Quantcast
Channel: Haaveena hyvä kuva
Viewing all 318 articles
Browse latest View live

Kelnase sadam Prangli Viro

$
0
0
Aikamme ihasteltua Kaberneemen kauniita taloja, oli aika irrottaa köydet ja suunnata kohti Pranglin saarta. Prangli oli toiseksi viimeinen kohde ennen kotisatamaa, joten tässä vaiheessa lomaa alkoi hiipiä pieni haikeus. Prangli oli meille uusi kohde. Olimme kuulleet sitä paljon hyvää ystäviltä, joten pitihän siellä päästä käymään.




Kelnasen satama on vanha kalastama. Vieläkin siellä oli kalastaja veneitä laiturissa. Vierasveneitä varten on rakennettu laituri, jossa sähkön sai laiturille vedetystä sähkökelasta. Laiturissa oli aisapaikkoja ja peräpoijupaikkoja. Tilaa oli satamassa hyvin.


Punainen trio =D.




Sataman edustalla oli paljon lintuja, ennen kaikkea näin monia harmaahaikaroita. Vastarannalla oli saaren ravintola, jonne oli satamasta noin kilometrin matka.


Satama oli kaikessa värikkyydessään erittäin mielenpainuva =D.




Satamassa oli pieni kioski, josta sai virvokkeita ja pientä purtavaa, sekä matkamuistoja kotiin viemiseksi. Meille lähti veneeseen pieni huovutettu hylje merimuumin kaveriksi.










Satamassa itsessään ei ollut muuta kuin pari puuceetä, mutta saarelta sai vuokrattua saunan useammastakin paikasta. Me varasimme tämän saunan ihan läheltä ja tosi hyvä. Ennen kaikkea tuo palju! Otimme heti kahden tunnin vuoron ja minä istuin paljussa lähes koko sen ajan =D. Henkilökunta kävi lisäämässä puita pesään. Vesi oli niin ihanan lämmintä! Onko siitä ollut puhetta, että minulla on edelleen talviturkki päällä? Ei tarvinnut uida tänä kesänä, sillä merivesi ei noussut minulle tarpeeksi lämpöisin asteisiin.






Pranglin saarelle pääsee ympäri vuoden lautalla Leppneemestä. Joten jälleen on tämä kohde saavutettavissa vaikka et omistaisikaan itse venettä.




Satamasta sai vuokrattua polkupyöriä, joten lähdimme tutustumaan itse saareen pyörien selässä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pranglin saari Viro

$
0
0
Pranglin saari sijaitsee Viron pohjoisrannikolla Suomenlahdella. Suomesta Viroon veneillessä Prangli on oiva myös viikonloppukohteena, sillä matkaa sinne Suomesta on noin 30 merimailia. Saarella asuu satakunta asukasta ja kokoa saarella on reilut kuusi neliökilometriä. Saari on juuri sopivan kokoinen otettavaksi haltuun pyörällä. Niinpä vuokrasimme pyörät alle ja lähdimme matkaan.






Tunnelma saarella oli jotenkin tosi aito ja leppoisa. Päivä oli jälleen aurinkoinen, joten vettä piti ottaa reppuun mukaan. Saaren itäosa oli kovin hiekkaista, joka teki jossain kohtaa pyörällä ajamisesta haastavaa. Länsipuoli sen sijaan oli kivisempää ja sillä oli oikein mukava ajaa. Suurin osa saaresta on mäntymetsää.




Pranglissa oli merkitty ne muutamat tiet hyvin, eikä eksymisen vaaraa ollut.


Vain noin kilometrin päässä satamasta oli Pranglin kauppa. Siinä piti tietysti heti pysähtyä ottamaan jäätelöt ja lisää kylmää vettä reppuun. Kauppa tuntui olevan saarelaisille kohtaamispaikka. Kaikkiaan saaresta ylipäätään minulle jäi todella eläväinen kuva.






Kylällä oli pieni matkamuistomyymälä. Piipahdimme katsomassa mitä sieltä löytyisi ja mukaan lähti kaunis puinen kulho, jossa oli halkeama ja siihen oli laitettu kauniisti narua. Myyjän mies valmisti kulhot ja hän kertoi, että idea oli tullut hänelle ikään kuin vahingossa. Hän oli valmistanut puisia kulhoja ja ennen myyntiä ne kuivatetaan kunnolla, juuri siksi ettei kulho halkea asiakkaalla kotona. Kuivatuksen aikaan oli yksi kulho mennyt halki yhdestä kohtaa ja siitä hän keksi idean porata halkeaman reunoihin reiät ja laittaa narun halkeaman kohdalle (kuten tennareissa on nauhat). Juniori ihastui kulhoon heti ja niinpä ostimme sen mukaamme  muistoksi Pranglista.






Kaunis kulho repussa jatkoimme matkaa kohti saaren kirkkoa. Matkalla oli kauniita ja idyllisiä koteja sekä kotiseutu museo. 




Pranglin Pyhän Laurentiuksen kirkko on yksi Viron pienimmistä puukirkoista. Kirkko on valmistunut vuonna 1848. Kuten monilla muilla Viron saarilla, myös täällä ovat aikanaan asuneet Ruotsalaiset. Myöhemmin saarelle saapui myös suomalaisia ja virolaisia kalastajia ja hylkeenpyytäjiä. Luin netistä, että kirkon tilalla oli aikaisemmin ollut kappeli jonka olivat rakentaneet merihätään joutuneet suomalaiset hylkeenpyytäjät. Myrsky oli tuonut heidät jäälautalla Laurin päivänä saaren rantaan. Kiitokseksi pelastumisesta he lupasivat rakentaa kappelin.






Kuten monissa muissa paikoissa, oli täälläkin kirkon vieressä pieni idyllinen hautausmaa.






Pranglin saarella oli mahdollista päästä saaren kiertoajelulle tällaisella lavakyydillä. Iloinen joukko oli tutustumassa saareen.


Kävimme ihailemassa saarella merenrantoja. 






Kävimme syömässä satamaan näkyvässä ravintolassa. Paikka oli tosi viihtyisä ja merellisesti sisustettu. Me jäimme syömään ulos, sillä käsillä oli upea kesäilta.








Kerroinkin jo aikaisemmin, että minä olen nykyään hurahtanut hummukseen. Joten alkuruoka valikoitui sen mukaan =D.


Pääruoaksi otin pitkästä aika ankkaa. Ja jälkiruoaksi hyvän muffinsin, nam, kyllä maistui kaikki hyvälle!




Joten kun tulette käymään Pranglissa, kannattaa ehdottomasti poiketa tänne syömään. Prangli jäi kaikkiaan tosi positiivisella tavalla mieleen, ja tiedän, että tänne tullaan ehdottomasti toisenkin kerran. Täällä kiireettömässä ilmapiirissä aika saa ihan uuden merkityksen.

Naissaar sadam Viro

$
0
0
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös lomamme läheni loppuaan. Suunnitelmissa oli enää vain yksi kohde ennen kotisatamaa ja se olisi Naissaari. Kohde oli meille uusi, tosin olimme kuulleet siitä melko paljon tarinaa ystäviltä. Niinpä oli aika jättää Pranglin saari taakse, irrotella köydet ja suunnata veneen keula kohti Naissaarta.


Matkalla Naissaareen bongasin lomamme majakan numero viisitoista, Keri tuletorn. Merellä oli melkoisesti aallokkoa, joten en saanut majakasta tämän kummempaa kuvaa. Majakka sijaitsee Kerin saarella joka on Viron pohjoisin saari Suomenlahdella. Ensimmäinen majakka on ollut tällä saarella jo 1719. Majakka paranneltiin 1803 ja nykyiseen muotoon se on tullut vuonna 1858. Kerin majakka on 28 metriä korkea ja se on 31 metriä korkealla merenpinnasta. Majakan valo loistaa 11 merimailin päähän.


Naisaaren vierasvenesatama on hyvin tilava. Jos merellä sattuisi olemaan kova aallokko, voi satamaan ajaa suojaan ja laitella lepuuttajat ja köydet paikoilleen rauhassa ennen laituriin ajoa. Satama-alueella on hyvä ja lapsiystävällinen uimaranta. Pääsimme nauttimaan täälläkin auringosta. Iloksemme oli myös hyviä ystäviä tullut jo edellisenä päivänä Naissaareen samaan satamaan. Hiekalla kölliessä oli tosi mukavaa vaihtaa kuulumisia.




Satamassa oli hyvät aisalaiturit. Vettä sai laiturin päästä. Satama toimii aurinkoenergialla ja tästä syystä sähkön kulutusta rajoitettiin. Sähköä oli mahdillista saada erillistä maksua vastaan. Tosin näin on asia monessa muussakin satamassa =D. Satamamaksu meni veneen koon mukaan. Siihen nähden, että satamassa ei ollut juurikaan palveluja, oli satamamaksu kallis.








Täällä sitä sähköä syntyy auringosta =D.


Satamarakennuksen yhteydessä oli inva wc, sekä tavallinen wc ja pieni kahvila. Pieni puinen rakennus on roskien kierrätyspiste.






Satama-alueella oli mielenkiintoisia kuvauksellisia paikkoja.










Ystäväperheen Siri koira nautiskeli auringosta hiekkarannalla!


Sataman läheisyydestä löytyi opasteet siitä, mitä kaikkea saarelta löytyisi. Karttaa ei ollut saatavilla, joten otimme kännykällä kuvan kartasta.






Satamasta noin 100 metrin päästä löytyy matkailu- ja lomakeskus. Matkailukeskus tarjoaa erilaista majoitusta perhemökeissä, saunarakennuksessa, 8 paikkaisessa huoneessa ja jopa 10 hengen huoneessa. Keskuksen yhteydessä on mukava ravintola, josta sai hyvää ruokaa. Sieltä sai vuokrattua myöd polkupyöriä ja sähköautoja, joiden avulla pääsi tutustumaan saareen.






 Kävimme katselemassa saarta seuraavana päivänä, joten siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Naissaar Viro

$
0
0
Seuraavana päivänä vuokrasimme allemme sähköauton ja ajelimme tutkimaan saarta. Auton vuokra oli melko hintava, mutta kun kerta lomalla oltiin, niin antaa mennä vaan =D. Osa teistä oli todella kivisiä tai hienoa hiekkaa, joten pyörällä saaren haltuunotto olisi saattanut olla työlästä. Naissaareessa sijaitsee myös majakakka, jota toki piti päästä katsomaan. Majakka sijaitsi satamaan nähden saaren toisessa päässä. Naissaari on kaikkiaan noin 10 km pitkä ja 4,5 km leveä ja saaren korkein kohta on 27 metriä merenpinnasta.




Kun olimme ajaneet sähköautolla vajaa puolikilometriä, saavuimme Männikun kylässä sijaitsevaan Rähnipesan lomataloon. Paikka koostuu kahdesta talosta, joihin mahtuu majoittumaan 30 henkeä. Lähellä taloja sijaitsee leirintäalue, baari ulkoterassin kera sekä takka. Junan vaunuun on rakennettu sauna!






Neuvostoliitin aikaan Naissaareessa sijaitsi sotilastukikohta ja tästä syystä saarelle ei ollut ulkopuolisten mahdollista mennä. Tämän päivän turistinähtävyyksiä on tuolta ajalta peräisin olevat merimiinojen jäämistö. Saarella sijaitsi miina tehdas ja tuolta ajalta on peräisin myös saarella oleva kapea rautatie, joka on noin 42 kilometriä pitkä. Viimeiset Venäjän armeijan yksiköt poistuivat saarelta 1994 ja seuraavana vuonna saaresta tehtiin luonnonpuisto.


















