Kalamaja Tallina

November 6, 2016, 1:04 am

Telliskiven ja Depoo torin laitamilta alkaa Kalamajan kaupunginosa. Alue on täynnä kauniita värikkäitä, yleensä puusta rakennettuja vanhanaikaisia työläisasuntoja. Sana "kalamaja" tarkoittaa kalataloa ja nimi juontaakin juurensa 1300-luvulle, jolloin alueella asuivat kalastajat, kalakauppiaat ja veneenrakentajat, eikä ihme, sillä olihan meri ihan vieressä.

1800-luvun lopulla tilanne muuttui, sillä Tallinna yhdistetiin Pietariin rautatien avulla. Aluelle rakennettiin tehtaita ja niiden mukana tulivat tehdastyöläiset. Heitä varten rakennettiin 1920- ja 1930-luvulla nk. "Tallinna taloja". Talot olivat kaksi tai kolme kerroksisia joissa oli symmetriset, yleensä puusta rakennetut sivet. Puisia siipiosia erotti toisistaan kivinen porraskäytävä. Näitä taloa löytyy Kalamajan alueelta noin viisisataa kappaletta.

Ruska oli kauneimmillaan. Puistot ja teiden varret hohtivat keltaista.

Kalamajan alueelle oli rakennettu myös uusia taloja sekä ehostettu vanhempia. Uusien talojen muoto myötäili hienosti alueelle tyypillisiä taloja. Minusta on hienoa, että osataan ottaa huomioon historia ja kunnioittaa sitä.

Kalamajan ainoa kirkko sijaitsee Kalju kadulla. Se on baptistikirkon ensimmäinen toimintapaikka Tallinnassa. Kirkko on rakennettu 1902 kalkkikivestä. Kalju tarkoittaa suomeksi kalliota. Katu nimettiin vuonna 1945 Kaljuksi. Tällä eleellä haluttiin symbyloida uskonnon perustaa.

Kauniita ovia. Ovi on minusta jotenkin tosi symbolinen. Oven voi sulkea perässään ja sen voi myös avata. Elämässä voi avata uusia ovia ja saada uusia mahdollisuuksia. Koskaan ei tiedä, mitä oven takaa löytyy.

Kävelimme ristiin rastiin katuja ja ihastelimme rakennuksia. Jos asuisin Tallinnassa, haluaisin asua tällä kodikkaalla asuinalueella. Paikka on kuitenkin melko lähellä Tallinnan keskustaa, mutta silti omassa rauhassa.

Ulkoilun lomassa kävimme syömässä välipalaa Boheem kohvikissa (kahvila). Kipparini oli selvittänyt etukäteen, että täältä saisi hyviä lettuja. Ja kuka nyt ei letuista tykkäisi!

Paikka oli virolaiseen tyyliin rennon kotoisasti sisustettu. Me löysimme paikan, jossa muhkea sohva suorastaan kutsui meitä. Ulkona kävi pieni kylmä viima, joten oli ihanaa istahtaa lämpimään.

Ja sitten se lettu. Sisällä oli kinkkua ja juustoa. Dippejä sai valita kolmesta eri vaihtoehdota. Tarvitseeko kertoa, miltä maistui? Kuvittele, että ensin kävelet raikkaassa tuulisessa syyssäässä ja saat eteesi tällaisen herkun. Se oli melkein kuin oli käynyt taivaan portilla =D.

Khöm... ja siis eihän se ollut ainut lettu jonka söin. Piti saada maistaa tätä makeaakin versiota. Tosin rehellisyyden nimissä pitää kertoa, että jos olisin tiennyt miten iso ja ruokaisa oli ensimmäinen, en olisi tilannut tätä. Vaan hiljalleen sekin meni alas, oli se vaan niin hyvää =D. Kyllä lettu vaan on aina niin lettu. Boheemin löydät osoitteesta Kopli 18. Voin suositella todella!

Lähellä Boheem Kohvikkia oli tatuointi ja lahjatavara kauppa. Näyteikkunassa houkutteli hauskat tavarat, joten päätimme poiketa sisään. Yllätys oli suuri, kun tervetuloa sisään toivotus tuli niin selvällä suomenkielellä, että sen sanojan oli pakko olla oikeasti suomalainen. Ja niinhän hän olikin! Takahuoneessa tatuointisession keskeytti itse Wilma Schlizewski! Hän kertoi, että asustelee nykyään sekä Virossa että Suomessa. Wilmalla oli myytävänä vaikka mitä kivaa. Ostimme häneltä Kekkosen pään muotoisen vaniljan tuoksuisen ilmanraikastimen autoon =D.

Kalamajan reunamilla, lähellä Telliskiveä, oli rakennettu uutta ja lisää oli tulossa. Kalamajan alue on voimakkaasti kasvattamassa suosiotaan ja siitä on kehkeytymässä "boheemi" asuinalue. Kun menet Tallinnaan, ota kunnolla aikaa ja lähde tutustumaan tähän alueeseen. Vietä päivä ihaillen kauniita historiallisia rakennuksia ja istahda välillä lepäämään alueen lukuisissa kahviloissa.

↧

Kalamaja kalmistupark Tallinna

November 6, 2016, 10:02 pm

≫ Next: Patarei Tallinna

≪ Previous: Kalamaja Tallina

Aikamme kierreltyämme Kalamajan asuinalueella, saavuimme Kalamajan hautausmaalle, tosin tällä hetkellä se on puisto. Ensimmäiset viitteet hautausmaasta saa vanhasta kellotornista. Aivan kellotornin vieressä oli tosi mukava leikkipaikka lapsille.

Puisto kylpi keltaisenaan syksyn lehdistä. Tämä puisto pitää kyllä nähdä keskikesällä vihreän loistossa.

Kalamajan hautausmaa mainitaan kirjallisuudessa jo vuonna 1561. Tuolloin haudattiin tänne 2000 ruotsalaista sotilasta Liivinmaan sodan ajalta. 1700-luvulla hautausmaa palveli Pyhän Hengen kirkon ja ruotsalaisen Mikaelin kirkon seurakuntia. Porttitorni on rakennettu vuonna1780.

"Tuhansien muistoksi jotka lepäävät täällä..."

Vuonna 1950 hautausmaa suljettiin ja siitä tuli puisto vuonna1964. Vuonna 1993 puisto julistettiin myös luonnonsuojelualueeksi.

Puisto oli todella ihana ja rauhallinen vaikka sijaitsikin melko vilkkaan tien varrella.

Tuon vilkkaan tien toisella puolella sijaitsee Lennusadam, Tallinnan merimuseo.

Me olemme käyneet merimuseossa jo aikaisemmin, joten emme menneet tällä kerralla näyttelyyn. Piipahdimme silti sisälle hieman lämmittelemään, sillä ulkona puhalsi todella kylmä tuuli. Samalla oli mukava katsoa, mitä kaikkea kivaa museon myymälässä oli myytävänä.

Minun oli aivan pakko ostaa itselleni pipo, sillä tuuli todella kävi päähän. Näin mallinuken päässä tämän kivan sinisen pipon ja ostin samanlaisen. Oli kyllä todella autuas olo mennä uudelleen ulos, enää ei päätä palellut =D.

Eikö olekin suloisia suola ja pippuri sirottimia?

Nämä majakat olisin voinut ostaa kaikki! Sen sijaan ostin ison majakan kupeessa olevan Eesti Tuletorni passin - Eestin majakkapassin. Olin hypistellyt sitä jo kaksi kertaa aikaisemmin ja nyt vihdoin päätin ostaa sen itselleni. Siinä on esitelty ja lueteltu Eestin majakat. Monta niistä olenkin jo päässyt bongaamaan. Saas nähdä, pääsenkö ensi kesänä bongaamaan lisää? Jonkin verran on Eesti vilahdellut ensi kesän reittisuunnittelu keskusteluissa =D.

Hautausmaan puisto ja meri museo ovat mukavasti lähekkäin, joten ne voi hyvin ottaa kohteeksi samalla reissulla.

↧

Patarei Tallinna

November 7, 2016, 10:03 pm

≫ Next: Tuljak Tallinna

≪ Previous: Kalamaja kalmistupark Tallinna

Lennusatamasta lähtee merenrantaa myötäilevä kulttuurikilometri keskustan satamaan päin. Ensimmäisenä kohteena kulttuurikilometrissä on Patarein entinen vankila. Paikka on rakennettu alun perin merilinnoitukseksi Venäjän keisari Nikolai I:n johdolla. Rakennus valmistui 1840, jonka jälkeen se toimi sotilaiden kasarmina.

Vankilaksi rakennus muuttui vuonna 1919. Vankilassa sijaitsi teloitusosasto, joka oli käytössä viimeisen kerran 1991. Vankila suljettiin 2002, mutta sen sairaalaosasto jatkoi toimintaa vielä vuoteen 2005 saakka. Hetken päästä vankila avattiin yleisölle ja siellä sijaitsi pieni vankilamuseo.

