Haaveena hyvä kuva

Meidän venekunta on haaveillut jo runsaat kaksi vuotta siitä, että voisimme päivittää kesäkotimme hieman suuremmaksi. Ensisijainen tarve oli saada Juniorille oma nukkumatila. Hän alkaa olla jo aikuisten mitoissa eikä nukkuminen äidin ja isin vieressä ole ehkä tuossa iässä ihan parasta =D. Toki isompi vene tuo lisää merikelpoisuuttakin. Tykkäsimme Kipparini kanssa kovasti Saga veneestä ja tämän koko ajan hän yritti etsiä meille Saga 32 venettä. Vaan niitäpä ei kerta kaikkiaan ole Suomessa. Tänä keväänä Kipparini laittoi linkin sähköpostiini toteamuksella "jospa vaihdetaankin merkkiä". Ja niinhän siinä sitten kävi =D. Ennen Thaimaan matkaa kävimme katsomassa venettä Inkoon venehotellissa, jossa vene oli talvisäilytyksessä.

En ollut koskaan aikaisemmin päässyt käymään tällaisessa venehotellissa. Siksi olin kuin Liisa ihmemaassa. Katselin ja huokailin, oli melko vaikuttava näky! Hallissa on lämmintä kesät talvet noin 15 astetta. Super hieno paikka! Vene, jota menimme katsomaan oli onneksi lattialla =D. Myyntikuvat olivat antaneet veneestä todella siistin kuvan ja oli kiva yllätys, että se oli sitä myös livenä. Katsastimme veneen läpi kotaisin ja lähdimme ajelemaan mietteliäinä kotiin. Tulisiko siitä meille tälle kaudelle uusi kesäkoti? Keskustelimme Kipparini kanssa veneestä, eikä kumpikaan meistä löytänyt siitä "mitään vikaa". Päin vastoin, vene oli todella siisti ja siellä olisi monia uusia juttuja, jotka veisivät veneilyn meidän venekussanssa "next levelille". Teimme Väyryset ja nukuimme parin yön yli ja päätimme tehdä veneestä tarjouksen! Elettin jännittäviä aikoja, menisikö tarjous läpi. Ja menihän se! Nyt vasta alkoikin jännittää =D. Kippari teki kaupat veneestä sillä varauksella, että koeajo vielä suoretettaisin. Ja jos siinä ei mitään kummempaa ilmene, olisi vene meidän. Tästä asetelmasta lähdettiin lomalle Thaimaahan =D.

Jäät lähtivät tänä keväänä todella myöhään. Malttamattomina odotimme sitä päivää, kun pääsisimme koeajamaan veneen. Ennätimme käydä venehotellissa ihailemassa venettä parikin kertaa ennen sen vesille laskua. Toisella kerralla oli meidän mukana myös katsastusmies, hän teki veneelle runkokatsastuksen. Vene on runkokatsastettava viiden vuoden välein, silloin kun kuuluu pursiseuraan. Normaalikatsastus tehdään joka kevät. Vihdoin koitti se päivä, että saimme autokyydin Inkoon venehotellille. Siellä tuleva uusi kesäkotimme jo odotteli meitä vedessä. Perhoset kutittivat vatsaani, sillä minäkin pääsin mukaan "kotiinajolle"! Kävimme läpi satamassa entisten omistajien kanssa hallintalaitteet ja sen jälkeen käynnistettiin kone. Kipparini istui ajamaan ja lähdimme kohti Espoota. Onneksi koeajon aikana oli Porkkalan selällä yli yhdeksän metriä tuulta, joten pääsimme heti kokeilemaan kuinka vene ottaa aallot. Ja hienostihan se otti!

Saavuimme kotisatamaan ja koeajo tuli suoritettua. Vene toimi loistavasti, joten Kippari totesi, että kättä päälle ja kaupat syntyi. Meillä oli nyt uusi vene! Vene on nyt sitten "ranskatar" eli Jeanneau Merry fisher 925. Mitä uutta saimme tämän veneen myötä? Juniorille sen oman pikku hytin, lämmintä vettä hanasta (on mutten aika luksusta), septitankille mittari (tietää milloin se on täynnä). Takana on ihana "terassi" ja veneen katolla "flaikkari" eli flybridge, josta pääsee myös ohjaamaan venettä. Ennen kaikkea sillä on oivallinen auringonotto paikka. Sieltä on melko ruhtinaalliset näköalat =D. Tähän veneeseen mahtuu mukaan myös taittopyöriä, joten jatkossa ei tarvitse vuokrata niitä satamista.

Flaikkarilla auringossa =D

Toimme veneen kotiin keskiviikkona ja vappu oli tulossa, joten kiirettä piti, että ennätimme saada sisään kaikki tarvittavat tavarat. Vieläkin ne vähän hakee paikka, mutta pikku hiljaa vene alkaa tuntua omalta.

Vappua vietimme ystävien kanssa Suomenlinnassa. Menimme sinne jo viikonlopuksi. Tämä oli meidän venekunnan ensimmäinen reissu uudella veneellä. Tämä vene on akselivetoinen kuten oli edeltäjänsäkin, joten Kippari käsitteli venettä kuin olisi ollut aina sen "puikoissa".

Seuraavana viikonloppuna olimme meidän pursiseuran omassa saaressa. Tämä oli ensimmäinen peräpoiju rantautuminen ja helposti meni. Uuden veneen kanssa on aina kivaa tehdä kaikkea ensimmäisen kerran =D.

Merimuumi ja hylje ovat päässeet jo omalle paraati paikalle. Kyllä oli heillä kummallakin silmät lautasinä jännityksestä kun ensimmäisen kerran pääsivät uuden veneen kyytiin =D. Tästä se alkaa meidän venekunnan tämän kesän veneilykausi uudella veneellä. Jännittävää nähdä, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan =D.

Jos jäät lähtivät tänä keväänä myöhään, on toukokuu antanut parastaan. Upeita aurinkoisia päiviä! Helatorstai on siitä mukava, että se mahdollistaa pitkän viikonlopun veneellä, kun vaan ottaa perjantain vapaaksi =D. Niinpä vapaataa otettiin kaikille, myös Juniorille koulusta ja suuntasimme yhteen meidän lempipaikoista, Elisaareen. Olen esitellyt saarta monta kertaa blogissani, joten tällä kerralla keskitymme aurinkoisten päivien fiilistelyyn =D.

Lähdimme matkaan keskiviikkona töiden jälkeen. Kun saavuimme perille, huomasimme "päälaiturissa" olevan parkissa samanlaisen veneen kuin meillä! Totesin aamulla Kipparille, että olisipa mukava käydä vähän "vakoilemassa" millaisia ratkaisuja heiltä löytyisi. Emme ennättäneet tuumasta toimeen, kun tämän veneen omistajat olivat bonganneet meidät ja tulivat meidän luokse kylää! Ja me puolestamme pääsimme heille kylään. Toisen veneen "kipparitar" totesi tosi osuvasti, että veneet olivat samanlaiset mutta silti erilaiset =D. Kiitos Anu ja John, oli tosi hauska tutustua teihin ja teidän veneeseen!

Elisaari oli heräämässä kesään hyvää vauhtia. Kioskilla oli tarjolla jo pieni valikoima ja saunat lämpesivät tuttuun tapaan. Otettiin heti pari vuoroa eri päiville. Kippari heitti talviturkin, kääk! Minulla on kahden talven talviturkit päällä. Saas nähdä, pääsenkö heittämään ne tänä kesänä =D.

Kun päivä oli valjennut kunnolla, saimme viereemme yllättäen ystäviä! Olemme tutustuneet Lisbethin miehistöön alun perin Thaimaassa muutama vuosi sitten. Olimme heti samalla aaltopituudella, kuinka ollakaan, kun kaikki veneilemme. Oli mukavaa laittaa yhdessä grillillä ruokaa ja vaihtaa kuulumisia. Seuraavana päivänä Kipparit laittoivat meidän kumiveneen kuntoon ja lähtivät käymään kalassa. Kiitos Nina ja Marko, oli mukavaa viettää aikaa yhdessä!

Talven jälkeen näissä maisemissa tällaisella kelillä nautti todella. Aivan ihanaa!