Saarella sijaitseva kirkko on rakennettu vuonna 1934 ja se vihittiin käyttöön 1938. Hirsisen PYhän Marian kirkon on suunnitellut arkkitehti Karl Tarvas.




Meidän menopeli, jolla ajelimme saarta ristiin rastiin. Auto kulki maksimissaan 30 km/h.












Aikamme ajeltuamme saavuimme vihdoin Naissaaren majakalle. Tämä oli lomamme viimeinen majakka, kuudestoista kaikista 45 Viron majakasta. Olin tosi tyytyväinen, että sai nähdä lomamme aikana näin monta majakkaa.





Naissaarella on ollut tärkeä merkitys jo aikojen alussa Suomenlahden yli Tallinnaan kulkeville laivoille. Ensimmäinen puumajakka rakennettiin saarelle jo vuonna 1788. Nykyinen majakka on valmistunut vuonna 1960. Majakka on tehty rautabetonista ja sen korkeus on 45 metriä. Majakan valo on 47 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo loista 12 merimailin päähän. Viimeiset majakanvartijat olivat tällä majakalla vielä vuonna 2004.






Majakan ympäristö oli mukava paikka viettää vaikka kaunista kesäpäivää picnic eväiden parissa. Ranta ja merelliset maisemat olivat upeita.






Tallinnasta matkaa Naissaareen on noin 12km ja saarelle on mahdollista päästä myös ilman omaa venettä. Höyrylaiva Katharinalla pääsee Lennusatamasta Naissaareen. Piritan satamasta lähtee useampia aluksia Naissaareen. Itselläni oli Naissaarta kohtaan jostain syystä ihan utopistisen kovat odotukset. Niinpä petyinkin ihan vähän, sillä saari ei ollut niin eläväinen kuin mitä Prangli oli. Toki saaren pinta-alasta suurin osa on metsää. Ja luonto onkin Naissaaren yksi hienoimmista asioista. Saarella viihtyy monia upeita kasveja ja eläimiä.




Näin on tullut lomamatkamme kesä 2017 päätökseen. Seuraavan aaamuna irrotimme hieman haikein mielin kyödet ja suuntasimme kotisatamaan. Lomaa olisi voinut jatkaa vielä vaikka millä mitalla, vaan välillä pitää palata töihin tienaamaan. Lomareittimme oli kotisatama - Lähteelä - Tallinna - Kuivastu - Lõunaranna - Kuresaari - Abruka - Haapsalu - Sviby - Dirhami - Osmussaar - Kaberneeme - Prangli - Naissaar - kotisatama. Merellä olimme tasan neljä viikkoa ja matkaa kertyi yhteensä 425 merimailia. Loma oli kaikkiaan todella onnistunut. Sää suosi meitä. Saimme nähdä monia ihania tuttuja paikkoja ja myös monia aivan uusia. Matkan varrella tapasimme hyviä ystäviä ja saimme myös uusia ystäviä lisää. Tätä kaikkea on mukava muistella tulevana talvena, kun pakkanen paukkuu nurkissa ja lunta sataa. Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet olla näiden lomapostauste myötä mukana meidän matkassa.

Luova tauko

$
0
0
Tiedättekö sen tunteen, kun ensin olet innostunut jostakin asiasta, etkä haluaisi muuta tehdäkkään. Ja sitten yht äkkiä ei huvita kerta kaikkiaan yhtään. Minulle kävi valokuvaamisen kanssa juuri näin. Ja jos ei ole uusia valokuvia, ei tule uusia valokuvapainotteisia postauksiakaan blogiin. Olin jo laittamassa koko kamerakaluston myyntiin, mutta Kipparini takoi minulle onneksi järkeä päähän. Hän sanoi, että tulisin katumaan asiaa varmasti jossain vaiheessa elämääni, ehkä jopa ihan lähiaikoina. Istuin ja ihmettelin, että miten sellainen intohimo valokuvaamiseen, mikä minullakin oli, voi mennä niin äkkiä, suorastaan leikkaamalla ohi? Olin suorastaan hieman yllättynyt. Työkaverini osasi onneksi antaa sille nimen, se oli "luova tauko" =D. Nyt kun mietin asiaa, niin toden totta sitähän se oli! Heti helpotti hieman.








Haluan aina saada asioille jonkinlaisen selityksen ja niinpä mietin, että mistä kaikki oikein sai alkunsa. Syy on mitä naurettavin. Oma tietokoneeni, jolla käsittelen valokuvat ja teen mm. tätä blogia, sai sisuksiinsa Windows päivityksen. Niitähän nyt tippuu aika ajoin, siinä ei ole mitään ihmeellistä. Mutta kävipä niin, että erään suuremman päivityksen jälkeen tietokoneeni ei tunnista meidän kotona olevaa wifi verkkoa! Kännykkäni ja muut huushollissa olevat laitteet sen tunnistaa, mutta ei tietokoneeni, jossa se toimi ennen aivan loistavasti. Tälläkin hetkellä jaan nettiyhteytä tietokoneelle omasta kännykästä. Se, että tekniset laitteet eivät toimi, saa minut raivon partaalle nollasta sataan alle sekunnissa =D. Eniten ottaa kupoliin, kun ei osaa aisalle tehdä itse yhtään mitään. Ja sitten pelkää sitä, että kun viet koneen jonnekin korjattavaksi, niin sitten on kuitenkin puuttunut joku "täppä" jostain ruudusta ja lasku on 300 euroa. Ja sitten hädin tuskin kehtaat hakea konetta takaisin... "Blondi tässä päivää, tulin nyt hakemaan sen koneen..."








Täytyy kyllä todeta, että täällä Etelä-Suomessa oli koko syksy todella kurja ja sateinen. Alkava talvi ei juurikaan tehnyt poikkeusta. Se ei myöskään osaltaan houkutellut luontoon kuvaamaan. Tämä ei ainakaan helpottanut asiaa. Yritin miettiä kovasti lisää syitä, miksi ei huvita enää. Onneksi tämä viisas työkaverini antoi siihenkin asiaan helpottavan neuvon. "Nyt pidät vaan luovan tauon, otat rennosti, kyllä se intohimo valokuvaamiseen sieltä vielä tulee ihan varmasti uudelleen". Niin totta! Nyt jo se vähän nostaa päätään! Luulen, että kun kevät tulee ja pääsemme laskemaan veneen vesille, olen kamerakalustoni kanssa täydessä vauhdissa =D. Pitäähän haahkoja päästä taas kuvaamaan merelle!







Onko teille käynyt koskaan näin? Mitä olette tehneet silloin? Pitäneet kunnolla vaan taukoa vai onko intohimo mennyt vallan kokonaan ohi? Ehkä itse opin tästä kaikesta, että ei pidä yrittää väkisin pitää yllä asiaa, joka ei sillä hetkellä kiinnosta juurikaan tai tunnu hyvältä. Pitää antaa tilaa jollekin muulle ja jättää se taka-alalle hetkeksi. On sitten tullakseen takaisin jos on. Elämä on sen verran lyhyt, että siitä kannattaa nauttia, eikä stressata, ainakaan harrastuksien vuoksi.








Kuvat, joita on tämän vuodatukseni lomassa, on otettu viime vuonna marraskuun lopussa Vilnasta. Kävimme siellä kolmen ystäväparikunnan kesken viettämässä viikonlopun pikkujoulujen merkeissä. Paitsi, että joulutori ei ollut vielä avattu, joka oli pienoinen yllätys. Se ei sinällään haitannut menoa, meillä oli todella mukava viikonloppu aikuisten kesken siitäkin huolimatta =D. Naisten kesken kyllä meinasimme laittaa kirjettä kaupunginjohtajalle, että haloo, marraskuun viimeinen viikonloppu on menossa, eikä ole joulumyynti vielä alkanut! Eikö raha kelpaa =D.








Vilnan keskusta oli suhteellisen pienellä alueella. Itse pidin kovasti vanhasta kaupungista. Siellä oli paljon upeita rakennuksia ja tunnelmallisia ravintoloita. Se, mikä hieman hämmästytti oli, kun olimme menossa perjantai iltana viettämään vähän aikaa johonkin ravintolaan, niin moni meni kiinni jo yhdeltätoista! Löysimme tosi mukavan jazz kellarin, jossa sitten istuimme iltaa siihen saakka, että ystävällinen ja mukava henkilökunta oli ennättänyt siivoamaan tiskit, laskemaan kassan ja pyyhkimään pölyt hyllyiltä. Hienovaraisesti he kysyivät, että voisimmeko vaikka maksaa "tässä välissä", ei ole kiire silti lähteä, mutta saisimme kassan laskettua =D. Suomessa olisi heitetty valomerkin jälkeen niska persus otteella ulos =D.





Vilnassa olisi ollut katseltavaa kyllä useammallekin päivälle. Sää sattui olemaan syksyisen harmaa. Aurinkoisella säällä olisi kaupunki varmasti tarjonnut parastaan. Kaupunkia halkoo kaunis joki, jonka varrella olisi kesällä upeaa kävellä. Vilnan lähi ympäristössä olisi myös monia upeita paikkoja, joten tänne pitää päästä uudelleen kesäaikaan, ajan kanssa.






Kevättä kohti mennään jo kovasti ja venemessut siintää jo mielessä! Siitä se uusi veneilykausi alkaa. Olen ollut aina kevät ihminen, olenhan keväällä syntynyt, joten blogi heräilee myös talvi unilta hiljalleen. Muutaman viikon päästä lennämme Thaimaan lämpöön, joten aurinkoisia kuvia ainakin sielä on kevään mittaan luvassa. Meinaan ottaa reissuun mukaan minijärkkärini, sillä se olisi matkassa paljon kevyempi. Nyt laitetaan se kunnon testiin! Myös nämä Vilnan kuvat on otettu kyseisellä kameralla (Canon EOS M10).

Mukavaa kevättä kaikille!

PS Jos joku teistä tietää ratkaisun tuohon minun tietokonehaasteeseen niin otan vinkin ilolla vastaan =D

Vene 18 Båt messut - Messulippu arvonta!

$
0
0

Kuvalähde: Kuvapankki/ Messukeskus
Kevättä kohti mennään kovaa kyytiä ja sehän tietä sitä, että kesä on päivä päivältä lähempänä. Ja kesän tulos puolestaan tietää uutta veneilykautta! Ja mistäpä muualta se veneilykausi voisi paremmin alkaa kuin Vene 18 Båt messuilta! Tämä kevään odotetuin kohokohta on käsillä ihan muutaman päivän päästä.


Mieli tekee kovasti jo merelle näihin maisemiin. Kuunnella aaltojen liplatusta ja antaa lämpimän tuuleen hivellä kasvoja. Kuunnella merilintujen ääntelyä ja ihailla maisemia.


Nyt on sinullakin mahdollisuus päästä fiilistelemään tulevaa veneily kautta muiden joukossa. Sain Messukeskukselta arvottavaksi kaksi lippua alkaville venemessuille. Osallistu arvontaan kommentoimalla blogin kommentti kenttään, että haluat osallistua arvontaa. Voittaja saa kaksi lippua, sillä kaverin kanssahan on paljon mukavampi fiilistellä =D. Arvonta suoritetaan sunnuntaina 11.2.18 klo 14:00 jälkeen. Liput toimitetaan voittajan sähköpostiin. Onnea kaikille arvontaan!


