Quantcast
Channel: Haaveena hyvä kuva
Viewing all 318 articles
Browse latest View live
↧

Keväinen Suomenlinna

May 7, 2017, 9:33 pm
$
0
0
Viikonloppuna meitä helli aurinko oikein todella. Ajelimme perjantaina töiden jälkeen Suomenlinnaan. Suomenlinna on yksi meidän ehdoton suosikkisatama. Sen lisäsi, että itse saaressa riittää tutkittavaa ja kuvattavaa, on vierasvenesatamassa sijaitsevassa Cafe Bar Valimossa todella ystävällinen palvelu ja järkyttävän hyvää ruokaa.


Vaikka veneilykausi ei ole vielä päässyt ihan täyteen tohinaan, oli Suomenlinnan vierasvenesatama täynnä. Onneksi pääsimme perjantaina lähtemään hyvissä ajoin, saimme todella hyvän paikan veneelle. Viimeviikonloppuna oli ensimmäisen kerran jo kesän tuntua ilmassa. Lämmityslaitetta ei tarvittu kuin vain yöksi päälle ja päivällä pääsi jo avaamaan keulaluukkua, jes! Kyllä se kesä sieltä tulee.




Olimme Suomenlinnassa vain yhden yön, sillä lauantaina meidät oli kutsuttu ystäviemme juhliin omaan kotisatamaan. Suomenlinnassa oli myös toinen ystäväperhe, jotka olivat tulossa samoihin juhliin, joten ajelimme peräkanaa paikalle. Aamupalan jälkeen teimme kuitenkin pienen kävelykierroksen Suomenlinnassa, ennen kuin irrotimme köydet ja lähdimme matkaan.






Olen kuvannut nämä paikat monia kymmeniä kertoja, mutta aina vaan pitää saada lisää kuvia. Suomenlinnan telakka on alueena minusta jotenkin kiehtova.


Cafe Chapmanin edustalla kasvoi jotain kauniita sinisiä kukkia. Ystäväni Jaana kertoi minulle niiden nimenkin, mutta en muista sitä millään enää. Olen kyllä todella surkea noiden kasvien nimien kanssa.








Kiertelimme ystäviemme kanssa lempi paikkojamme. Jäänmurtaja Tarmo taisi olla menossa telakalle. Kesäaikaan on hyvä kunnostaa jäänmurtajia, ovat sittenvalmiina taas talven tullen kuin meri jäätyy.




Näihin maisemiin en kyllästy ikinä! Ihan superia, että meillä on tällainen Unescon maailmanperintö paikka olemassa. Näin keväällä oli ihanaa kulkea, kun takiaispensaat olivat vielä vasta tuloillaan. Maisema ikään kuin odotti kaikkien kasvien kasvun aloitusta.











Kesäisen päivän kunniaksi istahdimme nauttimaan Cafe Piperissä kuohyviinit. 




Matkalla kotisatamaan ohitimme Tallink Siljan Megastarin. Tai siis se ohitti meidät =D. On se vaan valtavan kokoinen laiva. Hieman ennen kotisatamaan näimme ison kasan pikkuisia jollia. Merellä oli monen laista kulkijaa liikkeellä.


Oli kyllä todella ihana käydä Suomenlinnassa. Ja tällä kerralla uskalsin jättää toppahousutkin kotiin =D.
↧
Search

Vihertää jo - kesä tulee!

May 8, 2017, 10:02 pm
$
0
0
Viime sunnuntaina aurinko jatkoi paistamista ja sehän sopi meikäläiselle. Kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessa, että Suomenojan lintujärvellä olisi sunnuntaina lintuharrastuspäivä. Koska ilma oli mitä ihanin, vaikkakin vähän viileä, lähdimme kävelemään kotisatamastamme kyseiseen tapahtumaan.


Matkan varrella näin vihdoinkin valkovuokkoja. Olin niitä ihaillut kevään mittaan kateellisena muiden blogeista.


Orava poseerasi puussa.


Espoon rantaraitti on maisemana upeaa katseltavaa. Meren äärellä viihtyy niin lenkkeilijät kuin koiran ulkoiluttajatkin.


Tämä laituri on saanut purkutuomion. Sinne ei ollut enää meneminen. Laiturin eteen oli laitettu kieltomerkki, ettei laiturille saanut mennä.


Suomenojalle päästyämme olin todella yllättynyt kun siellä oli jo kaksi sorsan poikasta. Voi että ne olivat pieniä ja suloisia <3!




Miljoona linnunpönttöä projektissa on rekisteröity jo 1200808 kappaletta. Ihan huikea määrä! Mikäli et ole vielä ennättänyt rekisteröimään omaa pönttöäsi, voit tehdä sen helposti täältä.


Lintuharrastuspäivän kunnaksi oli Suomenojalle tullut muutamia yhteystyökumppaneita. Heidän kiikareita ja kameran objektiivejä pääsi testaamaan. Näissä testeissä on vaan se paha puoli, että alkaa tehdä mieli sellaisia laitteita joita tällaisella harrastelija kuvaajalla ei ole mitään mahdollisuutta omistaa. Ei ostaa edes puoleen hintaan =D.Alahuuli väpättäen jätin ne sinne. Oli aivan ihanaa, että myös sää suosi tapahtumaa ja väkeä olikin paikalla mukavasti. Paikalta löytyi myös lettukahvila. Kyllä maistui hyvälle!


Pari kuvaa vielä liejukanasta.


Tästä kuvasta näet, miten suuri jalka liejukanalla on, jos vain hahmotat jalan kasvistosta, on se niin samanvärinen.


Pepponen lauleli puunoksalla kauniista. Oli ihan pakko pysähtyä kuuntelemaan, niin kauniilta se kuulosti.


Matkalla takaisin satamaan poseerasi rastas minulle uljaasti.


Rentukat olivat myös puhjenneet jo kukkaan.




Sehän vihertää jo oikeasti! Ja hei, se on oikeasti kesä nyt, sillä bongasin Suomenojalla haarapääskyn. Pääskysestä ei päivääkään =D.


Kun pääsimme takaisin satamaan, pääsin kuvaamaan tiiraa ja laiturin päässä nökötti pari hyvänmielen lintua, meriharakkaa.


Viikonloppu oli kuvaamisen kannalta kaiken kaikkiaan tosi kiva. Tuli nähtyä taas paljon kevään edistymistä. Kyllä se kesä sieltä tulee... aikanaan.
↧
↧

Voihan palleroiset

May 22, 2017, 10:08 pm
$
0
0
Huomasin sosiaalisesta mediasta, että nokikanalla on jo poikasia Suomenojalla, joten niitä piti tietenkin päästä heti katsomaan, muutaman kuvan toivossa tietenkin =D. Niinpä lähdimme Kipparini kanssa eilen pyörähtämään iltakävelyllä lintualtaalla.


Parissa ensimmäisessä pesässä oli joko hautominen vielä käynnissä tai sitten äiti oli kutsunut jo pienokaiset iltapuulle. Kävi mielessä, että noinko tulee hukkareissu?




Viimeisellä pesällä onnisti! Siellä uiskenteli kaksi nokikanan poikasta emon kanssa. Pesä oli kauempana ja kasvillisuuden suojassa, mutta onnistuin saamaan muutaman kuvan näistä palleroista. Nokikanan poikaset ovat minusta niin hauskan näköisiä, omalla tavallaan söpöjä =D.


 Äidin kanssa!


Myös telkällä oli jo poikasia. Täälläkin mentiin yhdessä äidin kanssa. Nämä ne vasta palleroisia olivatkin. Siellä ne mennä uiskenteli laineiden lomassa.






Tässä välissä tikka innostui poseeraamaan minulle. Se puuhasteli pitkään muutaman puun ympärillä.


 Näkyykö mun kaunis punainen tukka?




Tällä kerralla bongasin harmaasorsan ja sain siitä pinnan Lintu100 listalle. Tai Kipparini sen oikeasti bongasi ennen minua =D.




 Lapasorsauros innostui myös esittelemään kauniita värejään.



Punasotkauros päivysti pesän edustalla, että naaras sai hautoa rauhassa.



Telkkänaaras oli kutsunut poikaset illan tullen siipien suojaan. Montakohan poikasta siellä oikein mahtoikaan olla?