Rakennuksen seinät ovat kaksi metriä paksut. Olin nähnyt netistä tästä paikasta todella mielenkiintoisia kuvia ennen kaikkea sisältä, jossa on Neuvostoliiton aikainen sisustus. Harmikseni paikka suljettiin yleisöltä 7.10.2016, joten en päässyt sisään kuvaamaan! Harmitti ihan valtavasti, paikka oli suljettu vain muutama päivä aikaisemmin kun minä olin sen pihalla.

Tämä oli ainut kuva jonka sain "sisätiloista", ikkunaritilän välistä. Tämän rakennuksen kohtalo on tällä hetkellä auki, mitä sille tapahtuu.

Paikka sijaitsee kauniilla paikalla merenrannalla. Tämän voisi muuttaa vaikka hotelliksi! Tuli mitä tuli. uskon, että jonkinlaiseen käyttöön se otetaan. Mukavaa olisi, jos sen historia pääsisi jotenkin elämään jatkossakin, jossain muodossa.

Paljon rahaa tämän rakennuksen kunnostaminen kyllä nielaisee.

Tällaisissa paikoissa sitä aina vaipuu syviin mietteisiin. Mitä kaikkea linnoitus ja myöhemmin vankila, onkaan kätkenyt sisälleen. Minkälaisia ihmis kohtaloita ja tapahtumia? Puhumattakaan teloitukset... hui!

Täällä olisi ollut todella mielenkiintoista vierailla sisätiloissa. Se jäi nyt harmittamaan todella. No, kaikkeen ei vain ennätä. Ehkä näemme tulevaisuudessa, mihin linnoitus taipuu seuraavaksi.

↧

Tuljak Tallinna

November 8, 2016, 10:20 pm

≫ Next: Tallinnan kattojen yllä

≪ Previous: Patarei Tallinna

Kipparini syntymäpäivä osuu aina lähelle syyslomaa, joten vein hänet ja Juniorin syömään ravintola Tuljakkiin. Sain vinkin hyvältä ystävältämme Leenalta ja täytyy sanoa, että ei tarvinnut pettyä. Paikka oli aivan ihana ja ruoka todella hyvää. Edelleen saatte katsella neliskulmaisia kuvia =D.

Tuljak sijaitsee osoitteessa Pirita tee 26e. Se ei siis ole aivan Tallinnan keskustassa, joten taksi kannattaa ottaa alle. Ellei sitten muuten vain lähde kävelylle Piritan suuntaan. Taksista puheen ollen, sen kanssa kannattaa olla todella tarkkana, mihinkä taksiin istuu. Tallinnasta löytyy oikeasti edullisia takseja ja sitten niitä, jotka todella ryöstävät turistin. Me käytimme reissun aikana Amigo taksoa tai Supra Taksoa. Tämä taksin metsästys on minusta suorastaan rasittavaa. Tällä reissulla kuitenkin opimme sen, että kannattaa soittaa kyseiseen taksifirmaan. Auto tuli yleensä 5-10 minuutin päästä. On se meillä Suomessa helppoa kun tietää, että taksiin voi ottaa huoletta sen ensinäisen taksin ja yhtä kallista on aina =D.

Ravintolassa oli kullan väriset veitset ja haarukat. Sisustus oli kaiken kaikkiaan tyylikästä ja modernia. Yksi iso sali, teki tilasta avaran. Suurista ikkunoista avautuu kaunis maisema, joten valitettavasti emme päässeet ihailemaan, koska oli pimeää. Sen sijaan saimme ihastella merellä lipuvien laivojen ja kaupungin valoja. Tänne pitää tulla ehdottomasti kesällä uudelleen, mikäli tulemme lomalla Tallinnaan. Uuden kauden reittisuunnittelu on jo käynnissä ja Eesti vilahtelee kovasti yhtenä vaihtoehtona.

Minulle yksi hyvän ravintolan mittari on kankainen servetti. Se kertoo jo jotain ravintolan tasosta.

Saimme alkuun tummaa, ravintolan omaa leipää ja sen kaveriksi possua. Leipälautaset olivat myös kullan väriset.

Katsoin jännittyneenä, että mitä ihmettä olin mennyt tilaamaan, kun tarjoilija toi minulle kuvin, jossa oli kaksi pientä tablettia, sellaisia kyytabletin kokoisia. Sitten hän kaatoi pienestä kannusta lämmintä vettä ja tableteista kasvoi kaksi käsipyyhettä =D. Sain nämä siksi, koska olin tilannut itselleni kanan siipipaloja.

Söimme Juniorin kanssa samanlaiset annokset tomaattia ja buffalon mozzarellaa. Minä hehkutin mielessäni jo etukäteen tuota mozzarellaa ja se olikin hyvää, mutta tämän annokset todellinen herkkupala oli tuo vihreä tomaatti! Ihan uskomattoman, taivaallisen hyvää. Juniori kehui sitä monta kertaa, 5/5 tuli häneltä annokselle.

Kipparini söi alkupalana tartarpihvin. Puikot oli aseteltu vekkulisti tuollaiseen keksin reikään. Kippari totesi, että annos oli hänen elämänsä paras tartarpihvi.

Kipparini otti pääruoaksi kuhaa kanttarelli kastiketta. Annos oli koottu todella hauskasti. Vihannes-cimmichurryyn oli laitettu pikkuisia kanttarelleja pystyyn =D. Sen lisäksi, että annos oli hauskan näköinen, se maistui kuulema taivaalliselle.

Minä söin marmoripihvin. Kaikki ruoka-annokset olivat kaunisti laitettu esille ja ne veivät kielen mennessään. Harvoin tulee eteen paikkoja, että kaikki menee niin nappiin, ettei mistään löydy parantamisen varaa. Tämä oli sellainen paikka.

Vaikka olen aina sanonut, että jälkiruoalle on mahassa oma osasto, niin jotenkin tämän paikan ruoka livahti myös sinne. Niinpä en kerta kaikkiaan jaksanut enää tilata jälkiruokaa. Sen sijaan otimme Tuljakin itse valmistamaa Limonzelloa. Katsokaa miten kauniisti se(kin) oli laitettu esille! En voinut muuta kuin tuijottaa ihastuksesta. Tarjoilija kertoi etukäteen, että heidän itse valmistama ei ole ihan niin makea, kuin perinteinen Limonzello on. Se oli raikas ja virkistävä, oikein hyvää.

Juniori otti jälkkäriksi "Puolikuun". Se oli suklaakakku kirsikkasorbetilla. Niin kaunis ja niin maistuva (kuulema).

Varasin pöydän hyvissä ajoin etukäteen netistä heidän nettisivujen kautta. Sähköpostiin tuli varausvahvistus ja kaikki meni senkin puoleen hienosti. Tätä paikkaa voin suositella todella lämpimästi. Kiitos Leenalle vielä vinkistä! Voit katsella lisää kuvia paikasta ja heidän herkullisista annoksista Tuljakin nettisivuilta täältä.

↧

Tallinnan kattojen yllä

November 9, 2016, 10:10 pm

≫ Next: Hyvää Isänpäivää!

≪ Previous: Tuljak Tallinna

Viimeisenä päivänä laivamme lähti vasta illalla, joten meillä oli aikaa koko päivä katsella vielä Tallinnassa. Jätimme laukut hotellin säilytykseen ja suuntasimme kohti vanhaa kaupunkia. Siellä jos missä oli mukavaa viettää viimeistä päivää.

Kiertelimme vanhan kaupungin näköalapaikoilla. Tältä sai uudenlaisen näkökulman Tallinaan.

Mietiskelin kävellessäni, että olisi ihana saada sellainen kuva, jossa lokki seisoo muurilla ja taustalla on Tallinna. Olin nähnyt sellaisen useammankin kerran sosiaalisessa mediassa. Ja kas, kun pääsimme seuraavalle näköalapaikalle, seisoskeli lokki muurilla =D. Ihan kuin tilauksesta! Lokki päästi todella lähelle, sen olisi voinut napata vaikka kainaloon.

Olin ostanut Olde Hansan manteleita. Tarjosin lokille yhden, vaan ei mokoma huolinut. Vasta kun Kipparini antoi mantelin uudelleen lokille ja sitten kelpasi. Saattoi olla, että mantelit eivät ole lokien ihan TOP10 listalla.

Tässä tulee syyslomamme viimeinen vinkki. Tallinnan suurin keskiaikainen rakennus on Oleviste kirik - Pyhän Olavin kirkko. Nimensä kirkko on saanut pyhimykseksi julistetun Norjan kuninkaan Olavi Haraldinpojan mukaan. Tämä kirkko oli 1500-luvulla korkein rakennus maailmassa. Torilla oli korkeutta 159 metriä. Korkea torni toimi hyvin maamerkkinä myös merellä kulkeville. Nykyinen, uudelleen rakennettu kirkon torni on 124 metriä. Silti kirkon torni on vielä nykyäänkin Tallinnan korkein keskiaikainen rakennut.

Kyseiseen torniin oli mahdillista kiivetä, kaikki 248 rappusta. Sisäänpääsy maksoin aikuisilta 2 euroa ja lapsilta 2 euron (hinta 10/2016). Torni on avoinna huhtikuusta lokakuun loppuun. Torniin menevät rappuset olivat kovin kapeat ja haasteita tuli heti, kun joku muu yritti tulla vastaan.