Messujen aukioloajat:
Pe 9.2. klo 11–19
La 10.2. – Su 11.2. klo 10–18
Ma 12.2. – Pe 16.2. klo 11–19
La 17.2 – Su 18.2. klo 10–18

Venemessulippujen voittaja!

$
0
0
Venemessut käynnistyivät perjantaina. Mitä enemmän luen messufiiliksiä sosiaalisesta mediasta, sitä enemmän toivon, että tulisipa pian ensi viikonloppu ja pääsisimme Kipparini kanssa yhdessä messuille! Messut ovat ehdottomasti paras tapa aloittaa uusi veneilykausi. Yhteistyössä Messukeskuksen kanssa sain arvottavaksi kaksi messulippua ja onni suosi.... (rumpujen pärinä).... messuliput voitti....

Merituuli!

Onnea Merituuli, lähetän messuliput lähettämääsi osoitteeseen. Antoisia hetkiä venemessuille =D


Lempilintuni lokkipariskunta tuli myös toivottamaan onnea Merituulelle =D

Vene båt 2018

$
0
0
Voidaan sanoa, että talven selkä on todellakin taittunut. Vaikka pakkanen on paukkunut, on aurinko paistanut jo lämpimästi! Varma kevään merkki veneilijälle on kevään venemessut. Silloin aloitetaan uusi veneilykausi fiilistelemällä, tapaamalla tuttuja ja hypistelemällä venetarvikkeita. Saattelimme Kipparini kanssa Juniorin bussimatkalle hiihtolomalle ja lähdimme kahdestaan venemessuille.


Voitte vain kuvitella, millainen fiilis on, kun saa laskeutua rappusia alas venehalliin! Olimme lukeneet etukäteen, että tänä vuonna olisi näytillä myös Saga vene! Se pitää tutkia etukäteen. Lisäksi tällä kerralla halusimme katsastaa Jeanneau moottoriveneet vähän tarkemmin. Venekuume jyllää edelleen todella pahasti meillä molemmilla. Kipparilla se saa välillä todella polttavat olosuhteet =D.

Viralliset messutossut =D
Ei muuta kuin tossut kenkien päälle ja veneitä koluamaan. Olen maininnut aikaisemminkin siitä, että kannattaa vierailla monissa eri veneissä. Silloin hahmottaa parhaiten, mitä omalta veneeltä haluaa, millaisia ominaisuuksia ja varusteita veneessä arvostaa. Ja mukavaa näissä vierailuissa on aina sekin, että huomaa, ettei se oma vene ole ollenkaan hullumpi =D.


Ensimmäisenä meitä tervehti Saga 325. On se hieno! Teille tiedoksi (jotka ette jo tiedä), että meidän nykyinen vene on myös Saga. Olemme henkeen ja vereen "Saagisteja" =D. Saga on Norjalainen erittäin merikelpoinen vene. Tämä ihanuus oli jo myyty. Ja ei ihme, Saga ON hyvä vene. Ostajille tiedoksi, teitte hyvän valinnan (peukku)!






Tässä Sagassa (kuten meidän omassakin) on käytetty paljon tiikkiä sisustuksessa. Se tekee veneestä erittäin kodikkaan toisin kuin monissa uusimmissa, missä on käytetty vain muovia ja lasikuitua (vai mitä ne aineet nyt ovatkaan). Minulle tulee monissa uusissa veneissä sellainen "steriili" olo. Lisäksi voin todeta, että Saga veneissä kaikissa on järkevät tilat. Keula hytissä on seisomakorkeus, joka on monesti harvinaista herkkua. Tässä veneessä olimme heti kuin kotonamme, harmi, että se oli myyty =D.


Kävimme tutkailemassa myös kotimaista vaihtoehtoa Kokkolasta, Grandessa veneitä. Tykkäsin kovasti suuresta uimatasosta ja takana olevasta "sohvasta" jonka sai muutettua myös auringonotto alustaksi. Kätevää! Grandezza veneet ovat minusta kauniin muotoisia. Olen tykännyt aina tasaperäisistä veneistä enemmän kuin pyöreäperäisistä. Miksi, no siihen ei ole mitään järjellistä selitystä =D.


Grandezza veneissä on myös hyvin mietityt tilat. Suunnittelija on selvästi itsekkin käynyt veneellä vesillä. Hyvin suunnitteluissa tiloissa on otettu pienemmätkin yksityiskodat huomioon. 



Kyllä täällä köllöttelisin Kipparini kanssa =D.


Messuilla on edustettuna valtava määri eri merkkisiä moottoriveneitä. Näin laajasta valikoimasta löytyy varmasi jokaisen mieltymyksiin ja tarpeisiin oikea vesimenopeli. Veneisiin tutustuminen vie helposti yhden kokonaisen messupäivän. Sen sijaan purjeveneitä messuilla ei juurikaan ole. Pari hassua mallia. Olen mietiskellyt tätä jo muutaman vuoden, että mistä mahtaa johtua? Tämä luonnollisesti harmittaa purjeveneilijöitä kovasti. No, vastausta minulla ei ole tälläkään kertaa antaa =D.






Yksi mieluisimmista kohteista messuilla on minulle aina ollut viranomaiset. Veneilyyn liittyy monia viranomaisia, jotka pitävät huolta mm. meidän turvallisuudesta ja osaamisesta. Viranomaisilla on joka vuosi lapsille hauskoja kysymyksiä ja oikein vastanneille mukavia palkintoja. Poliisin osastolla kuulun lapsille suunnatun kysymyksen: Onko veneilijällä ajokorttia? Vastaushan on että ei ole, mutta minun mielestäni kyllä pitäisi! Vesillä, kuten liikenteessä maalla, on monia sääntöjä ja hyvä käytäntöjä jota on syytä osata, ennen kuin lähtee vesille. Ehkä sillä mökkijärvellä pärjää vähemmälläkin, mutta vähänkin suurempi ja vilkkaammin liikennöity väylä edellyttää sääntöjen osaamista. 


Kävin tutustumassa viranomaisosastolla uusimpaan poliisiveneeseen Ville 1:seen. Astuessani sisään, kuulin erään pienen messuvieraan pohtivan isänsä kanssa, että olisiko Villessä putkaa? Tämä kysymys alkoi samantien askarruttamaan myös minua, joten otin asiasta selvää. Sain kuulla, että Villessä ei ole putkaa ja se on puhtaasti turvallisuus asia. Poliisi kertoi, että ketään ei haluta telkeä lukkojen taakse siltä varalta, että vene joutuisi vaaratilanteeseen ja ihminen ei pääsisi silloin sieltä pois.






Toinen minusta kovin sympaattinen paikka on Outboard museumin vanhat, nostalgiset perämoottorit. Tältä osastolta haluan bongata aina meriharakan punaisissa saappaissa. Ja sieltähän se löytyi tänäkin vuona! Paljonkohan se maksaisi? Voisin kyllä ostaa, on se niin vekkuli kaveri. Voisin lainata sitä silti joka vuosi venemessuille =D.








Messukeskuksen käytävällä meitä tervehti laivakoira Vellu. Hän oli tullut messuille kertomaan Kotkan merimuseo Vellamon kuulumisia. Voit tutustua Vellamon museotarjontaan ja vaikkapa aukiolo aikoihin heidän netti sivuilta täältä.


Nämä moottori rivistöt ovat aina minusta jotenkin kovin kuvauksellisia. Muuta niistä en sitten ymmärräkään, kuin että ne kuljettavat venettä eteenpäin. Tehosta ja veneen painosta riippuen osa hitaammin ja osa sitten todella lujaa =D.



Tältä moottori näyttää sisältä.

Meillä on Kipparini kanssa aina sellainen taktiikka, että ensimmäinen päivä käytetään veneisiin tutustuen ja toinen päivä hypistellään tilpehöörejä. Tämän vuoden messujen agendalla oli myös tutustua pelastuslauttoihin, joten niistä mietteitä vielä myöhemmin.

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.


Vene båt 2018 tilpehöörit

$
0
0
Seuraavana päivänä keskityimme venemessuilla Kipparini kanssa koluamaan tilpehööri osastoa, joka tyypillisesti sijaitsee yläkerrassa. Tämän vuoden messuilta jäin kaipaamaan saaristokohteiden esittelyjä. Ne loistivat lähes kokonaan poissaolollaan Ovatko siirtyneet matkamessuille, tiedä häntä. Edellisinä vuosina ne olivat aina mukavia osastoja vierailla. Sai kuulla, mitä kaikkea uutta olisi tulossa satamiin, tietoa uusista avattavista satamista ja ylipäätään mitä kuuluu saaristolle. Toivottavasti eivät ota tavaksi jäädä pois. Otetaan muutama tärppi, mitä kuului messujen yläkertaan.


Virossa sijaitseva uudehko venesatama Haven kakumäen oli esillä messuilla tänäkin vuona. Saimme kuulla, että tulevana kesänä satamasta löytyy terassiravintola. Seuraavana vuonna (2019) valmistuu huoltorakennus, jonne sijoittuvat jatkossa ravintola ja saunatilat, sekä nykyiset väliaikaiset wc ja suihkutilat. Satama sijaitsee lähellä Rocca al Maren ostoskeskusta. Ostoskeskuksen kohdalla tien toisella puolella sijaitsee Tallinnan eläintarha. Tekemistä ja näkemistä siis tämän sataman lähistöllä riittää. Lisätietoa satamasta löydät heidän nettisivuilta täältä.


Vesillä ja ulkona liikkuvan varuste numero yksi ovat vedenpitävät Ortliebin kassit ja pussukat. Meillä on käytössä Kipparini kanssa jo kassit, joilla henkilökohtaiset tavarat siirtyvät aina viikonloppuisin veneelle. Lisäksi meillä on käytössä muutamia pienempiä pussukoita venetavaroille. Tällä kerralla minä sain Kippariltani syntymäpäivälahjaksi (hieman ennakkoon) kuvassa vasemmalla oikealla olevan vihreän repun! Reppu menee todella pieneen tilaan ja sen kanssa on mukava lähteä rannalle. Reppu lähtee mukaan Thaimaan matkalle ehdottomasti.


Hai tuotteet ovat varmasti kaikille tuttuja vähintäänkin saappaista. Hai saappaat on alun perin suunniteltu veneilijöille. Vaalean pohjan ansiosta ei veneen kannelle tullut värjäymiä. Pohja on tarpeeksi sileä, joten sinne ei jää santaa, eikä silloin liukastu veneen kannella. Tärkeää huomio suunnittelussa oli, että saappat oli helppo pukea ja heittää pois. Hai saappaiden suunnittelija on Pekka Vesa. Vuonna 1968 ensimmäiset Hat olivat valkoisia, tummansinisiä ja mustia. Naisille tehtiin myös punaisia. Itseltäni löytyy lohenpunaiset =D. Hain tuotevalokoimaan on tulossa tänä keväänä myös vedenpitävät kassit ja hauskat varvas sandaalit (pakko saada).




Suomessa valmistetut Hokka pelastusliivit ovat parhaat mahdolliset kelluntapukineet lapsille. Täyterakenteen ansiosta lasten on helppo liikkua liivien kanssa. On hyvä muistaa, että uimataidottomalla lapsella kannattaa pitää liivit päällä myös laiturilla ja rannassa liikuttaessa. Hokka tuotteisiin voit tutustua lisää heidän nettisivuilta täältä.