Tiesin, että Suomenojalla asustelee piisameja. Kerran tänä keväänä sellaisen näinkin jo kaukaa. Tällä reissulla Kipparini bongasi sen läheltä ja pääsin ottamaan siitä kivan.  Toivottavasti se ei saalista ihania palleroisia!




Satakieli laulaa luritteli meille kauniita säveliä vielä viimeisillä metreillä. Jälleen kerran iltakävely Suomenojan lintujärvellä oli antoisa ja tarjosi luonnon ihmeitä ihasteltavaksi.
↧

Pihlajasaari

May 26, 2017, 6:37 am
$
0
0
Viime viikonloppuna saimme esimakua kesästä, vihdoinkin! Ja kyllä se tuntuikin hyvältä. Lauantaina oli Juniorin musiikkiopiston konsertti, joten lähdimme sunnuntaina vasta vesille. Teimme päiväretken Pihlajasaareen.


Pihlis on mukavan matkan päässä päiväretkeä ajatellen. Annoimme päivän lämmitä ensin rauhassa. Kun saavuimme satamaan, huomasimme iloksemme, että laiturissa oli tutuja veneitä vastassa. Meidän mukana oli Juniorin paras kaveri. Kun saimme veneen laituriin kiinni, häipyi nuoriso heti maihin.




Pihlajasaari on aivan Helsingin edustalla. Saarella on upea hiekkaranta ja mm. siksi se on todella suosittu paikka kesällä. Saareen pääsee kätevästi saaristolautalla. Vuorovene liikenteeseen ja aikatauluihin voit tutustua täällä.




Istuimme ystävien kanssa auringossa ja vaihdoimme kuulumisia sekä kyselimme tulevan kauden suunnitelmia. Tässä vaiheessa tuntuu aina, että talvi meni tosi nopeasti. Että vastahan sitä nähtiin.




Aikamme turistua, pakkasimme eväät ja astiat veneestä mukaan ja suuntasimme grillaamaan! Saimme tuulettoman paikan käyttöömme ja sielläkös se aurinko lämmitti. Kyllä luonnossa ruoan valmistaminen ja syöminen on vaaaaan niiiiiiin iiiiihaaaanaaa!




Kipparini teki tulet ja paistoi meille kananrintaa ja lisäksi makkaraan. Minä tein sillä välin salaatin ja katoin meille pöydän valmiiksi.




Kun vatsat olivat täynnä, lähdimme viemään tavarat veneelle ja suuntasimme ravintola Pihlajasaaren jälkiruoka kahville. Samalla katselimme ympärille ja kiersimme saaren ympäri.


Pesimäpuuhissa oltiin täälläkin =D.




Nämä uimakopit ovat varmasti tämän saaren kuvatuin kohta. Ja ovathan ne hauskoja.










Pihlajasaaressa on kaksi saunaa joita voi varata. Luin juuri netistä, että saunojen vuorot on jo myyty loppuun tältä kesältä! Kovasti ovat suosittuja.


Meillä oli aivan ihana aurinkoinen retkipäivä, joka antoi jo pienen lupauksen kesästä. Jospa se kesä siitä pikkuhiljaa tulisi.
↧

Minne meri loppuu - mistä taivas alkaa?

June 1, 2017, 7:17 am
$
0
0
Viime viikolla oli helatorstai ja se mahdollisti pitkän viikonlopun merellä. Lähdimme keskiviikkona illalla ajelemaan kohti Elisaarta, jossa oli tarkoitus viettää aikaa. Tuulet olivat tyynet ja pääsimme etenemään Porkkalan selän yli ulkokautta.


Merellä oli suorastaan aavemainen tunnelma, Harvoin meri on niin rauhallinen. Katselin ulos ja mietiskelin, että minne meri loppuu ja mistä taivas alkaa? Kuinka kauas merellä näkee?




Veneemme peräaaltoja =D.


Tämän kesän ensimmäinen kummelikuva =D. Laskeva aurinko maalaili ihania sävyjä maisemaan. Ilta-auringossa on aivan oman takeinen tunnelma.






Porkkalan selkää ylittäessä sain yhden lintupinnan. Näimme laulujoutsenen. Siellä se uiskenteli aivan ypönä keskellä selkää. Tämä taisi olla viime kesän poikasia, sillä se ei ollut vielä ihan kokonaan valkoinen. Nätti lintu silti.


Kovalevyt pullistelevat kuvia Rönnskärin majakasta ja taas tuli lisää. Mikä siinä on, ettei voi olla kuvaamatta? Pienenä perusteluna voin käyttää, että nyt oli iltavalo, sellaisia kuvia vielä ole... kait =D.


Saavuimme Elisaaren sopivasti juuri ennen auringon laskua. Kippari teki tulet grillille ja paistelimme hieman iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Yritän jatkossa välttää kuvamaratoneja, joten otetaan tunnelmakuvia Elisaaresta seuraavassa postauksessa.
↧
↧

Elisaaren luonto tarjosi jälleen kaikkea ihmeteltävää

June 1, 2017, 10:28 pm
$
0
0
Elisaari on paikka, jonne meidän venekunta haluaa joka kesä ainakin kerran, mielellään useammin. Paikka on niin ihana, että siihen ei vaan kerta kaikkiaan kyllästy koskaan. Elisaari on myös siitä mukava paikka, että ei tarvitse koskaan miettiä, että mahtuuko, sillä Elisaaressa on 94 poijua. Meillä on tietty paikka, jonne aina haluamme kiinnittää veneen. Olen kirjoitellut Elisaaresta aikaisemmin täällä, ja täällä.




Tällä kertaa olimme Elisaaressa siihen aikaan, että näimme vihdoinkin kevätesikoiden kukkivan. Aikaisempina kertoina on kukista ollut jäljellä vain pelkät kuivuneet rangat. Elisaaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella oli valtava määrä kevätesikoita.






Elisaaren tammimetsän puissa olivat lehdet vasta tuloillaan. Keväinen luontopolku oli jälleen kerran upeita luontoelämyksiä täynnä.




Valkovuokot kukkivat vielä kauniisti. Tänä keväänä minulta jäi vallan sinivuokot näkemättä. Ensi keväänä sitten uusi yritys.






Kurkiparvi lensi ylitsemme. Niiden menoa on aina upeaa katsella! 








Menneellä viikolla ilma lämpeni niin paljon, että lehdet tulivat puihin ihan ennätys vauhtia.


Näimme luontopolulla lauman valkohäntäpeuroja pariinkin otteeseen. Kun huomasivat meidät, ottivat ne hieman etäisyyttä ja yksi jäi selvästi vartioon. Luon tällä viikolla Helsingin sanomista jutun, jossa kerrottiin, että valkohäntäpeurat ovat vallan kovia punkkibusseja. Yhdessä peurassa saattaa olla yli kaksituhatta punkkia. Tästäköhän johtui, että minä sain irrotaa taas kaksi punkkia itsestäni tälläkin reissulla? Kesän myötä on taas hyvä tehdä punkkitarkastuksia aina kun vain liikkuu luonnossa.




Etsi kuvasta perhonen =D.




Elisaari ei petä koskaan. Paikat ovat siistissä kunnossa ja palvelu mukavan ystävällistä. Meillä oli jälleen ihania hetkiä. Tapasimme hyviä ystäviä ja vietimme heidän kanssa unohtumattomia hetkiä. Juniori sai tänä keväänä SUP laudan, jota hän pääsi kokeilemaan. Merivesi kävi jo 15 asteessa. Kipparini ja juniori heittivät jo talviturkitkin pois. Minulla on vielä päällä ja tällä menolla taitaa jäädäkin päälle =D. Lisää tietoa ja ajankohtaisia kuulumisia Elisaaresta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.
↧

Koulun penkillä herkuttelemassa - Scola

June 5, 2017, 9:47 am
$
0
0
Ollessamme Elisaaressa, Kipparini vei meidät syömään Barösundissa sijaitsevaan ravintola Scolaan. Ravintola on perustettu muutama vuosi sitten Källnäsuddin vanhaan kyläkouluun. Scola sijaitsee talossa, jossa aikanaan on ollut puutyöluokka, jumppasali ja opettajien asuntola. Olen jo pitkään halunnut käydä koulussa ja nyt siihen tuli vihdoin mahdollisuus.