Lissun jatkettua matkaa miehistön kera, seurasi seuraava yllätys. Saimme jälleen ystäviä satamaan ja heidän mukana tuli myös suosikki koirani Bianca. Jälleen oli iloisen jälleen näkemisen aika. Laitoimme yhdessä ruokaa ja sanoimme. Sunnuntaina oli edessä äitien päivä ja Kipparit päättivät viedä meidät naiset lauantaina sen kunniaksi Scolaniin syömään, nam!

Olemme käyneet tällä kerran aikaisemminkin ja olen esitellyt paikan tässä postauskessa. Meitä oli lähdössä retkelle viisi henkiä, joten kaikki emme mahtuneet kumiveneeseen. Niinpä osa meistä käveli puolitoista kilometriä, kun ensin soudimme veneellä salmen yli. Soutuveneitä saa lainata Elisaasen kioskilta.

Alkuruoaksi otin tietenkin parsaa. Rakastan parsaa! Ja oli suussa sulavan hyvää.

Toinen himoni kohde on ehdottomasti ribsit. Näissä oli mukavasti erilainen mauste, chiliä ja korianteria, taivaallisen hyvää!

Ja hyvän ruoan kruuna tietenkin herkullinen jälkiruoka. Leivos näytti ensi silmäykseltä, että olisi kuiva, vaan mitä vielä, aivan ihanan makuista! Koko ruokailu oli jälleen kerran makujen sinfoniaa. Oli nautinto syödä hyvää ruokaa hyvien ystävien kanssa. Kiitos Petra ja Joonas mukavasta seurasta!

Paluumatkalla kävelimme Juniorin kanssa kahdestaan takaisin Elisaaren. Näimme matkalla yhteensä kuusi valkohäntä peuraa! Oli ihanaa viettää hetki yhteistä aikaa tyttäreni kanssa ja tarkkailla yhdessä hänen kanssa luontoa. Matkan varrella näimme nämä hauskat kiviteokset. Tuolla yhdellä on ihan selvästi Ikean sininen kassi kädessä (kyllä sen veneilijä heti tunnistaa =D).

Elisaaressa on aina mukava kävellä katselemassa maisemia. Saaressa on aivan ihana luontopolku, jonka varrella näkee monta erilasita luototyyppiä.

Kesä oli jo ihan ovella. Kyllä tämä vihreys jälleen hivelee silmää talven jälkeen.

Naava on puhtaan ilman merkki!

Ja jos haluat nähdä kevätesikoita luonnossa, suuntaa siinä tapauksessa Elisaareen.

Aurinko lämmitti jo niin kivasti, että monia perhosia oli lennossa. Ylhäällä neitoperhonen ja alhaalla kangasperhonen (joka oli melko haastava kuvata, kun on niin pieni).

Kaikki ihana loppuu aikanaan, ja niinpä koitti sunnuntai ja kotiin paluun aika. Ajelimme Kipparini kanssa venettä flybridgeltä ensimmäisen kerran ja täytyy kyllä todeta, että oli aivan ihanat näkymät merelle! Päivä oli tyyni.

Näitä maisemia kun katselee, tulee mieleen, että onko pakko mennä pois? Onneksi veneilykausi on vasta alullaan ja tätä ihanuutta riitää vielä monta viikonloppua ennen kuin ollaan syksyssä. Ja tuleehaan sieltä se kesälomakin. Reittisuunnittelu on jo käynnissä =D.

Kesä on lähtenyt käyntiin hyvää vauhtia ja lomakin jo pilkottaa oven takana. Aika on suorastaan lentänyt! Juhannuksena lähdimme tietysti merelle, kuinkas muutenkaan. Lähdimme matkaan hyvissä ajoin ja ensimmäinen yö vietettiin pitkästä aikaa Stora Brändössä. Viime kaudella ei tullut käytyä siellä kertaakaan.

Heräsin aamulla varhain, sillä oli juhannuksen aaton aatto ja edessä etätyöpäivä. Mikä näissä maisemissa onkaan tehdä etätöitä. Istuskelin veneen perässä ja nautiskelin aamun rauhallisesta tunnelmasta. Hetken päästä selkäni takana kuului lokkien kovaa ääntä. Mitä ihmettä siellä tapahtuu? Kun käänsin selkäni, näin, että pari lokkia härkki merikotkaa, joka lensi aivan läheltä ja onnekseni istahti läheiseen puuhun. Nyt meinasi hengitys lakata! "Pysy siinä, pysy siinä... kamera... kamera..." Ryntäsin veneeseen sisälle kaivamaan kameraa esiin ja hoin mielessäni koko ajan "pysy siinä". Ihan niin kuin kotka olisi kuullut =D.

Vapisevin käsin kaivoin kameran esiin ja vaihdoin siihen objektiivin.

Sain kuin sainkin jonkinlaisen kuvan linnusta! Otetaan tähän väliin vähän kamera-asiaa. Päivitin tänä keväänä entisen minijärkkärini Canon EOS M10 uutteen malliin, Canon EOS M50. Se, mitä sain vaihdon myötä, oli tietysti uudempaa tekniikkaa, mutta ennen kaikkea kameraan etsimen ja kääntyvän takanäytön (joka kääntyy kokonaan niin, että näytön saa piiloon suojaan). Lisäksi kuvaus asentoja hallitaan perinteisesti (järkkärimäisesti) valintakiekolla, eikä takanäytöltä, kuten M10 mallissa. Tämä kamera tuntuu oikeasti mini järjestelmäkameralta. Kuvaa ottaessani pääsin testaamaan 55-200mm objektiiviä. Ylhäällä olevassa kuvassa kuvaa on cropattu melkoisesti ja silti saa jonkinlaisen tolkun linnusta. Alla alkuperäinen kuva vertailun vuoksi. Eihän tällä vielä mitään luotokuvausta kunnolla harrasteta, mutta oli tyhjää parempi =D. Canon EOS M50 on varmasti verraton kaveri reissulle mukaan, sillä se ei paina niin paljoa kuin perinteinen järjestelmäkamera.

Jatkoimme matkaa kohti varsinaista juhannuksen viettipaikkaa, joka oli tälläkin kertaa (voisi sanoa jopa perinteisesti) meidän yksi suosikkipaikka Gölisnäs. Kun saavuimme paikalla, oli laiturissa jo monta venettä. Silti oli vielä hyvin tilaa. Oli mukavaa nähdä jälleen niin monet tutut paikalla.

Juhannuksena on mukavaa katsella aina juhlalippuja. Kokkoa emme nähneet tänä vuonna, sillä juhannusaattona tuuli tosi kovasti. Vaikka kokko olisi laitettu merelle, olisi tuuli puhaltanut sieltä kipinöitä vaikka minne, joten turvallisuus ennen kaikkea. Sen sijaan saimme kuulla live musiikkia tänäkin vuonna!

Juhannus aatolle oli luvattu hieman sadetta, ja muutama pisara sitä saatiinkin. Silti sateesta ei ollut sanottavaa haittaa juhannuksena. Kävelimme ystävien kanssa Barösundin kaupalla, jonne Gölisnäsistä on matkaa 5 kilometriä. Mikä oli kävellessä kauniissa kesämaisemissa hyvässä seurassa.

Juhannukseenhan kuuluu ehdottomasti sauna. Me kävimme parikin kertaa tässä ihanassa pikku saunassa. Molemmat paikan saunat ovat aivan mahtavia, mutta me pidämme erityisesti tästä pienestä. Saunavuoroja voi varata perhesaunaan tai sitten voi käydä naisten ja miesten vuorolla.

Olen esitellyt paikan blogissani moneen kertaan. Voit hakea siitä lisätietoa halutessasi hakukentästä. Juhannus oli jälleen yhtä mukava kuin aina ennenkin täällä. Kiitos kaikki ystävät, teidän kanssa oli jälleen ihanaa viettää keskikesän juhlaa <3!

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteista. Jälleen bloggerissa on se tilanne, että en pääse niihin vastaamaan. Kun menen blogiin, pyytää kirjautumaan ja kun painan sitä pääsen taikaisin sinne mistä tulinkin. Kierrän siis kehää! Sama tilanne oli päällä jonkin aikaa sitten kunnes poistui itsestään ja nyt tilanne on päällä taas. Lisäksi blogger ei enää lähetä sähköpostiin ilmoitusta, kun kommentti saapuu blogiin. Myönnän, hermo on pinnassa (kuten huutokauppa keisarilla on tapana sanoa) aina silloin kun tekniikka temppuilee. Sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi, blodiksi, daijjuksi ja mitä kaikkia näitä on.