Pidä saaristo siistinä tekee hyvää työtä pitämällä Suomen rannat ja saaristo puhtaana. Sen lisäksi, että meille veneilijöille on tuttu PSS vessa monessa saariston kohteessa, tekee yhdistys myös ympäristökasvatustyötä. Jokaisen venekunnan on kunnia olla jäsenenä tässä yhdistyksessä. Tällä hetkellä on ajankohtaista hankkia uusi huoltoalus Saimaalle. Pidä Saaristo Siistinä ry käynnisti Saimaalle suunnatun Kalusto kuntoon -varainkeruukampanjan Helsingin Vene 18 Båt -messuilla. Voit seurata keräystä nettisivuilta täältä.


Ostan aina PSS:n osastila kesän käsitiskiaineen. Minulla kävi tuuri, sillä sain viimeisen pullon itselleni, oli menossa messujen viimeinen päivä. Uutuus tuotteena PSS:n laadukkaissa tuotteissa oli vedenpitävä ensiapulaukku. PSS:n tuotteita voi ostaa verkosta täältä.


PSS:n messuosastolla oli jaossa taskutuhkakuppeja. Nerokas keksintö! Tupakoidessa voi karistella tuhkat taskutuhkakuppiin ja maissa sitten tyhjentää roskikseen. Näitä on hyvä olla veneessä vieraiden varalla vaikka ei itse tupakoisikaan.


Siirrytäänkin PSS:n tuotteiden myötä sujuvasti Ocean Spiritin osastolle, sillä heille ovat tulleet PSS:n tuoteet myyntiin vähän aikaa sitten. Ja huom., täällä oli vielä kolme pulloa jäljellä Roope käsitiskiainetta =D. PSS:n tuotteiden lisäksi tämä kappa myy kaikenlaisia a i v a n  ihania merellisiä tuotteita. Itse myymälä löytyy Turusta Linnakadulta, mutta mikä parasta, heillä on todella kattava nettikauppa (täällä).


Uutuus tuotteina Ocean Spiritillä oli myynnissä hamam pyyhkeet. Olin lukenut tästä pyyhkeestä aikaisemmin ja se kiinnosti minua kovasti. Pyyhkeitä käytetään mm. Turkissa kylpylöissä ja perinne niiden käytöstä ulottuu aina satojen vuosien taakse. Pyyhkeen juttu on se, että se on kevyt ja menee pieneen tilaan (vaikka onkin kooltaan iso). Se kuivaa hyvin ja kuivuu hyvin (joka on tosi hyvä ominaisuus veneilyolosuhteissa). Koska pyyhe oli nyt siinä käsillä, päätin kokeilla ja ostin yhden. Tämäkin lähtee mukaan tulevalle Thaimaan matkalle =D. Käyttömukavuuksien lisäksi nämä pyyhkeet olivat todella kauniita. Voit lukea lisää tästä ihme pyyhkeestä netistä täältä.


Nämä upeat rantakassit ovat myös Ocean Spiritin valikoimassa uutuuksia. Miten upeat luonnonläheiset värit!


Studio Ishavetin tuotteet ovat sellaisia, että en kyllästy niihin koskaan! Mottona on "Karu on kaunista"ja sitä se totta tosiaan on. Meidän veneestä löytyy näitä tuotteita jo vaikka kuinka paljon ja lisää tuli ostettua tälläkin reissulla. Studio Ishavet löytyy Lohjalta, mutta jälleen mikä parasta, tuotteita voi ostaa myös verkosta täältä.




Tällä kertaa minulla oli tälle osastolle muutakin asiaa. Päätin pestä syksyllä venetarvikkeiden joukossa myös pari Ishavetin kangas koria. Puhdasta tuli, mutta silmäni pullistuivat kauhusta, kun korien muoto oli kaikkea muuta kuin korimainen. Kuivasin tuotteet ja jemmasin ne muina naisina. En edes tohtinut Kipparille kertoa, että taisin pilata meidän lempikorit. Laitoin viimeisen toivoni tälle osastolle ja otin korit mukaan. Ja ta daa, nyt ne ovat jälleen entisensä. Sain samalla opastuksen miten korit taitellaan ja vinkin siitä, että jatkossa kannattaa laittaa ne pesupussiin =D.




Vaikka pakkanen paukkuu nyt kunnolla, kannattaa muistaa, että ei mene montakaan viikkoa, kun punkit ovat jälleen liikentessä. Tuo pienen pieni pirulainen, en voi muuta sanoa. Järjestelin taannoin tavaroita, ja meidän perheen punkkipassit tulivat eteeni. Samalla tuli tarkistettua, että meidän venekunta tarvitsee tehosterokotteen vasta ensi vuonna. Onko sinun punkkirokote ajan tasalla? Vai peräti vielä ottamatta? Punkkibussin aikatauluja voit tarkastella täältä




Lopuksi vielä asiaa vessanpöntöstä =D. Kipparini johdatteli minut sähköisten vessanpönttöjen ihmeelliseen maailmaan. Tällaisella kun käy istunnolla, niin painat vaan nappia ja kaikki häivää käden käänteessä. Isompaa tarvetta varten on pöntössä pilkkoja, joka varmistaa, että isompikin asia menee pöntöstä alas. Kun valitset tällaista vessaa, kiinnitä huomiota mm. juuri tähän pilkkojaan, että se on kunnollinen ja kanssa sitten pilkkoo =D. Dometic tuoteperheestä löytyy laadukas sähkövessa silppurijärjestelmällä (katso lisää tietoa täältä).


Vessasta sujuvasti ruokapöytään. Vai olisikohan se ollut loogisempaa juuri toisinpäin =D. Rapalan suuren kala-altaan luona valmistettiin haukiburgereita. Hauki on ruokakalana ehkä jopa aliarvostettu. Meillä on syöty kaikki hauet, mitä Kippari on kalastanut. Hauesta saa mitä mainioimpia kalapihvejä. Kuulin samalla (kun maistelin haukiburgeria), että kun kalastaa haukea, niin pienet ja todella suuret pitäisi päästää takaisin veteen. Pienet tietenkin vielä kasvamaan ja suuret jatkamaan sukua. Sen lisäksi, että suuri hauki on jo vaikea käsitellä (veitsestä mm. loppuu mitta) on siinä myös jo jonkin verran raskasmetalleja. Eli puhtainta kalaa on just ne keskikokoiset. Tässä burgerissa oli taikinaassa mm. smetanaa, leipärouhetta, sipulia, valkosipulia ja chiliä. Leivän välissä oli savujuustoa, karamellisoitua punasipulia ja herneen versoja. Oli muuten hyvää!

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.


Pelastislautta

$
0
0
Tänä vuonna Kipparini halusi perehtyä erityisesti pelastuslauttoihin. Haaveena on ollut jo jonkin aikaa suurempi vene. Suuremmassa veneessä olisi pelastislautalle paremmin tilaa. Muutamia asioita on hyvä ottaa huomioon pelastuslauttaa valittaessa, siitä muutama sananen seuraavaksi.


Yksi lautan valintakriteeri on lautan koko, kuinka monta henkilöä lauttaan mahtuu. Lautan koko kannattaa miettiä vähintäänkin sen mukaan, montako jäsentä perheessä on. Veneen kyydissä voi olla joskus myös muitakin, joten lautta olisi hyvä olla niin iso, kuinka monelle henkilölle vene on rekisteröity.


Yksi tärkeimmistä asioista lauttaa valittaessa on se, kuinka siihen pääsee vedestä sisään. Keskustelimme tästä asiasta mm. meripelastajan kanssa. Pelkät narutikkaat ovat hankalat. Sellaisista minulla on jopa omakohtaista kokemusta. Kävimme aikanaan Kipparini kanssa Lohjan Meriturvassa veneilijän pelastautumiskurssilla, ja yksi kurssin tehtävistä oli kiivetä vedestä pelastuslauttaan. Lautassa oli narutikkaat. Yritin löytää tikkaita jalallani aallokossa onnistumatta siinä. Minä en olisi iki maailmassa päässyt lauttaan sisälle ellei minua jo lautassa olevat henkilöt olisi vetäneet sisään. Kuvassa olevassa lautassa on kunnollinen "astinlauta" jonka avulla on mahdollista päästä helpommin sisään. Meripelastuksesta kehotettiin myös kiinnittämään huomiota lautan "oveen". Hyvässä mallissa se on alareunassa ja suljetaan ylöspäin. Meriturvan veneilijän pelastautumiskurssista saa halutessasi lisätietoa heidän nettisivuilta täältä. Kurssia voin suositella lämpimästi kaikille vesillä liikkujille.


Seuraava asia, mihin kannattaa kiinnittää huomiota on lautan sisällä olevat varusteet. Joissakin lautoissa saattaa olla niin esim. pienet ja huonot melat, että niillä ei lauttaa liikutella aallokossa. Lautan varusteet korreloivat suoraan lautan hintaa, joten lautta valittaessa ei kannata olla liian säästäväinen.


Pelastuslauttoja on olemassa kahta eri pakettia. Yläkuvassa oleva lautta sijoitetaan veneessä ulos. Lauttaan on saatavissa erikseen myös teline, joka tekee lautan sijoittamisesta joissakin tapauksissa helpompaa. Alakuvassa on kassissa oleva lautta, jota säilytetään veneen sisällä. Silloinkin sen sijainti on tärkeä. Lautta tulee olla sellaisessa paikassa, että sen pystyy ottamaan helposti ja nopeasti esiin. Hädän hetkellä ei välttämättä ole aikaa.


Lautat tulee huoltaa tasaisin väliajoin. Yleisin huoltoväli tuntui lautoilla olevan kolme vuotta. Lautan huoltoa ei kannata laiminlyödä säästääkseen rahaa. Huolto on takuu lautan toiminnasta silloin kun sille tulee käyttöä. Huoltamattomasta ja toimimattomasta lautasta ei välttämättä ole hädän hetkellä iloa.

Kiitos Helsingin Messukeskukselle bloggaaja passista. Tämä postauksen kaikki nostot perustuvat minun omiin mieltymyksiin eikä niihin liity blogiyhteistyötä.

Villa Sandviken Vaasa

$
0
0
Kävin pari viikkoa sitten työmatkalla Vaasassa. Tämä oli elämäni toinen kerta kun pääsin käymään Vaasassa. Vaasa on aivan upea kaupunki ja mikä parasta, meren rannalla =D. Kävin Vaasassa syksyllä ensimmäisen kerran. Päivä oli aurinkoinen ja puistot olivat täynnä keltaisia lehtiä. Aivan ihanaa täynnä kauniita rakennuksia. Tällä reissulla kävimme työkavereiden kanssa lounaalla Villa Sandvikenissä. Wow mikä paikka! En meinannut ennättää syömään lainkaan, kun piti ihastella paikkoja ja valokuvata... kännykkä kameralla, kyllä vain se oli ainut joka oli mukana =D. Paikka oli kerrassaan niin upea, että se on ihan pakko esitellä teillekkin.


Käsillä oli aurinkoinen talvipäivä. Villa Sandviken sijaitsee merenrannalla (joka on paikalle bonusta) ja sen takana on upea puisto. Voin vain kuvitella, miten kaunista täällä on kesällä. Ehdotin henkilökunnalle, että laittavat vierasvenesataman puiston rantaan. Tänne olisi upeaa ajella omalla veneellä syömään. Ranta pitäisi kuulema ruopata ensin, jotta sinne pääsisi =D.


