailma oli jälleen ihastuttava. Tosin ihan niin kalaisat eivät olleet nämä paikat, kuin mitä olimme nähneet kaksi vuotta sitten Koh Lahtan matkalla. Silti ihastelin silmät ymmyrkäisenä, mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään. Ylipäätään oli ihanan rentouttavaa lillua lämpimässä meressä auringon paisteessa. Auringosta tuli mieleen, että meitä ohjeistettiin laittamaan aurinkorasva vähintään puolituntia aikaisemmin ennen veteen menoa. Muuten aurinkovoide olisi liuennut herkästi veteen ja omalta osaltaan saastuttanut koralleja. Tykkäsin koko retken aikana kovasti siitä, että meille kerrottiin luonnosta, ja siitä, kuinka voimme omalla toiminnalla suojella sitä. Oppaat Anette ja Aleksi olivat asiansa osaavia.




Seuraavaksi tuli käsky nousta takaisin veneeseen ja ajoimme saarelle numero neljä lounaalle. Tällä saarella on Thaimaan prinsessalla kesähuvila. Jos itse prinsessa on saarella, ei sinne silloin ole muilla menemistä =D. Kuva ei ole meidän veneestä, sillä tässä on neljä moottoria, meillä oli kolme. Vene peruutetaan hiekalle ja vedetään köydellä ankkuri hiekkaan. Veneestä ulos tultaessa on jo tosi matalaa, joten edes shortsin lahkeet eivät välttämättä kastuneet.




Lounas nautittiin seisovasta pöydästä ja kyllä se maistuikin hyvälle! Lounaan jälkeen oli vielä tunti aikaa katsella saarella, ottaa aurinkoa tai vaikkapa uida. Näillä saarilla, minne mennään maihin, on aina myös vessat käytettävissä.


Kipparini bongasi lepakoita puusta.






Saaren ranta oli oikea paratiisisaari. Vesi oli kaunista turkoosin väristä ja hiekka oli todella hienoa. Tämä hiekka on muuten itseasiassa papukaijakalan "kakkaa" =D. Aikuinen papukaijakala tuottaa noin 90 kiloa hiekkaa vuodessa. Kalat murskaavaat korallin kappaleita terävillä hampailla. Korallista ne syövät pehmeän sisuksen ja muu osa kulkeutuu ruuansulatuskanavan läpi hienona valkoisena korallihiekkana. Menestyisivätköhän he Suomessa? Saisimme näin upeita rantoja =D. No, mieltä
puuttuvat merestä korallit. Papukaijakaloja näimme paljon. Niiden touhuja on aina upeaa katsella sillä ne ovat suuria ja värikkäitä kaloja.




Päivisin näillä rannoilla on todella paljon turisteja, täällä ennen kaikkea Kiinasta. Jos haluat päästä nauttimaan tästä kauneudesta ihan rauhassa, on saarelle mahdollista jäädä myös yöksi. Saarella voi majoittua telttaan tai pieneen bungalowiin. Tällaisia retkiä kannattaa tiedustella paikallisilta retken järjestäjiltä.




Aika rannalla meni nopeasti ja pian meitä kehotettiin nousemaan veneeseen. Seuraavaksi suuntasimme Donald Duck bay lahdelle joka sijaitsee saarella numero kahdeksan. Lahti on saanut nimensä korkealla sijaitsevasta suuresta kivestä, joka muistuttaa Aku Ankan päätä. Täällä meillä oli mahdollista snorklata rannasta ja kiivetä näköala paikalle.






Tämän niin kutsutun Aku Ankka kiven vierelle oli mahdollista kiivetä. Matka sinne oli osittain melko haastavaa, enkä suosittele sitä liikuntarajoitteisille. Matkan oli osittain melkoista kiipeämistä ja väillä kuljettiin kivien välissä selkä kumarassa. Vaan kun pääsi perille, oli maisema todella kaunis.








Seuraavaksi nousimme jälleen veneeseen ja pienen matkan jälkeen pysähdyimme snroklamaan Koh Bonin edustalle. Tässä Juniorin tyylin näyte =D.


Kun saavuimme takaisin satamaan, olivat siellä vastassa rantasandaalit nätissä rivissä. Saimme vielä ottaa välipalaa ennen kuin siirryimme takaisin pikkubussiin ja saimme kyydin takaisin hotellille. Matkan aikana oli veneessä tarjolla koko ajan juotavaa. Henkilökunta tarjosi myös ananasta ja vesimelonia, kyllä maistuivat hyvälle! Retki oli kaiken kaikkiaan ihan super ihana. Meitä oli mukava porukka eri maalaisia snorklauksen harrastajia mukana. Erityis kiitos kuuluu kuitenkin veneen miehistölle, he pitivät meistä todella hyvää huolta koko päivän aikana. Lisäksi erityiskiitokset suomalaisille oppaille Anetelle ja Aleksille, meillä oli tosi mukavaa!

↧

Elämyksiä ja elefanttikylpyjä - Khao Lak Thaimaa

April 3, 2017, 11:55 pm
$
0
0
Lomalla on mukava ottaa rennosti ja loikoilla. Kahden viikon reissulla on kuitenkin aikaa tehdä muutama retkikin ja katsella ympärille. Ostimme TUI:lta puolipäiväretken tutustumaan elefantteihin. Tämän retken he järjestivät yhteistyössä Eco Khaolak Adventuren kanssa, joten oppaana toimi paikallinen henkilö. Jälleen kerran meidän haettiin pikkubussilla hotellilta ja suuntasimme paikalle, jossa neljä elefanttirouvaa viettivät lököisiä eläkepäiviä. Täällä heitä kohdeltiin hyvin.




Matkalla elefanttipaikalle, opas kertoi meille paljon tietoa elefanteista. Hän näytti kuvia siitä, kuinka elefantit olivat joskus tulleet viidakosta ja istuneet autojen konepeltien päälle. Auts, pahaa jälkeä näkyi tulevan. Elefantit ovat perhekeskeisiä ja koko lauma puolustaa pienempiä. Siksi pienet ovat aina lauman keskellä, kun kuljetaan eteenpäin. Opas kertoi myös, että jos villielefantti lauma ympäröi ihmisen, ei kannata juosta karkuun, sillä ne lähtevät perään ja saavat sinut kiinni. Vaikka ne näyttävät hitailta, ovat elefantit halutessaan todella nopeita. Tilanteesta selviää parhaiten kun toimii kuten karhun kanssa, on vain paikoillaan ja antaa elefanttien perääntyä laumana rauhassa. Tämä siis ihan vaan neuvoksi, jos joskus tulee elefanttilauma vastaan =D.