Joten nyt bloggaavat ystäväni, mistä ihmeestä on kyse? En viitsisi lähteä koko blogia siirtämään uudelle alustalle, mutta en kyllä jaksa taistella tämänkään kanssa enää pitkään. Onko tämäkin sen mokoman GDPR:n tuotiksia?

Kesäloma lähestyy kovaa kyytiä ja hetken hiljaiseloa elänyt blogini on muutaman viikon entistäkin hiljaisempi. Kun saavumme lomalta, on jälleen uusia juttuja luvassa. Minne lomamme suuntautuu tänä vuonna, siitä saa vihiä seuraamalla Instagramia =D. Jospa tämä blogger toipuisi sillä välin tästä toimimattomuudestaan.

Ihanaa ja aurinkoista kesää teille kaikille!

Niin vierähti tämän vuoden kesäloma ohi ja viikko ollaan ennätetty jo harjoitella töiden tekoa. Nyt on aika käydä lomakuvien kimppun ja samalla tallentaa meidän ikimuistoiset hetket tänne blogin puolelle. Veri veti tänäkin vuonna Viron puolelle, mutta nyt laajensimme reviiriä ensi kertaa myös Latviaan. Suurin osa Viron satamista oli jo entuudestaan tuttuja, mutta käydään katsomassa, mitä niihin kuului.

Olimme pakkaneet veneen lomakuntoon jo viikolla, joten kun perjantaina lopetimme työt, pääsimme heti matkaan. Sää oli kaunis, tosin tuleva kesän helle oli tässä vaiheessa vielä vasta tulossa. Tämä on aina sellainen, ainakin minulle, hieman jännittävä hetki. Loma on alussa, mitä kaikkea se toisikaan tullessaan? Miten ilmat suosivat meitä? Meillä oli myös nyt eri vene, joten sekin oli jännittävää nähdä, miten neljä viikkoa siellä sujuisi. Näin loma loputtua voin todeta, että kyllä se on täysiverinen kesäkoti meille nyt =D.

Sinne jäi Suomen saaristo taakse ja lähdimme ylittämään merta Viron puolelle. Matkan varrella tuli vastaan vanhaa maininkia ja tuulen ristiaallokkoa, joten pääsimme kokemaan, että veneemme oli erittäin merikelpoinen. Se otti hienosti Kipparin kanssa aallot vastaan.

Vain kolme ja puoli tuntia ja Kippari oli luotsannut meidät lomamme ensimmäiseen satamaan, Lohusaluun. Paikka oli meille entuudestaan tuttu. Tänne oli silti tosi kiva tulla, sillä edellisestä käynnistä oli vierähtänyt aikaa jo muutama vuosi, olimme täällä vuonna 2014. Lohusalu on Tallinnasta noin 22 merimailia länteen. Tarkoitus oli, että ottaisimme alkumatkasta nopeat vedot mahdollisimman pitkälle kohti Latviaa.

Lohusalun satama on täyden palvelun satama. WC, sauna ja suihkutilat ovat erittäin siistit ja sauna kuuluu satamamaksun hintaan. Sähköä ja vettä on saatava laiturilta. Satamasta on mahdollista tankata polttoainetta. Satamasta on mahdollista myös vuokrata polkupyöriä. Tällä kerralla olimme vain yhden yön (se nopea siirtyminen), mutta edellisellä kerralla vuokrasimme pyörät ja ajelimme Keila-joan vesiputouksille. Voit lukea niistä lisää tietoa täältä. Satamasta edellinen kirjoitukseni ja kuvat löytyvät täällä. Ennen kaikkea, jos vain sää sallii ja lomaa on, kannattaa lähteä satamista vähän katselemaan reviiriä laajemminkin. Voi löytää monia ihastuttavia paikkoja.

Satamassa on ravintola, joka onneksemme oli vielä auki (vaikka näyttikin melko hiljaiselta), joten saimme vielä ruokaa. Nyt oli ilmassa ja todellista loman tuntua =D. Tämä oli lomailijan parasta aikaa, hyvää ruokaa ja koko loma vielä edessä, ai että!

Lohusalun satama on erittäin suojainen. Lisätietoa satamasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä. Illan mittaan saimme nauttia kauniista sateenkaaresta. Sehän on lupaus aarteesta, joten ajattelin, että tässä tapauksessa se olisi lupaus onnistuneesta lomasta. Minne matka jatkui, se selviää seuraavasta postauksesta =D.

Seuraavana aamuna irroitimme köydet Lohusalun satamasta. Tankkasimme veneen ja suuntasimme veneen keulan 47 merimailin päähän Haapsaluun. Haapsalu on meidän perheen yksi ehdoton suosikki ja niinpä olimme menossa sinne jo neljättä kertaa omalla veneellä. Ja pieni varoituksen sanan tähän alkuun, koska kyseessä on suosikki paikkamme, on tässä postauksessa kuvia aivan liikaa. Olen kuvannut samat paikat jo kolmeen kertaan ja kuvasin ne taas =D. Niin kuvauksellinen paikka Haapsalu on, että ei vain voi olla ottamatta kuvia uudestaan ja uudestaan (tiedän, hölmön hommaa =D).

Alkumatkasta merellä oli hieman odotettua enemmän tuulta, mutta jälleen veneemme osoittautui todella merikelpoiseksi. Kun ohitimme Pakrin niemen, pääsin ihailemaan jälleen sen majakkaa. Ruokki lensi veneemme ohi tosi läheltä kolme kertaa! En päässyt perille, oliko kyseessä yksi ja sama lintu vai kolme eri yksilöä. Joka tapauksessa näin kyseisen linnun elämässäni toisen kerran luonnossa.

Ennen varsinaisia vierasvenesatamia on esillä kalastajien uhkeat veneet. Nämä ovat minusta jotenkin tosi kuvauksellisia, niinpä niistä tuli otettua kuvia... taas =D.

Haapsalussa on kolme vierasvenesatamaan ihan vieri vieressä. Me menimme tälläkin kerralla keskimmäiseen, Grand Holm Marinaan. Olemme olleet täällä jo kaksi kertaa aikaisemmin ja yhden kerran Westmer Marinessa. Kolmas satama sijaitsee viimeisenä, Veskiviigin satama.

Grand Holm marina on täyden palvelun satama. Sähköä ja vettä on laiturilla, polttoainetta saa viereisestä laiturista. Wc ja suihkutilat sijaitsevat päärakennuksen päästä toisessa kerroksessa. Sauna on varattavissa erilliseen hintaan ja siellä riittää tilaa isommallekin porukalle. Suihkuja saunassa on kolme ja mikä parasta, poreallas, josta on näkymä satamaan.

Satamassa on hyvä ja tilava ravintola, jossa tänäkin vuonna sai maukkaita aterioita ja juomia. Terassi oli suuri ja mikä parasta, se kylpi auringossa. Tässä vaiheessa lomaa ei tarvinnut vielä etsiä varjopaikkoja. Senkin aika tuli loman aikana =D.

Satamasta ei ole pitkä matka kaupunkiin. Matkan varrella on pieni vesialue, jota kiertää hauska pikkuinen Kallis Mari höyrylaiva, voisiko sanoa pienoismalli. Laivan kyytiin pääsi vitosella. Matkan varrelle jää myös kylpylä hotelli Laine.

Tämä iloinen possukokki odotteli meitä keskustassa. Tästä saakin oivallisen aasin sillan todetta, että Haapsalusta löytyy monia hyviä kahviloita ja ruokapaikkoja. Olimme käyneet viime vuonna Dietrichissä ja sinne oli päästävä tälläkin kerralla, niin hyvää ruokaa paikka tarjoaa.

Alkuruoaksi otin lohichevicheä. Annos oli koristeltu todella kauniisti!

Minulla on joku ihan käsittämätön himo sinisimpukoihin. Ja jos niitä on listalla, en näe muita ruokalajeja. Ai että oli herkullista.

Hyvän ruoan kruunaa herkullinen jälkiruoka joka oli mansikka pavlovaa. Tarvitseeko kertoa mille maistui =D.

Ravintola Dietrichistä voit lukea lisää täältä.

Keskusta on Haapsalussa minusta kivan kompaktin kokoinen. Pääkadun varrelta löytyy putiikkeja, josta voi ostaa käsitöitä ja desing tuotteita. Pääkadun päässä on pieni ostoskeskus, jossa on mm. suurempi ruokakauppa.