Heti eteisessä tervehti lounaslista kauniilla telineellä. Ai että noin kauniista nuottitelineestä olisi aivan ihana soittaa huilua (huokaus). Ai niin, onko siitä koskaan ollut puhetta, ettäs soitan huilua? Huokailin jo tässä vaiheessa ihastuksesta syvään.


Seuraavaksi oli upea ja aristokraattinen alue, jossa saattoi istahtaa hyvän juoman kanssa lukemaan vaikka päivän lehdet.


Lasit voi ihan hyvin ripustaa lampunvarjostimeen =D.


 Upea kokonaisuus!




Itse ruokasali oli avara ja kylpi valossa. Kiitos keväisen auringon paisteen ja suurien upeiden ikkunoiden. Tilaa oli paljon, joten tänne mahtuu monta kerrallaan syömään. Paikka taitaa olla suosittu, sillä vaikka tilaa oli paljon, oli pöytävarauksiakin tehty.


Meidän pöytä oli ihan ikkunan vieressä. Kun aurinko tuli pilvien lomasta esiin, se lämmitti todella. Heti tuli niin keväinen fiilis että! Kevät on ihmisen parasta aikaa, ainakin jos minulta kysytään =D.




Lounaslistalla oli muutama hyvä vaihtoehto annoksia. Tarjoilija otti meidän tilaukset ja kertoi, että salaatti pöydästä sai hakea salaattia. Siis mikä ihmeen salaattipöytä? Tästä oli Rosson perusraasteet kaukana. Tämä oli herkku alkupöytä! Mielettömästi upeita makuja. Ennen kaikkea rakastuin oliiveihin. Minkähän merkkisiä ne olivat? Eipä tullut kysyttyä. Myös pöydässä ollut savutettu kypsä oli mehevää. Vatsa tuli täyteen jo tämän pöydän jälkeen.


Kun ruoka-annokset oli nautittu, sai jälkiruoaksi hakea kahvia ja suklaakakkua! Sitä suklaata ihan valui sieltä välistä. Meinasi viedä kyllä kielen mennessään. Kun olimme valmiit lähtemään, saimme käydä tutustumassa vielä Villa Sanvikenin yläkertaan. Siellä sijaitsivat Villan kokoustilat ja kabinetit.


Yläkerrassa sijaitsevat kokoustilat olivat erikokoisia ja jokaisella oli oma nimi ja oma tarina. Tämä oli nimeltään kesähuvila. Huone on sisustettu Kustavilaistyyliin ja tällä halutaan kunnioittaa 1800-luvun lopun huvilaperinnettä. Kävin vakoilemassa Villa Sandvikenin netti sivuilta, että se on rakennettu 1845 Hietalahden puistoon hienostohuvilaksi. Tuon ajan merkki henkilöt kokoontuivat kesäisin Villaan viettämään aikaa. Kokoustilojen nimet antavat mm. viitteitä siitä, ketä kaikkia Villassa on vieraillut.


Tämä upea sininen, kullalla koristeltu kokoustila on nimeltään Sanmark. Tällä tilalla halutaan kunnioittaa Vaasassa kaupunginlääkärinä toiminutta ja puutarhanhoidosta kiinnostunutta F. G. Sanmarkia, joka aikoinaan suunnitteli Hietalahden puutarhan. Upea huone!




Takana näkyy seuraava kokoustola, joka on nimeltään Sibelius. Hän tykkäsi istuskella Villan nojatuolissa ja poltella sikaria.


Jos olinkin tähän mennessä jo vaikuttunut paikan ihanuudesta, niin nyt tuli piste iin päälle! Kokoustila Pavlova! Ja nyt ei puhuta sitä makoisasta jälkiruoasta, vaan ballerinasta Anna Pavlovasta. Rakkaus ruotsalaiseen näyttelijään toi myös Annan aikoinaan Villaan.




Mitä ihmettä, soutuvene pöydän alla! Ravintolan johtaja Taina kertoi meille, mihin tämä vene liittyi. Vaasassa asuneen paikallisella torikauppiaalla oli venäjänkielen taitoinen poika, joka johdatti Annan Hietalahden puistikkoon. Anna oli tullut Tukholmasta kiertueelta etsimään ihastustaan, jonka oli määrä näytellä puiston kesäteatterissa. Vaan miten kävikään. Anna ei saanutkaan vastakaikua tunteilleen ja niinpä hän otti soutuveneen rannasta ja yritti hukuttautua rantaveteen. Onneksi Anna ei onnistunut siinä ja niinpä saivat tuolloin ihmiset vielä nauttia hänen kauniista tanssista, ura oli vasta alussa. Minä kuuntelin tarinaa haltioissani.




Yläkerran wc tila oli vuorattu vanhoilla sanomalehdillä. Täällä ei tarvitse selata kännykkää, aika kuluu muutenkin mukavasti. Saattaa syntyä jonoa oven taakse =D.


Vuodesta 1880 eteenpäin Villa kuului Vaasan kaupungille. Vuonna 2016 Kiinteistö Oy Hietalahden Villa osti huvilan. Vuosi tämän jälkeen aloitti paikassa ravintola, onneksi. Nyt Villa Sandvikenistä pääsee nauttiman kaikki! Tämä paikka oli niin kaunis, ruoka hyvää ja palvelu erinomaista, joten voin suositella paikkaa käsi sydämellä. Täällä kokoukset nousevat ihan eri levelille. Voit lukea lisää paikasta ja sen mielenkiintoisesta historiasta heidän nettisivuilta täältä. Paikasta löytyy myös viinikellari ja juhlapalvelu, joihin voit tutustua myös heidän nettisivuilla.

Lomalla Thaimaan Khao Lakisa

$
0
0
Meidän perhe on kovasti ihastunut Thaimaahan. Niinpä, kun mietimme talvilomaa, on lähes heti kaikkien huulilla. Thaimaassa viehättää meitä eniten varma lämmin ilmasto, siellä ei tarvitse palella edes iltaisin. Siihen kun lisätään kauniit vihreät maisemat, ystävälliset ihmiset ja erittäin herkullinen loma, niin eikö kuulostakin täydelliseltä lomalta? Itse tykkään kovasti mennä aina uusiin paikkoihin mutta tällä kerralla Kipparini veri sellaisen valttikortin esiin, että päätimmekin mennä samaan lomakohteeseen kuin mitä olimme olleet edellisenä vuonna, Khao Lakiin. Ai mikä se kortti oli? Se oli sellainen, että kun menemme ennestään tuttuun paikkaan, voimme keskittyä enemmän lepäämään ja ottamaan aurinkoa kun kohde on ennestään tuttu. Ei tarvitse olla säntäilemässä joka päivä ympäriinsä tutustumassa paikoihin. Lepo ja loma, se sopi minulle varsin mainiosti. Khao Lak on sen verran iso paikka, että tällekin lomalle riitti uutta nähtävää.


Edullinen tarjous TUIlta tuli Kipparin sähköpostiin jouluaattona, ja siinäpä oli oivallinen perheen joululahja. Niinpä nousimme koneeseen maaliskuun puolivälissä ja kymmenen tunnin istunto kohteeseen alkoi. Thaimaahan matkustettaessa tämä lennon pituus on ainut pieni miinus. Mutta sen kun jaksaa, niin perillä odottaa lämmin ilma, kuin lehmän henkäys, lämmin ja kostea =D.


Aika kuluu lentokoneessa mukavasti kun jokaisella on oma viihdekeskus. Ennätin katsoa mennen ja tullen peräti kolme elokuvaa. Myös musiikkia oli tarjolla, jos vaikka olisi halunnut rentouta sen äärellä.


Klassinen siipikuva, tämähän pitää ottaa aina kun lennetään jonnekin =D.


Lensimme tällä kertaa Phuketin lentokentälle, josta siirryimme puolentoista tunnin bussimatkan jälkeen Khao Lakiin. Olimme varanneet yhteiskuljetuksen matkatoimiston kautta. Hieman jouduimme odottelemaan, että kaikki kuljetuksen varanneet saapuvat pussiin. Vinkkinä voi kertoa, että toinen vaihto ehto olisi ollut varata oma taksikuljetus netistä ennakkoon. Rahaa siinä ei välttämättä säästä niin paljoakaan, mutta aikaa, kun pääsee heti lähtemään kun on itse päässyt passin tarkastuksesta ulos ja hakenut laukut, jotka yleensä odottelevat jo aulassa, sillä passin tarkastus kestää melko kauan. Toisaalta, saimme hotelli huoneen vasta klo 15 (olimme kentällä klo 7:00) joten sen puoleen ei ollut kiire. Huoneen saamiseen liittyen heitän vinkin numero kaksi. Pakkaa käsimatkatavaroihin bikinit ja aurinkorasvaa ja pääset heti lököilemään aurinkoon kun odottelet huoneen valmistumista.


Thaimaassa on paljon tarjolla hyviä hedelmiä. Täällä ananas, mango ja vesimeloonit ovat ihan eri levelillä, kuin mitä me saamme Suomessa syödäksemme. Puhumattakaan niistä kaikista muista eksoottisista hedelmistä. Tässä reissussa pääsin maistamaan Jack fruittia eli jakkihedelmään. Oli erikoisen makuinen mutta tosi hyvää! Hedelmistä Thaimaassa kannattaa nauttia ehdottomasti. Niistä tehdään täällä myös erinomaisia smoothieita.




Thaimaassa sinut toivotetaan kaikkialla tervetulleeksi mitä erilaisimmilla patsailla tai kylteillä. Tunnet itsesi tervetulleeksi myös kuullessasi iloisen tervehdyksen "sawadikaa"! Tämä tuntuu joka kerta yhtä hyvältä. Iloisen tervehdyksen jälkeen tiedustellaan, mitä haluat syödä ja/tai juoda. Pidän kovasti thaimaalaisesta leppoisasta elämän menosta.






Seuraavaksi vinkki numero kolme. Lähde mahdollisimman kevyellä matkalaukulla, sillä vaatteet, joita käytät kesällä Suomessa, ovat täällä aivan liian kuumia (tuote ne käyttämättöminä takaisin kotiin). Tarjolla on monenlaisia ostosmahdollisuuksia. Thaimaasta olen hankkinut itselleni parhaat hellevaateet, joita tosin en ole päässyt Suomessa käyttämään, kun ei ole ollut kunnon hellettä moneen kesään =D. Voi kun tulevana kesänä olisi!


Puhelinkoppi, voi kun olisi ollut kiva soittaa jollekin, mutta ei ollut kolikkoa taskussa =D.








Syy, miksi pidän todella paljon thaimaalaisesta ruoasta on se, että siinä on paljon kasviksia ja vihanneksia. Tarjonta on monissa ravintoloissa melko samaa, mutta jokaisen kokin jäljeltä annoksessa on aina oma pieni makuvivahde. Sen lisäksi, että ruoka maistuu aivan ihanalle, se on kauniisti tarjolla. Vai mitä sanotte tästä kauniista retiisikukasta? Itse en saisi tuollaista aikaiseksi, vaikka vähän harjoittelisin!






Ravintoloita on tarjolla vaikka kuinka monta, nälkä täällä ei pääse yllättämään. Vinkiksi numero neljä sanoisinkin, että mitä pienempi paikka, maalattialla ja muovituoleilla varustettu, sitä parempaa ja edullisempaa paikallista ruokaa on tarjolla. En ole pettynyt kertaakaan. Meren elävistä pitäville Thaimaa on ruokaparatiisi. Tarjolla on jos jonkin laista rapua, kalaa ja merenelävää, edullisesti.