Ajelimme koko perheen voimin kumiveneellä Elisaaresta Barösundiin. Parkkeerasimme "kumpparin" Skolanin laituriin. Päivällä oli satanut muutaman kunnon nopea sadekuuro, mutta ilta oli onneksi kaunis. Ravintola Scolaniin pääset myös ilman omaa venettä, sillä Barösundiin tulee lautta.








Ravintola Scolanissa on upea iso terassi aidosti meren äärellä. Täällä on hyvän ruoan lomassa upeaa katsella ohi lipuvia veneitä. Saaristolasitunnelmaa parhaimmillaan!




Eikö olisikin ihanaa istahtaa ja nauttia lasi kuohuvaa?


Tultaessa sisään, tervehtii heti eteisessä upeat vanhat huonekalut. Tiesin heti tästä hetkestä lähtien, että täällä tulisin viihtymään varmasti!




Scola oli sisustettu hyvällä maulla. Paikasta huokui merellinen koulun henki. Kaikki oli tehty tyylillä mutta silti paikassa oli kotoisa olo. Lattialla olevat räsymatot jotenkin kruunasivat kokonaisuuden. Pidin kovasti myös paikan väljyydestä. Oli tilaa liikkua ja ihastella.




Scolanissa on myös kahvila, joten tänne voi poiketa rennosti myös maistelemaan kahvia ja pieniä herkkuja.




Käydäänpä pöytään. Saimme valita mieluisan paikan ikkunan vierestä. Jäimme syömään sisälle, sillä auringon paisteesta huolimatta ilma oli sateen jäljiltä hieman kolea. Tykkäsin jäädä sisälle jo siitäkin syystä, että sain oikein ajan kanssa ihastella paikan sisustusta.




Scolanin ruokapolitiikka suosii sesongin mukaista suomalaista lähiruokaa. Valitsimme Kipparini kanssa kumpikin alkuruoaksi haukiterriiniä jonka kanssa tarjoiltiin voissa paistettua saaristolaisleipää, mummonkurkkua ja mini salaattia. Kipparini kalastaa ja useinmiten saaliiksi tulee haukea. Oli huikea elämys maistaa haukiterriiniä, joka oli aivan ihanaaaaaa! Suomalaisia rehellisiä, suussa sulavia makuja.


Pääruoan suhteen olimme Kipparini kanssa jälleen yksimielisiä. Valitsimme päivän kala-annoksen joka oli tällä kertaa paikallista voissa paistettua merilohta. Lohen kanssa oli tarjolla savupalsternakkapyrettä, paahdettua palsternakkaa ja varhaisperunaa tillihollandesen kera. Tarvitseeko kertoa, mille maistui? Annos oli taivaallisen makuinen! Aidon merilohen tunnistaa hyvin sen väristä sillä se on vaaleaa. Tästä syystä turistit eivät meinaa aina edes uskoa, että kala on oikeasti lohta. Totesimme Kipparini kanssa yhdessä, että lohen kypsyys oli täydellinen, kypsä mutta ei kuiva vaan ihanan mehukas.


Jälkiruoaksi valitsimme Laku creme bruléen. Annoksessa oli murotaikinaa, vaniljamoussea, mansikkaa ja raparperigeeliä, sekä minttua. Pieni ja makea herkkuhetki. Hyvän ruoan lisäksi oli tarjolla todella kattava valikoima viiniä täydentämään makunautintoja. Henkilökunta osasi opastaa asiantuntevasti valintaa.




Vierailun päätteeksi raapustimme liitutaululle kiitokset kokille. Ravintola Scola oli todella ihana paikka, jota voin suositella lämpimästi kaikille teille, jotka tykkäätte gourmet ruoasta saaristolaisessa hengessä. Tykkäsimme niin paljon, että tänne tullaan varmasti uudelleen ja monta kertaa. Voit lukea Scolanista lisää ja vaikka fiilistellä ruokalistaa heidän nettisivuilta täältä.
↧

Tropicario

June 13, 2017, 9:10 am
$
0
0
Viime viikonloppuna meillä oli sukulaisia kylässä. Yksi heidän lapsista on kovasti kiinnostunut kaikista matelijoista ja hän oli ottanut selvää, että Helsingistä löytyy Trooppinen eläintalo - Tropicario. Niinpä teimme yhdessä lauantaina retken sinne! Paikan päältä löytyikin mitä ihmeellisempiä eläimiä.


Tässä kohtaa mietiskelin, että miten ihmeessä tuollainen lisko on voinut kiivetä tuonne puuhuun? Liskoja pidetään yleisesti melko hitaina ja kömpelöinä, mutta ovatkin sitten tarpeen tullen nopeita ja ketteriä. Siellä tämä nyt joka tapauksessa köllötteli.


Tämä lisko oli minun mielestä kovin kaunis! Jotenkin lempeän näköinen. Jokaisen esitteillä olevan lajin kohdalla oli kerrottu kattavasti eläimen tiedot ja levinneisyys. Osa eläimistä oli todella harvinaisia. Monen kauniin ja lempeän näköisen lajin kohdalla oli kuitenkin todettu, että eläin saattoi olla halutessaan erittäin agressiivinen tai todella myrkyllinen. Ei ole kissaa karvoihin katsomista, vai miten se menikään =D.




Tämän kaltaisen liskon näimme pari vuotta sitten Thaimassaa eräällä saarella. Iso!
 





Eläimet ovat Tropicariossa isoissa terraarioissa. Koska ne ovat niiden koti, ei lasiin saa koputella ja houkutella eläimiä. Mukavaa oli nähdä, että parikin käärmettä tuli ihan omasta tahdosta lasin luokse katselemaan meitä. Ne olivat tosi sympaattisia.


Tämä oli joku nokkakyy. Mistähän lie saanut nimensä =D. Selvät kyyn merkit olivat selässä, komea sahalaita. Tarkoituksella en lähtenyt esittelemään lajeja tässä postauksessa, sillä suosittelen, että menette itse käymään Tropicariossa. Paikka on sillä tavalla sopivan kokoinen, että sen jaksaa hyvin kiertää perheen pienimmätkin.


 Eikö olekin luonnossa kauniita värejä?




Tämä oli Tropicarion suurin käärme. Maailman pisin käärmelaji on verkkopyton. Aikuinen yksilö voi kasvaa 3,5 - 6 metriä pitkäksi. Harvinaisemmat yksilöt ovat olleet jopa kahdeksan metriä pitkiä. Verkkopytonin voi tavata Kaakkois-Aasiassa. Kyllä tulisi pupu pöksyyn jos tuollainen tulisi luonnossa vastaan. Tosin siitä pupujussista saattaisi olla siinä tapauksessa hyötyäkin, sen voisi syöttää käärmeelle ja itse pinkoa pakoon sillä välin =D.


Maailman painavin käärmelaji on puolestaan vihreäanakonda. Painoa sillä saattaa parhaimmillaan olla jopa yli 150 kg.


Minusta oli mukavaa katsella miten käärmeet liikkuivat ja kiipesivät taitavasti puiden oksilla. Olen joskus halunnut mennä Thaimaassa aitoon viidakkoon, mutta nyt kyllä harkitsen asiaa uudelle. Monet Thaimaassa olevat lajit ovat myrkyllisiä ja siellä ne vaanivat puiden oksilla, kääk! Ehkäpä pysyttelen suosiolla ihmisten ilmoilla. Näitä käärmeitä oli mukava katsella turvallisesti lasin läpi.


Lököilijät =D.




Tropicario oli todella mukava paikka vierailla. Siellä oli hieno kattaus jopa harvinaisia matelijoita näytillä. Löytyypä sieltä myös muuan Harri. Kuka Harri on, siitä kannattaa mennä ottamaan selvää. Tropicarion löydät Helsingistä osoitteesta Sturenkatu 27. Voit lukea lisää ja tarkistaa lippujen hinnat, sekä aukioloajat heidän nettisivuilta täältä.
↧
Search

Samban iloa ja väriä

June 18, 2017, 8:00 am
$
0
0
Viime viikonloppuna ei päässyt varmastikaan ketään vaivannut tekemisen puute, sillä Helsinki tarjosi nähtävää ja koettavaa niin paljon, että kaikkea ei ennättänyt nähdä. Lauantaina siirryimme liskojen ja käärmeiden jälkeen Espalle katsomaan suurta sambakarnevaali kulkuetta. Katsoessa iloisia tanssijoita tuli itsellekin iloinen ja hyvä fiilis.