On kaksi asiaa joista pidän Haapsalussa erityisesti. Toinen niistä on vanha linna, joka sijaitsee aivan keskustassa. Linnan sisäpihalta löytyy lapsille mahtava leikkipuisto. Tänä vuonna itse linnan museoalue oli remontissa, joten sinne ei päässyt vierailulle. Taas on uusi syy palata Haapsaluun, tulla katsomaan miltä remontin jäljiltä näyttää.

Linnan alue on paikka, jossa on aina mukava viettää kesäpäivää. Tämä on myös tosi oivallinen picnic paikka!

Se toinen asia, jota suorastaan rakastan Haapsalussa, on rantapromenadi. Sinne on pakko päästä joka kerta, ja kyllä samoista rakennuksista tuli otettua valokuvat kuin jokaisella edelliselläkin kerralla =D.

Tämän hauskan mikki hiiren löytää promenadin päässä sijaitsevasta leikkipaikasta.

Kiitos kun jaksoit kahlata tämän postauksen kuvaähkyn loppuun =D. Kahden Haapsalussa vietetyn yön jälkeen jatkoimme jälleen matkaa.

Oli aika jättää iki-ihan Haapsalu ja suuntasimme kohti Pärnuta. Pärnussa olimme ajatelleet viettää lomaa useamman päivä, sillä paikkahan on kuin luotu loman viettoon. Kesän helteet alkoivat sopivasti juuri tässä kohtaa lomaa, olihan käsillä maanantai ja loman virallinen ensimmäinen päivä =D.

Matkaa oli päivän mittaan edessä reilut 80 merimailia, joten pysähdyimme Kuivastun satamaan Muhun saarelle tankkaamaan sekä veneen, että miehistön. Yläkerran ravintolasta saa aivan ihanaa seljankakeittoa, joka on yksi minun ehdoton suosikkiruoka (niiden sinisimpukoiden lisäksi) Virossa.

Perillä meitä odotti entuudestaan tuttu Pärnun Jahtklubi. Paikka on Viron toiseksi vanhin venekerho. Vanhin Viron venekerhoista oli Haapsalussa. Veneilyperinteet ovat vanhat myös täällä Viron puolella.

Pursiseuran pihalla sijaitsee legendaarisen merimiehen Kihnu Jõnnun eli Enn Uuetoan patsas. Kihnu Jõnnuoli tunnettu siitä, että hän purjehti tähtien mukaan perinteisin menetelmin. Merimies koki viimeisen kohtalonsa Tanskan rannikolla hukkuessa viimeisimmän luotsaamansa laivan Rock Cityn mukana.

Satama sijaitsee aivan Pärnujoen suulla, kun tullaan mereltä kaupunkiin. Kaupungin keskustaan ei ole satamasta pitkä matka. Itse kaupunki ei varmasti kaipaa esittelyjä, niin tuttu se on monelle.

Johann Voldemar Jannsenin patsas kävelykadulla. Hän oli virolainen lukkari, opettaja ja lehtimies.

Keskustan kävelykadun varrella ja sivukujilta löytää monia mukavia kauppoja ja ravintoloita. Otetaan tässä kohtaa ensimmäinen reissuvinkki. Pidä mukana käteistä raha. Minulle tuli yllätyksenä, että tällä kadulla sijaitsevissa muutamissa liikkeissä ei käynyt pankkikortti. Kadun päästä löytyy pankkiautomaatti, jos ei sattunut tulemaan käteistä mukaan.

August Jakobsonin patsas Pärnun rannan tuntumassa. Hän oli virolainen kirjailija ja valtiomies.

Jos mistä Pärnu on tunnettu, niin nimen omaan tästä upeasta hiekkarannasta! Satamasta ei ollut kovin pitkä matka myöskään tänne rannalle. Tämä hämmästyttää suuruudeltaan joka kerta uudelleen ja uudellen.

Jos jäi bikinit tai muut rantavermeet vahingossa kotiin, oli rannan putiikeista mahdollista ostaa uusia.

Kippari hankki meille keväällä kaksi taittopyörää (kuvassa taempana), jotka kulkevat meillä veneessä mukana. Koska meitä on kolme, vuokrasimme Pärnusta kolmannen pyörän. Pärnu on valtavan kiva kaupunki nimenomaan pyöräillä. Paikka on tasainen, joten voit vain rullailla rauhassa eteenpäin ja nauttia maisemista. Lisäksi pyörän vuokraaminen oli tosi helppoa. Kun kerroin pursiseuran respassa haluavani vuokrata pyörän, he soittivat pyörä vuokraamoon ja pyörä tuotiin minulle satamaan. Hinta oli vähintäänkin kohtuullinen ja sain palauttaa pyörän satamaan, josta se haettiin pois. Kuvassa vuokraamani menopeli.

Joen molemmin puolin oli todella ihanat pyörätiet ajella.

Tässä talossa voisin minäkin asia =D. Ihana! Vietettyämme muutaman päivän Pärnussa oli aika jatkaa matkaa. Satamaan oli tulossa seuraavana päivän Muhu Vänä Regatta, joten laitureilla tehtiin heille tilaa. Tähän saakka olimme kulkeneet tuttuja reittejä pitkin ja nyt oli aika siirtyä Latvian puolelle. Tämä jännitti minua hieman(kaikki uusi aina vähän jännittää) =D.

Pärnussa vaihdoimme Latvian kohteliaisuus lipun salkoon ja suuntasimme merelle. Riian lahdella ei ole sitäkään vähää näkemistä merellä, kuin mitä Virossa on, sillä Latvialla ei ole yhtään saarta. Sen sijaan hiekkarantaa riittää ja riittää. Sää suosi meitä jälleen ja saimme ajella tyynessä säässä kohti Latvian ensimmäistä kohdetta, Kuivižia.

Matka merellä ei kestänyt kovinkaan kauaa, sillä Pärnusta Kuivižiin oli matkaa 40 merimailia. Latvian rantaviiva näkyi vasemmalla puolella eikä aikaakaan kun pääsimme suuntaamaan veneen keulan kohti mannerta.

Mereltä ajettiin sisään pienelle joelle, jonka varrella Kuivižin satama sijaitsi. Olipa mukavaa nähdä uusia paikkoja! Ajelimme hiljalleen kohti määränpäätä ja ihastelimme maisemia.

Joen varrella, ennen varsinaista vierasvenesatamaa, oli paikallisten kalastajien satama.

Pian olimme perillä Kuivižin satamassa. Tässä tulee reissuvinkki numero kaksi. Olimme ostaneet Latvian satamia esittelevän kirjan (joka kannattaa myös hankkia Viron satamista). Kirjan kuvassa oli sataman edustalla monta uudehkoa poijua. Totuus oli perillä se, että jäljellä oli vain kolme ja nekin olivat nähneet niin sanotusti parhaat päivänsä. Meille huikattin rannalta, että kannattaa tulla kulki kiinnitykseen, sillä poijujen kunnosta ei voinut mennä takuuseen. Ai mikä se vinkki oli? No se, että oppaita ei kannata lukea ihan kuin piru raamattua, vaan kannattaa henkisesti varautua siihen, että muutoksia on saattanut tulla. Viimeisimmät tiedot näkee monien satamien omilta nettisivuilta.

Kuivižin satama oli tosi kiva ja siisti. Paikallisen pursiseuran rakennus oli aivan laiturin vieressä. Vierasvenemaksut maksettiin viereisen hotellin respassa. Laiturilla oli sähköä ja vettä saatavilla. WC ja suihkutilat olivat siistit.

Lapsille oli tarjolla leikkipaikka.

Hotellin lisäksi Kuivižissa oli mahdollista vuokrata mökkejä. Jokaisella mökillä oli hauskasti oma nimi =D.

Yksi parhaista asioista tässä satamassa oli tämä aivan upea hiekkaranta! Täällä on ihanaa viettää aurinkoisia päivä ja käydä uimassa välillä meressä. Tänä kesänä oli Suomessa suorastaan mahdoton tilanne sinilevän kanssa. Meillä oli siinä mielessä hyvä tuuri, että sinilevä ei ollut rantautunut vielä Latvian puolelle.

Vieressä oleva hotelli, jonne maksettiin satama maksut. Hotellin ravintolasta, Il Capitanosta sai ihan gourmet tason ruokaa.

Olisi mukava tietää mitä veneen nimi tarkoittaa suomeksi =D.

Näimme Latviassa paljon jalohaikaroita. Yksi niistä kävi Kuivižin satamassa ihan lähellä meitä.