Vaan kiipeäminen kannatti ehdottomasti! Ylhäällä avautui upeat näkymät. Näköalapaikka oli tornin katon harjalla ja sekään ei ollut mikään tilaihme. Kaksi lautaa kiersi katon, oli kuin olisi kulkenut pitkospuilla. Onneksi oli rautainen kaide ympärillä, joten saatoin tuntea oloni turvalliseksi. Ohittaminen oli jälleen haastavaa. Hieman harmitti se, että ihmiset halusivat kävellä katon ympäri melko nopeasti, joten minunkin oli mentävä "massan" mukana. Olisin viihtynyt kamerani kanssa pidempääkin.

Netistä luin tiedon, että salama on osunut kirkon torniin ainakin kymmenen kertaa. Kolme kertaa salama on sytyttänyt tulipalon, vuosina 1625. 1820 ja 1931. Ei sitä suotta sanota, että salama iskee korkeisiin paikkoihin. Venesatamissakin olen aina tosi onnellinen siitä, että ympärillä on useita purjeveneitä korkeiden mastojen kanssa =D.

Vanhankaupungin muurit ja tornit näkyivät hyvin.

Kovin on punasävyinen kattotarjonta =).

Kun laskeuduimme tornista alas, ajattelin, että alas meno ei olisi ollenkaan niin paha kuin kiipeäminen. Vaan välillä tuli sellainen tunne, että nämä rappuset eivät lopu ikinä! Jalat löivät keskenään setsuuria, kun pääsin alas =D. Olavin kirkon kirkkosaliin oli vapaapääsy. Kävimme katsomassa myös sen, nyt kun kerran olimme siellä.

Kirkkosalissa oli korkeat holvisalit ja historiallinen sisustus, joka on rakennettu vuoden 1830 tapahtuneen tulipalon jälkeen. Salissa oli hyvä äänentoisto järjestelmä ja televisiot, josta oli mahdollista seurata alttarin tapahtumia myös takapenkistä.

Löydät kirkon Tallinnan vanhasta kaupungista osoitteesta Lai 20.

Lopuksi näytille vielä kolme kännykällä otettua panoraamakuvaa.

Syysloma oli onnistunut ja näimme jälleen monia ihania paikkoja muuten jo tutuksi tulleesta kaupungista. Tallinna jaksa yllättää aina positiivisesti.

↧

Hyvää Isänpäivää!

November 13, 2016, 3:17 am

≫ Next: Sinne Helsinki

≪ Previous: Tallinnan kattojen yllä

Lämpimät onnittelut kaikki isät, isit, iskät, isukit, vaarit, papat, ukit, taatot... millä kaikinna nimillä näitä rakkaita miehiä kutsutaanki.

Ennen kaikkea haluan toivottaa aurinkoista ja leppoissaa isänpäivään omille rakkailleni, Kipparilleni sekä omalle isälleni.

↧

Sinne Helsinki

November 15, 2016, 10:20 pm

≫ Next: Tyhjää parempi

≪ Previous: Hyvää Isänpäivää!

Kävimme elokuun lopussa syömässä Porvoossa ravintola Sinnessä. Siitä vierailusta löydät jutun täältä. Palvelu ja ruoka olivat niin hyviä, että päätimme testata myös Helsingin Sinne ravintola. Viime viikonloppuna oli isänpäivä, mikä ihana syy lähteä ulos syömään, menimme siis Sinne =D.

Odotukset olivat edellisen vierailun jäljiltä todella korkealla. Miten Sinne Helsinki sitten pärjäsi?

Ravintolan miljöö oli tietyllä tavalla samaan aikaan moderni ja kotoisa. Tuoleista minulle tuli mieleen vanhat nuorisoseuran talot. Siellä olen nähnyt vastaavia, pinottavia tuoleja. Monitoimitilassa oli aikanaan tärkeää, että tuolit sai pinottua ja vietyä varastoon tarvittaessa. Tuolit olivat todella hyvät istua. Ainakin minulla selkänoja osui juuri oikeaan paikkaan selässä.

Ravintolan perältä löytyi aivan ihana sali. Oli kuin olisi tullut kerrostalon sisäpihalle. Tai sellainen se taisi osittain ollakin! Tila oli avara ja sen keskeltä kohosi kaunis asetelma oikeita viherkasveja. Tämä on tärkeää, sillä minä en voi sietää tekokasveja, vaikka niistä tehdäänkin nykyään kovin aidon kasvin näköisiä. Kaikista kornein tekokukkaviritelmä on sellainen, joka on viety haudalle. Ja kornein potenssiin kymmenen on kun se viedään "hangelle kukkimaan". Aidot kasvit tekevät oikean tunnelman.

Mennäänpä sitten itse ruokaan.

Meidät otettiin vastaan iloisesti ja ohjattiin varaamaamme pöytään. Palvelu oli ystävällistä. Pidin kovasti siitä, että se oli myös kiireetöntä. Saimme rauhassa miettiä mitä halusimme syödä. Ja aikaa siihen menikin, liian monta hyvää vaihtoehtoa oli tarjolla. Sinnen menu vaihtelee eri vuoden aikojen mukaan, sillä heidän ruokafilosofiaan kuuluu käyttää kauden tuotteita, lähi- ja luomu raaka-aineita, suomalaisia yrttejä. Eihän siitä voi tulla muuta kuin hyvää! Alkuun saimme maisteltavaksi hyvää leipää hauskasti paperipussista tarjoiltuna. Kun olimme tilanneet ruoka-annokset, pöytäämme ohjattiin sommelier.

Hän laski "viinikirjan" pöytäämme ja haastatteli, mitä ruokaa olimme tilanneet ja millaisesta viinistä pidämme. Kirja oli minusta aivan ihana, Päätalon teos Myrsky Koillismaassa, noh.. tosin sisältö oli nyt eri =D. Kirjaihmisenä oli aivan innoissani, miten upealla tavalla kirjan kansia voi uusiokäyttää. Seuraavaksi olin hieman kauhuissani, kirja oli paksu.. että nytkö sitten luetaan kaikki viinit läpi? Vaan ehei. Tiedättekö, millainen ihminen on asiantuntija? Hän on sellainen, joka omistautuu omaa osaamiseensa 110%:sti. Hän seuraa omaa alaansa ja opiskelee sitä jatkuvasti. Hänellä on motivaatio ja intohimo omaan tekemiseen ja sen huomaa. Hän osaa ulkoa tuon kirjan sisällön. Kun sommelier oli aikansa haastatellut, hän selasi hetken opusta ja tadaaa, siellä oli meidän viini! Ja jälleen, kuten Sinne Porvoossa, myös täällä viini laitettiin viinikarahviin. Olin vaikuttunut, jälleen.

Pääsimme enne lähtöämme vierailemaan sommelierin pyhimmässä paikassa, siellä missä kaikki viinit olivat. Erilaisia viinejä oli kaksi isoa seinällistä. Minun oli aivan pakko kysyä, että noinko tiedät mikä pullo missäkin on? Kuulema kyllä tiesi. Ja suomalainenhan ei usko, ennen kuin testaa. Kippari heitti viinin ja alle kahdessa sekunnissa se oli esillä! Sommelierin työsopin sienällä oli monia karttoja viinialuseita. Olin todella vaikuttunut hänen ammattitaidosta. Hän oli todellinen asiantuntija =).

Ja nyt siihen vihdoin ruokaan. Alkupaloista Juniori valitsi Hereford-tartarin, tattia ja pikkeli sipulia. Hän teki Kipparin kanssa diilin, että jos hän ei tykkää siitä, vaihtavat he annoksia. Vaan toisin kävi, Juniorin sanoja lainatakseni annos oli "tosi hyvää". Isänpäivän juhlakalu sai siis pitää oman annoksensa =).

Mitä Kippari valitsi? Kotimaista kylmäsavusiikaa, kantarelleja ja tilli-piimäkastiketta. Sen lisäksi että annos oli hyvän makuinen oli se todellista silmän ruokaa. Katsokaa miten kaunis annos!

Minua puhuttelevat näin talviseen aikaan keitot. Ja kuin näin listalla kurpitsakeittoa, paahdettuja pähkinöitä, oli valinta heti selvä. Keitto oli täyteläistä, samettista ja aivan ihanan makuista. Voi kun osaisi joskus itsekin tehdä saman laista (huokaus).

Alkuruokien jälkeen pidin jälleen tarjoilurytmistä. Pääruokaa ei tuotu heti tarjolle, vaan hetken sai viipyä alkuruoan lumoissa, mutta sitä ei tarvinnut odottaa myöskään liian kauan. Minä valitsin pääruoaksi gnoccheja ja punajuurta, vaikka en olekaan varsinaisesti kasvissyöjä. Pidän vain valtavasti molemmista. Annos oli aivan ihana ja erityisesti pidin sen suutuntumasta.