Sieltä saapuivat päivän kunniavieraat, rouva elefantit näytille. Kyllä ne olivat isoja! Ihan puistatti kun elefantti kulki ihan vierestä ohi!. Opas kertoi, että tällä hetkellä Thaimaassa on vain 5 prosenttia elefantteja siitä määrästä, mitä niitä on joskus aikoinaan ollut. Elefantteja vainottiin ja kun ihmiset ottivat uuden paikan asuakseen, piti sieltä saada elefantit pois. Vai miltä tuntuisi, että perustat banaanifarmin ja yhtenä yönä on kaikki banaanit poissa, kiitos elefanttien =D. Vaikka ymmärrän kyllä farmarin kannalta asian, olen silti pahoillani niistä tavoista, joilla elefantteja tuhottiin ja karkotettiin. Oppaan näyttämien kuvien perusteella, siitä oli eläimen kunnioitus kaukana.












Rouvat asettuivat karsinoihin ja sitten oli vuorossa ruokailua. Retken hintaan kuului yksi korillinen banaania ja lisää sai ostaa halutessaan muutamalla bathilla. Banaanit tekivät kauppansa. Yksi rouvista oli varsinainen kone, banaania meni kärsän kanssa suuhun nopeammin kuin ennätin tarjoilemaan =D. On se vaan vekkuli vehje tuollainen kärsä.


Kärsät ojossa, lisää banaaniaaaaa!






Kun banaanit oli saatu nautittua, alkoi retken ehdottomasti hauskin osuus. Pääsimme pesemään elefantteja! Meillä oli uimapuvut jo valmiina vaatteiden alla. Ensin menivät elefantit veteen ja sitten sai ottaa juuriharjan ja mennä perässä. Oli tosi upea hetki, päästä näin lähelle noin suurta eläintä. Elefantin nahka on oppaan kertoman mukaan kaksi senttimetriä paksu, joten se kesti harjaamisen hyvin. Heittelin vettä elefantin selkään ja harjasin. Harjasin selästä ja korvan takaa. Harjasin otsasta. Katselin tätä komeaa eläintä silmiin ja juttelin hänelle rauhoittavia asioita. Ihan selväsi hän tykkäsi kovasti. Kuvat tästä upeasta hetkestä jäävät kotialbumiin =D. Mikäli halusi, oli mahdollisuus istua elefantin selkään. Minä jätin väliin, on se niin korkea paikka, eikä mitään satulaa. Olisin varmasti molskahtanut veteen =D.








Ennen hotellille paluuta, pysähdyimme vesiputoukselle, jota tällä kertaa tuli jopa vettä. Kiitos siitä kuuluu hyvin poikkeukselliselle alkuvuodella, jolloin Thaimaassa on satanut vuoden aikaan nähden melko paljon. Myös vesiputouksella oli mahdollisuus uida. Paikallisilla lapsilla oli siellä menossa mukavat uintihetket. Retki kesti vain puolipäivää, joten hyvin ehdittiin vielä hotellin rannalle ja uimaan. Tämä päivä jäi lomastamme mieleeni yhtenä ikimuistoisena päivänä.
↧

Surin Islands - Thaimaa

April 4, 2017, 8:10 pm
$
0
0
Toinen snorklausreissu tehtiin Surinin saarille. Tämäkin retki ostettiin TUI:lta ja se toteutettiin Raya Diversin kanssa yhteistyössä. Tämä takasi sen, että jälleen saimme suomalaiset oppaat mukaan. Ja mikä mukavinta, he olivat edelliseltä retkeltä tutut Anette ja Aleksi! Pahoittelen heti näin alkuun, että tämä postaus sisältää kuvia ihan liikaa. Mutta kun oli niin paljon kaikkea ihanaa kuvattavana =D.


Meidät haettiin jälleen aamulla aikaisin hotellilta ja ajoimme samaan satamaan kuin edellisellä kerralla. Siellä oli meille jo tutut seremoniat. Saimme kuulla päivän kulusta, miten toimitaan luonnonsuojelu alueella (sellaiselle olimme jälleen menossa). Sovittelimme räpylät, söimme pientä purtavaa, kävimme vessassa ja sandaalit koriin ja menoksi. Saimme tälle reissulle edellistä isomman veneen, jes! Ja hyvä meno oli taattua.








Saimme tälle reissulle edellistä isomman veneen, jes! Ja hyvä meno oli taattua. Monelta taholta meille oli kerrottu, että Surin olisi Similania parempi kohde ja näin loman jälkeen voin todeta, että sitä se oli. Joten jos aiot ottaa vain yhden snorklausreissun lomasi aikana, suosittelen ehdottomasti Surinia.


Tällä kertaa merellä oli hieman edelliskertaa enemmän aaltoja, mutta sekös meitä haittasi. Kuvassa oleva Kippari ajoi venettä kaasupohjassa hyvällä sykkeellä. Tämä meinasi olla joillekkin hieman liika, vallankin tulomatkalla ( ne ruotsalaiset, ne ruotsalaiset) =D. Me nautimme kyydistä ja reippaasta menosta!


Ensimmäinen etappi oli Mae Yai Bay. Aurinko paistoi ihanasti ja jälleen oli mukava katsella merenalaista maailmaa. Täällä oli upeita koralleja ja näin elämäni ensimmäisen kerran mustekalan (sen omassa elinympäristössä). Oli vaikuttava näky!




Pitihän sitä ottaa selfie vedenalla =D. Tässä siis allekirjoittaneen tyylin näyte. Näytän kyllä ihan joltain hyönteiseltä!




Seuraava pysähdys oli Chong Khad Bay. Myös täällä oli upeita näkymiä ja korallit todella lähellä. Alla olevat keltamustat kalat olivat siitä hauskoja, että ne uivat myös melko lähellä pintaa. Oli ihan jännittävää kun parvi näitä kaloja uiskenteli rinnalla. Kipparillani oli käytössä GoPro Hero kamera sukelluskepin päässä. Sillä tuli ihan järkyttävän hienoa jälkeä. Nämä meikäläisen räpellykset eivät ole mitään niiden rinnalla. Jos sukellat tai snorklaat paljon, suositteen ehdottomasti GoPron käyttöä.