Ilta saapui satamaan. Lisätietoa Kuivižin satamasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Neljän kilometrin päässä Kuivižista sijaitsee pieni, ainakin minusta, kovin idyllinen paikka, Salacgrīva. Siellä on satamaoppaan tietojen mukaan myös vierasvenesatama, joten päätimme lähteä kävellen katsomaan, millainen se on.

Tie oli suora ja vei Salacgrīvan keskustaan. Matkan varrella oli mukavan näköinen leirintäalue. Tien vierellä kulki kunnon väylä jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Viimein saavuimme Salacgrīvan vierasvenesatamaan. Satamassa oli pieni suloinen majakka.

Itse vierasvenesatama oli aivan autio. Satamaoppaassa ei liikoja luvattu (sentään piti olla vessa rannassa, jota en löytänyt), mutta näytti todella siltä, että tällä kaudella ei ole palvelua saatavissa. Tilanteet voivat muuttua hyvinkin nopeasti, jopa vuodessa, myös siihen suuntaan, että palvelut huononevat. Jälleen siis muistutan, että aina kannattaa netistä katsoa viimeisin tilanne. Jos itse satamassa ei ollut toimintaa, niin ainakin se oli todella kauniilla paikalla.

Rannassa oleva ravintolakin oli suljettu.

Salaca joki kulkee kaupungin läpi. Salacgrīva sijaitsee vain kymmenen kilometriä Viron rajalta. Kaupungissa oli tarjolla kaikki tarvittavat palvelut aina Apteekista ruokakauppaa. Sieltä löytyi jopa pieni kauppakeskus.

Tällaisessa talossa voisin viettää kesäpäiviä!

Kävimme syömässä välipalaa tässä kauniissa tunnelmallisessa ravintolassa. Yritin katsella netistä tietoa Salacgrīvasta, mutta löysin sitä valitettavan vähän. Suomeksi Salacgrīva on Salatsi.

Lähestyvä ukkosrintama maalasi kirkon taakse kauniit värit. Tuleva ukkosen saattelema sade olikin lomamme ainut sada. Tästä ilmat jatkoivat vain kuumenemistaan =D.

Seuraavaa meille uusi kohde lomallamme oli Riika. Lähdimme aamupalan jälkeen ajelemaan jälleen kauniissa säässä. Kesän helteet olivat alkaneet. Merellä oli mukavan leuto tuuli, joka helpotti oloa mukavasti.

Mereltä koukattiin parin pienen aallonmurtajan välistä Daugava joelle, jota pitkin ajettiin kymmenisen merimailia Riikan keskustaan.

Ja mikä mieluisa yllätys odottikaan joen alussa! Daugavgrivan majakka! Taas tuli yksi bongauspiste lisää =D.

Daugava joki oli pitkä ja leveä, joten sen varrelle mahtuu monia satamia ja teollisuus alueita. Joella tuli vastaan monia veneitä ja olipa mukavaa kun niistä huiskuteltiin aina iloisesti meille. Paljon oli myös kalastajia liikkeellä. Tässä vaiheessa oli tosi jännittävää odottaa, millainen kaupinki Riika olisi. Riika oli lomamme pää kohde, joten vietimme siellä useamman päivän.

Paikallinen pursiseura.

Viimein tuli aika laittaa kamera syrjään ja valmistautua rantautumiseen. Andrejostan satama sijaitsee aivan Tallinkin sataman vieressä.

Satamamaksu maksettiin rannassa olevaan kioskiin. Sataman laiturilla oli tarjolla sähköä ja vettä. Mikäli viipyy satamassa viikon tai yli, saa satamamaksusta alennusta silloin kun maksaa kaikki yöt heti. Emme olleet ihan varmoja, kuinka kauan viipyisimme Riiassa, joten maksoimme vain muutaman yön ensin.

Andrejostan satamassa oli Terase Muusu, josta sai aivan huippu hyvää ruokaa. Taisimme käydä syömässä siellä Riiassa olomme aikana jopa kolme kertaa =D. Lisäksi paikka oli tosi kivasti sisustettu ja viihtyisä.

Rannan tuntumassa oli useampi yökerho ja meitä olikin varoiteltu, että Andrejostan satamaan ei kannattaisi mennä viikonloppuisin, sillä musiikki pauhaisi kuulema aamuun saakka. Me saavuimme Riikaan lauantaina =D. Tosin pitää kyllä todeta, että kun menin nukkumaan ja laitoin korvatulpat korviin, nukuin kuin tukki, eikä musiikki haitannut yhtään.

Ravintolan takana oli WC ja suihkutilat veneilijöille, sekä pyykinpesukone ja kuivaaja. Täällä tuli pestyä koneellinen pyykkiä (kiitos tosi kuuman kesän). Pyykkikoneen käyttö kuului satamanmaksuun.

Laitakirahvi ravintolan pihalla =D.

Aivan sataman välittömässä läheisyydessä oli suuri Spirit & Wine kauppa, josta sai ostettua edullista juotavaa. Ja siis kaupassa oli myös todella hyvät valikoimat mehua ja virvoitusjuomi.

Rannassa puksutteli hassu juna edes takaisin. Päättelimme, että se kokosi ja purki satamaan tulleita vaunuja, ajeli niitä raiteelta toiselle. Rata ei jatkunut pitkään kun sen keskellä kasvoi jo puita =D. Jostain syystä minusta oli hauska seurata sen touhuja.

Ilta saapuu satamaan.

Matkaa Kuivižista Riikaan oli takana reilu 54 merimailia, joten otimme rennosti veneessä satamassa. Seuraavina päivinä oli tarkoitus ottaa Riikan kaupunki haltuun perinpohjaisesti.

Hyvin levätyn yön jälkeen oli aika lähteä tutustumaan kaupunkiin. Andrejostan satamasta ei ole pitkä matka vanhaan kaupunkiin. Daugavajoen rantaa pitkin oli mukava kävellä ja katsella samalla maisemia. Rannassa kävi hieman viilentävä tuuli.

Daugavan toisella puolella oli hyvä kauppakeskus, josta Juniori löysi itselle monia mieluisia kauppoja. Ajoimme shoppailu päivänä ostoskeskukseen bussilla.

Olin onnesta kankeana, miten paljon kauniita rakennuksia ja kuvauskohteita Riiassa olikaan! Vanhassakaupungissa tosin laajakulmat loppuivat ihan tyystiin. Rakennukset olivat lähellä toisiaan ja isoja =D.

Kun kerta rakennukset olivat liian suuria kuvattavaksi, saatte katsella yksityiskohtia =D.

Riiassa oli tarjolla todella hyviä ruokapaikkoja. Palvelu oli tietyllä tavalla metkaa. Se oli joko todella tylyä (hymy ei ollut herkässä) tai sitten todella ystävällistä. Onneksi saimme enemmän hyvää ja ystävällistä palvelua. Oluen ystäville kerrottakoon, että Latviassa on todella hyviä oluita tarjolla moneen makuun.

Vanhasta kaupungista löytyi Bremenin soittoniekat patsas. Lueskelin netistä, että tällä teoksella on poliittinen merkitys. Nämä eläimet katsovat rautaesiripun toiselle puolelle. Veistos on tehty vuonna 1990.

Kissa edusti Riiassa monessa paikassa ja matkamuistoissa. Yritin selvittää netistä, että mikä merkitys kissalla tai kissoilla oli Riiassa, mutta en onnistunut. Joten jos joku teistä lukijoista tietää, olisi mukava kuulla tarina kissan takana.

Söpöin ikinä näkemäni lipputangon pidike =D.

Rakennuksissa riitti kauniita kuvattavia yksityiskohtia.

United Buddy Bears olivat näytillä tänä kesänä Riiassa. Oli mukava yllätys löytää nämä karhut täältä, sillä minun ei tullut mentyä katsomaan niitä silloin kun karhut olivat Helsingissä 2010. Karhuja on kaikkiaan 150 kappaletta ja jokaisen on maalannut taiteilija YK:n jäsen maasta.

Pitihän se Suomen oma karhu etsiä =D. Suomen karhun on maalannut Mirka Raito.

Koska vietimme aikaa Riiassa eniten, tuli sieltä napsittua myös kuviakin koko reissun eniten. Jotta en ajaisi teitä ähkyn partaalle heti, jatketaan Riika kierrosta vielä seuraavassa postauksessa =D.