Kipparini valitsi villiä kotimaista sorsaa, tyrniä ja tummaa mallaskastiketta. Annos oli kuulema suussa sulava. Mietin itsekin pitkään tätä samaa annosta. Otan sen ehkä seuraavalla kerralla. Kyllä, tässä vaiheessa on jo selvä, että tänne tullaan uudelleen.

Juniori valitsi talon hampurilaisen (yllätys). Hyvältä maistui myös tämä. Huomatkaa super suloinen vaaleanpunainen paperipilli Juniorin juomassa =D.

Ennen jälkiruoka piipahdin alakerran naistenhuoneessa "puuteroimassa nenäni". Naistenhuoneen merkissä luikerteli katala käärme. Ihan selvästi se oli sama tapaus, joka aikanaan houkuttelin Eevan ottamaan omenan väärästä puusta.

Miesten huoneen tunnisti tästä hauskasta myyrästä. M niin kuin myyrä, miestenhuone tai mensroom.

Seinällä oli suurempi maalaus, josta ikuistin tämän valoa tuovan sirkan. Se oli minusta jotenkin niin ajankohtainen näin pimeänä aikana =D.

Ja sitten jälkiruokiin, niillehän on aivan oma tilansa mahassa. Ennen jälkiruokin saapumista pyysimme vielä kertaalleen paikan mainion sommierin paikalle. Jälleen haastattelukierros, mitä tilasimme ja hän lupasi tuoda lasilliset sopivaa jälkiruokaviiniä. Jälkiruoista minun valintani oli uuniomenaa, karamellia ja kaurajäätelöä. Kyllä luitte aivan oikein, kaurajäätelöä. Oli ihan pakko saada maistaa mille se maistuisi. Annos täytti melkein vatsan jo pelkällä kauniilla ulkonäöllään. Ja nam... hyvää oli!

Kippari pelasi uhkarohkeaa ja valitsi annoksen nimeltään hitti vai huti? Keittiön villeimmät jälkiruokakokeilut. Siinä oli... tai enpä kerrokaan, ettei keittiömestarin salaisuus paljastu! Sen verran raotan verhoa, että makuyhdistelmä ei olisi tullut itselleni mieleenkään, mutta Kippari kertoi, että annos oli loistava ja pirteä, vallankin kun sekoitti raaka-aineet keskenään.

Juniorin valinta oli annos syysmarjoista “Pavlova” ja jogurttisorbettia. Hyvä ja raikas annos oli tämänkin.

Aikamme sulateltua tätä makujen sinfoniaa ja annosten kansita esille laittoa, pyysin laskun. Lasku tuotiin vanhan kirja välissä, miten herttaista! Tässä kirjassa oli kirjan omat sivukin tallella.

Ravintola Sinne Helsinki ei pettänyt. Voisin sanoa, että odotukseni ylitettiin monin kertaisesti. Ne on ne pienet jutut, ystävälinen ja huomaavainen palvelu, oikea tarjoilu rytmi, viihtyisä miljöö, ja aivan loistava ruoka. Voin suositella paikkaa sinulle, joka haluat yhdistää hyvä ruoan ja viinin, sillä täällä se on mahdollista. Viinivalikoima ja ennen kaikkea asiantuntemus oli suorastaan päätä huimaavaa.

Ilta ei voinut päättyä paremmin. Tämä hyväntuulinen ja ennen kaikkea asiantunteva sommelieri Edmund saatteli meidät hyvän illan jatkojen kera ulos. Thank you, Edmund. It was really nice to meet you. You are a wine expert of your own class. We will meet you again!

Lisää tietoa ravintola Sinne Helsingistä voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Samasta osoitteesta voit varata vaivattomasti myös pöydän. Meidän koko venekunta antaa hyvin vahvan suosituksen paikasta. Tykkäsimme kovasti!

↧

Tyhjää parempi

November 19, 2016, 11:55 pm

≫ Next: Kuusi kuvaa kesästä

≪ Previous: Sinne Helsinki

Lumi tuli, lumi suli. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten nopeasti se tuli ja vähintäänkin yhtä nopeasti suli pois. Eilen lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa, joten päätin lähteä kamerani kanssa ulos. Pari viikkoa aikaisemmin, kun olimme venesatamassa katsomassa, että kesäkotimme uinuu antoisaa talviunta, näin satamassa punarinnan ja pari tilheä. Kummastakaan minulla ei ollut kuvaa aikaisemmin, eikä ole vieläkään, koska kamera ei ollut mukana. Niinpä suuntasin eilen kamerani kanssa heti rantaan. Hukkareissu, ei tilhiä ei punarintaa. Näin vain yhden lokin, ja sekin lensi niin korkealla, että ei mitään toivoa kuvata =D. Suuntasin seuraavaksi Suomenojan lintujärvelle katsomaan, mitä sinne kuuluu.

Lumi oli sulanut myös Suomenojalla. Lampi oli vielä vähän jäässä. Jäällä näkyi jälkiä. Kukahan siellä on tepsutellut? Kesän kuhinan jälkeen Suomenojalla oli todella hiljaista, eli mitään ei kuulunut. Vain muutama varis ja harakka lensi ylitseni. Sitten kuulin linnin ääntä. Mustarastasrouva se siellä lauleli, mutta oli niin sisällä pajukossa, että ei mitään mahdollisuutta kuvata. Vaan en luovuttanut vielä. Pakko täältä on jotain löytyä.

Sininen naru ja valkoinen koivu. Siinä oli minusta jotain hyvin isänmaallista =D.

Vihdoin tuli joku lintu kuvattavaksi. Sinitiaisesta minulla on monia kuvia, mutta voin kyllä kertoa, että se on minun yksi ihan suosikki lintu. Niin pieni ja niin kaunis. Lisäksi sininen on yksi lempiväreistäni. Kyllä sitä joka kerta ilolla katselee ja kuvaa. Sinitiainen on myös yksi rohkeimmista linnuista, ainakin tinteistä.

Sinitiaisen jälkeen oli jälleen hiljaista. Poissa oli kesän äänet ja elämä. Suomenojan lintujärvi on kyllä aivan ihana paikka seurata luonnon kiertokulkua. Keväällä täällä taas näkee vaikka mitä. Lintujen puutteessa kuvauskohteeksi kelpaavat talventörröttäjät =D.

Tästä oli pakko ottaa kuva. Olivat oikeasti tämän värisiä, kauniita!

Kun lumi oli sulanut, oli alta paljastunut kauniin vihreä sammalikko. Jotenkin jännittävää. Ensin oli kauniin valkoista, sitten tuli harmaa loska ja nyt jo vihertää. Ihan kuin kevät olisi tullut viikossa! Vaan kevääseen on vielä vähän aikaa. Silti on tosi mukavaa nähdä vihreää tässä välissä.

Yhtä varmasti kun sinitiaisia näkee Suomenojalla, näkee myös sorsia =D. Ja sama juttu. Kyllä nämä ovat aina yhtä sympaattisia katsella, vaikka kuinka usein näkee. Sorsia oli jään reunalla vaikka kuinka paljon. Niillä oli selvästi päivän lepohetki menossa.

Saanko esitellä, herra ja rouva sorsa.

Vaan herra alkoi ilveilemään. Rouva oli sitä mieltä, että "oletkos siinä ihmisiksi... tai siis sorsasiksi, saa tässä hävetä silmät päästään. Kuvaajakin paikalla...".

"No nyt hävettää, mikset heti sanonut, että meitä kuvataan".

"Mitään en ole tehnyt... ihan olin normaali sorsa koko päivän".

Rouva lähti menee =D.

Sämpylöitä puussa =D.

Usko alkoi jo hiipua, että tällä reissulla ei todellakaan nähdä mitään uutta. Kunnes kuulin ääniä. En siis pääni sisältä (tällä kertaa). Olen oppinut pikkuhiljaa, että kannattaa kuunnella lintujen ääniä. Nyt kuulin jälleen jotain uutta, mitä en ollut kuullut aikaisemmin. Lähistöllä saattaisi olla siis joku, ketä en ole nähnyt aikaisemmin. Jäin katselemaan ympärilleni ja pian näin pyrstötiaisen! Kovin hääviä kuva en siitä saanut, mutta olin tosi iloinen että näin. En ole nähnyt sitä vielä koskaan aikaisemmin. Seuraava tavoite on saada "pyrstiksestä" parempi kuva.

Kävin vielä Suomenojan ruokintapaikalla, mutta en nähnyt muuta kuin talitinttejä. Luonnossa liikkumisessa on se riemu aina läsnä, että koskaan ei tiedä etukäteen, mitä näkee ja kuka tulee vastaan vaikka liikkuisikin samoilla paikoilla. Olen tosi iloinen siitä, että asun melko lähellä Suomenojan lintujärveä. Voin aina silloin tällöin piipahtaa siellä.

Huomenna avataan Helsingissä joulukatu, jälleen ilman lunta. Viikko sitten sitä olisi vielä ollut =D. Ihanaa joulun odotusta teille kaikille!