Sitten oli vuorossa lounas jälleen seisovasta pöydästä. Vene ajettiin parkkiin tuttuun tapaan hiekalle Mu KO Surinin kansallispuistoon. Tarvitseeko kertoa, että kyllä maistui jälleen hyvälle! Retken aikana oli jälleen juotavaa ja pientä purtavaa tarjolla koko ajan.












Ruokailun jälkeen oli jälleen tunti aikaa katsella ympärille, tai vaan ihan sulatella ruokaa kauniilla hiekkarannalla. Tänne on mahdollista myös tehdä yönyli retkiä. Yö oli mahdollista viettää joko mökissä tai rannalla teltassa. 




Jälleen oli tarjolla paratiisimaisemaa. Käyskentelin rannalla kameran kanssa ja nautin maisemasta. Näitä on sitten ihana muistella kotona Suomessa.






Menopelit rivissä. Saarella oli siis muitakin ryhmiä kuin vain me.


Tästä kuvasta tykkään itse jotenkin tosi paljon!






Rannalla oli vanha veneen hylky. Rakastan vanhoja hylkyjä! Kiertelin aivan haltioissani kamerani kanssa sen ympärillä etsien kuvakulmia. Vene oli ihana! Seuraavaksi siis liian monta kuvaa veneen hylystä =D.










Ruokailun jälkeen kävimme snorklaamassa vielä Ao Bonilla. Se oli edellisten tavoin todella mukava snorklauskohde. Ennen kotiin paluuta piipahdimme vierailulla merimustalaisten luona. Ja se sitten olikin valokuvaajan paratiisi!




Täällä lapset oppivat ensin uimaan ja vasta sitten puhumaan. Katselin kyläläisten menoa ja olisin voinut muuttaa heti sinne asumaan! Niin kiireetöntä ja onnellisen näköistä elämää. 








Merimustalaiset olivat tehneet itse aivan ihania ranne- ja kaulakoruja. Minä olisin viihtynyt täällä paljon pidempäänkin, sillä siinä vaiheessa kun ennätin keskittymään kuvaamisen jälkeen ostoksille, tulikin käsky jo nousta veneeseen. Onneksi ennätin kuitenkin jotain ostaa muistoksi, sillä tämä kylä teki minuun suuren vaikutuksen. Meidän venekunnalla on vähän sellainen haaste, että tykkäämme tutkia asioita ja paikkoja paljon pidempään kuin mitä yleensä retkillä annetaan aikaa =D.


Nuorin ja suloisin myyjä! Nämä lapset olivat niin ihania, että onneksi ei sittenkään ollut liikaa aikaa tehdä ostoksia, olisin ostanut varmasti matkabudjettini kuralle =D.








Oman yltäkylläisyyden keskellä sitä ei voi muuta kuin ihmetellä, miten paljon vähemmällä ihminen tulee toimeen ja on silti onnellinen. Ihan vähän kävi jopa kateeksi heitä. Pitäisikö laittaa vuorotteluvapaa anomus menemään ja muuttaa tänne vuodeksi? Se voisi olla antoisaa aikaa.










Nyt teillä on varmasti jo kuvaähky, joten ei enempää kuvia. Satamaan palatessa saimme jälleen nauttia välipalaa ennen lyhyttä bussimatkaa takaisin hotellille. Retkipäivä oli jälleen kerran aivan upea. Meillä oli mukavia snorklauskavereita mukana ja Raya Divers pisti parastaan asiantuntemuksella ja turvallisella toiminnalla. Kiitos jälleen Anette ja Aleksi, meillä oli huippu päivä!
↧
↧

James Bond island ja floating village - Khao Lak Thaimaa

April 8, 2017, 2:35 am
$
0
0
Olimme jo kotona päättäneet, että tällä lomalla haluamme käydä tuolla kuuluisalla James Bond saarella. Niinpä lähdimme jälleen retkelle =D. Tämä retken ostimme Eco Khaolak Adventurelta. Aamulla ennätimme juuri syödä nopeasti aamupalan ja sitten oltiinkin jo menossa kohti kansallispuistoa.


Kun saavuimme perille, saimme käskyn käydä vessassa sillä, täältä jatkoimme matkaa pitkähäntäveneellä ja niissä ei ole vessa käytettävissä.






Meitä oli iloinen joukko retkeläisiä Suomesta, Ranskasta ja Englannista liikkeellä. Ajelimme Thaimaan saaristossa ja ihailimme maisemia. Täällä saaristo on todella paljon erilaisempaa kuin mihin me olemme tottuneet. Saaret näyttävät suurilta osin enemmänkin vuorilta.










Jonkin aikaa ajeltua alkoi James Bond saari siintyä näköpiiriin. Vene ajettiin hiekalle ja pääsimme rantautumaan. Saaren oikea nimi on Koh Tapu (koh tarkoittaa Thaimaan kielellä saarta). Vuonna 1974 saarella kuvattiin James Bond ja kultainen ase elokuva jonka jälkeen saarta on kutsuttu James Bond saareksi.




Siinä se elokuvasta kuuluisa "töttörö" on. Luonnossa paljon pienempi, kuin minkä kuvan elokuvasta saa. Myös itse saari oli todella pieni. Meillä oli tuuria, sillä olimme melko aikaisin liikkeellä, joten saarella ei ollut ihan mahdottomasti porukkaa.






Hieman suretti se, että kun kerta saari oli niin pieni, se oli ahdettu täyteen matkamuistomyyjiä. Kojuja oli vieri vieressä ja jokaisessa myytiin samaa tavaraa. Eikö yksi olisi riittänyt? Tai ei myyjiä ollenkaan! Saari olisi ollut kaunis katsella ilman niitä.


Minä en tunnusta pelaavani Pokemon peliä, mutta tiedoksi teille, jotka pelaatte, Pokemonien takia ei kannata saarelle tulla =D.


Kiipeily ei tullut mieleenikään!


"Töttörö" vielä kerran =D.


Opas kertoi meille, missä kohtaa elokuvan alkukohtaus oli kuvattu.  Se jossa Roger Moore loikoilee rantatuolissa kauniin seuralaisen kanssa ja odottaa drinkkiä, jonka Nick Nack hänelle pian tukin. 




Seuraavaksi ajoimme pitkähäntäveneellä kohti Ko Panyin kelluvaa kylää. Kylä on saanut alkunsa siitä, kun aikojen alussa muutama Malesialainen lähti etsimään heille täydellistä paikkaa asua. Nykyään kylässä asuu noin 1700 asukasta ja sieltä löytyy mm. koulu ja kirkko. Alakoulun lapset käyvät saarella, mutta yläkouluun he matkaavat mantereelle.