"Mäkkärikin" olisi ollut tarjolla, jos olisi hampurilaisen nälkä tullut =D. Me jätimme tämän tälläkin kertaa väliin. Tätä saa Suomestakin.


Minusta tuntuu, että Thaimaassa ei taida olla päiväkoteja. Pitäisi ihan ottaa selvää. Lapset ovat mukana työn touhussa, tai ainakin silloin ovat kun ei satu päiväunien aika =D. Perhe on thaimaalaisille tärkeä ja luulenkin, että ne lapset, jotka eivät ole mukana töissä, on perheen isovanhempien hoidossa kotona. Minusta on ihana seurata aina lapsia Thaimaassa, sillä ne ovat niin suloisia!




Yksi mainitsemisen arvoinen seikka Thaimaalaisissa on rehellisyys. Jos otat taksin ja sovit hänen kanssa paluuajan ja paikan, on taksi paikalla varmasti sinua noutamassa. Kyyti on odottamassa jo hyvissä ajoin. Kun sovit jotain Thaimaalaisen kanssa, se asia pitää.


Thaimaassa on paljon Geggoja. Niitä näkee talojen seinillä ja katoilla, ihan joka paikassa. Gegot ovat tosi suloisia ja harmittomia liskoja. Niitä on jopa paljon iloa, sillä ne syövät hyttysiä, joita Thaimaassa illalla voi olla riesaksi asti. Tosin riesan huomaat vasta seuraavana aamuna, kun näet niiden syömät kintut. Hyttisiä et näe etkä kuule, joten vinkki kuusi onkin, että laita j o k a  ilta hyttysmyrkkyä kintuille kun lähdet ulos syömään. Paikallista saa ostettua marketeista. Geggot tuovat myös hyvää onnea. Viimeisenä iltana kun olimme syömässä, käveli geggo ensin Kipparin jalassa ja sitten myöhemmin minun jalassa. Nyt meitä onni suosii tänä vuonna! Gegot ovat tosi arkoja, joten on tosi epätavallista, että ne tulivat kiipeämään jalkaa pitkin.




LiikenneThaimaassa on vasemman puoleinen ja meidän turistien silmään ensinäkemältä ehkä hieman kaoottinen. Mopoja ja autoja on liikenteessä paljon. Mopon päällä kulkee välillä kokonainen perhe =D. Puhumattakaan muista kuljetettavista tavaroista. Liikenteeseen tottumiseen menisi tovi, jos tänne muuttaisi.







Loma ei olisi mitään ilman kauniita auringonlaskuja! Niitä näki jokaisella rannalla ja ne olivat upeita. Seuraavassa muutamassa postauksessa tulee vielä juttua meidän hotellista, ihanasta uudesta rannasta jonka löysimme ja snorklausreissuista.

Hotelli Mai Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Otamme reissun Thaimaahan aina silloin kun saamme sen hyvään hintaan. Tällä kerralla tarjous tuli hotelli Mai Khao Lakiin, joten sinne siis. Katsoimme netistä etukäteen, että hotellialue olisi suuri ja koska se oli Family Life, olisi luvassa paljon lapsia. Tämä mietitytti hieman aluksi, mutta luotimme siihen, että näin isolle hotellialueelle lapset hajaantuvat hyvin. Ja näin kävikin. Tätä hotellia voin suositella todella lapsiperheille, sillä lapset oli otettu hotellilla huomioon aivan erityisellä tavalla.




Hotellin respa oli ulospäin hieman vaatimattoman oloinen ollakseen neljän ja plus tähden hotelli. Respan vieressä oli tenniskenttä. Muita aktiviteettejä hotellilla oli mm. päivittäin ohjattu vesijumppa, vesipallo ja jalkapallo. Hotellilla oli erikseen vetäjät liikunta aktiviteetteihin.




Hotellialueella oli vesipuisto, viisi uima-allasta aikuisille, kaksi uima-allasta lapsille ja vielä vauvoille erikseen oma. Uima-altaiden ympärillä oli hyväkuntoisia rantatuoleja ja aurinkovarjoja. Hotellialue oli kaiken kaikkiaan hyvin hoidettu ja siisti. 


Hotellista on mahdollista varata normaali huone parvekkeella, huone, josta pääsee suoraan altaaseen tai sitten bungalow majoitus. Bungalowit sijaitsivat lähimpänä merenrantaa, joka ei ole ihan Thaimaan mittapuun mukaan parhaimmasta päästä. Rannalla oli jonkin verran korallia ja mereen mentäessä hiekka oli upottavaa. Khao Lakista löytyy parempiakin rantoja (niistä tietoa myöhemmin lisää).




Itse hotellihuone oli siisti ja tilava. Tässä meidän valtakunta Kipparini kanssa.


Juniorille oli pedattu peti toiseen huoneeseen. Molemmissa huoneissa oli oma televisio. Hotellin alueella toimi wifi. Huoneessa oli hyvin toimiva ilmastointi ja tallelokero.


Parvekkeella oli mukava sohva, jossa oli kiva kuivatella suihkun jälkeen. Parvekkeelta oli näkymät allasaluelle.


Koska hotelli ei ollut voinut viedä (jonkin Thaimaan uuden lain mukaan) rantatuoleja rannalle, oli asiakkaille varattu kätevä rantakassa alustan ja pyyhkeiden kera.




Tämä pieni vesipuistoalue oli monen lapsen riemu. Tarjolla oli isompaa ja pienempää liukumäkeä sekä merirosvolaiva. 




Hotellihuoneissa oli valkoiset pyyhkeet, joita käytettiin huoneissa. Rannalle ja allas alueelle sai ottaa käyttöön värilliset, paksumman ja isommat pyyhkeet. Rantatuolien varaamisesta pyyhkeillä mainittiin TUIn kohdeoppaassa, mutta sekös mitään auttoi. Oli hauskaa seurata, kuinka moni rantatuoli oli varattuna jo ennen aamiaista. Onneksi tuoleja oli paljon, joten jokaiselle riitti tilaa.




Hotellin alueella oli kaikkiaan seitsemän ravintolaa, pieni kauppa ja lääkäriasema. Lastenkerhoja oli tarjolla eri ikäisille lapsille ja kerhoissa aktiviteetit vaihtelivat päivittäin. Baby Clup oli nimensä mukaisesti vauvoille 0-36 kuukautta. Bamse Club oli tarkoitettu 3-5 vuotiaille lapsille. @611 oli 6-11 vuotiaille. Kun lapset olivat kerhossa, oli vanhemmilla mahdollisuus hengähtää kahden kesken vaikkapa altaalla. Iltaisin järjestettiin ohjelmalavalla mm. musiikkia, tanssia ja kilpailuja. Tekemistä täällä siis riitti kaiken ikäisille perheenjäsenille.




Hotellin aamiainen ansaitsee ihan oman maininnan. Se oli paras näkemäni valikoimaltaan ikinä! Tässä oli kylmien juotavien tarjonta: erilaisia mehuja, jääteetä ja jääkahvia. 


Yllä olevan valikoiman lisäksi puristi henkilökunta mehua tuoreista hedelmistä!


 Leipää löytyi joka lähtöön, kuvassa ei ole kaikkia vaihtoehtoja.




Gluteenittomat oli otettu erikseen huomioon ja täältäkin löytyi monia vaihtoehtoja.






Näiden ihanien hedelmien kanssa meinaa seota, niin hyviä ovat. Kaikki maistuvat niin paljon paremmilta kuin mitä täältä Suomesta saa. Hedelmien lisäksi ilahduin kovasti puurosta! Minusta pitkään haudutettu puuro vaan on niin hyvää. Omelettiin sai valita itse täytteen ja lisäksi oli tarjolla perinteiset munakokkelit, nakit ja pekonit. Tarjottavaa oli niin runsaasti, että ensimmäisenä aamuna teki tiukkaa, mitä ottaa ensin =D.


Ja tässä tulee ehkä koko aamiaisen paras idea, lapsille oma buffetti joka sisälsi sellaisia elementtejä joista lapset pitivät. Aamiainen oli tarjolla tarpeeksi alhaalla, jotta lapsi pystyi itse ottamaan mitä halusi syödä. Lapsille oli punaisia ja sinisiä Hello Kitty lautasia! Ja kun lapset saivat asioida omassa buffetissa, heitä ei myöskään ollut aikuisten seassa pyörimässä. Nerokasta!








Hotellialue oli niin suuri, että siellä oli mahdollisuus tilata itselle "baggi" kyyti. Käytännössä kyseessä oli sähköinen golfauto, jolla hotellin henkilökunta kuskasi asiakkaita hotellialueella. Niillä oli hauskaa ajella. 




Hotellin rannan puolella oli rantakatu, jonka varrelta löytyi monia ravintoloita, hierontapaikkoja ja pieni minimarketti. Aina ei siis tarvinnut lähteä taksilla kauemmaksi keskustaan syömään.




Myös hotellin rannalla oli kaunis auringonlasku. Hotelli Mai Khao Lak on napakymppi vaihtoehto lapsiperheelle. Mikäli haluat rentoutua pienemmässä ja intiimissä paikassa, tämä ei ole oikea valinta. Me tykättiin hotellista kyllä, vaikka Juniori ei ollekaan enää Bamsekerho iässä =D. Voit tutustua lisää hotelliin heidän omilla nettisivuilla täällä.

Elephant Fly Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Thaimaan Khao Lakista löytyy mukava pieni seikkailupuisto jossa pääsee seikkailemaan jopa 300 metrin korkeudessa. Jostain syystä paikka jäi väliin viime vuonna, joten asia korjattiin tällä lomalla. Meistä Kippari ja Juniori ovat ne varsinaiset hurjapäät, minua ei saa vaijerien varaan kilon paloinakaan =D.








Paikassa on järjestetty turvallisuus hyvin. Jokaisella osuudella kytkettiin varaköydet. Asiantunteva henkilökunta asensi valjaat päälle ja sitten vain menoksi.






Asiakas sai valita kolmesta eri ratavaihtoehdosta. Hinta muuttui sitä mukaan mitä enemmän oli ratoja vaihtoehdossa. Kaikkein pisimmän radan maksanut sai mukaansa paikan T-paidan muistoksi.




Harry Potterin luuta =D.


Henkilökunta oli radalla mukana koko ajan ja opasti, sekä laittoi turvavaljaat kiinni.


Oletko ajanut polkupyörällä koskaan ilmojen halki? Täällä sekin on mahdollista =D. 




Itse todellakin tyydyin vain katselemaan kun muut pitivät hauskaa. Paikasta löytyy pieni kahvila, josta nautin erittäin maukkaan jääkahvin. Juniori ja Kippari olivat aivan innoissaan paikasta, joten uskalla suositella sitä myös muille hurjapäille. Lisää tietoa ja mm. videoita löydät paikan omilta facebook sivuilta täältä.

Memories beach Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Khao Lakissa riittää hiekkarantaa monen kilometrin verran. Thaimaan rannoilla ei ole enää rantatuoleja, joten siksi on mukava mennä semmoiselle rannalle missä on ravintola. Ravintoloiden rannoilla on rantatuoleja, sillä ne kuuluvat ravintolan "kalustoon". Ja mikä sen mukavampaa, että on myös ruokapaikka lähellä, kun nälkä yllättää, kylmästä juomasta puhumattakaan. Vakio taksinkuljettajamme Umm suositteli meille uutta rantaa, Memories Beachiä. Paikka näytti kuvien perusteella kivalta, joten sinne siis.