↧

Kuusi kuvaa kesästä

November 22, 2016, 10:48 pm

≫ Next: Uusi vanha kuva

≪ Previous: Tyhjää parempi

Nappasin Vikki kuvailee blogista haasteen, kuusi kuvaa kesästä. Minusta tämä haaste sopii tähän aikaan vuodesta kuin nenä päähän. Kaunis valkoinen lumi on poissa ja täällä Etelä-Suomessa totuttu harmaus on jälleen paikalla. Silloin on mukava palata menneeseen kesään. Ajattelin, että tämä haaste on myös helppo, sillä kesäkuviahan minulla riittää... ja siihen se helppous sitten loppuikin. Apua, mikä valitsemisen vaikeus, kesäkuvia oli kerta kaikkiaan aivan liikaa =D. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuuteen seuraavaan kuvaan.

Tämä ensimmäinen kuva on otettu Suomen Utöstä. Paikka on tähänastisista näkemistäni yksi ihan parhaista. Tämä saunamökki on majakan lisäksi yksi kuvatuimmista paikoista Utön saarella.

Toiseksi kuvaksi valitsin Korppoon satamasta ottamani kuva, jossa kesäpäivä alkaa kääntyä pikku hiljaa iltaan. Tästä tulee minulle niin mieleen kesäillat merellä.

Kesä ilman perhosia ei olisi kesä. Kolmanneksi kuvaksi tämä apollo, joka tuli kuvattua tänä kesänä Ruotsin Utön saarella.

Neljäs kuva on mereltä. Tämä se on minulle niin kesää! Reilu viisi kuukautta enää ja päästään jälleen merelle.

Viidentenä kuvana kuva metsästä. Metsässä on mukava käydä minä vuodenaikana tahansa, mutta erityisesti kesällä. Metsässä sielu lepää ja akku latautuu.

Viimeiseksi kuvaksi valitsin kuvan lehtohepokatista, jonka kuvasin toissa kesänä Elisaaressa. Minäkään en nimeä mitään blogia haasteen saajaksi, vaan toivon, että mahdollisimman moni nappaisi haasteen itsestään. Täytetään blogit kesällä =D.

↧

Uusi vanha kuva

November 25, 2016, 12:53 pm

≫ Next: Hyvää ensimmäistä adventtia

≪ Previous: Kuusi kuvaa kesästä

Jostain syystä minulle tulee mustavalkokuvasta mieleen aina vanha kuva. En jostain syystä osaa ajatella mustavalkoisuutta tehokeinona, vaikka sitä se juuri on parhaimmillaan. Ehkä mieleeni on juurtunut tuo vanhan ajatus siitä, että ennen kaikki kivat olivat mustavalkoisia. Sitten myöhemmin tulivat värikuvat, joista värit haalistuivat hassusti =D. Pyörittelin tänä iltana aikani kuluksi muutamia valokuvia, joista tein mustavakoisia käyttämällä Nik Collectionin Silver Efex Pro Pluginsiä Lihgroomissa. Kuvankäsittely jakaa ihmiset ja mielipiteet. Itse tykkään, että se on toiseksi kivointa heti itse valokuvaamisen jälkeen koko harrastuksessa. Kuvankäsittelyssä voi kokeilla rajattomasti niin omia taitoja kuin hyvänmaun rajaa. Tässä kohtaa vuodenaikaa kuvauskohteita on vähän harvakseltaan, joten pyöritellään sitten vanhoja kuvia uuteen kuosiin =D.

Tämä rakennus sijaitsee Utön saarella. Itse rakennus on vanha eikä ympärillä ole mitään, mikä paljastaisi kuvan pari vuotta sitten otetuksi. Kuva voisi siis olla oikeasti vanha (paitsi että se on digitaalisessa muodossa).

Laivat odottavat Ruotsissa Waxholmin satamassa matkustajia. Tämä kuva on jo vähän muuttunut keltaiseksi ajan saatossa. Onhan se sentään otettu viimekesänä, monta kuukautta sitten =D.

Saltsjöbadenista näin vanhoja kuvia paikanpäällä, jotka olivat mustavalkoisia. Piti ihan pakosti kokeilla, miten viime kesänä otettu kuva toimisi. Tuleeko tästä vanhan ajan fiilis? Olikohan ennen vanhaan kukkaruukkuja tuhkakuppeina?

Tämä kuva on Suomenlinnasta ja ympäristö on vanha. Laivakin on vanha, tosin uutta tuotantoa. Miehistöllä on vanhaan aikaan sijoittuvat vaatteet. Tätä voisi melkein luulla vanhaksi kuvaksi, vai mitä?

Maisema Suomenlinnan rannalta viime kesältä.

Porvoossa oli paljon tarjolla vanhoja rakennuksia. Jos ihmisten vaatteet eivät paljasta, että kuva on viime elokuulta, niin autot paljastavat sen viimeitään =D.

Porvoon makasiinit ovat oikeasti vanhoja. Olisi tosi kiva nähdä näistä otettu, oikeasti vanha kuva. Tässäkin kuvassa on ainakin kolme elementtiä, jotka kertovat, että kaksituhatta luvulla eletään.

Toimiiko hirvi mustavalkoisena? Hmmm... ei ehkä välttämättä. Tästä tulikin mieleen, että en ole juurikaan koskaan nähnyt eläimistä otettuja vanhoja valokuvia. Muista siis kuin hevosista ja lehmistä, villieläimistä. Johtuukohan se siitä, että ennen vanhaan ei ollut niin hyvää kalusta luontokuvaukseen. Rakensivatkohan silloiset ihmiset koskaan piilokojuja eläimiä kuvatakseen?

Kökarin saaren hautausmaalla oli vanhapuoli, joka oli oikeasti vanha. Kuva tosin on kaksi kesää sitten otettu =D.

Tällaisia pohdintoja tältä illalta mustavalkokuvista. Mitä mieltä itse olette? Katsotteko mieluummin värikuvia vai mustavalkokuvia? Itse huomasin kuvia käsitellessäni, että esim. taivaasta sai irti enemmän mustavakokuvissa. Pilvet näkyvät paljon vahvemmin. Samoin näkyivät myös kameran kennolla olleet roskat =D. Nic Collectionissa on muitakin pluginejä kuin tämä mitä käytin. Ne ovat ilmaisia ja pääset lataamaan ne itsellesi täältä. Jos vaikka innostuisit kokeilemaan=D.

↧

Hyvää ensimmäistä adventtia

November 27, 2016, 4:21 am

≫ Next: Hyvää itsenäisyyspäivää!

≪ Previous: Uusi vanha kuva

Voi kauhistus miten tämä (kin) vuosi on mennyt nopeasti. Ensi viikolla alkaa joulukuu ja tänään vietetään jo ensimmäistä adventtia. Sanovat, että mitä vanhemmaksi tulee, niin ajan kuluminen vain kiihtyy. Voin allekirjoittaa tuon täysin! Pitäisi vain muistaa aika ajoin pysähtyä nauttimaan hetkistä, juuri siitä mikä on sillä hetkellä käsillä, ettei elämä meni vallan ohi.

Tein tänään ensimmäisen adventin kunniaksi riisipuuroa. Voi että maistui pitkästä aikaa tosi hyvälle. Puuroon tulee tietenkin lisätä kanelia, sokeria ja voita. Mistähän se johtuu, että sitä ei tule muulloin keiteltyä, kuin joulunaikaan? Seuraavaksi kaivelen esille jouluvaloja. Meille on tullut tavaksi laittaa ne esille ensimmäisenä adventtina. Siitä sitten pikku hiljaa lisäillään muutama joulukoriste esille. Itsenäisyyspäivänä oli minulla ja minun äidilläni aina tapana leipoa pipareita. Olen jatkanut tätä perinnettä Juniorin kanssa. Silloin soitellaan samalla ensimmäiset joululaulut pipareita paistellessa ja maistellessa =D. Tästä alkaa hiljalleen joulunodotus meidän venekunnassa. Minkälaisia perinteitä joulun odotuksen suhteen teillä on?

Oikein hyvää ensimmäistä adventtia ja rauhaisaa joulun odotusta teille kaikille!

↧

Hyvää itsenäisyyspäivää!

December 6, 2016, 12:42 am

≫ Next: Tuomaan markkinoilla

≪ Previous: Hyvää ensimmäistä adventtia

Tänään on 99. kerta, kun saamme juhlistaa itsenäistä Suomeamme. Kiitos ja kunnia tästä kuuluu yksinomaan kaikille sotiemme veteraaneille. Myös oma vaarini osallistui aikanaan itsenäisyytemme lunastamiseen.

Suomen kansallislintu on laulujoutsen. Näin luontoihmisenä halusin laittaa kuvan tänä tärkeänä päivänä juuri joutsenesta, tästä kauniista valkoisesta linnusta. Pahoittelen, että kuva on kyhmyjoutsenesta, sillä kuvaa laulujoutsenesta minulla ei vielä ole (pitääkin ottaa to do listalle).

Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille suomalaisille!