Kelluvassa kylässä oli myös jalkapallokenttä! Opas kertoi, että tämä on niin kuuluisa paikka, että paikalliset toimittajatkin ovat käyneet paikalla monesti nimenomaan tämä kentän takia. Tässä siitä kuva myös teille nähtäväksi =D.






Kylä oli jälleen minusta yksi parhaista paikoista jossa kävimme lomamme aikana. Opas kertoi, että kyläläiset kasvattavat helmiä. Monia helmistä valmistettuja tuotteita olikin siellä myytävänä. Kyläläiset lisäävät simpukkaan kiinteän elementin ja tästä simpukka sitten kasvattaa helmen. Opas jutteli, että se, onko näin kasvanut helmi aito vai ei, voi jokainen itse päättää mielessään =D.














Täältä nousimme jälleen pitkähäntäveneen kyytiin.




Seuraavaksi pääsimme ajelemaan kanootilla pitkin mangrovemetsiä. Kanoottiin mahtui kaksi kerrallaan ja kuljettaja. Me ajelimme Juniorin kanssa samalla kanootilla ja Kipparini pääsi omaan. Saimme kuvailla toinen toisiamme =D. Meidän kanootin melojana oli sellainen aivan ihana herttainen nainen, joka kertoi odottavansa lasta toisella kuulla. Juttelimme niitä näitä, kaikkia mukavia asioita ja ihastelimme maisemia. Pitkähäntä veneen moottorinpärinän jälkeen hetki oli hiljainen, suorastaan rentouttava.








Kipparin kanootin meloja kertoi, miten mangrovemetsät lisääntyvät. Kuvassa olevat pitkät ja kovat siemenet tippuvat puusta ja tippuessaan jäävät kiinni saviperäiseen maahan. Ja siitä se sitten lähtee uusi mangrovepuu kasvuun. Hän antoi Kipparille tällaisen siemenen käteen ja hän sai istuttaa mangrovepuun alulle!


Melontareissun jälkeen palasimme rantaan jossa nautimme maittavan lounaan. Lounaan jälkeen ajelimme vielä temppeli alueelle, jossa oli paljon apinoita. Opas pyysi, että emme ruokkisi niitä. Teimme kuten hän toivoi. Sen sijaan paikalla oli monia muita turisteja, jotka puolestaan ostivat apinoille ruokaa.






Tätä pikkuista kävi vähän sääliksi. Sen banaanin palanen oli pyörinyt kunnolla hiekassa. Sitä se sitten yritti tomerasti syödä. Mietiskelin myös, että miksi sen leuan alla oli tuollaisia palleroita. Kun katselin lisää ympärille, näin että monilla muillakin oli. Jäin miettimään, että kuuluuko niitä olla (en ole aikaisemmin nähnyt) vai onko apinoilla jokin tauti?








Apinoita oli alueella valtavan paljon! Niiden touhua oli hauskaa katsella. Tämä yksilö oli sitä mieltä, että tuollainen Gopro kamera olisi tosi kiva omistaa. Kipparini ei kuitenkaan suostunut siitä ihan pelkällä banaanin hinnalla luopumaan =D.






Vekkuleita kavereita.






Lopuksi kävimme vielä temppelissä ihastelemassa tätä Buddha patsasta.


Temppeliluolassa oli kuninkaiden tekemiä muistoja kallion seinään. Alueelle oli laitettu surunauhat, sillä kuninkaan kuoleman jälkeinen vuoden kestävä suruaika oli vielä menossa. Surunauhoja näki joka puolella Thaimaata. Erityisesti julkisten tilojen yhteydessä, kuten koulujen, oli kuninkaan kuvia ja surunauhoja. Hänelle oli tehty muistoalttareita moneen paikkaan. Myös meidän hotellin aulassa oli kaunis muistoalttari kuninkaan kuvan kera. 




Retki oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja antoisa. Nähtiin vaikka mitä ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia.  Vaikka retken aikana käytiin monessa paikassa, ei silti ollut kiireen tuntua. 
↧

Khao Lak - Thaimaa

April 10, 2017, 10:09 pm
$
0
0
Nyt kun olette selvinneet retkipostauksista, niin otetaan muutama sana ja kuva itse
lomakohteestamme - Khao Lakista. Kaikki tuntevat paikan varmasti, jos ei muusta, niin vuoden 2004 tsunami katastrofista. Kyseisestä tapahtumasta on kulunut nyt yli kymmenen vuotta ja paikka on jälleen rakennettu täysin. Minä en huomannut tsunamista mitään muita merkkejä (tai sitten olen ihan sokea), kuin muistomerkkejä, jotka on jätetty kertomaan jälkipolville tuosta kohtaa historiaa.



Khao Lak koostuu pitkistä hiekkarannoista ja useammasta kylästä. Kylät ovat saaneet nimensä aina sen vieressä olevan ranta-alueen mukaan. Meidän hotelli sijaitsi Bang Niang Beachillä. Samassa kylässä sijaitsi tämä tsunamimuistomerkki, joka kertoi Tsunami museon paikasta. Nyt kun kerta olimme Khao Lakissa, koin jotenkin tosi tärkeäksi käydä tuolla tsunamimuseossa. Ihan vain kunnioittaakseni mm. niitä lukuisia suomalaisia, jotka menehtyivät tuossa onnettomuudessa. Museossa ei saanut kuvata, joten sieltä ei ole kuvia esittää. Sinällään museo koostui enimmäkseen muutamista valokuvista ja videoista. Lisäksi siellä kerrottiin, miten tsunami sai alkunsa ja kuinka kaikki tapahtui 26.12.2004.



 


Tsunamimuseon edessä aukiolla oli nähtävä tämä komea poliisivene, jonka tsunami kuljetti mereltä aina yli kahden kilometrin päähän mereltä mantereelle. Laiva on jätetty muistoksi tapahtuneesta niille sijoilleen. Kapteenin lisäsi laivassa oli kymmenen hengen miehistö joista vain yksi menehtyi tsunamissa. 






Krabin lentokentältä oli matkaa 132 kilometriä. Siksi vietimme bussin kyydissä mennen tullen kolme tuntia pienen pysähdyksen kera. Khao Lak on paikka, jota voin suositella lämpimästi rantaelämästä pitävälle, sillä upeita hiekkarantoja on kilometri tolkulla. Rannat ovat täynnä hienoa hiekkaa ja uimamahdollisuuden ovat loistavat. Lisäksi tältä puolelta Thaimaata puuttuvat merestä polttavat meduusat.