Tapahtuman avasi aina yhtä ihana Aira Samulin. Hänen seurassa olivat tämän vuoden Tanssii tähtien kanssa voittajat Anna-Maija Tuoko ja Matti Puro. Ketkä olisivatkaan olleet paremmat tilaisuuden avaajat kuin nämä henkilöt.






Espnaladi kylpi värikkäässä pukuloistossa.






Kulkue oli samalla sambakoulujen välinen SM-kilpailu. Kilpailussa oli mukana kaikkiaan 6 eri sambakoulua. Jokaisella koululla oli kulkueessa oma teema joka näkyi tanssipuvuissa ja kuului rytmikkäässä musiikissa.










Katselimme kaikki kulkueet läpi. En osaisi nimetä, kuka joukkueista oli paras, sillä niin hyviä olivat kaikki! Tästä tilaisuudesta tuli kerta kaikkiaan iloiseksi. Rytmi tempaisi niin mukaansa, että en meinanut saada teräviä kuvia kun piti itse ketkuttaa mukana =D.










Samban harrastamisessa näkyi se, että sitä voi harrastaa ihan kaikki. Miehet ja naiset, nuoret ja vanhat sekä kaiken kokoiset. Pukuihin oli panostettu todella hyvin.














Musiikilla on sambassa tärkeä rooli. Mitenkä sitä muuten tanssia, elleivät soittajat antaisi hyvää rytmiä ja musiikkia. Itse harrastan myös musiikkia ja siksi seurasin mielenkiinnolla myös soittajia.






Rumpali "poikia" =D.






Niin oli kovat rytmit, että rumpukapula vallan katkesi =).
↧
↧

Viikonloppu Katajanokalla

June 20, 2017, 7:34 am
$
0
0
Viime viikonloppuna oli jälleen mukavan kesäinen sää. Juniori vietti lomaa mummolassa, joten päätimme lähteä Kipparini kanssa jo torstaina veneellä Katajanokalle. Molemmat olemme Helsingin puolella töissä, joten pääsemme veneeltä mukavasti aamulla töihin.


Ajelimme aurinkoisessa säässä Kaivopuiston läpi kohti Katajanokkaa.


Jäänmurtajat olivat kauniisti parkissa kesälomalla.


Meillä oli paikka varattuna, joten tiesimme heti minne ajella. Tosin satama ei ollut ihan viimeistä paikkaa myöten täynnä koko viikonloppuna. Sesonki alkaa selvästi vasta juhannukselta. Silloin starttaavat myös monien kesälomat. Tämä oli toinen kerta kun olimme vieraana Helsinki Marinassa. Olen postannut paikasta aikaisemmin täällä. Hinta oli pysynyt samana, mutta hieman oli "etuja" pienennetty. Tänä vuonna aamiaiseen kuului tavallinen kahvi ja iltalehteä ei saanut enään. Helsinki Marina on kyllä tosi optimaalisella paikalla, jos haluaa viettää viikonloppua kaupungilla.




Katajanokan maisemat ovat minusta aivan vertaansa vailla.


Kanavarantaan oli tullut monia mukavia ravintoloita. Kuten aurinkoinen sää antoi olettaa, oli ihmisiä liikkellä todella paljon. Yllä oleva kuva on otettu aamulla matkalla töihin =D.


Kanavarannassa oli Miina Äkkijyrkän teos vuodelta 2016. Teos on nimeltään Iloa ja energiaa. Katsoessani nyt vasta tätä kuvaa "taide silmällä", huomaan, että siinähän taitaa olla kirmaava lehmä!


Torstai iltana kävimme Kipparini kanssa kaupungilla syömässä iltapalaa. Helsinki on kyllä todella valloittava kesäkaupunki. Kun palasimme illalla takaisin veneelle, oli meidän veneen eteen parkkeerannut ystäviä, joita emme olleet nähneet kahteen vuoteen. Voi että oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Viikonlopun aikana tapasimme muitakin veneily-ystäviämme pitkästä aikaa.




Kauppatorin kupeessa sijaitsevassa merikylpylä Allas Sea Poolissa oli viikonlopun aikana paljon asiakkaita. Ei ihme, niin ihana ilma oli.




 Majakkalaiva Relandersgrundista olen kertonut aiemmin täällä.


Tämä mainio sorsapoika ilahdutti meitä koko viikonlopun. Kuulimme vene naapureilta, että se oli käynyt nukkumassa meidän kumiveneessä sillä aikaa kun olimme lauantaina poissa veneeltä. Kuulin veneen sisälle aina sellaisen lentopyrähdys äänen ja pläts, siellä se oli taas meidän kumiveneessä =D.




Lauantain vietimme Kipparini kanssa melkein kokonaan Isosaaressa, joka avattiin tänä kesänä yleisölle. Sieltä tuli napsittua sellainen määrä kuvia, että otetaan niistä ihan oma postaus.
↧

Isosaari

June 20, 2017, 10:33 pm
$
0
0
Tänä kesänä avautui yleisölle jälleen uusi saari Helsingin edustalla - Isosaari. Isosaari on ollut suljettuna sotilaskäytössä vuosikymmenien ajan. Saari sijaitsee Santahaminan varuskuntasaaren eteläpuolella ja se on Helsingin edustalla olevista saarista uloin asuttu saari. Isosaareen pääsee omalla veneellä vasta juhannuksen jälkeen, joten lähdimme Kipparini kanssa lauantaina matkaan yhteysaluksella Kauppatorilta.


Yhteysalus lähtee Kauppatorilta Suomenlinnan lautan vierestä joka tunti. Edestakainen matka aikuiselta maksoi 15 euroa (2017). Voit lukea lisää lippujen hinnasta, laiva-aikatauluista ja vaikka varata matkan täältä.


Samana päivänä järjestettiin Suomenlinnassa MeriViapori tapahtuma (syy miksi emme olleet viikonloppua Suomenlinnassa), joka kokoaa kauniit puuveneet yleisön nähtäville. Puuveneet tekivät kunniakierroksen kauppatorin kautta mennessään Suomenlinnaan. Ihailimme niitä veneen kannelta, ennen kuin lähdimme matkaan kohti Isosaarta.


Matka Isosaareen kestää reilun 40 minuuttia. Ajelimme Lonnan ohi ja saimme samalla ihailla Lonnan uutta saunaa (alla). Lonnan jälkeen reitti jatkui Kuninkaansaaren ja Santahaminan välistä kohti Isosaarta. 








Pian oli merimatka ohi ja saavuimme Isosaaren satamalaituriin. Yhteysalus oli ihan täynnä matkustajia, joka oli ymmärrettävää. Sää oli mitä mainioin ja uusi avattu saari kiinnostaa monia.








Isosaari on mainio retkipaikka. Saarella on ainutkertainen ja monimuotoinen luonto ja mielenkiintoinen historia, joka ulottuu aina 1600-luvulle saakka. Saari on suurelta osalta metsän peittämä. Saaren pohjoispuolelta löytyy kaksi upeaa ja lapsiystävällistä hiekkarantaa. Rannat ovat matalia ja vesi oli kirkasta. Kesä helteellä kannattaa ottaa uimapuku mukaan.






Kunnon kesäretkelle pitää ottaa tietenkin eväät mukaan. Eväiden nauttimista varten on Isosaareen laitettu monia retkipöytä ryhmiä jossa voi vaikka vähän isommallakin porukalla nauttia retkiantimista. Ellet halua kantaa omia eväitä mukana, on vain 500 metrin päästä venesatamasta Upseerikerho, joka toimii nyt ravintolana. Upseerikerholla on suuri terassi kauniilla merinäköalalla.




Saaren kulkureitti on vain vähän reilu kaksi kilometriä pitkä. Tieto ovat helppokulkuisia, joten niitä pitkin on helppo myös liikuntarajoitteisen ja lapsiperheiden rattaiden kanssa kulkea. Yhteysaluksella jaettiin saaren kartat, niitä sai myös Upseerikerholta. Aluksella annettiin ohjeeksi pysyä kulkureitillä, sillä muualla saattaa olla vanhoissa rakennuksissa sortuma vaara. Me totesimme Kipparini kanssa, että mikäli olisimme pysyneet pelkästään karttaan merkityllä reitillä, olisi moni mielenkiintoinen asia jäänyt näkemättä. Eniten kummastutti se, että karttaan oli merkitty monia kiinnostavia kohteita, mutta niille vieviä teitä ei ollut karttaan merkitty. Miksi ne oli merkitty karttaa, jollei haluta, että ihmiset menevät sinne? Tiet moneen paikkaan kuitenkin menivät. Joten suosittelen rohkeasti tutkimaan näitä kohteita. 