Rantahan oli aivan ihana! Mereltä kävi mukavan leppoisa aallot ja rannan hiekka tuntui ihanalta jalkojen alla.




Memories rannalla on mahdollista vuokrata surffi- ja SUPlautoja. Paikan päällä oli mahdollisuus saada myös opetusta molempiin. Itse en kyllä pysy kummankaan laudan päällä, vaikka millainen asiantuntija opastaisi =D.








Ravintolassa oli pöytiä itse ravintolan puolella ja sen lisäksi hauskoja ruokailuryhmiä. Huomatkaa Suomen lippu katossa! Aurinko paistaa Thaimaassa niin kuumasti, että välillä oli mukava tulla varjoon nauttimaan kylmää juotavaa. Aurinkorasvaa pitää muistaa käyttää joka päivä. Ensimmäisellä viikolla meillä oli kertoimena 50 ja seuraavalla viikolla 30. Säästyimme koko perhe palamiselta.










Minusta on mukava nauttia auringosta sellaisella rannalla, missä on vessa. Memories Beachin wc tilat olivat ihanan raikkaat. Ilmanraikastimia oli ripoteltu joka paikkaan. Vessakäynnin jälkeen pääsi pesemään kädet vedellä ja saippualla.




 Rannalla oli paljon kaikenlaista katseltavaa ja kuvattavaa. Minusta nämä ovat niin ihania!












Palataan vielä rannalle. Olen joka kerta rannalla ollessani yhtä haltioissani näistä pienistä ravuista. Niitä on rannalla satoja. Erityisesti minua viehättää nämä hiekkapalleroiset, jotka syntyvät kun ravut ruokailevat. Kaukaa katsottuna näyttää ihan kuin rannalla olisi pitsiliina.




Etsi kuvasta rapu =D.



Pari viisasta neuvoa =D.




Kippari löysi kauniin liskon ja hälytti minut paikalle sitä kuvaamaan.


Memories ranta oli todellakin meidän mieleen ja paikkaa voi todella suositella muillekin. Henkilökunta oli iloista ja ystävällistä ja ruoka todella maittavaa. Oli niin mukava lähteä takaisin hotellille kun sai iloiset huiskutukset ja "see you tomorrow" toivotukset matkaan. Lisää tietoa rannasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Luontoretkellä Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Thaimassa tykkäämme yleensä tehdä retken tai pari. Viime vuonna väliin jäi luontoretki, joten teimme sen tällä lomalla. TUI tekee yhteistyö Eco Khaolak nimisen yrityksen kanssa. Yritys kiinnittää erityisen paljon huomiota ekologisuuteen ja niinpä retket suuntautuvat sellaisten asioiden äärelle, jossa luotoa ja elämiä kunnioitetaan. Matkaoppaat ovat aina paikallisia, englannin kielen taidolla varustettuja henkilöitä. Meidät haettiin aamulla retkelle hotellin aulasta. Ensimmäinen kohteemme oli bambulautoilla ajelu pientä jokea pitkin. Onneksi ei tarvinnut itse ohjailla lauttaa, vaan me saimme istua rauhassa ja ihailla maisemia.






Lautalle mahtui aina kaksi matkustajaa. Kippari ja Juniori menivät samaan lauttaan ja minä sain kaverikseni lautalle Kaijan (istun hänen takan). Meno oli leppoisaa ja ihanaa katsella kauniita maisemia. Ajelu bambulautoilla oli suorastaan rentouttavaa.






Tässä on bambua. Olisikohan pitänyt ottaa vähän mukaan ja viedä Ähtärin pandoille tuliaiseksi?






Lautturipoika näytti, että puussa on mandariinejä. Muistelin, että ne eivät kasvaisi palmun näköisessä puussa, mutta jos tämä oli sitten joku eri lajike. Kovin olivat korkealla.
 



Bambuajelun jälkeen kävimme lounaalla ja seuraavana oli ohjelmassa vierailu Lampi vesiputouksella.




Kiipesimme ensin vesiputouksen yläpäähän valokuvaamaan. Ja kun tulimme alas, oli mahdollisuus pulahtaa uimaan vesiputouksen lammelle. Thaimassa kaikki pulahtamiset ja uintihetket ovat virkistäviä kokemuksia. Juniori ja Kippari olivat sitä mieltä, että tämä vesiputous oli heistä retken kokokohta. Minun kohokohtani tulee seuraavaksi =D.








Thaimaassa halutaan suojella luontoa ja yhtenä osana siellä pidetään huolta myös eläimistä. Vesiputouksen jälkeen seuraava vierailukohde oli merikilpikonnien pelastuskeskus - Sea turtle conservation center. TÄMÄ oli minun kohokohta, rakastanhan kovasti kilpikonnia!


Ensin oli nähtävillä tällaisia ihan pieniä vauvoja. Voi että olivat suloisia.... iiik! Näitä olisi voinut katsella viikon syömättä ihan helposti =D.




Kilpikonnista oli kerrottu aina heidän ikä, joten kaiken kokoisia oli nähtävänä. Keskuksen tehtävänä on hoivata ja kasvattaa kilpikonnia ja lopuksi ne vapautetaan mereen vapauteen. Tässä kohta mietiskelin, että kun ne ensin tottuu saamaan ruokaa kuten Manulle illallisen, niin miten ne pärjää vapautuksen jälkeen luonnossa? Että osaavat sitten ihan itse hankkia ravintonsa? Ehkä luonto on hoitanut senkin asian.


Yhteinen lepohetki.




Aikuiset kilpikonnat olivat todella isoja. Näitä olisi aivan ihana nähdä luonnossa. Olemme onnistuneet vain kerran näkemään snorklausretkellä merikilpikonnan. Keskuksessa oli paljon tietoa kilpikonnista ja ennen kaikkea niitä uhkaavista vaaroista luonnossa. Yksi suurimmista vaaroista on muovi, josta on puhuttu viime aikoina tosi paljon. Konnat sotkeutuvat muovipusseihin, köysiin, vanhoihin hylättyihin verkkoihin jne. Tämä on niin surullista. Onneksi asiaan on alettu kiinnittämään huomiota.




Jälleen oli aika palata autolle ja viimeinen kohde luontoretkellä oli Small Sandy Beach, pieni piilossa oleva ranta. Tämä ranta oli maksullinen, jos rannalle olisi halunnut mennä muuna aikana. Nyt maksu kuului retken hintaa. Ranta oli ihana, mutta en toisaalta ymmärrä, miksi pitäisi päästä maksulliselle rannalle, kun pitkin Khao Lakia on vaikka kuinka paljon ihania hiekkarantoja ilman pääsymaksua. Lisäksi rannalle piti kävellä alamäkeä tovi, ennen kuin olimme perillä. Ja jos mennessä oli alamäki, niin tullessa se on ylämäki =D.










Rannalla oli aikaa hyvin uida ja nauttia auringosta. Kun tuli aika palata autolle, kävelimme sen ylämäen ja pakkauduimme autoon. Retkipäivä oli tosi kiva ja retkiseurue oli mukava. Tällä retkellä oli hyvin aikaa aina tutustua eri kohteisiin. Opas kertoi kattavasti kohteista ja Thaimaan historiasta. Tykkäsimme retkestä kovasti.

Rantaravintoloissa Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Kerroinkin jo aikaisemmin, että hotellimme ja meren välissä oli rantatie, jonka varrella oli monia ravintoloita, hierontapaikkoja ja pieni kauppa. Kävimme muutamassa ravintolassa ja saimme erinomaista palvelua ja maistuvaa ruokaa.


Kipparini oli selvittänyt netin syövereistä, että ravintola Boom Boomissa olisi paras paikka katsoa auringonlaskua. Pitihän se testata.






Otimme aluksi pientä syötävää, sillä menimme tuntia liian aikaisin paikalle =D. Vaan ei haitannut, päin vastoin, oli aikaa katsella ympärille vielä kun aurinko paistoi.






Monissa ravintoloissa on happy hour auringon laskun aikaan.


Ja niin tuli auringon laskemisen aika =D.




Pitkän päivän jälkeen on mukava nukahtaa lämpimälle hiekalle <3.



Muutamissa ravintoloissa oli kunnolla leluja tarjolla. Tämä oli näppärää vallankin lapsiperheille. Ruokaa odotellessa saattoi käydä lapioimassa vähän hiekkaa ja ruokailun jälkeen pääsi jatkamaan. Vanhemmilla ei ollut kiirettä.


Laskuveden aika. Kalaan pääsee, kunhan nousuvesi saapuu.




Pari meidän suosikkiravintola sijaitsi tämän sillan takana. Ihan vähän jännitti joka kerta, että noinko se kestää. Kesti se =D.






Illalla ravintoloissa on aivan ihana tunnelma. Pimeää ja valot sekä kynttilät palavat. Hyvän ruoan ääressä on mukava muistella päivän tapahtumia.

Surin Islands Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Yksi asia, mikä meidän perhettä vetää Thaimaahan on snorklaaminen. Thaimaassa on upeat kirkkaat vedet ja monen kirjavat korallit joita voi ihailla lämpimässä vedessä ilman märkäpukua. Hieman on hyvä pitää siitä huolta, että ei polta itseään auringossa. Teimme tälläkin lomalla kolme snorklausretkeä ja tässä tarinaa niistä ensimmäisestä.

Olimme viime vuona kartoittaneet jo hyvin Khao Lakin snorklauskohteet, niinpä tiesimme valita kohteeksi Sunrin Islands saariryhmän. Similania kehutaan kovasti ja kiva se olikin, kun siellä viime vuonna kävimme, mutta kaikkien meidän mielestä Surin on parempi. Lähdimme Surinille tänäkin vuonna Raya diversin mukana. Retki on hieman hintavampi, kuin mitä paikallisilta otettuna, mutta hintaan tuli mukava iloinen suomalainen opasporukka mukaan.


Aamulla meidät haettiin hotellista ja ajoimme jo viime vuodesta tuttuun satamaan. Satamassa oli tarjolla pientä aamupalaa ja snorklausvälineiden jako, mikäli itsellä ei ollut omia matkassa. Tarjolla oli tabletteja merisairautta vastaan. Suosittelenkin sen ottamaan jopa varmuuden vuoksi, sillä siinä vaiheessa kun paha olo on jo päällä, ei tabletti enää vaikuta. Vaikka meillä on oma vene ja veneilemme paljon, otan tabletin aina varmuuden vuoksi. Koskaan ei tiedä, mitä sielu tykkää vieraasta veneestä ja ei mene retki pilalle sen vuoksi, että tulisi merisairaaksi.


Sandaalit jätettiin satamaan koriin ja pääsimme nousemaan veneeseen. Tällainen speedboat kulkee noin 30 solmun nopeudella. Ajelimme ensin hitaammin mangrove metsän läpi ja ihastelimme paikallisia kala kasvattamoja. Kun mietiskelin, että miksi kaloja pitää kasvattaa, eikö niitä ole muutenkin merellä, kertoi opas, että kalastuksessa menee neljä kiloa muuta kalaa hukkaan, jotta saadaan kilo syötävää kalaa kiinni. Melko huikea määrä! Siitä syystä on perustettu kalakasvattamoja, joissa kasvatetaan nimenomaan ravinnoksi ja ravintoloihin kelpaavia kaloja. Jälleen kerran Thaimaassa ajatellaan luonnon parhaaksi, hyvä!