↧

Tuomaan markkinoilla

December 12, 2016, 11:27 am

≫ Next: Hyvää ja rauhallista joulua

≪ Previous: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Meidän perheen yksi joulunalusperinne on käydä Tuomaan markkinoilla. Lauantaina oli mukava raikas pakkassää, joten lähdimme katsastamaan tämän vuoden markkinat. Otin matkaan mukaan Canon Eos M10 minijärkkärini. Halusin nähdä, mihin tuo pieni kompakti kamera pystyy hämärässä. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu kyseisellä kameralla.

Markkinat kestävät aina 22.12. saakka ma-pe klo 11–20, la–su 10–19, joten vielä ehtii siellä käymään ja tekemään vaikkapa jouluostoksia. Katsotaanpa mitä kaikkea siellä oli (ja mihin se kamera pystyi =D).

Olen aina tykännyt valtavasti Senaatintorista ehkäpä juuri tämän komean tuomiokirkon vuoksi. Se on niin kaunis ja niin keskeisellä paikalla.

Ihana karuselli oli tänäkin vuonna Tuomaan markkinoilla. Siihen oli melkein koko karusellin ympäri menevä jono. Olemme useina vuosina ajaneet sillä kierroksen, vaan tällä kerralla emme jääneet jonoon. Hieman oli raikas tuuli paikanpäällä, vaikka vaatetta tulikin laitettua melkoisesti päälle.

Keskellä markkinoita oli herkuttelualue, josta sai ostaa jouluisia makuja maisteltavaksi. Ympärille oli rakennettu mukavia tuulensuoja "soppeja" tuolien ja pöytien kera.

Myyntivalikoimissa oli vaikka mitä. Oli ruokaherkkuja, oli tonttuja, taottuja asioita ja ihan kaikkea siltä väliltä. Nämä tonttuasetelmat olivat minusta vallan viehättäviä!

Meidän perhe tykkää kovasti kalasta, joten kotiin viemiseksi lähti muikkusäilykkeitä. Ostimme myös toisen satsin joulupukin konttiin lahjaksi isälleni, joka on suorastaan hulluna kalaan. Lahja ei paljastu, sillä hän ei seuraa blogiani... kait =D. Herkut ovat oiva lahja sellaiselle, jolla on jo kaikkea elämän varrella ennättänyt kertymään.

Kipparini innoittamana kiipesimme ihailemaan markkinoiden valomerta suurkirkon rappusille. Sieltä olikin vallan upeat maisemat katsella.

Tässä koko komeus. Tämä kuva on otettu kännykällä, siinä on mukava panoraamatoiminto.

Espan puistosta nappasin vielä kuvan... olisiko tämä nyt siten joku saksanhirvi tai jotain. Minusta pikkukamerani pärjäsi ihan kohtuullisesti hämärässä ja se oli mukavan kevyt kaveri matkassa mukana.

Alkuillasta matkalla markkinoille kuvasin tämän pallon Mannerheimintiellä. Olen hankkinut minijärkkäriini 55-200mm objektiivin. Halusin testata, minne saakka se oikein "kantaa". Kyllä sen kanssa pärjäisi kaupunkiolosuhteissa ihan mukavasti.

Jouluun on aikaa enää vajaat kaksi viikkoa, joten tohina sen kuin lisääntyy. Muistetaan kuitenkin ottaa ihan rauhallisesti ja fiilistellä näitä joulunalus asioita. Jouluhan on kerran vuodessa vaan =D.

↧

Hyvää ja rauhallista joulua

December 23, 2016, 12:32 am

≫ Next: Hyvää uutta vuotta 2017

≪ Previous: Tuomaan markkinoilla

"Taas tultiin jouluun ja riemuita saa kun vuosi on mennyt

käy uusi oven taa.."

Toissapäivänä oli talvipäivän seisaus ja käännyimme kevättä kohti, päivät pitenevät. Sehän tietää, että veneilykausi on joka päivä vain lähempänä ja lähempänä =D. Joulukiireet alkavat helpottaa ja on tullut aika hiljentyä joulun viettoon, kukin omalla tavallaan, yksin tai yhdessä muiden kanssa. Toivon teille kaikille oikein ihanaa ja leppoissaa joulun aikaa.

Hyvää ja rauhallista joulua!

↧

Hyvää uutta vuotta 2017

December 31, 2016, 7:02 am

≫ Next: Lux Helsinki 2017

≪ Previous: Hyvää ja rauhallista joulua

Tänään vietetään vuoden viimeinen päivä. On ollut mukavaa muistella, mitä kaikkea vuosi 2016 toikaan tullessaan. Me teimme ainakin unelmiemme kesälomareissun Tukholman saaristoon. Ja vietettiin meidän venekunnassa myös pyöreitä syntymäpäiviä =D. Mennyt vuosi oli muuten melko tasainen ja hyvä niin. Se ei sisältänyt ainakaan mitään ikäviä yllätyksiä. Mennyt vuosi oli hyvä vuosi.

Tänään pakostakin tulee ajatelleeksi, että mitähän kaikkea se uusi tuleva vuosi tuokaan tullessaan? Sen tietää varmuudella vuoden päästä tähän samaan aikaan. Minä en aio tehdä mitään uuden vuoden lupauksia, yritän elää tulevan vuoden sillä viisaudella ja harkinnalla kuin menneenkin vuoden. Teen parhaani, rakastan lähimmäisiä ja pidän positiivista asennetta yllä. Eiköhän sillä taklata tuleva vuosi.

Ennen kaikkea haluan kiittää koko sydämestäni teitä kaikkia blogiystäviäni, jotka olette olleet mukanani kuluneessa blogivuodessa! Olen saanut teiltä paljon ihania kommentteja ja ne ovat rohkaisseet jatkamaan bloggaamista edelleenkin.

Toivon teille kaikille onnea ja iloa, sekä hyvää oloa uuteen tulevaan vuoteen 2017! Tuokoon se tullessaan seikkailuja, yllätyksiä ja myös ihan sitä tavallista ja turvallista elämää. Nähdään ensi vuonna =).

Hyvää uutta vuotta 2017!

↧

Lux Helsinki 2017

January 9, 2017, 9:18 am

≫ Next: Talvinen hämärä kaupungilla

≪ Previous: Hyvää uutta vuotta 2017

Niin lähti uusi vuosi taas liukkaasti käyntiin. Viime vuoden tavoin, kävimme lauantaina perheen kanssa myös tänä vuonna vierailulla Lux Helsinki tapahtumassa. Sää oli mitä mainioin. Vaikka aamupäivän aikana lunta tulikin vaakatasossa, loppui sade illaksi ja tuulikin tyyntyi. Mikä parasta, melkein kahdenkymmenen asteen pakkanen oli pyllähtänyt kunnolla. Lux Helsinki järjestettiin jo yhdeksättä kertaa.

Lux tapahtuma jakautui kahteen osaan, josta Lux In näyttely oli Kaapelitehtaalla. Emme ehtineet sinne viikonlopun aikana, joten se jäi tällä kerralla välin. Lux Helsinki ulkonäyttely oli tänä vuonna uudella reitillä, joka oli minusta edellisvuotta parempi. Reitti oli selkeä ja kompaktilla alueella, joten sen jaksoi kävellä myös perheen pienimmätkin.

Reitin ensimmäinen teos löytyi Espan lavalta, Jenni Kääriäisen teos a Shade. Teos koostui tuhansista nimettömistä röntgenkuvista. Valo merkitsee Kääriäiselle paljon, joten teoksen sanoma oli luoda varjo ja hämärtää valo. Teos kertoi valon jättämästä jäljestä - muistoista. Teoksen sävellystyöstä ja äänisuunnittelusta vastasi Aake Otsala. Meidän perheen lisäksi oli monia muitakin taiteen ystäviä liikkeellä, joten nähdäkseen teoksen, piti jonottaa vähän aikaa. Ilokseni jono eteni melko rivakasti.

Röntgen kuvia katsellessa oli hauska arvailla, mikä ruumiinosa mahtoi olla kyseessä. Voisikohan tämä olla lonkka? Ainakin siihen (mikä nyt onkaan) on asennettu pari ruuvia =D.

Seuraava teos oli Lux arkkitehtuuri - Kauppatorin julkisivut. Valaistuna olivat Kaupungintalo, Ruotsin suurlähetystö, Korkeimman oikeuden palatsi, Presidentinlinna sekä Lampa ja Goviniuksen talon fasadit. Kauppatorilla oli valokuvaustasanne, josta otin kännykällä alla olevan panoraamakuvan.

Valokuvaustasanteen alapuolelle olivat Aalto-yliopiston sisustusarkkitehtuurin opiskelijat toteuttaneet Lux Helsinki -valofestivaalille valotaideteoksen. Teos viesti valon merkityksestä, herätti pohtimaan jokapäiväistä energiankulutustamme ja inspiroi tekemään vastuullisia valintoja arjessa. Teos oli toteutettu yhteistyössä Ikean kanssa.

Kauppatorin jälkeen seuraava teos oli Shaderin teos Cube. Tässä teoksessa Stora Enson pääkonttori heräsi henkiin. Viisiosainen animaatio luo illuusion, jossa "analogisuus ja digitaalisuus, luonto ja teknologia sekä perinteet ja nykyaika elävät rinnakkain". Teosta esitettin tauotta ja se kesti viisi minuuttia kerrallaan. Tämä oli minusta tämän vuoden Lux tapahtuman yksi parhaista teoksista.