Yksi kartan ulkopuolisista mielenkiintoisista alueista oli ampumarata. Täällä sitä on moni sotapoika harjoitellut tarkkuusammuntaa. Armeija jätti saaren tammikuussa 2012. Moni ennätti sitä ennen palvella armeijan leivissä saarella. Meidän viereen yhteysalukselle sattui istumaan mies joka kertoi hänen isänsä aikanaan palvelleen asepalvelusta saarella. Isä oli myös mukana laivalla (sisällä) ja he olivat yhdettä tulossa katsomaan paikkoja, kolmenkymmenen vuoden jälkeen.










Armeijan jäljiltä saarelta löytyy kasarmialue ja ruokala.




Saarella on edelleen seitsemän armeijan aidattua aluetta, jonne ei saanut mennä. Niiden sisään jäi muutamia tykkejä... niitäkö nämä nyt ovat, en ole asiantuntija =D. Alueet oli aidattu ja merkitty hyvin, joten sinne ei voinut eksynyt vahingossa.






Isosaaren synkimpiin aikoihin kuuluu siellä toiminut punavankileiri, jossa vankeja oli ollut enimmillään 1500 henkilöä. Suurin osa näistä vangeista menehtyi saarella, sillä olosuhteet olivat huonot ja henkilökunnan käytös raakaa ja ihmisyyttä epäkunnioittavaa. Saarella kuolleet vangit on haudattu saaren keskiosaan joukkohautaan. Vuonna 1955 pystytettiin tämä muistomerkki heidän muistoksi.




Seuraava mielenkiintoinen kohde oli A-kasematti nk. Rikaman kasematti. Piti ihan kuukkeloida, että mitä tarkoittaa kasematti. Netissä sanottiin näin: "Kasemati on linnassa tai linnoituksessa oleva erillinen, yleensä omalla vahvistetulla muurilla varustettu tähystys- tai ampumapaikka." Tällä Kasematilla oli hienot muodot =D.




Minusta aivan ihan ja kuvauksellinen paikka.




Apua... muistinkohan laittaa oven kiinni?


Merivalvonta-asema Rikama.


Kun jatkoi matkaa A-kasematin ohi kohti saaren läntistä puolta löytyi, kalliolta tykki. Ja kun jatkoi matkaa vielä eteenpäin, löytyi upeat kalliot henkeäsalpaavalla merinäköalalla.




Meillä oli Kipparini kanssa viltti mukana. Levitimme sen kalliolle ja otimme tunnin verran aurinkoa. Katselimme ohi lipuvia veneitä, joita oli paljon liikkeellä. Ihana rentouttava hetki kahdestaan! Nämä kalliot ovat oivallinen picnic paikka.






Isosaareen on rakenteilla 30 paikkainen vierasvenesatama. Kiinnittyminen tapahtuu poijuun. Saaren nettisivujen tiedon mukaan se olisi valmis juhannuksena. Täällä voisi viettää kesällä muutaman yön omalla veneellä, sillä saarta ja sen luontoa voisi tutkia hyvinkin parikin päivää.




Isosaaressa on kaikkiaan kolme saunaa. Saunat ovat erikokoisia, pienin kahdeksalle henkilölle ja suurin kuudellekymmenelle. Saunoja voi vuokrata vaikka vähän suuremmankin porukan käyttöön. Yleisöristeilypäivinä sauna on lämmin klo 10-18. Saunan voi maksaa Upseerikerholle. Pukuhuone ja suihkutilat ovat miehille ja naisille erikseen, mutta itse saunatila on yhteinen. Uimapuvun käyttö on pakollista. Jos sattuu olemaan oikein hikinen hellepäivä, voi käydä saunassa puhdistautumassa ennen kotimatkaa.




En lähtenyt kertomaan Isosaaren historiasta tämän enempää, sillä toivon, että luet sen Isosaaren nettisivuilta täältä. Luonto oli upea ja juuri tällä hetkellä saarella kukki monet tutut ja hieman vieraammat niittykukat. Näimme Kipparini kanssa saarella punavarpusen, se oli minulle ihan ensimmäinen kerta elämässä! Isosaarta voin suositella lämpimästi mukavan kesäisen päivän retkikohteeksi. Me olimme kovasti tyytyväisiä vierailuun Kipparini kanssa, kun nousimme paluumatkalle yhteysalukseen. Seuraavalla kerran tulemme tänne omalla veneellä.

↧

Ravintola Hoku

June 27, 2017, 10:35 am
$
0
0
Kipparini vei minut alkukesästä syömään Helsingin Kamppiin ravintola Hokuun. En edes tiennyt entuudestaan, että Kampin yläkerrassa on ravintoloita. Niinpä suurella mielenkiinnolla ja innostuneen uteliaana menimme ravintolaan, sillä kuulin että luvassa olisi Hawaiilaista ruokaa. En ollut ikinä ennen maistanut.




Paikka on niin suosittu, että sinne pitää kuulema varata pöytä hyvissä ajoin. Enkä kyllä ihmettele, niin hyvää ruokaa oli todellakin tarjolla. Paikka saattaa olla joillekin teille tuttu Punavuoresta, sillä ravintola sijaitsi ennen siellä. Edellinen paikka paloi, joten uusi laitettiin pystyn Kamppin.


Koska oltiin Kampin yläkerrassa, olivat maisemat upeat ilta-auringossa.




Alkuun otimme Hawaiilaiset oluet ja ihastelimme maisemaa Helsingin kattojen yllä.




Kipparini oli lukenut jostain vinkin, että alkuruokia kannattaisi tilata useampi maisteltavaksi ja jaka ne pöytäkunnan kesken. Tilasimme neljä eri alkuruokaa ja saimme jokainen pienet lautaset jonne nostelimme ruokaa maisteltavaksi. Hawaiilainen ruoka saa vivahteita historiastaan johtuen Japanista. En kerta kaikkiaan pystynyt nimeämään, mikä näistä oli parasta, sillä jokainen oli niiiiiin hyvää!






Pääruokana meillä molemmilla oli tämä upea annos kalaa, jossa oli mukana japanilaista makeaa makkaraa. Mietin ensin, että miten voidaan yhdistää makkara ja kala, mutta maku oli aivan taivaallinen. Keltainen voikastike kruunasi annoksen.




Tarvitseeko mainita, että jälkiruoat olivat kerrassaan suussa sulavat?




Hoku on paikka, jonne haluan nautiskelemaan uudelleen ehdottomasti. Makustelin ja fiilistelin tunnelmia ja ruokia vielä monta päivää myöhemmin. Voit lukea lisää paikasta ja tutkia vaikka ruokalistaa Hokun omilta nettisivuilta täältä.
↧

Lomalle LOMPS !

June 28, 2017, 10:16 pm
$
0
0
Keskikesän juhlaa, juhannusta vietettiin viime viikonloppuna. Olimme tänäkin vuonna viettämässä juhannusta tutusti Gölisnäsissä. Olen esitellyt paikan aikaisemmin blogissani täällä, ja täällä. Paikka on meidän venekunnan mielestä yksi parhaista ja ennen kaikkea juhannuksen viettoon, sillä joka vuosi saadaan nähdä kokko, kuullaan livemusiikkia ja lopuksi vielä tanssitaan.


Lähdimme kotisatamasta kunnon sadekuuron saattelemana, mutta pian pilvet väistyivät ja saimme nauttia kauniista säästä. Perillä Gölisnäsissä oli laituri täynnä monia hyviä ystäviä. Tämän vuoden juhannuksesta kehkeytyi oikein veneilybloggaajien kokoontumisajot, sillä meidän lisäksi paikalla oli lake@sea, Lady Gracen blokikirja ja Aava kutsuu. Bloggaajien lisäksi olivat myös ystävämme Petra ja Joonas paikalla. Oli aivan valtavan ihanaa vaihtaa kuulumisia ja viettää yhteistä aikaa.