Riian läpi virtaa suuri Daugavan joki. Joelta haarautuu keskelle kaupunkia pieni, voisiko sitä sanoa joen suisto tai sivuhaara. Oli mikä nyt sitten nimeltään, joka tapauksessa se luo ihastuttavan tunnelman virratessaan puistojen läpi. Lisäksi se mahdollistaa mukavan leppoisan jokiristeilyn.

Itse joelta lähti suurempia laivoja Daugavalle. Me halusimme kokeilla puistosta lähtevää sympaattista venettä. Puistoissa oli useampi paikka, mistä oli mahdollista lähteä pikkuiselle jokiajelulle.

Joen varrelta oli mahdollista vuokrata soutu- ja polkuveneitä. Niitä olikin mukava määrä joella käytössä. Kesäpäivä oli mitä parhain joella souteluun.

Kaupungilla oli myös tämä majakka. Minulle ie selvinnyt, että oliko se oikea vai pelkästään koriste. Toisaalta se oli niin pieni, ettei sen valo voi näkyä kovinkaan kauas =D.

Joen varrella oli kauniita puistoja. Nämä kuvat on otettu ajelun jälkeen.

Puistossa oli hauska taideteos, jonne pääsi sisään! Lautojen ja laattojen päällä pääsi kävelemään teoksen ympäri.

Sen sijaan nurmikolla ei saanut kävellä kaikkialla =D.

Kun olimme aikamme ajelleet halki kaupunkia, lähti pikkuinen laivamme Daugava joelle.

Riian radio- ja televisiotorni. Torni on 368,5 metriä korkea ja netissä olevien tietojen mukaan, se on Euroopan unionin korkein ilman tukea pystyssä oleva rakennus. 97 metrin korkeudessa siinä sijaitsee näköalatasanne.

Joelta käsin näkyi kaupungin uudesta kuvakulmasta.

Ja jopa siltojen alta löytyi mukavaa kuvattavaa =D.

Taustalla Latvian kansalliskirjasto, joka sijaitsi toisella puolella jokea.

Latvian kansallisooppera ja balettitalo.

Tunnin ajelun jälkeen palasimme lähtöpisteeseen. Jos menet joskus vierailulle Riikaan, kannattaa ehdottomasti ajella jokia pitkin. Leppoisaa, rauhallista kyytiä ja todella kauniita maisemia. Suosittelen!

Yksi vierailemisen arvoinen paikka Riiassa on ehdottomasti kaupungin keskustori. Tori on helppo nähdä jo kaukaa, sillä se sijaitsee vanhoissa, 1920-luvulla rakennetuissa palviljongeissa.

Paviljongit on alun perin rakennettu armeijan zeppeliinien halleiksi ja 1930 ne muutettiin kauppahalleiksi. Halleja on kaikkiaan viisi: Vihanneshalli, maitohalli, lihahalli, kalahalli ja gastronomian halli.

Halleissa oli myytävänä paljon tuotteita. Herkkuja oli tarjolla jos jonkin laista. Söimme täällä käsin tehtyjä pelmeneitä. Keskustorilla jos missä sai todella autenttisen tunnelman.

Ulkona oli myös suuri torialue, jossa myytin hedelmiä ja vihanneksia. Näiden vierestä löytyi vaatemyyjät ja kirpputori. Keskustoria kiertäessä sai menemään aikaa hyvän tovin.

Keskustori sijaitsee joenrannalla aivan Stockmann tavaratalon vieressä. Stockmannin toiselta puolella (alikulkusillan jälkeen) sijaitsi mukavan kokoinen kauppakeskus.

Otetaan vielä lopuksi muutama tunnelmakuva Riiasta, ennen kuin jatkamme matkaa.

Vapauden muistomerkki on pystytetty vuonna 1935 kunnioittamaan Latvian vapaussodassa 1918 - 1920 kaatuneiden muistoa.

Vietimme Riiassa kaikkiaan viisi ihanaa päivää. Kaupunki oli meidän venekunnan mielestä tosi kaunis ja uuden vierailun arvoinen, sitten jossain vaiheessa. Loma oli tässä vaiheessa puolivälissä, joten oli aika jatka matkaa. Minne, se selviää seuraavasta postauksesta =D.

Kuun Riikaa oli tutkittu melkein viikko, oli aika jatkaa matkaa kohti Jurmalaa. Tällä kertaa ei tarvinnut välittää tuulista, sillä meidän ei tarvinnut mennä merelle saakka. Daugava joesta lähti sivuhaara nimeltä Bullupe. Kippari katseli reitin läpi ja kyllä, pääsisimme jokea pitkin Jurmalaan.

Päivä oli tässä kohtaa hieman pilvinen, mutta huh, silti niin kuuma. Ajelimme joen vartta hiljalleen ja katselimme maisemia.

Paikallisen pursiseuran maja.

Joen varrella oli yksi silta, joka oli seitsemän metriä korkea. Matkalla oli myös yhdet sähköjohdot, jotka olivat 13 metriä korkealla. Tosin, ne eivät olleet enää haaste, jos on tullut tämän sillan alta =D.

Sillan jälkeen oli rannassa kaunis pikkuinen ortodoksi kirkko.

Aikamme ajeltua, tulimme Lielupe joelle, jonka varrella olisi Jurmalan uudehko vierasvenesatama. Mereltä käsin kun saavutaan Jurmalaan, tullaan juuri Lielupe joelle. Jurmalan 26 kilometriä pitkä hiekkaranta alkaa täältä. Rantaa riittääkin ihan silmän kantamattomiin =D.

Vihdoin tuli Jurmalan Jahtklub näkyviin kulman takaa. Matkaa Riiasta jokea pitkin Jurmalaan oli vähän reilu 12 merimailia.

Satamassa oli tarjolla paljon erilaisia vesiaktiviteettejä joita paikalliset käyttivät ahkerasti.

Satamassa oli siisti vessa, suihku ja pyykinpesutila. Pihassa olevaa tynnyrisaunaa oli mahdollista käyttää lisämaksua vastaan. Laiturilla oli tarjolla sähköä ja vettä.

Satamasta oli Jurmalan keskustaan noin yhdeksän kilometriä. Lähin ruokakauppa löytyi kuvassa olevien kerrostalojen takaa, eli parinsadan kilometrin päästä.

Samassa laiturissa meidän kanssa oli tämä kaunis vanhanaikainen laiva. Paikalliset tekivät sillä pieniä risteilyjä merelle. Tällaiset alukset omaavat tunnetusti paljon kauniita kuvattavia yksityiskohtia =D.

Aivan sataman vieressä oli tällaisia varastorakennuksia. Ohjelma varaston metsästäjät tuli mieleeni heti =D. Vaan ajan kanssa selvisi, että kyseessä oli kalastajien kojuja, jossa he säilyttivät verkkoja ja kalastustarvikkeita.

Jurmala on kaupunki joka ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Moni tuntee paikan vallankin pitkistä hiekkarannoista ja vanhana kylpyläkaupunkina. Kaupunki oli kaiken kaikkiaan tosi idyllinen. Keskustaan oli venesatamasta noin yhdeksän kilometriä matkaa.

Rannalle oli opasteita pitkin kaupunkia. Lemmikkien omistajien kannattaa huomioida, että koiria ei saanut tuoda rannalle.

Keskustassa hiekkarannalle pääsei monesta eri kohtaa. Pitkin rantaa oli ravintola palveluja sekä suihkuja ja vessoja.

Tämä kesä oli kuin luotu rannalla löhöilemiseen. Merivesi oli niin lämmintä, että minäkin pääsin kerrankin uimaan, monta kertaa päivässä =D.

Tällä oli tunnelma kuin olisi ollut pidemmälläkin etelän lämmössä. Lämmin hiekka tuntui ihanalta jalkojen alla.

Lämmin kesä innoitti lapsia leikkimään vedellä =D.

Riian keskustasta on Jurmalaan 14 kilometriä, joten täällä voi pistäytyä kätevästi vaikka junalla päiväretkellä. Me halusimme viettää täällä useamman päivä, joten tulimme mielummin omalla veneellä.

Ajelimme eräänä päivänä taksilla satamasta keskustaan. Taksikuski osasi kertoa, että 90% Jurmalassa olevista upeista asunnoista omistaa venäläiset. Kuulin myöhemmin, että kun he ostavat kalliin asunnon, he saavat Latvian kansalaisuuden kaupan päälle. Se, että venäläisiä asui paljon Jurmalassa, näkyi myös katukuvassa. Varinkin se, että siellä asui rikkaita venäläisiä. Ihmiset olivat pukeutuneet niin kauniisti, että oma, Thaimaasta keväällä hankittu hellemekko kärsi melkoisen inflaation =D.