Khao Laksta löytyi myös majakka ja sekös majakkahullua ilahdutti valtavasti! Kävelimme eräänä iltapäivänä oman hotellin rannalta muutaman rannan läpi ihastelemaan tätä majakkaa auringonlaskun ajaksi. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä silloin sattui olemaan laskuveden aika, ja pystyimme tulemaan koko matkan rantoja pitkin. Laskuveden aikana näkee rantakivikoissa paljon rapuja. Ne osaavat kyllä käyttää suojaväriään viisaasti, että melkein ei meinaan heti niitä huomata.




Ennätin avautumaan teille taannoin jo rantatuolin varaamisesta, tässä tulee toinen miniavautuminen. Koska oli laskuveden aika, pääsi majakkasaarelle kävellen. Sehän tarkoittaa sitä, että siellä on silloin myös ihmisiä. Ja tämä puolestaan sitä, että osan pitää kiivetä majakkaan seisomaan! Ota siinä sitten kuvia kauniista majakasta kun turisti on se vallannut. Sain seisoskella pitkään, että sain kuvan majakasta ilman ihmisiä. 






 Khao Lakin alueella asuu noin 4500 paikallista, jotka saavat elantonsa pääasiassa turismilla ja paikallisilla kaupoilla, sekä sukellusyrityksillä (joita oli alueella todella runsaasti). Turistisesonki kestää täällä viisi kuukautta, jonka jälkeen alueella alkaa sadekausi ja paikka hiljenee. Jututin ravintolamme erästä tarjoilijaa, että koska hänellä on vapaata, kun hän on aina töissä. Siis joka päivä ja aamusta iltaan. Hän kertoi iloisena, että työskentelee putkeen neljä viikkoa ja sitten hänellä on yksi päivä vapaata. Ja kun turistikausi on ohi, vapaata onkin sitten viikko tolkulla. Turismin lisäksi on lähialueella Thaimaalle hyvin perinteistä kumin ja palmuöljyn tuotantoa ja maanviljelyä.






Thaimaassa näkee paljon henkien taloja. Nämä kuvassa olevat on kuvattu julkisilla paikoilla ja ovat siksi isoja ja koristeellisia. Yksityisissä kodeissa talo oli yleensä pienempi. Henkien talon sijainti on mietitty todella tarkkaan ja yleensä se sijaitsee tontin kulmassa. Thaimaassa uskotaan henkiin ja kummituksiin. Näiden kauniiden pikku talojen tarkoitus on lepyttää henkiä ja siksi heille tarjoillaan syötävää ja juotavaa. Talossa poltetaan usein myös suitsukkeita.

Tällä reissulla kiinnitin huomiota siihen, että taloja oli yleensä aina kaksi. Toinen oli isompi ja korkeammalla kuin toinen, miksi? Yritin etsiä tietoa internetin syövereistä, mutta en löytänyt. Niinpä kysyin asiaa ystävältäni, jolla on thaimaalainen vaimo. Hän kertoi, että talojen erolle voi olla eri syyt, liittyen missä talo on. Julkisella paikalla koreammalla oleva iso talo on kuninkaalle ja toinen normaali kansalle. Yleensä isompi on arvokkaammalle henkilölle. Kotona rukoillaan suvun vanhimpia isomman talo edessä ja muita pienemmän. Kun tapahtuu jotain hyvää, annetaan hedelmiä ja jotain syötävää. Kun tapahtuu jotain suurta, poltetaan kynttilöitä ja suitsukkeita.


Thaimaassa on paljon kaiken laisia uskomuksia. Matkamme aikana kuulimme mm. että veneen kaiteelle ei saa laittaa vaatteita tai pyyhkeitä kuivumaan, vaan ne tulisi kuivattaa esim. veneen penkillä auringossa. Myöskään veneessä ei saisi istua jalat ylhäällä menosuuntaan. Nämä molemmat tietävät pahaa. Minä tykkään viettää aikaa aina maassa maan tavalla ja kunnioittaa sen maan tapoja. Tosin haastetta tulee siitä, jos et tiedä. Siksi onkin mukava ottaa selvää, osaa sitten ainakin seuraavalla kerralla jo jotain =D.




Kaduilla on jonkin verran koiria, mutta uskon, että ne ovat aina "jonkun", sillä samat koirat viettivät aikaa samoilla paikoilla. Missään en nähnyt laumoittain koiria kulkemassa paikasta toiseen. Jonkin verran oli myös kissoja ja kanoja kotien pihoissa, irrallaan. Siellä ne pysyivät, kotipihoissaan






Khao Lakin varsinaisesta keskustasta löytyi myös tuttu pelle, Mc Donalds. Hän tervehti Thaimaalaisittain ruokailijoita tervetulleeksi sisään =).




Thaimaalaiset rakastavat kauneutta ja sitä myöten sieltä löytyy lukuisia suloisia yksityiskohtia mm. valokuvattavaksi. Joka puolella toivotetaan tervetulleeksi, tavalla tai toisella.




Jonkin verran on spekuloitu sitä, onko thaimaalaisen hymy aito ja mitä mieltä he ovat meistä turisteista oikeasti. Itse olen viihtynyt tässä maassa joka kerta todella paljon. Joka kerta olemme tavanneet aivan ihania paikallisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan saatu viettää unohtumattomia hetkiä. Joka kerta meidät on otettu lämmöllä ja sillä hymyllä vastaan, minne olemmekaan olleet menossa. Monta kertaa asioihin vaikuttaa myös se, kuinka itse suhtaudut vastapuoleen. Meidän mielestä Thaimaa on ihana maa viettää lomaa ja siellä on ihania ihmisiä.

↧
Search

Coconut Beach - Khao Lak Thaimaa

April 12, 2017, 10:09 am
$
0
0
Kaksi viimeistä lomapäivää vietimme aivan ihanalla rannalla (yhdessä niistä monista). Olimme saaneet ystäviltä suosituksen tästä rannasta, joten pitihän se kokea. Otimme taksin ja ajoimme Coconut Beachille koko päiväsi. Lähdimme ajoissa matkaan, jotta saisimme käyttöön rantatuolit.








Coconut Beachillä oli Boatyard ravintola. Rantatuolipari maksoi 200 bathia, paisi jos lounasti ravintolassa, sai tuolit käyttöön veloituksetta. Tällaisessa paikassa on aivan ihanaa viettää päivää. Hyvä ranta, aurinkoa, hyvää ruokaa ja juomaa aivan vieressä, sekä vessat. Tällä rannalla ei ollut aivan niin isoja aaltoja kuin oli meidän oman hotellin rannalla, joten senkin puoleen tykkäsimme olla kovasti täällä.