Juhannus aattona saimme tutusti juhannuskoivut laiturille. Purjeveneet nostiva juhlaliput salkoon. Aattona myös sää suosi mukavasti. Saimme iltapäivällä vain pienen sadekuuron ja sen koommin ei sitten ollutkaan sateesta haittaa. Gölisnäsissä on saariston parhaimmistoon kuuluvat saunat. Ennätimme käydä hyvin saunassa ennen kokon sytyttämistä.






Juhannuskokko paloi hienosti auringon laskiessa mailleen. Samaan aikaan saimme vielä lisää ystäviä satamaan, sillä Nina ja Marko saapuivat myös paikalle. Oli mukavaa olla vastaanottamassa heitä.


Yksi suloisimmista vieraista veneessämme oli tänä ihana bostonin terrieri Leni. Hän jaksoi koko juhannuksen mallikkaasti, vallankin kun sai välillä vähän levätä =D.




Lauantai olikin sitten hieman sateisempi, vaan sekös haittasi menoa. Vaihdoimme porukalla veneestä toiseen, välillä syötiin hyvää ruokaa ja saunotiin ja sitten taas vietettiin yhdessä aikaa. Kiitos ihanat ystävät teille jokaiselle yhdessä ja erikseen mukavasta juhannusviikonlopusta!Saimme vietää ihan huippu hetkiä.


Sunnuntaina ajelimme jälleen auringon paisteessa kotisatamaan päin. Sen verran olin laiskalla tuulella, että en kaivanut koko juhannuksen aikana järjestelmäkameraani esiin. Olen kuvannut Gölisnäsin kulmat niin moneen kertaan. Joten tämän postausken kuvat on otettu kaikki kännykällä (eihän sitä osannut pitää nolla toleranssia kuvaamisen suhteen)=D.

Nyt on menossa viimeinen työviikko ja tulevana viikonloppuna alkaa loma! Tämä viikko on mennyt venettä pakkaillessa ja Kippari on tehnyt hienosäätöä reitin kanssa. Tänä vuonna meitä kutsuu Viro pitkästä aikaa. Sinne on tullut paljon uusia satamia, mitä on mukava mennä katsomaan. Löytyy myös monia tuttuja paikkoja, jossa vaan kerta kaikkiaan on pakko päästä käymään uudelleen ja uudelleen. Kohteita pääsette näkemään etukäteen seuraamalla Instagramia (@Katinka20).

Toivon teille kaikki ihanat lukijat oikein aurinkoista kohta alkavaa heinäkuuta. Blogi jää lomalle ja elokuussa saatte sitten lukea, mitä kaikkea näimme ja koimme lomamme aikana.

Hyvää kesää!
↧
↧

Lennusadam Tallinna

August 7, 2017, 9:50 am
$
0
0
Niin se vierähti neljä viikkoa merellä että hupsis vaan ja loma on nyt ohi. Seuraavien viikkojen aikana tulee blogissa kuvia ja asiaa Virosta, sillä vietimme koko loman siellä. Kesäkotimme kuljetti meitä taitavan Kipparin käsissä pitkin Viron rannikkoa. Kävimme monissa entuudestaan tutuissa paikoissa ja vierailimme myös monessa meille uudessa satamassa. Tervetuloa mukaan matkaan!

Loman alussa jouduimme odottelemaan pari päivää, että tuulet laantuisivat ja pääsisimme matkaan. Tänä kesänä on tullut jotenkin erityisen paljon! Kun se päivä vihdoin koitti, ja heräsimme aamulla hyvissä ajoin, oli meitä vastassa ihan totaalinen sumu. Kipparin kanssa mietimme, että vieläkö pitää ylitystä Tallinnan puolelle lykätä. Ajelimme hiljalleen eteenpäin ja onneksi sumu hälveni siten, että saimme tarpeeksi näkyvyyttä, jotta oli turvallista jatkaa matkaa. Pari hassua rahtilaivaa näimme  meren ylityksen aikana.




Tallinnassa on useampi vierasvenesatama. Me menimme tällä kertaa Lennusatamaan, ensimmäisen kerran. Soitimme satamaan etukäteen ja meille kerrottiin vierasvenepaikka, jonne saimme kiinnittää veneen. Tässä vaiheessa oli sumukin jo hälvennyt. Mieli oli korkealla, sillä loma oli päässyt vihdoinkin käyntiin ja olimme Tallinnassa.




Lennusatamassa sijaitsee merimuseo jota voin suositella todella. Museossa on jatkuvan näyttelyn lisäksi vuosittain vaihtuva näyttely. Tänä vuonna vahtuvan näyttelyn teema oli Mayday.Mayday.Mayday. Näyttelyssä pääsee tutustuman meripelastuksen historiaan ja nykypäivään, sekä tutustua meripelastuksessa käytettäviin välineisiin. Näyttely on avoinna 18.1.2018 saakka.




Lennusatamassa oli tarjolla kaikki tarvittavat palvelut, vettä, sähköä, suihkut ja sauna. Laitureille oli lukollinen ovi, joka toimi ovikoodilla.


Satamaan valmistui juuri tänä kesänä uudet tilat vessoille, suihkuille ja sauna. Yläkertaan valmistuu satamatoimisto ja konttien katolle terassi. Katolta olikin hienot näkymät merelle ja Tallinnan kaupunkiin. Kävimme ihastelemassa siellä saunan jälkeen myös auringonlaskua.






Entinen Patarein vankila sijaitsee aivan sataman vieressä. Olen kirjoitellut Patarein historiasta aikaisemmin täällä.




Satamat ovat minusta aina tosi kuvauksellisia paikkoja. Satamaan kiinnittyneet erilaiset laivat ja ennen kaikkea laivoissa olevat yksityiskohdat, köydet erityisesti.








Lennusatamasta ei ole pitkä matka kaupungille. Erityisesti pidimme siitä, että Tallinnassa sijaitseva Telliskivi (josta olen postannut aikaisemmin täällä) ja Kalamaja (josta olen postannut aikaisemmin täällä) oliva vallan vieressä. Molemmat alueet ovat meidän mielestä aivan ihania. Erityisesti Telliskivestä löytyy monia trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita. Alue kehittyy jatkuvasti.


Parakkisaunan lisäksi pääsimme saunomaan tähän laivaan! Tämä oli ehdottomasti sataman eksoottisin ja jopa jännittävin kokemus. Olimme Tallinnassa kaikkiaan neljä päivää, sillä tuulet nousivat jälleen. Ja koska oli tuulinen päivä myös meidän täällä laivassa saunoessa, antoi se oman mukavan tunnelman saunailtaan. Laivasta kuuluu jännittäviä ääniä, kun köydet välillä kiristyivät ja antoivat taas laineille periksi.


Lauteilla olisi ollut tilaa isommallekin porukalle.


Vihreä värisuora =D.


Laivan kannella oli mukava käydä vilvoittelemassa löylyjen lomassa.




Löylyjen lomassa ihastelin Kakea.


Lennusadam oli meidän venekunnan mielestä mukava paikka ja saimme siellä hyvää palvelua. Ympärillä oli paljon kaikkea kiinnostavaa katsottavaa ja jos tulet tähän satamaan, vieraile ihmeessä merimuseossa.
↧

Aina yhtä viehättävä Tallinna

August 7, 2017, 9:53 pm
$
0
0
Vietimme lomamme ensimmäiset neljä päivää Tallinnassa, sillä tuulet pitivät huolta siitä, että ei tarvinnut jatkaa matkaa heti. Ja mikäpä se on Tallinnassa tuulia pidellä, niin mukava kaupunki se on. Itseasiassa emme edes ennättäneet tehdä kaikkea mitä suunnittelimme, kun tuulet laskivat ja pääsimme jatkamaan matkaa. Lähellä Lennusatamaa on Telliskiven alue, johon ihastuimme viime syksynä kovasti. Kirjoittelin tuolloin siitä täällä. Halusimme ehdottomasti myös tällä reissulla pistäytyä paikassa.




Tässä pari kuvaa Lennusataman kulmilta Patarein vankilasta.