Keskustan kävelykadulla oli mukava tunnelma. Kadun varrella oli monia hyviä ravintoloita ja pikku putiikkeja. Täältä löysi vaikka mitä ihanaa ostettavaa.

Kävelykadun päässä oleva Majorin rautatieasema.

Satamasta lyhin matka hiekkarannalle oli noin 15 minuutin kävelyn päässä. Ensin mentiin pätkä asuin alueen läpi, jonka varrelta löytyi tämä hauska kivilintu. Kun talot loppuivat, alkoi pieni kansallispuisto metsä alue. Polut olivat leveitä ja helpot kulkea. Pienen haasteen aiheutti se, että polut haarautuivat eikä ollut kylttiä, kumpaa olisi pitänyt mennä. Mutta kun seurasimme paikallisia, olimme pian suorinta tietä upealla hiekkarannalla.

WC.

Sieltä ranta jo häämötti. Täällä oli paljon vähemmän ihmisiä, mutta ensimmäiset ravitolapalvelut näkyivät jo, joten eivät olleet kaukana.

Tänne ei ollut kieltoa koirista ja pari koiraa näimmekin rannalla. Satamasta ei siis tarvitse ajaa taksilla keskustaan päästäkseen rannalle, vaan ranta alkaa läheltä satamaa.

Rannalla oli hääjuhla. Aika mukava paikka juhlia häitä.

Oman erillisen suosituksen ansaitsee Jurmalassa sijaitseva vesipuisto. Heidän nettisivuilla kerrotti, että kyseessä oli Baltian suurin vesipuisto, ja sitä se kyllä varmasti oli! Mieletön määrä liukumäkiä ja porealtaita sisällä sekä ulkona. Alueella oli parikin ravintolaa ja allasbaari. Saunavalikoima oli kattava. Ostimme kokopäivä liput ja koko päivä siellä mukavasti vierähtikin. Voit tutustua lisää vesipuistoon heidän nettisivuilta täältä.

Vietimme Jurmalassa useamman päivän ennen kuin jatkoimme matkaa. Seuraavana oli vuorossa viimeinen paikka Latvian puolella. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Viimeinen uusi kohteemme Latvian puolella oli Roja. Kesä jatkui edelleen helteisenä. Ajelimme pitkin Riian lahtea ja ihastelimme Jurmalan pitkää hiekkarantaa mereltä käsin. Meri oli aivan tyyni.

Rojan edustalla merellä oli paljon kalastajien verkkoja. Syykin selvisi, kun saavuimme satamaan, siellä oli monia kalastajaveneitä satamassa. Hieman ennen kuin ajoimme mereltä sisään Rojan satamaan, näimme kaksi hyljettä! Siinä ne katseli meitä väylällä veneen edessä. Hylkeet olivat aina yhtä ihania!

Sisään ajettiin kahden aallonmurtajan välistä.

Latviassa aina kun ajettiin sisään pieniä jokia pitkin, minulla oli aikaa valokuvata, ennen kuin oli aika keskittyä rantautumiseen. Kalastajat saapuivat juuri mereltä ja ihastelin, miten ammattimaisesti he peruuttelivat isoja kalastusaluksia riviin satamaan. Ja mikä parasta, sain iloisia huiskutuksia heiltä! Tuntui tosi kivalta tulla perille. Kaiken kaikkiaan huomasimme reissun aikana, että Virossa ja Latviassa morjesteltiin hyvän tuulisena toisista veneistä.

Valmiina lähtemään merelle kalaan =D.

Hetken matkattuamme jokea pitkin, saavuimme satamaan. Nämä pallot, "merkit" on aina vähän hauskoja. Mietimme, että kummaltakohan puolelta tuo pitäisi ajaa? Meillä ei sinällään ole kovasti väliä, sillä veneemme syväys on reilusti alle metri. Purjeveneillä tilanne on toinen. Merkit kannattaisi laittaa merimerkeillä, jolloin jokainen meritaitoinen tietää, kummalta puolelta merkki ohitetaan.

Siinä vaiheessa kun tulee vastaan silta, on joen molemmilla puolilla satama. Oikealla puolella on paikallisen pursiseuran satama, jonne olisi voinut myös mennä laituriin. Satamasta löytyi wc:t ja suihku. Jotta olisi voinut maksaa satamamaksun, olisi pitänyt soittaa satamakapteenille.

Vasemmalla puolella oli varsinainen virallinen vierasvenesatama. Laituri oli aivan ravintolan edustalla, jonne myös satamamaksu maksetaan. Laiturilla oli tarjolla vettä ja sähköä. Wc ja suihkutilat löytyivät läheltä, ravintolan alakerrasta. Itse ravintolan sisustus oli nähnyt parhaat päivänsä, mutta ruoka oli hyvää ja ennen kaikkea nuori henkilökunta suloisen ystävällistä.

Rojan vierasvenesatama on aivan kaupungin keskustassa, joten tämä oli jälleen oivallinen paikka täydentää mm. muonavarastoja. Käydään kaupungilla seuraavassa postauksessa =D.

Rojan vierasvenesatama oli aivan kaupungin keskustassa. Hyvä ruokakauppa löytyi heti tien toiselta puolelta. Roja oli pieni ja kompakti, kaunis kaupunki.

Kaupungilta löytyi kakki tarvittavat ja vähän enemmänkin. Oli parikin mukavaa ravintolaa, pankkiautomaatti ja erikoismyymälöitä. Myös apteekkeja löytyi kaksin kappalein.

Tämä puoti oli kaupan ja lounaspaikan yhdistelmä. Istahdimme kahville ja nautimme muutaman erittäin maukkaan pasteijan. Pasteijat olivat yksi asia, mitä Latviassa osataan tehdä hyvin. Ne olivat toinen toistaan herkullisimpia. Pasteijoita oli mukava ostaa aina myös matkaevääksi merelle, niin ei päässyt nälkä yllättämään.

Mainitsin ne erikoisliikkeet. Täältä oli mahdollista ostaa herkullisia juustoja ja leikkeleitä.

Täältä oli mahdollista ostaa hyviä pasteijoita, leipää ja leivoksia (olisitteko arvanneet =D).

Tämä suloinen rakennus piti sisällään kalakaupan.

Aivan keskustassa oli pieni kaunis tori. Tällä kerralla se ei ollut auki.

Roja Sea Fishery Museum.

Rojan urheilukeskittymä. Paikalta löytyi urheilukenttä, jalkapallokenttä ja pari beach volley kenttää. Täällä pääsee harrastamaan paljon liikuntaa.

Päiväunilla lämpimien kiven päällä =D.

Kiertelimme Rojassa ihastelemassa paikkoja. Sieltä löytyi monia ihania kuvauskohteita. Kaupunki oli todella idyllinen.

Myös Rojasta löytyi parikin upeaa hiekkarantaa, molemmilta puolilta mereltä käsin sisään ajettaessa. Kaupungin puolella oli vähän enemmän luonnon tilassa oleva ranta.

Joen toisella puolella, lähellä vierasvenesatamaa oli valtavan suuri hiekkaranta.

Lapsille oli rannalla oma leikkipaikka.

Seuraavaksi oli aika siirtyä jälleen Viron puolelle, jotta ennättäisimme kotiin, ennen kuin loma loppuu. Paldiest Latvia, olit todella positiivinen kokemus. Tulemme varmasti käymään uudelleen.

Loma oli siinä vaiheessa, että oli aika kääntää veneen keula kotiin päin. Niinpä jätimme Latvian taakse ja suuntasimme pikkuiselle Ruhnun saarelle Viron puolelle. Ruhnu on saari, jossa olemme aina halunneet käydä. Rojasta sinne oli matkaa vain 22 merimailia, joten nyt se olisi mukavasti "matkan varrella". Koska kesä oli ollut helteinen, se oli ollut myös kohtuullisen vähätuulinen ja sen ansiosta olimme päässeet jatkamaan matkaa aina oikeaan aikaa. Ei tarvinnut pidellä tuulia missään.