Löhösin auringossa ja luin kirjaa. Välillä kävin lillumassa meressä ja taas löhösin ja luin kirjaa.


Ja kun olimme tarpeeksi uineet ja ottaneet aurinkoa, kävimme välillä syömässä ja jatkoimme taas. Tätä oli loma!









Ihastelin rannalla olevia pikku rapujen tekemiä hiekkapalleroita. Aamulla kun tulimme rannalle, se oli laskuveden jälkeen ihan sieleä. Ei mennyt kauaa, kun ranta oli täynnä näitä pieniä hiekkapalleroita =D.


Jotta kaksi viimeistä päivää ei olisi mennyt ihan makoiluksi, kävelimme Kipparini ehdotuksesta rantaa eteenpäin.





Matkan varrella näimme näitä ihastuttavia kukkia hiekalla.






Joku oli tehnyt kaunita riipuksia simpukoista ja muista luonnon tuotteista.






 Isommat ravut jättävät rannalle hauskoja jälkiä. Alimman kuvan perusteella oli rannalla ollut varsinaiset kokoontumisajot =D.




Kävelimme White Sand Beachin ohi. Moni kehui myös tätä paikkaa. Ja kivaltahan täälläkin näytti. Samalla tavalla löytyi ravintola ihan vierestä ja paljon rantatuoleja.




Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin loppui myös meidän loma. Todella haikein mielin lähdimme kotiin, sillä olisimme voineet mainiosti jatkaa lomailua vielä vaikka kuinka kauan. Kipparini kanssa haaveilimme, että sitten kun jäämme eläkkeelle niin tänne tullaa kyllä pariksi kuukaudeksi kerrallaan. No, muutama vuosi menee vielä siihen eläkkeeseen =D.

↧

Stora Herrö - veneilykausi alkoi!

April 12, 2017, 9:16 pm
$
0
0
Kun olimme palanneet kotiin Thaimaan lomalta, alkoi heti veneen kunnostus. Kevät oli jo pitkällä! Tänä keväänä ei ollut paljoakaan hommia. Herättelimme myrkkymaalin veneen pohjasta, sekä pesimme ja vahasimme veneen kyljet. Sisätilojen siivouksen teen mielelläni vasta sitten kun vene on vesillä, sillä pukkien päällä, vallankin tuulella, se hieman huojuu.


Eilen oli sitten se koko talven pitkään odotettu päivä. Vene laskettiin vesille! Luottolaskijamme piipahti satamassa ja niks naks oli vene vesillä. Ihan ei vieläkään ole mennyt minulle tajuntaan, että oikeastiko se kausi alkoi nyt? Vaikka kevään merkkejä on ollut paljon, en meinaa millään ymmärtää, että talvi on tosiaan ohi =D. Oikeastaan täällä Etelä-Suomessa ei oikein ollut mitään talvea, vaan vettä ja lunta tuli vuoron perään muutaman auringon täytteisen päivän siivittämänä. Muistan vain yhtenä päivänä olleen pakkasta kaksikymmentä astetta ja se oli loppiainen.


Talven seisomisen jälkeen koneelle tekee hyvää saada vähän kyytiä, joten lähdimme Kipparini ideasta pitkästä aikaa käymään Stora Herrössä. Mukaan lähti tietenkin makkaraa. Mikäs saaressa maistuisi paremmalta kuin juuri grillattu makkara. Veneestä puuttuu vielä suurin osa tavaroista, joten myös poijuhaka oli vielä varastossa. Laitoimme veneen kiinni poikkeuksellisesti saaristovenelaituriin, koska tiesimme, että ne eivät liikennöi vielä. Saaristovenelaituriin EI pysäköidä niiden sesonkiaikana.






Stora Herrö kuuluu Espoon ulkoilusaariin. Saaren luonto on monipuolinen ja sieltä löytyy myös lintutorni. Lintuja merellä olikin todella paljon. Olin ilahtunut, sillä näimme ison parven alleja melko lähellä meidän satamaa. Niin lähellä en ole vielä koskaan niitä nähnyt. Lisäksi merellä oli monia haahka pariskuntia. Omassa satamassa olen ihastellut isokoskelo pariskuntaa ja paria joutsenta. Kyllä kevät on niin parasta aikaa tarkkailla lintuja =).


Saaren grillipaikalla oli kuivia puita tarjolla. Kirves oli laitettu vaierilla kiinni, joka oli todella hyvä idea. Sillä monista saarista heitellään iso määrä kirveitä mereen! Miettikää, ketä ne siellä hyödyttää? Miksi osa ihmisistä käyttää meille annettuja etuja väärin. Heillekin kirves olisi paljon hyödyllisempi liiterin edessä kuin siellä meressä. 





Kippari laittoi tulet ja pian oli hiillos valmiina makkaran paistoon.


Veneilykauden 2017 ensimmäiset grillatut makkarat!


Joku oli päässyt eroon höyhenistään saaressa =D. 


Stora Herrön vierasvenelaiturissa näkyi olevan kuusi poijua. Yksi niistä ui niin syvällä, että juuri ja juuri oli kiinnityslenkki pinnalla. Oman veneen lisäksi, saarella saa myös telttailla. Tämä on oivallinen retkikohde vaikka et omistaisikaan omaa venettä. Saaristoveneellä vain saareen ja telttailemaan. Mukavaa tässä on vielä se, että kohde sijaitsee lähellä Espoota. Ei tarvitse lähteä merta edemmäksi retkelle =).






Täytyy kyllä sanoa, että oli  a i v a n  ihanaa olla taas merellä! Ja parasta tässä kaikessa on se, että koko veneilykausi on vielä edessä. Jännää oli myös se, että sitä osasi toimia veneen kanssa ihan kuin mitään talvea ei olisi välissä ollutkaan. Ihan kuin viikko sitten olisimme lopettanet edellisen kauden. Kyllä tuo aikakäsite on jännittävä =D.


Uimaan ei tehnyt vielä mieli, sillä merivesi oli kaksi astetta lämmintä =D. 


Tästä se sitten alkaa myös blogi heräillä pikku hiljaa jälleen merellisten postausten pariin.Itsellekkin on tässä vaiheessa vielä yllätys, että mitä kaikkea kivaa tämä kausi tuokaan tullessaan. Puolen vuoden päästä ollaan sen suhteen viisaampia =D.
↧
↧

Kyllä on ollut melkoinen kevät!