Telliskivessä on monia hyviä trendikkäitä ravintoloita ja kahviloja. Kävimme viime syksynä ensimmäisen kerran ravintola Boheemissa syömässä näitä täytettyjä lettuja ja niitähän oli ehdottomasti saatava tälläkin reissulla! Tarjolla on niin suolaisia kuin makeitakin versioita. Minä tein viimeksi sellaisen virheen, että tilasin molemmat (se makea ikään kuin "jälkkäriksi"), mutta ne olivatkin niin suuria, että meinasi olla temppu jaksaa syödä molemmat =D. Tällä kerralla olin viisaampi ja tilasin vain suolaisen version.




Ravintola Boheemia vastapäätä oli valmistunut uusi torialue, vai pitäisikö sanoa pikemminkin kauppahalli. Vieressä ollut vanha tori oli poissa ja kauppiaat olivat siirtyneet tänne. Tilat olivat todella asialliset ja nykyaikaiset. Täältä olisi voinut ostaa vaikka mitä herkkuja.




Lihahalli oli omana yksikkönä. Myytävät tuotteet olivat hienosti esillä.


Toisella puolella oli kalahalli. Myytävänä oli niin tuoretta- kuin säilöttyä kalaa.


Olen aina miettinyt, mitä Virossa valmistetaan kuivatusta särjestä? Särkeä ei oikein meillä Suomessa arvosteta ruokakalana. Olen kuitenkin kuullut, että vanha kansa on syönyt meilläkin suolasärkeä.




 Kauppahallissa oli myös monia vihannesmyyjiä, vaatekauppiaita, antiikkikauppoja ja kahviloita. Tämä tori on todella tutustumisen arvoinen paikka!


Illalla kävimme syömässä F-Hooneessa. Tämä tippipoika ratsasteli keinuhevosella =D.



F-Hoonen edustalta löytyi Suomalaisen taiteilijan Johanna Kuneliuksen teos "Teddy Pink". Hän oli toteuttanut sen yksin ja yhdessä kaupunkilaisten. Teos kuuluu osana laajempaa taidekokonaisuuttaa vuosien 2017 ja 2018 aikana.




Toinen ihana paikka Tallinnassa on Kadriorgin puisto. Kävimme täällä ensimmäisen kerran syksyllä vuonna 2015. Postasin siitä reissusta täällä. Halusimme nähdä ehdottomasti puiston myös kesäloistossa.






Täytyy kyllä sanoa, että pidin puistosta hieman enemmän silloin syksyllä. Kaunis paikka oli nytkin, mutta värimaailma oli suppeampi, vihreä. Syksyllä täällä oli kunnon värien kirjo tallella.






Kardiorgin vierestä löytyy myös Japanilainen puisto. Kaunis oli tämäkin.








Viron taidemuseo Kumu sijaitsee myös ihan Kadriorgin puiston vieressä. Vierailu siellä jäi kuitenkin toiseen kertaan, sillä aika ei vaan riittänyt. Piipahdimme vain pihassa. Tänne pitää tulla joskus uudelleen ihan ajan kanssa.




Seuraavassa postauksessa pääsette näkemään minun ehdottoman kohokohdan Tallinnasta. Mikä se on, selviää seuraavalla kerralla =D.
↧
Search

Tallinna ülemine tuletorn

August 8, 2017, 10:29 pm
$
0
0
Kaikki te, jotka olette seuranneet blogiani vähänkään pidempään, tiedätte, että olen totaalinen majakka hullu! Virossa on kaikkiaan 45 majakkaa, joista olen aikaisempina vuosina päässyt näkemään ja valokuvaamaan viisi. Tämä loma osoittautui majakkabongarin ihan unelma lomaksi, sillä pääsin kuvaamaan peräti 16 majakkaa! Kipparini avusti minua ihanasti niiden löytämisessä. Tässä teille nähtäväksi lomamme ensimmäinen majakka, Tallinna ülemine tuletorn.




 Hankin jokunen vuosi sitten itselleni merimuseosta Eesti Tuletorni passin. Se kulki uskollisesti mukanani koko loman ajan. Päivitimme myös Tallinnassa ollessa Viron merikartat uusimpiin versioihin ja myös niissä oli majakat mukavasti merkitty. Ei jäänyt yksikään majakka lomareittimme varrelta bongaamatta.


Majakka sijaitsi aidalla suljetulla alueella. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä vanhempi herrasmies tuli ison koiran kanssa alueelta. Niinpä riensimme hänen juttusille ja löysimme yhteisen sävelen heti! Hän ei puhunut suomea eikä englantia enkä minä eestiä. Silti hän ymmärsi varsin pian, että olen majakkahullu joka haluaa päästä katsomaan majakkaa lähempää. Niinpä hän avasi meille potin ja pääsimme sisään!




Alue oli suorastaan jännitävää. Ihan kuin olisimme tulleet salaiseen puutarhaan paitsi että kasvit rehottivat siellä hoitamattomana. Upea tunnelma! Paikassa oli monia vanhoja rakennuksia, jotka suorastaan huusivat tulla kuvatuksi. Tämä rosoisuus on se, mistä pidän Virosa tosi paljon. Jos he kunnostavat vanhaa, tulee sinne mukaan aina yleensä osa sitä vanhaa.




Ensimmäinen puinen majakka oli tällä paikalla jo vuonna 1835. Se korvattiin tällä nykyisellä majakalla vuonna1896. Majakan korkeus on 40 metriä ja sen on 80 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakka on edelleen toiminnassa ja tästä syystä majakkaan ei pääse sisälle. Majakan valo kantaa 23 merimailin päähän.




Majakka sijaitsee Tallinnassa Lansamäellä osoitteessa Pae 16.






Majakan pihassa olevia "taideteoksia".






Majakka näkyi hienosti pitkälle kun lähdimme kävelemään kohti Pae järveä. Jos muuttaisin Tallinnaan, haluaisin ehdottomasti asua joissa näistä kerrostaloista ja tietenkin siten, että parvekkeelta olisi näkymä majakalle! Siellä sitä sitten istuisin illat pitkät majakkaa ihailemassa.


Tämä oli lomani ensimmäinen oikea ilon ja onnen päivä! Voitte uskoa, että olin onnesta ihan kankea. Ja vallankin siitä, että kuin sattumalta pääsimme myös majakan pihalle.
↧

Tallinna alumine tuletorn

August 10, 2017, 9:56 pm
$
0
0
Kun olin selvinnyt Tallinnan ensimmäisestä majakasta, pääsin samana päivänä bongaamaan vielä toisen, Tallinna alumine tuletornin. Lähdimme kävelemään ensimmäiseltä majakalta Pae järven rantaa pitkin kohti Kadriorgin puistoa.








Myös tämän majakan pihasta löytyi kauniita hylättyjä rakennuksia.




Välimatka näiden kahden majakan välillä oli vain noin kilometri. Tallinna alumine tuletorn sijaitsee osoitteessa Valge 3, aivan taidemuseo Kumun ja Kadriorg puiston vieressä. Korkeutta majakalla on 18 metriä ja se on 49 metriä merenpinnan yläpuolella. Myös tämä majakka on toiminnassa. Siinä on kaksi erillistä valoa joista vihreä näkyy 13 merimailin päähän ja valkoinen valo 19 merimailin päähän.




Majakka on rakennettu alun perin vuonna 1806 jolloin se on ollut alun perin valkoinen. Majakkaa on muuteltu vuosina 1839 ja 1959. 








Voin sanoa, että olin näiden kahden majakan jälkeen jo ihan onnesta soikeana. Ensimmäinen loma viikko vasta menossa ja jo kaksi majakkaa plakkarissa, jes!

↧
↧

Pakri ja Rukkirahu tuletorn

August 13, 2017, 10:03 am
$
0
0
Neljän päivän jälkeen oli aika jättää Tallinna taakse ja jatkaa matkaa. Juuri ennen lähtöämme sanoi kelloni patteri sopimuksen irti, joten nyt oltiin lomalla ihan oikeasti =D.


Ennen merelle lähtemistä kävimme tankkaamassa veneeseen polttoainetta ja tyhjentämässä septitankin. Polttoaine- ja septipiste löytyvät kun ajetaan Old city marinaan, joka sijaitsee aivan Tallinnan keskustan liepeillä laivasatamien välissä.


Koska tankkauspiste sijaitsee suurien laivojen satamien välissä, tulee ennen sisään ajoa pitää soittaa kyltissä olevaan numeroon, tai pyytää lupa VHF kanavalla 14.