Matka jatkui kohti Ritarihuonetta. Tänä vuonna reitin varrelle oli laitettu nuolia ja LUX kylttejä, joten teosten luokse oli helppo löytää. Tosin lauantaina riitti, kun kulki letkan mukana =D.

Ritarihuoneelta löytyi Teemu Lehmusruusun teos Maa jalkojemme alla."Teos pohti ihmisen suhdetta maaperään, jonka päällä arkinen todellisuutemme tapahtuu."Teoksen osana kuuli runoilija Pauliina Haasjoen tekstiä Planeetta-kokoelmasta.

Tuomiokirkon kappelin seinältä löytyi Outi Pieskin teos Gorži.Teoksessa vesiputoukset tippuivat vapaana ulos Tuomiokirkon kappelin ikkunoista. Teos juhlistaa saamelaisten juhlavuoden alkua sillä 6.2.2017 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisestä pohjoismaisesta saamelaiskokouksesta. Teoksen äänimaailmasta vastasi Aake Otsala.

Matka jatkui reitillä ja seuraavaksi oli vuorossa Kalle Mustosen teo TELLMEHOWDOIFEEL. Fyysisen valoveistoksen ohella teos elää omaa elämäänsä Instagramin kuvavirrassa. Tämä teos on ollut näytillä aikaisemmin Flow-festifaaleilla Helsingissä 2016. Sanoisin, että teos on yksinkertainen ja sanomaltaan puhutteleva.

Seuraavana oli vuorossa Suomen Pankin Kirkkokadun puoleiseen seinään heijastettava animaatio Veljekset. Ennen kuin luimme teoksesta sen enempää, sanoi Kippari, että hänelle tuli mieleen Marimekko. Teoksen takana onkin Maija Louekari. Teos pohjautui hänen Marimekolle suunnittelemaan kuosin, joka juhlistaa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta. Inspiraation lähteenä ovat toimineet suomalaisten kansantarujen päähenkilöt, toteemieläimet. Äänimaisemasta vastasi Aake Otsala ja Timo Yliräisänen. Tätä teosta oli mukava katsella pidempäänkin.

Topelian sisäpihalta löytyi minun mielestäni tämän vuoden Lux tapahtuman ehdottomasti paras teos, kollektiivi Flowers of Life. Ilmassa leijuvista kuviosta muodostui upea kokonaisuus värien ilottelua ja muotojen juhlaa. Tämä on minusta juuri Luxia! Topelian sisäpihalla pääsi kiertelemään teosten ympärillä ja se kannatti, sillä ne näyttäytyivät erilaisena eri kulmista katsottuna.

Seuraava teosAbsence löytyi Kansalliskirjastosta. Teoksen takana on Mónica Ruiz Loyola joka halusi tehdä runollisen kunnianosoituksen naisille. Teoksen muotokieli rakentui ompelemisen ympärille. Ompelukone ompelee himmeästi valaistuna sikermää. Lankoihin heijastuu runoilija Rocío Cerónin teksti jonka on suomentanut Annika Eräpuro.

Tuomiokirkon tapuliin heijastui Kaisa Salmen teos Ronda. Ronda on espanjalainen kaupunki, jossa Salmi on useampana vuonna vieraillut. Tämä teos kuului minusta parhaimpien joukkoon ehdottomasti.

Tuomiokirkkoon heijastui Tarja Ervastin teos Domus 360° – Neljä kotia. Tämä oli Lux tapahtumista ensimmäinen kerta, ku Tuomiokirkosta oli kaikki neljä sivua valoteoksessa mukana. Teosta varten on sävelletty musiikki, joka korostaa valomaailmojen elämyksellisyyttä.

Luulen, että lapsia kiinnosti eniten kaksi seuraavaa teosta, jotka molemmat löytyivät Senaatintorilta. Ensimmäinen niistä oli tämä Rölli Ridanpään ja Tero Laineen teos Light Pipes. Teos kuvasi urbaania kaupunkimaisemaa. Teos koostui kupariputkista ja venttiileistä, joiden avulla yleisö pystyi säätämään hehkulamppujen kirkkautta. Ja tämä jos mikä oli hauskaa, niin lapsista kuin meistä aikuisistakin =D.

Toinen vähintäänkin yhtä hauska, ellei jopa hauskempi teos oli niin ikään Senaatintorilla ollut Petri Tuhkasen Joukkovoima. Teos koostui kolmesta kokonaisuudesta, jonka jokaisen edessä oli teollisuusvaaka. Mitä enemmän porukkaa seisoi vaa'an päällä, sitä enemmän erivärisiä valoja syttyi. Pienimmät olivat hoksanneet, että hyppimällä vaa'an päällä sai valot vilkkumaan. Tulihan tuota itsekin kokeiltua =D.

Lux Helsinki tapahtumassa oli vielä Hollantilaisten taiteilijoiden Lucas Maassenin ja Woody Venemanin teos The Singing Building. Teos olisi ollut Kaupungintalon sisäpihalla.Ja niin kun me katsotiin väillä karttaa ja yritettiin mennä järjestyksessä, niin ohi mentiin huomaamatta, joten teos jäi meiltä väliin. Siksi siitä ei myöskään ole kuvaa. Suomalainen räppäri Hannibal oli lainannut äänensä teokselle.

Tämän kertainen Lux oli meidän perheen mielestä hieman vaisu, liekö johtunut liian suurista odotuksista aikaisempien Lux tapahtumien pohjalta. Osa teoksista oli minulle hieman liian moderneja. Olen melko realistinen ja jalat maassa oleva luonne, josta ehkä johtuu se, että liian moderni taide ei puhuttele minua. Odotimme kaikki enemmän valon ja värien ilottelua. Tästä huolimatta oli mukava olla ulkona ja kiertää kaikkie muiden innokkaiden mukana katsomassa, mitä Lux Helsinki tarjosi tänä vuonna. Voit lukea lisää Lux tapahtumasta ja taideteoksista heidän nettisivuilta täältä.

↧

Talvinen hämärä kaupungilla

January 15, 2017, 9:25 am

≫ Next: Juveninkoski

≪ Previous: Lux Helsinki 2017

Mietin pitkään, että tohdinko laittaa ollenkaan näitä kuvia tänne näytille lainkaan, mutta tässä ne nyt ovat. Kun kävelimme katselemassa Lux teoksia, innostuin samalla kuvamaan myös talvista kaupunkia iltavalaistuksessa. Joka kerta jännittää yhtä paljon, että tuleeko kuvista mitään. Joskus olisi super hienoa päästä jonkun oikein iltakuvausgurun matkaan (niitäkin on olemassa, olen nimittäin nähnyt upeita hämärässä otettuja valokuva) oppimaan, miten oikeasti kuvataan hämärässä. Noh, tässä nyt kuitenkin minun viritelmät =D.

Kauppatorin rantaan oli merestä jäätynyt hauskoja lauttoja.

Baari oli auki =).

Allas merikylpylä oli hiljainen, sillä se on tällä hetkellä kiinni uuden päärakennuksen rakennustöiden ajan. Se avautuu yleisölle uudelleen tänä keväänä. Tämä on paikka, jonne teen ehdottomasti joskus vierailun. Voin vain kuvitella miten nastaa olisi lillua tuolla ja katsella maisemia kauppatorille ja sen ympäristöön.

Katselimme kipparini kanssa kanavaa ja mietimme, että joskus me ollaan menty omalla veneellä tästä. Enää ei mennä =D. Nykyinen vene on liian iso.

Uspenskin katedraali loisti valaistuksessa kauniilla paikalansa. Tämä on minusta yksi kauneimmista näkemistäni kirkoista.

Kipparini ohjeistaa minua aina, että kuvat pitäisi ottaa jalustan kanssa. Hän on siinä oikeassa, mutta kun minä olen oinas nainen ja minua jalustat ahdistaa. Olen yrittänyt opetella niiden käyttöä (kyllä, omistan parikin), mutta minulle tulee heti sellainen tunne että ne sitova minua liikaa. Tykkään kuvata "vapaalla kädellä". Ilman jalustaa on liikkumavaraa ihan erilailla. No, ei sitä sitten saa aikaiseksi hyviä kuvia hämärällä. Harjoittelu jatkuu =D.

↧

Juveninkoski

January 16, 2017, 10:11 pm

≫ Next: Jämsänkoski

≪ Previous: Talvinen hämärä kaupungilla

Olen kotoisin Keski-Suomesta, joten siellä vietimme joululomaa. Kippari löysi netistä sellaisen kosken, jonka olemassa oloa en tiennyt olevan, vaikka olen asunut nuoruuteni ensimmäiset vuosikymmenet tällä seudulla. Kipparini selvitti paikan sijainnin ja niinpä lähdimme tapaninpäivän ajelulle kahdestaan Juveninkoskelle.