April 27, 2017, 8:57 pm
$
0
0
Täällä kamppaillaan sellaisen "neuloosin" vallassa, että meinaa blogin pitäminen vallan jäädä kakkoseksi. Sukkia tippuu puikolta harvasa päivä =D. Kevät on ollut tänä vuonna todella jännittävä. Aurinkoa ja räntää / rakeita vuoron perään ja lämpö ei vaan meinaa nousta millään. Uutisoivat, että kevät on kaksi tahi kolme viikkoa myöhässä. Silti ainakin lintuja on tullut todella mukavasti jo Suomeen. Kävimme pääsiäisenä Keski-Suomessa vanhempieni luona. Heillä on iso lintulauta keittiön ikkunan äärellä ja siinä sitä tuli taas vietettyä aikaa kiitettävästi ja katseltua heidän puuhia. Tällä kerralla minua ilahdutti kovasti eri lajien määrä, jotka vierailivat ruokinta alueella. Kuvat on otettu lasin läpi, joten pahoittelen niiden laatua.


Lintulaudalla eniten vieraili perus talitintti ja sinitiainen.




Vihervarpuset ovat minusta niin kauniita lintuja!


Myös harmaapäätikka kävi monta kertaa myös ruokinalla.


Eniten olin innoissani, kun sain seurata punarinnan puuhia! Tämä on ensimmäinen kuvani kyseisestä linnusta! Kaiken kaikkiaan ruokinnalla kävi kuusitoista eri lajia pääsiäisen aikana. Melkoinen määrä erilaisia lintuja vai mitä? Kipparini piti oikein kirjaa ja seuraavat lajit näimme: vihervarpunen, mustarastas (niitä oli monta), närhi, käpytikka, harmaapäätikka, viherpeippo, peippo, urpiainen, keltasirkku, punarinta, talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, kuusitiainen, punatulkku ja tietenkin varis =D.


 

Ruokinta paikalla kävi myös orava joka päivä.


Vanhempieni mailla on pieni suoalue. Isäni kertoi, että hän oli kuullut kurkien "laulua" (voiko sitä todella lauluksi kutsua?) monena päivänä pihassa. Niinpä lähdimme Kipparini kanssa käymään suon laidassa.


Kävelimme pikku hiljaa paikalle ja meinasin sanoa hänelle, että ei täällä mitään ole, kunnes ihan läheltä kuului kurjen ääni. Meinasi ihan sydän pysähtyä, niin hienoa se oli.




Ja kuinka ollakaan, suon reunalla oli kuin olikin kaksi kurkea! Etenimme hitaasti heitä kohti. Kun me etenimme viisi metriä, eteni kurjet saman verran, eli ihan lähelle emme päässeet. Mutta voin kertoa, että vaikka en saanutkaan tämän kummoisempaa kuvaa kurjesta, oli niiden ääntelyä ihan valtavan hienoa kuunnella! Luonto tarjoaa kyllä ihan parhaita elämyksiä.


Seuraava kurkipari nähtiin, kun kävimme kirkonkylällä. Sama juttu, kun yritin lähestyä heitä kameran kanssa, he etenivät saman verran eteenpäin. Tästä syystä luontovalokuvaajat rakentavat piilokojuja, että pääsevät lähemmäksi kuvauskohdetta (zoomit kun aina jäävät auttamatta liian lyhyiksi). Kun ajelimme pääsiäisen jälkeen taas kotiin tänne pääkaupunkiseudulle, näimme vielä kolmella pellolla kaksi kurkiparia. Yksi heistä oli todella lähellä tienreunaa, mutta ei voinut pysähtyä kuvaamaan vaarantamatta muuta liikennettä.


Pääsiäinen meni ja seuravaksi on käsillä todellinen kevään juhla, vappu. Meillä on edessä veneilykauden ensimmäinen viikonloppu vesillä. Maanantai kun on pyhä, saamme nauttia saaristossa yhden ylimääräisen päivän. Totuuden nimissä pitää kertoa, että aion pakata toppahousut mukaan, sen verran vilpoista kyytiä on tämä kevät antanut. Se on sitten positiivinen yllätys, jos niistä pääsee vapun aikana luopumaan =D. Toivotankin teille kaikille oikein iloista ja pirskahtelevaa vappua!


↧

Vappu ja neljä vuoden aikaa

May 1, 2017, 9:41 pm
$
0
0
Miten teillä meni vappuviikonloppu? Meillä meni hienosti siitä huolimatta, että saimme kokea merellä kaikki neljä vuoden aikaa yhdessä viikonlopussa =D. Perjantaina suuntasimme töiden jälkeen Isoon Vasikkasaareen. Perjantaiksi ja lauantaiksi oli ennustettu koillistuulta jolloin Vasikkasaaren laituri on lähes ainut, jonne kyseinen tuuli ei käy.


Sää oli mitä ihanin ja tunnelma oli katossa. Olihan meillä menossa tämän veneilykauden ensimmäinen yönyli viikonloppu reissu. Lunta ja räntää on tullut koko kevään kilpaa vesisateen kanssa, joten aurinko oli enemmän kuin tervetullut.




Merisumu kierteli perjantaina ympäri merta. Kun seurakaverimme lähtivät satamasta hieman ennen meitä, oli satama ihan sumussa. Me pääsimme puolestaan matkaan ihan kirkkaassa säässä. Saaren laiturista katselimme, kun sumu saapui jälleen. Mutta onneksi se meni ohi! Ilma kylmenee totaalisesti moisen merisumun aikana.


Lauantai aamu alkoi harmaana ja puolen päivän jälkeen alkoi sataa lunta! Nauroimme kipparini kanssa, että me ei ollakaan vielä veneilty kertaakaan lumisateella. Nyt on siitäkin kokemusta =D. Olimme ainoat paikalla (yllätys), mutta päätimme, että periksi ei anneta.



Lunta tuli taivaalta, mutta meillä oli veneessä mukavat oltavat. Lämmityslaite puhalsi kotoisaa lämmintä. Pelasimme yhdessä Skip poa ja heitimme sikaa. Tuo heitä sikaa on muuten tosi kiva peli. Siinä heitetään kahta pientä muovipossua ja pisteitää saa sitten sen mukaan, mihin asentoon siat jäävät. Nopeatempoinen ja koukuttava peli, voin suositella! Veneessä oli mukavaa tehdä myös yhdessä ruokaa. Teimme nyhtöpossu hampurilaisia. Lidlin lehdessä oli joskus mainos ja resepti menee näin. Laita sämpylän väliin lehtisalaattia, coleslaw salaattia, nyhtöpossua, punasipulia ja ääntä kohti! Hyvää ja yksinkertaista veneruokaa.