Kun huoltotyöt oli tehty, olimme valmiit jälleen lähtemään merelle. Tämä on aika tyypillinen näkymä Viron vesillä. Ei ole paljoa muita veneilijöitä, joten tilaa on. Horisontissa siintää mantereen tai jonkin saaren siluetti, tai sitten ei mitään. Joskus näkee lokin ja silloin tällöin tulee vastaan merimerkki. Tämä "avaruus" on omalla tavalla kiehtovaa.


Matkan aikana pääsin bongaamaan majakan numero neljä, Pakri tuletorn! Majakka sijaitsee nimensä mukaisesti Pakrin niemessä korkealla kalkkikivijyrkänteellä. Paikalle pystytettiin Pietari ensimmäisen käskystä ensimmäinen kalkkikivimajakka vuonna 1742. Vuonna 1760 niemelle rakennettiin 48 jalkaa korkea kalkkikivimajakka. Kyseinen majakka oli liian lähellä jyrkännettä ja sotimisvaaran vuoksi se purettiin. Vuonna 1889 valmistui nykyinen kivimajakka. Majakkaa kunnostettiin jälleen vuonna 2001.




Pakrin majakka on 52 metriä pitkä ja samalla se on Viron korkein majakka. Majakka on 72 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo kantaa 12 merimailin päähän. 




Joskus olisi kiva käydä ihan maissa majakan juurella. Se jää seuraavaan kertaan, nyt ajoimme sen ohi merellä.




Matka jatkui ja ei aikaakaan kun jo seuraava majakka tuli vastaan, Rukkirahu ülemine tuletorn. Majakka sijaitsee Väinamerellä pienellä Rukkirahun saarella kaksi merimailia Rohukülan satamasta länteen. Majakka on 16 metriä korkea ja se on 18 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo kantaa kuuden merimailin päähän.




Koska merellä oli mukavat tuulet ja kaunis aurinkoinen sää, otimme pidemmän legin seuraavaan määränpäähän. Mikäpä siinä oli katsellessa kaunista merta ja ennen kaikkea näitä upeita majakoita. Jälleen majakkahullu hykerteli tyytyväisyydestä =D.


↧

Kuivastu sadam

August 14, 2017, 9:58 pm
$
0
0
Oltuamme merellä seitsemän tuntia ja ajettuamme reilut 88 merimailia saavuimme Muhun saarelle Kuivastun satamaan. Olemme käyneet aikaisemminkin samassa satamassa tankkaamassa miehistöä ja venettä. Tällä kertaa kello oli sen verran paljon, että päätimme jäädä satamaan yöksi. Tankkasimme veneen valmiiksi satamakapteenin avustuksella, ennen kuin kiinnitimme sen laituriin.






Satama on mukavan suojaisa. Satama rakennuksen yläkerrassa sijaitsee pieni ravintola, joka oli onneksi vielä auki, sillä koko meidän venekunnalla alkoi olla jo nälkä. Pitkän merimatkan jälkeen on ihanaa istua valmiiseen pöytään. Minun suosikkini on Seljanka keitto ja täällä se oli todella hyvää.


Satamarakennuksen yhteydessä on pieni kioski, josta saa välttämättömiä päivittäistarvikkeita ja odotustila lauttamatkustajia varten. Lautta Virtsusta käy rannassa melko tiuhaan, mutta siitä ei ole mitään haittaa vierasvenesatamalle. Aallot jäävät aallonmurtajan toiselle puolelle. 




Tällä kerralla satamassa oli ylimääräisiä pajamajoja sillä seuraavana päivänä sinne oli tulossa 150 Muhu Väina regattalaista. Kun juttelin satamakapteenin kanssa, että kuinka meinaatte saada tänne mahtumaan 150 venettä, hän totesi rauhallisesti, että ei ne mahdukaan =D. Osa jää ankkuriin meren lahdelle sataman läheisyyteen. Onneksi me olimme jatkamassa matkaa seuraavana aamuna!






Kuivastun satamassa satamamaksuun kuului vesi, sähkö, wc ja suihkutilat sekä sauna. Pyykkikoneen käytöstä perittiin pieni erillinen maksu. Tilat olivat uudehkot ja viihtyisät.






Täällä tuoksui kesä! Viron luonto on erityisen ihanaa sillä luonnossa on paljon niittyjä ja luonnonkukkia. Vedin tuoksua nenääni ja tunsin rentoutuvani joka vedolla enemmän ja enemmän. Tallinnan vilinän jälkeen oli aivan ihanaa olla jo lähellä luonnonhelmaa.
↧

Lõunaranna sadam

August 15, 2017, 9:40 pm
$
0
0
Yö Kuivastussa oli tyyni ja rauhallinen. Jatkoimme matkaa aurinkoisessa säässä kohti yhtä meidän lempisatamista Virossa, Lõunarannan satamaa. Söimme rauhassa aamiaisen, sillä luvassa oli vain vajaa tunnin matka merellä. Muhu Väina purjehtijatkin olivat tulossa vasta iltapäivällä, joten ennätimme hyvin alta pois ennen heitä.




Vaikka merimatka oli lyhyt, sain kuin sainkin bongattua jälleen uuden majakan (reissun viides), Viirelaiu tuletorn. Majakka sijaitsee pikkuisella Viirelaidin saarella vajaan puolentoista kilometrin päästä Kuivastusta. Tämänkin majakan pääsin kuvaamaan vain vesiltä käsin.


Saarella sijaitsee Viirelaiun majakanvartijan majatalo, josta voi vuokrata huoneita. Ensimmäinen majakka rakennetiin saarelle puusta jo 1836. Koska puu ei ollut materiaalina kestävä, vahvistettiin sitä metallilla vuonna 1857. Nykyisen asun majakka on saanut 1881. Majakan korkeus on 11 metriä ja se on 15 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakan valo loistaa yhdeksän meripeninkulman päähän. Viirelaid on Viron vanhin tunnettu metallimajakka. Minusta majakka oli tosi suloinen!






Pieni hetki vielä merellä ja pian näkyikin jo tuttu satama. Lõunarannan satama on meidän perheen yksi ihan ehdoton suosikki Muhun saarella. Aina kun vietämme lomaa Virossa, haluamme tulla käymään täällä. Tämä oli meille kolmas kerta. 


Toisin kuin Viron uusimassa satamaoppaassa kerrotaan, Lõunarannassa ON polttoaineen tankkausmahdollisus. Opas oli ennätetty jo painaa ja tankkaus mahdollisuus tuli sen jälkeen. Moottoriveneellä matkustaessa nämä tankkausmahdollisuudet ovat meille tärkeitä.




Täällä sitä tunsi olevansa jälleen lomalla. Ympärillä tuoksui ihana kesä ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kun saimme veneen kiinnitettä, menimme tervehtimään sataman sielua, satamakapteeni Olavia. Oli niin ihanaa olla jälleen täällä!




Venesataman lisäksi Lõunarannasta on mahdollista vuokrata mökkejä. Satamassa on saatavilla sähköä ja vettä. Sataman päädyssä on myös uimalaituri. Ja mikä parasta, täältä löytyy Viron paras sauna! Puulämmitteinen ja saunavihdan kera! Vai onko se vasta? Oli kumpi hyvään, oli niin siistiä ottaa kunnon löylyt ja antaa vihdan laulaa, mikä ihana tuoksu!


Sataman keittiöstä saa maistuvia ruoka-annoksia ja silloin tällöin myös pizzaa kunnon pizzauunista. Palvelu on rentoa ja ystävällistä. Täällä on joka kerta yhtä mukavaa viettää kesäpäiviä.




Sen lisäksi, että Lõunaranna on mukava satama veneilijöille, on se oiva retkikohde myös autolla ja vaikkapa pyörällä liikkuvalle. Muhun saarelle pääsee lautalla Virtsusta Kuivastun satamaan. Muhun kautta pääsee etenemään aina Saarenmaalle saakka. Itse pidän Muhun saaresta kaikkein eniten. Muhu on jotenkin sellainen tarpeeksi pieni ja aito. Tällä kerralla keskityimme lököilyyn ja aurongon ottoon, sillä olimme vuokranneet auton kahdella aikaisemmalla kerralla ja ajelleet saarta ristiin rastiin.
↧
Viewing all 318 articles
Browse latest View live
Search