Koski sijaitsee aivan tien vieressä ja paikalta löytyy pieni levike muutamalle autolle. Kosken pauhu kuului heti kun nousi autosta ulos. Lunta oli ollut aikaisemmin jonkin verran, mutta suojakelit olivat pitänee huolen, että suurin osa oli sulanut.

Juveninkoski voisi olla oiva retki ja picnic kohde kesällä.

Juveninkoski on osa Nytkymenjokea, jossa on kaikkiaan yhdeksän koskea. Juveninkoski on näistä kaikista komein. Koski alkaa pienellä suvantovaiheella ennen varsinaista pudotusta, joka on noin seitsemän metriä. Oikeasti voitaisiin puhua ennemmin vesiputouksesta kuin koskesta.

Vesi tulee sillan alta hiljalleen, kunnes saapuu vesiputouksen suulle. Putous on tiettävästi Keski-Suomen korkein ja jyrkin. Hieman mietimme Kipparini kanssa, että liekkö siellä virtaa vettä näin talvella. Meillä oli onnea, vettä tuli komealla voimalla alas! Kevättulvien aikaan tämä voi olla uskomaton näky.

Koski oli komeaa katseltavaa. Innostuin kokeilemaan hieman eri valotusaikoja. Kyllä, taaskaan ei ollut mukana jalustaa. Kuvissa ei ole myöskään käytetty mitään harmaasuotimia. Käsivaralta, sillä valolla mitä luontoäiti sattui juuri sillä hetkellä tarjoamaan ja paljoa se ei tarjonnut.

Putouksen alapuolella on pieni lampi, jossa voi käydä uimassa. Usein kuitenkin virtaavan veden luona olevat lammet ovat melko vilpoisia kesälläkin, joten luulen ettei minun tarvitse koskaan kokeilla. En ole oikein kylmän veden ihmisiä =D.

Vierailu koskella oli mukava. Ennen kaikkea iloitsin siitä, että löysin synnyin seuduiltani jotain uutta ja ennen näkemätöntä. Ensin pitää lähteä kauas, että näkee lähelle, vai miten se menikään =D.

↧

Jämsänkoski

January 22, 2017, 7:56 am

≫ Next: Ihan selvästi on jo kevättä ilmassa!

≪ Previous: Juveninkoski

Tapaninpäivän ajelulla Kipparini kanssa, pysähdyimme myös Jämsänkoskelle. Siellä virtasi myös mukavasti vettä. Tämä paikka oli minulle entuudestaan tuttu. Olen ajanut tästä oli elämäni aikana monen monta kertaa.

Jämsänkoski kuuluu nykyään Jämsään. Mietiskelin, että mikä tämän kosken nimi on? Onko se ihan vain Jämsänkoski? Yritin löytää tietoa netistäkin, mutta ei irronnut mitään, minun hakutaidoilla =D. Joten paikalliset hoi, jos on tietoa, niin kommentoikaa ihmeessä.

Koski sijaitsee paperitehtaan kupeessa. Jämsän jokilaaksossa (Jämsänkoski ja Jämsä) on parikin paperitehdasta, jotka ovat osaltaan yksi suurin työllistäjä tällä seudulla. Paperitehtaan "leipää" sitä on minunkin lapsuudessa syöty. Isäni meni aikanaan nuorena poikana tehtaalle töihin ja sieltä jäi eläkeele aikanaan. Eihän tuollaisia työsuhteita enää ole olemassakaan!

Innostuin jälleen kikkailemaan valotusajoilla =D.

Virtaavassa vedessä on minusta jotain maagista ja sillä on rauhoittava vaikutus. Sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään. Katsoa, miten vesi ympäröi kivet, kuinka se pärskii ja puskee joka kolosta ulos.

Täältä löytyi myös rakkauslukko! Onnea Tiina ja Jussi myös minun puolesta. Ruoste lukossa paljastaa, että luultavasti kyseessä ei ole ihan viimekesän häät, mutta onnea silti. Onnea tarvitaan joka päivä eikä sitä ole koskaan liikaa.

Kosken edessä on Ilveslinna. Olen esitellyt linnan aikaisemmin blogissani täällä. Kyseisessä postauksessa pääsee ihastelemaan koskea ilman vettä, sillä kuvat on otettu kesällä. Tälläkin kerralla minulle tuli hyvin vahvana eräs lapsuusmuisto mieleeni. Paperitehtaan työntekijöille ja heidän perheille järjestettiin pikkujoulut ennen varsinaista joulua. Ohjelmaa ja hyvää syötävää oli paljon. Silti tärkein oli aina se pieni paperi pussi, jonka sai kotiin viemiseksi. Pussissa oli pipari, punainen omena, karamellia ja mikä parasta kiiltokuva. Muistan ,että kiiltokuva oli aina joko enkeli tai joulupukki. Olin aina niin onnellinen tuosta pussista. Onneksi meillä on muistot.

↧

Ihan selvästi on jo kevättä ilmassa!

January 24, 2017, 10:27 pm

≫ Next: Kuopion museo

≪ Previous: Jämsänkoski

Minä touhotan aina, että kevät alkaa heti tammikuun ensimmäinen päivä. Silloin päivät jo pitenevät (ovat pidenneet jo reilun viikon) ja mennään valoon päin. Pessimistit väittävät, että silloin on muka talvi, mutta minulla alkaa silloin kevät! Ja viime viikonloppu sen todisti, että kevättä on oikeasti ilmassa, niin upea ja aurinkoinen sää oli. Lähdimme Kipparini kanssa ulkoilemaan ja ihastelemaan "kevättä". Samalla tuli ulkoilutettua kameraakin. Voi että se oli iloinen päästessään pitkästä aikaa kuvaustehtäviin =D.

Kuinka ollakaan, merenrantaan tuli käveltyä. Nokkalan venesatamaan oli joulukuussa avattu Nokkalan Majakka rantakahvila, joka palvelee asiakkaita ympäri vuoden. Itse rakennus näytti minusta upealta! Kävimme kääntymässä vain kuistilla, sillä paikka pursusi asiakkaita. Ei ihme, ilma oli niin kaunis, että moni muukin oli lähtenyt liikkeelle. Sen verran ennätin silmäillä listaa, että tarjolla olisi ollut myös sinisimpukoita, minun yksi ihan ehdoton herkku, nam! Tänne pitää tulla ehdottomasti ajan kanssa uudelleen. Voit käydä tutustumassa paikkaan paremmin heidän nettisivuilta täältä.

Nokkalan venesatama on kokenut täydellisen uudistuksen ja se myötä satamaan on saatu Ernst Mether-Borgströmin vuonna 1995 tekemä taideteos Haaksirikkoiset. Teos on saatu taidemuseo EMMAn kokoelmista. Uudistettu Nokkalan satama oli todella viihtyisä.

Ihmisiä oli paljon Matinkylän rannassa jäällä. Minä en kyllä uskaltanut mennä, sillä sen verran vaihteleva "talvi" täällä pääkaupunkiseudulla on ollut. Rakastan olla merellä, mutta mieluummin veneessä =D.

Hieman kauemmaksi kun katsoi, oli meri aukeana... minulla ei ollut todellakaan mitään asiaa jäälle =D.

Oli aivan ihanaa olla ulkona ja nauttia auringonvalosta pimeän kauden jälkeen. Ja oli ihanaa katsella merelle. Ei mene enää montaa viikkoa kun saamme laskea veneen vesille! Voiton puolella jo ollaan ja sen myötä reittisuunnittelu käy jo Kipparilla kuumana.

Kävimme viikonlopun aikana myös Suomenojan lintujärven ruokintapaikalla. Toiveikkaana menin sinne kamerani kanssa, että jos vaikka pyrstötiaisia olisi paikalla. Vaan ei ollut muita kuin pari tinttiä ja mustarastas. Tyhjää parempi toki =D. Kovin hiljaista oli vielä, mutta muutaman viikon päästä tämäkin alue kuhisee elämää. Olen niin innoissani jo nyt kun pääsee taas seuraamaan nokikanojen pesintää ja muita kaikkia ihania lintujärven asukkeja.

Lintujen puuttuessa kuvauskohteeksi käy vaikka takiainen hangella...

... tai kuivunut maitohorsma, joka on minusta melko kuvauksellinen =D.

Joku oli kyllästynyt vanhaan sohvatuoliin ja raijannut sen Suomenojalle. Se ei ole käsittääkseni kaatopaikka, minne tämä olisi kuulunut. Miksi kukaan halua roskata luontoa? En käsitä.

Teimme lenkin myös Suomenojan satamassa. Tätä venettä ei tarvitse laskea keväällä vesille, se on siellä jo =D.

Aiheellinen varoitus, heikkoja jäitä kannattaa varoa, vallankin tällaisena "talvena".

Tästä se alkaa kevät ja kesän odotus. Kevät vaan on niiiiiiin parasta aikaa. Valon määrä kasvaa, kesä on päivä päivältä lähempänä ja koko kesän ihanuus on edessäpäin. Rakastan kevättä! Milloin teidän kevät alkaa? Onko se jo menossa vai alkaako se vasta sitten kun kalenterissa niin todetaan? Aurinkoisia kevätpäiviä teille kaikille!

↧