Kipparin ottama kuva
Koska ulkona sää oli mikä oli, minä en uskaltautunut lainkaan ulos, sillä veneen kansi oli liukas. Olisin ollut meressä alta sekunnin. Kippari sen sijaa oli rohkea ja kävi ottamassa valokuvan. Pitihän tämä tilanne saada ikuistettua =D.




Illan mittaan sattui alli parvi tulemaan rantaan. Veneemme muuttui hetkessä piilokojuksi. Ja ei mikä tahansa piilokoju, meillä oli lämmintä ja erittäin tunnelmallista. Parvea oli mielenkiintoista seurata. Alli parveilivat ja pyörivät toistensa ympärillä. Ja aivan yhtä aikaa kaikki sukelsi veden alle. Miten ne kertovat toisilleen, että "nyt kaverit sukelletaan"? Ei voi muuta todeta, kuin että luonto on ihmeellinen.




Alli on sorsalintu joka luokiteltiin vuonna 2012 vaarantuneeksi lajiksi. Minä olin aivan innoissani, sillä nämä ovat ensimmäiset kuvani alleista. Allia ei näe meillä tällä etelässä keskikesällä, sillä se on muuttolintu joka Suomessa lapissa pienten jokien ja järvien rannoilla. Parvi oli siis muuttomatkalla ja he olivat pysähtyneet lepäämään ja ruokailemaan. Alli saattaa olla haastava tunnistaa, sillä allilla on monta erilaista pukua.





Sinne sukelsi =D.


Tuulen suunta muuttui, joten sunnuntaina vaihdoimme sadekuurojen ja auringon paisteen vaihdellessa paikkaa ja menimme seuramme omaan saareen. Onneksi sadekuurot loppuivat jotta kipparit saivat grillattua ruokaa. Ilma oli silti sen verran viileä, että pakkauduimme ystäviemme purjeveneeseen syömään. Oli ihan huippu fiilis, kun oli lämmintä, hyvää ruokaa ja ihania ystäviä ympärillä. Tulihan sitä siinä illan mittaan taas heiteltyä sikaakin. Vappupäivä antoi sitten parastaan ja aurinko lämmitti jo mukavasti. Näimme ensimmäisen sitruunaperhosenkin.  






Kotimatkalla sain otettua vielä kuvan urosallista. Uroksen tunnistaa tuosta pyrstössä olevasta pystöjouhesta. Ihastelin matkan aikana myös haahkoja (suosikki lintujani). Mukavasti oli jo pariutuminen alkanut, sillä enää en nähnyt suuria laumoja vaan nimenomaan pariskuntia uiskentelemassa keskenään. Liityin tässä taannoin facebokissa ryhmään nimeltä 100 lintua. Idea on bongata tämän vuoden aikana sata eri lajia lintuja. Minulla on nyt 39 lajia plakkarissa. Vielä on matkaa tuohon sataan =D.


Vappu meni kaiken kaikkiaan oikein mukavasti vaihtelevasta säästä huolimatta. Toppahousuista oli iloa, joten en pakannut niitä mukaan turhaan =D. Nyt kyllä odotan jo kovasti, koska ilmat alkavat oikeasti lämmetä. Kevätkin saisi siitä jälleen uutta potkua.


↧

Kevät Suomenojan lintujärvellä

May 2, 2017, 9:40 pm
$
0
0
Eilen oli 15 astetta lämmintä! Kyllä, luit aivan oikein. Tuntui aivan ihanalta olla ulkona ja niinpä päätin lähteä kameran kanssa katsomaan mitä kuului Suomenojan lintujärvelle. Ketä siellä olisi jo paikalla.


Naurulokkeja oli vaikka kuinka paljon. Niiden ääntely täytti tienoon todella intensiivisesti. Oli ihan jännä ajatella, miten hiljainen alue on talvella. Silloin saattaa kuulla satunnaisen variksen äänen =D.






Puut alkoivat olla silmuilla, vihdoinkin! Katsoin eilen televisiosta ohjemaa kevään seurannasta ja siellä todettiin, että terminen kevät ei ole vielä alkanut. Terminen kevät alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle. Terminen kesä puolestaan alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee plus kymmenen asteen yläpuolelle. Sinne meillä on vielä vähän matkaa. Säätiedotuksessa sanoivat, että sää viilenee taas loppu viikoksi.... höh!


Sain eilen taas muutaman uuden lajin 100 lintua listalleni. Tämä vekkuli kaveri on lapasorsa herra ja alta kuvasta löytyy rouva. Tuo nokka on todellakin kuin kenkälusikka =D. Lapasorsia oli paikalla jo monia.






Nokikanasta en saanut uutta pistettä, sillä näitä näimme Kipparini kanssa jo merellä aikaisemmin. Silti niiden puuhia oli kiva seurata myös Suomenojalla. Nokikanoja oli paikalla myös monia yksilöitä.








Liejukanoja oli paikalla monia. Ne ovat välillä vaan vähän piilossa, mutta niitä pääsee näkemään kun tietää mistä etsiä. Onneksi linnut ovat melko uskollisia pesimäpaikoille. Tästä tuli piste. 




Väli västäräkki. Se keikisteli päätään niin kauniisti, että olihan siitä pakko ottaa kuva =).


Tavi oli myös paikalla. Internetin mukaan tämä on Suomen toiseksi yleisin sorsalintu ja minä näin tämän elämäni toista kertaa =D. Jostain syystä näitä ei näe merellä.


Mustakurkku-uikkuja oli myös monia yksilöitä paikalla. Tämä on minusta aivan ihana lintu. Telkkiä näin vain yhden ja minun mielestä paikalta puuttuivat vielä ainakin tukkasotka ja punasotka. Ne olivat joko niin piilossa, että en nähnyt tai sitten vasta matkalla paikalle. Suomenojan lintujärvi on kyllä todella mainio paikka bongailla vesilintuja. Ensi sunnuntaina 7.5.2017 siellä järjestetään lintuharrastuspäivä klo 10-15. Lisää tapahtumasta voit lukea täältä.
↧
Viewing all 318 articles
Browse latest View live
Search