Aikamme ajettua, saavuimme ensimmäiseen kohteeseen. Snorklausretkillä on tyypillisesti kolme snorklauskertaa ja niiden välillä lounas ja lököilyä rannalla.






Ensimmäisen snorklauksen jälkeen vierailimme tuttuun tapaan merimustalaisten asuttamalla saarella. Tiesin paikan edellisen vuoden vieraillulta, ja niinpä olin ottanu mukaan paljon pieniä seteleitä, sillä saarella myydään itse tehtyjä koruja. Ja tulihan sitä kauppaa tehtyä. Todellinen valinnan vaikeus oli päällä, sillä olisin voinut ostaa kaikki korut! Niin ihania ne olivat.






Seuraavaksi oli vuorossa lounas, jota nautimme seisovasta pöydästä Surinin saarella. Koska olin toistamiseen samassa paikakassa, ei tullut heiluttua kameran kanssa niin paljoa =D. Voit katsoa lisää kuvia Surinin reissusta edellisen vuoden postauksesta täältä.






Lounaan jälkeen oli aikaa nautiskella saarella. Junior ja Kippari kirmasi saman tien lasien kanssa snorklaamaan. Minä istuskelin hiekalla ja nautin auringosta.








Ennen paluuta oli jäljellä vielä kaksi snorklauskertaa. Tällä kertaa kävin vaan hieman huono tuuri, sillä molemmissa paikoissa oli melko kova aallokko, joka vei rantaan päin. Sain laittaa koko uimataitoni peliin ja silti pysyin vain paikoillani. Vene ei kerta kaikkiaan tullut lähemmäksi. Ensimmäisen kerran minua on vedetty köydellä veneeseen. Muuten olisi jopa nolottanut, mutta en ollut onneki ainut.

Rerki oli jälleen kerran tosi mukava. Rayan snorklaus retkiä voin suositella lämpimästi. Vallankin heille, joille englannin kieli on haaste. Tälläkin keralla oli mukana mukavat ja asiansa osaavat suomalaiset oppaat Laura, Lauri ja Nessi. Kiitos teille mukavasta päivästä! Lisätietoa Raya Diversin toiminnasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Parhaat snorklauspaikat Khao Lak Thaimaa

$
0
0
Meidän vakiotaksikuskimme Umm suositteli Memoreis rantaa ja onneksi suositteli, sillä sieltä löysimme pikkuisen matkatoimiston. Menimme Kipparini kanssa katsomaan, mitä kaikkia kivoja kohteita heillä oli tarjota ja iloksemme saimme kuulla, että heillä oli kaksikin eri paikkaa, jossa olisi hyvä snorklata.


Niinpä tilasimme oitis retket kahdelle eri päivälle. Parasta näissä molemmissa retkissä oli se, että saimme olla oman perheen kesken. Matka pitkähäntäveneellä oli leppoisaa. Pitkähäntä veneestä oli itseasiassa helpompi mennä veteen kuin speedboatista, sillä veneen reunalle asetettiin perille päästyä portaat. Molemmilla retkillä oli mahdollista nauttia virvokkeita ja vettä sekä lounas. Yksi mainitsemisen arvoinen asia tällaisesta omatoimiretkestä on se, että aikataulu ei ole ihan niin tarkka, vaan saimme snorklata sydämemme kyllyydestä.


Ensimmäisen päivän retki suuntautui Koh Phalle .Ajelimme aamu varhain taksilla Memoreis beachille, jossa meidät otettiin jälleen iloisesti vastaan. Jopa paikan koirat alkoivat tuntea meidät =D. Tulihan niitä paljonkin rapsuteltua, koira ihmisiä kun ollaan koko perhe. Veneen miehistöksi lähti paikan isä ja hänen kaksi aikuista poikaa. Sieltä meidän menopeli saapuikin. Venettä ei voi ajaa ihan rantaan, joten kahlasimme veteen ja nousimme tikkaita pitkin veneeseen. Nämä pitkähäntäveneet ovat minusta ehdottomasti niin Thaimaata kuin vain voi olla. Pidän niiden rauhallisesta kyydistä.


Ajelimme rauhallisesti reilu pari tuntia kohti snorklaus paikkaa. Samalla uistelimme kalaa kahdella vavalla. Oli hauska huomata, että heillä oli käytössä Rapalan uistimia! Jonkin aikaa uisteltua, tarttui barracuda vieheeseen. Hetken taisteltuaan se pääsi kuitenkin irti, pahus! Jännitystä se ainakin sai aikaiseksi koko retkikunnassa =D. 








Kun saavuimme perille, vene kiinnitettiin poijun ja ei kun veteen. Kaloja oli todella paljon ja korallit olivat upeita. Ai missä on kuvat kaloista? Voin kertoa, että kalojen kuvaaminen on kohtalisen haastavaa, sillä eivät tahdo asettua kuvattavaksi, vaan ovat liikkeessä koko ajan =D. Lisäksi kuvaaja kelluu ja liikku yhtä aukaa. Melko mahdoton yhtälö saada yhtään järkevää kuvaa kaloista =D. Koralli sentään pysyi paikallan.




Lounasta menimme syömään kauniille hiekkasaarelle. Meille asetettiin alusta ja aurinkovarjo jonka äärellä saimme syödä rauhassa herkullisen lounaan. Lounaan jälkeen vaihdoimme jälleen paikkaa ja saimme lisää aikaa snorklaamiseen. Paluumatkalla oli jälleen uistimet vedessä ja tällä kerralla nappasi jonkin moinen nokkakala joka saatiin nostettua kyytiin. Meidän oppaat olivat kalasta kovasti mielissään. En sitten muistanut napata tuosta kalasta kuvaa, niin olin täpinöissäni =D.


Seuraavana päivänä suuntasimme samalla retkikunnalla Khao Na yakille. Nyt ajelimme hieman vähemmän aikaa kohteeseen.


Näimme matkan varrella mm. armeijan aluksen ja suurempia kalastusveneitä, jotka palasivat yöllisiltä kalastusretkiltä.






Tämän päivän retkikohde oli XXXXX saaren edustalla. Jos edellinen snorklauspaikka oli aivan mahtava, tämä oli vielä parempi. Saaren edustalla oli korallia eri syvyyksisä ja lähimmillään kalat uiskentelivat ihan parin metrin etäisyydellä. Täällä tuli todella tunne, että uiskentelet akvaariossa kalojen seassa =D. Pari tuli katsomaan minun snorklauslaseja! Pakko oli laittaa silmät kiinni, ihan vähän liian lähellä olivat =D.








Kalat maistelevat herkkuja veneen pohjasta =D.


Juniorin tyylinäyte. Paitaa on hyvä pitää snorklatessa, sillä aurinko porottaa todella ja selkä (sekä peppu) on todellisessa vaarassa palaa. Vaatteet ovat myös aurinkorasvaa luontoa suojelevampi vaihtoehto. On hyvä muistaa, että kun laittaa aurinkovoiteita, pitäisi olla vähintään puoli tuntia menemättä veteen.


Tällä reissulla nautimme lounaan veneessä ja katselimme tällaista maisemaa. Ei ollenkaan hullumpaa vai mitä? Lounaan jälkeen palasimme veteen ja uimme tutkimaan saarta. Ja sitten sai taas snorklata. Päivä oli niin rentouttava kuin vain voi olla.


Lounaan jälkeen jälkiruoaksi oli ananasta ja vesimelonia, maistui!


Paluumatkalla heitimme vieheet jälleen veteen ja tällä kerralla barracuda tuli veneeseen saakka. Saimme illalla tästä kalasta kolmen ruokalajin menun, ja oli todella hyvää.

Molempia kohteita voi koko meidän retkikunta suositella todella. Ja mikä parasta, hinta oli edullinen. Retkellä sai olla omalla seurueella ja aikataulu ei ollut kiireinen. Englanninkieli tulee olla jollain muotoa hallussa. Eli kun menet Khao Lakiin, suuntaa Memoreis rannalle. Ranta itsessään on aivan mahtava ja sen lisäksi voit tilailla sieltä itsellesi mukavia retkiä.

Hyvää matkaa Caroline!

$
0
0
Teistä vanhimmat lukijat ovat jo varmasti ihmetelleet, että missä on kaikki se hehkutus keväästä ja veneilykauden aloituksesta? Tänä keväänä meidän venekunnalle on vihdoin konkretisoitunut jo kahden vuoden haave siitä, että saisimme Juniorille oman nukkumapaikan veneeseen. Meidän rakkaassa kesäkodissa nukuimme kaikki kolme rinnan keulahytissä. Niinpä tämä projekti on pitänyt meidät tämän kevään aikana erittäin kiireisenä =D. Vesille pääsyä myöhästytti myös se, että jäät eivät vain meinanneet lähteä ajoissa, vaan itsepintaisesti pitivät pintansa. Vesillä olemme olleet jo ennen vappua, mutta siitä hieman myöhemmin lisää.


Koska olemme olleet viikonloput vesillä, on vanhan veneen myyntikuntoon saattaminen vienyt meiltä viikolla monta iltaa. Vaan mikäpä on ollut satamassa puuhatessa, kun on ollut näin upea sää! Olen hellästi ja haikein mielin puunannut meidän kesäkotia niin sisältä kuin ulkoa yhdessä kipparini kanssa. Samalla olen muistellut kaikkia niitä ihania hetkiä, joita tämä meille niin rakas vene on mahdollistanut. Saimme kokea monet kesät Virossa, yhden kesän Tukholman saaristossa, puhumattakaan niistä monista upeista paikoista Suomessa. Vaan niin se menee, että vanhasta pitää luopua, jotta saa jotain uutta tilalle.


Niinpä torstai-iltana saapui kuljetusauto satamaan hakemaan Carolinen liikkeeseen myyntiin. Pieni tenkkapoo meinasi tulla, kun vene oli pukeilla "väärin päin" (keula olisi pitänyt olla tielle päin), mutta onneksemme satamassa pyörii nosturiautoja ihan päivittäin ja saimme apua veneen siirtämiseksi pukeilta trailerin päälle. Suur kiitos nosturiauton kuljettajalle avustasi!




Nosturin liinat paikoille ja ilmaan!


Tämä on aina yhtä jännittävä hetki. On todella mukavaa katsoa, miten ammattilaiset osaavat hommansa. Rauhallisesti ja taitavasti vene siirtyi trailerin päälle.




Vielä muutama liina kiinni ja sitten Caroline on valmis matkaan. Tykkäsimme Kipparini kansa Saga 25 veneestä tosi paljon. Tämä on kokoonsa nähden todellinen tilaihme. Norjassa valmistettu Saga on myös erittäin merikelpoinen. Ei voi muuta kuin suositella, mikäli tämän kokoluokan venettä olet etsimässä.




Vaikka tämä oli minulle todella haikea hetki, olen silti tosi iloinen meidän uudesta kesäkodista. Saatte siitä esittelyn seuraavaksi. Nauroin Kipparilleni, että olen varmasti sataman ainoa nainen, joka itkee veneen perään. Mutta minä nyt vaan olen tällainen tunnehömppä. Rakastin tätä venettä! Hyvää matkaa Caroline! Toivottavasti löydät pian uuden, paljon merellä viihtyvän omistajan ja pääset takaisin vesille. Kiitos kaikista ihanista hetkistä, en tule unohtamaan niitä koskaan (varsinkaan kun niistä löytyy kovalevyltä tuhansia valokuvia =D). 
Viewing all 318 articles
Browse latest View live