Tällä reissulle näimme ensimmäisiä sinilevä lauttoja. Olimme olleet onnekkaita lomamme aikana myös sen suhteen, että sinilevä ei ollut meidän harmina. Seurasin sosiaalisesta mediasta kuinka lohduton tilanne oli Suomen puolella monessakin paikassa. Aikamme ajettua, alkoi Ruhnun satama siintää horisontissa. Oli jännä tunne tulla Viron puolelle. Olemme olleet Virossa omalla veneellä niin monta kertaa, että tuntui kuin olisi tullut jo kotiin =D.

Sataman oli mukava tulla, sillä ystävämme samasta pursiseurasta olivat laiturilla vastassa. Oli taas niin kiva osua samaan satamaan ja vaihtaa kuulumisia.

Ringsun satama Ruhnussa on pienehkö, mutta erittäin siisti. Laiturilla on tarjolla vettä ja sähköä. Satamakonttorin kanssa samassa rakennuksessa oli wc ja suihkutilat sekä sauna, jota sai vuorattua erillistä maksua vastaan. Sataman yhteydessä on myös ravintola, jossa sattui olemaan yksityistilaisuus, joten emme päässeet testaamaan sitä.

Ruhnun saarelle on mahdollista päästä lautalla. Tällä kerralla lautta toi tulleessaan paljon ihmisiä, sillä kylällä oli sukujuhla. Juhlaväkeä oltiin vastassa koivulla koristellulla lava-autolla.

Lähdetään käymään kylällä. Ruhnun saari on 5,5 kilometriä pitkä ja 3,5 kilometriä leveä. Rannasta on mahdollista vuokrata polkupyöriä. Saarelta löytyy monia mukavia polkuja myös kävellä. Itse asiassa siellä on niin hienoa hiekkaa, että se on suorastaan haastavaa ajaa pyörällä. Kylä keskustaan meni päällystetty tie.

Kun pääsimme pois satamasta, oli joltain lähtenyt heti kättelyssä mopo käsistä =D.

Kylältä löytyi posti, jonka yhteydessä oli pieni elintarvike puoti. Posti oli auki pari kertaa päivässä. Ensin ajettuamme se oli kiinni, mutta aikamme ajeltuamme saarella, pääsimme piipahtamaan puodissa.

Pysähdyimme välillä syömään seljankakeitot. Istuimme samassa pöydässä mukavan virolaisen seurueen kanssa. Ja seljanka keitto maistui aivan ihanalle. Se on vaan niin hyvää!

Saaren keskustasta löytyy kaksi kirkkoa vierekkäin. Uuden kirkon vieressä oleva vanha puinen kirkko on peräisin 1600-luvulta. Kirkot olivat niin lähellä tosiaan, että oli haastavaa saada ne molemmat samaan kuvaan =D.

Ruhnun saarelta löytyi monia kuvaksellisia kohteita. Saaren luonto on kaunis ja tämä onkin oivallinen retkeilijän ja luontoihmisen vierailukohde. Ensimmäiset saaren asukkaat ovat olleet hylken pyytäjiä. Meille kerrottiin satamakonttorissa, että saaren ympärillä on paljon hylkeitä. Me emme nähneet tällä kertaa yhtäkään =D.

Ruhnun saarelta löytyy myös majakka ja koska olimme ensimmäistä kertaa saarella, majakka oli minulle uusi bongaus! Majakat ansaitsevat aina oman postauksen, joten siitä tietoa ja kuva seuraavassa postauksessa.

Olin niin onnellinen kun pääsin vierailemaan minulle uuteen majakkaan. Tie majakalle oli hiekkainen, joten pyörällä liikkuminen meni talutus hommiksi =D.

Kun olin aikani talutellut pyörää, tuli majakka vihdoin näkyviin. Meillä kävi hyvä tuuri, sillä kun pääsimme perille, avattiin majakka 10 minuutin päästä ja pääsimme käymään sisällä. Päivä oli helteinen ja kuuma oli jo nyt, mutta totta kai kiipesimme majakkaan kun kerran siihen tuli tilaisuus =D.

Majakka on pystytetty saaren korkeimmalle kohdalle vuonna 1877. Majakka on ruosteen punainen ja ei muistuta ihan perinteistä majakkaa. Se on valmistettu Ranskassa Le Havre'in tehtaassa. Majakan on suunnitellut sama herra, kuka suunnitteli Ranskan Eiffeltornin. Majakan tornin korkeus on 39,5 metriä ja se on 65 metriä merenpinnan yläpuolella.

159 rappusta myöhemmin avautui majakasta upeat maisemat. Voin kertoa, että tämän kesän helteessä meinasi tulla ihan vähän kuuma kun kiipesi rappusia =D.

Seuraavaksi matka jatkuu jälleen, minne, siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Loman viimeiset päivät alkoivat olla käsillä. Helteet jatkuivat edelleen joten suuntasimme lomailemaan seuraavaksi yhteen ihan meidän mielestä Viron parhaaseen satamaan, Lõunarannan satamaan. Käymme täällä joka kerta, kun vain olemme Viron puolella. Täällä jos missä oli mukava ottaa aurinkoa ja käydä virkistäytymässä välillä meressä.

Lõunarannan satama sijaitsee Muhun saarella, joka on minusta Viron saarista kaikkein mukavin. Satamaan oli tullu viime kesän jälkeen lisää venepaikkoja uuden laiturin myötä. Sähköä ja vettä on tarjolla. Täälläkin on tarjolla turvalliset kävelyaisalaiturit.

Rannassa kasvaa merikaalia!

Satamassa on mahdollista tankata sekä auto, että vene korttiautomaatilla.

Satamasta on venepaikkojen lisäksi mahdollista vuokrata myös mökkejä. Ja hei, täältä löytyy ehdottomasti Viron paras sauna! Sauna varattiin heti, vihdan kera tietysti. Oli niin mukava tavata jälleen tuttuja. Paikan omistaja Olav luo satamalle ihan oman ihanan hengen.

Lõunarannan sataman, voi sanoa naapurissa, on Sikke Sumarin omistama NamiNamaste. Ihana paikka. Kävimme siellä viime kesänä illallisella ja oli ilman muuta selvää, että yrittäisimme päästä sinne tälläkin kerralla. Laitoin sähköpostilla tiedustelun, vieläkö olisi vapaita paikkoja. Ei mennyt kauaa, kun sain viestin, että olimme tervetulleita! NamiNamasteen on mahdollista mennä lounaalle ja illalliselle vain jos varaa paikan etukäteen. Se käy kätevästi paikan nettisivuilta täältä.

Pöytä oli katettu tällä kertaa ulos. Ja mikä sen mukavampi, ilma oli mitä ihanin juuri ulkona syömiseen. Sikke ei ollut tällä kertaa itse paikalla, mutta hänen henkilökunta piti meistä erityisen hyvää huolta.

Onneksi paikan "isäntä" Flyn oli paikalla ja viihdytti meitä herrasmiesmaisesti. Suloinen koirus!

Albertin loihtimat herkut olivat jälleen aivan ihania. Tällä kertaa lautasella oli myös merikaalia. Hän oli käynyt vaalimassa sitä Lõunarannan satamassa. Merikaali maistui aivan parsalle.

Meitä oli illallisella viisi henkeä. Meidän lisäksi paikalla oli mukava nuoripari. He olivat Namasteessa yötä. Pariskunta kertoi meille, että menevät (tai nyt jo voi sanoa, että menivät) tänän kesänä naimisiin. Kaikkea hyvää ja paljon onnea tuoreelle avioparille! Tämä on kyllä paikka, minne itsekin voisin tulla joskus hemmoteltavaksi.

Paikka huokuu lempeyttä ja rauha. Kiitos jälleen kaikille upeista hetkistä ja makuelämyksistä.

Esittelyssä uusi kesäkotimme

Elisaaren kevät 2018

Juhannuksen tunnelmia ja kamera-asiaa

Blogger meinaa viedä hermot lopullisesti

Lohusalu marina - Viro

Haapsalu - Viro

Pärnu - Viro

Kuiviži - Latvia

Salacgrīva - Latvia

Andrejostan satama Riika - Latvia

Kaunis Riian kaupinki - Latvia

Joki ajelulla Riiassa - Latvia

Riian keskustori - Latvia

Kohti Jurmalaa - Latvia

Jurmala - Latvia

Rojan vierasvenesatama - Latvia

Roja - Latvia

Ruhnu - Viro

Ruhnu tuletorn - Viro

Lõunaranna ja NamiNamaste - Viro