Haaveena hyvä kuva

Sikke Sumarin omistama paikka Nami Namaste sijaitsee Lõunarannan venesatamasta vajaan puolen kilometrin päässä. Olen aina halunnut tutustua tähän paikkaan esim. osallistumalla kokkauskurssille. Veneellä lomaillessa homman nimi on se, että et voi suunnitella tarkkaa aikataulua, miten matka etenee. Tästä pitää huolen tuuli. Tuuli kun nousee liian suureksi, ei matka etene. Veneilijä suunnittelee loma siten, että aikaa on käytettävissä X viikkoa ja haluamme käydä Y paikoissa sen mukaan miten tuulet en mahdollistavat. Niinpä esim. kokkauskurssille ilmoittautuminen on vähän haastavaa, koska ei voi olla varma, että on juuri silloin kyseisessä satamassa. Ilokseni kuulin, että Nami Namasteeseen on mahdollista mennä nyt myös lounaalle tai illalliselle, kun vain ensin varaa paikan. Jännityksellä kokeilin kepillä jäätä, ja laitoin tiedustelun illallisesta. Noinkohan mahtuisimme näin saman päivän varoitusajalla mukaan? Ei mennyt kauaa, kun sain jo vastauksen sähköpostiin, olimme tervetulleita Nami Namasteeseen!

Minua jopa hieman jännitti ilta koko päivän! Niin innoissani olin siitä, että vihdoin pääsin tutustumaan tähän ihanaan paikkaa, jota tähän mennessä olin päässyt ihailemaan vain aidan takaa ohi ajaessa.

Kun saavuin pihaan, olin ihastuksesta mykkänä. Paikka oli i h a n a ! Namaste on yli sata vuotta vanha kalastajatila. Tämä on juuri sitä, mistä pidän kovasti Virossa, siis siitä että vanhat tilat ja kartanot saavat nykypäivänä uuden elämän. Hetken päästä meitä vastaan tuli suloinen Karmen. Hän esitteli paikkoja. Kävimme mm. ihastelemassa tilan puutarhaa ja saimme maistella siellä tuttuja ja meille hieman tuntemattomia yrttejä.

Nami Namaste oli niin ihana, että Juniori ilmoitti haluavansa tänne kesätöihin. Vaikka vain tiskaamaan tai kitkemään rikkaruohoja kasvimaalle. Ymmärsin hyvin hänen reaktion. Annoin luvan itsellenikin haaveilla, miltä tuntuisi viettää aikaa enemmänkin näin upeassa miljöössä? Ympäristö huokui romantiikkaa, rauhaa, historiaa, inspiraatiota, elämää.

Hetken päästä meidän seuraan liittyi mukava nuoripari Suomesta. He olivat majoittuneet Nami Namasteseen ja tulossa meidän kanssa illalliselle. Illallisen valmistelu oli vielä hieman kesken, joten meidät ohjattiin ihanaan tunnelmalliseen olohuoneeseen nauttimaan aperitiivit kaikessa rauhassa.

Hetken päästä Karmen tuli kertomaan, että illallinen olisi nyt valmis tarjoiltavaksi. Siirryimme yhdessä kauniiseen ruokailusaliin. Samalla tapasimme illan kokin Albertin ja itse Sikke Sumarin! Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi ja ohjattiin ruokapöytään. Illan menusta ei ollut etukäteen tietoa, olimme nälkäisen uteliaita, mitä ihanaa meille tarjoillaan.

Albert kävi kertomassa meille illan menun, joka kuulosti taivaalliselta. Ensin saimme täytettyjä paprikoita ja salaattia. Lautanen oli täynnä Namasteen omalta kasvimaalta saatuja herkkuja.

Pääruokana oli perunapaistosta, täydellistä lihaa ja punajuurta. Punajuuri on yksi minun ihan suosikki. Juniori ei ole siitä vielä tähän päivään välittänyt, vaan nyt hän tykkäsi kovasti ja söi kaiken!

Kokonaisuuden kruunasi herkullinen pavlova! Tarvitseeko kertoa, mille maistui? Vei kielen mennessään! Meitä oli illallisella vain viisi henkiä. Vietimme yhdessä ikimuistoisen, kiireettömän ja tunnelmallisen hetken. Tuli vähän sellainen kuninkaallinen olo =D. Meitä palveltiin ja vain meille tehtiin ihanaa ruokaa.

Sikeltä on ilmestynyt vast ikään upea Nami Namaste keittokirja. Selaisin kirjaa jo aikaisemmin, mutta en ostanut sillä ketaa. Heti kun sain tiedon, että pääsisimme illalliselle Namasteeseen, päätin, että kysyisin olisiko Sikellä kirjaa mahdollisesti myytävänä. Ja kuten kuvasta näkyy, ta daa... nyt minulla on tämä ihana teos. Sen lisäksi, että kirja sisältää lukemattoman määrän toinen toistaan herkullisimpia reseptejä, on kirjan kuvat todella upeita. Keittokirjassa on myös paljon kuvia Muhun saarelta. Muhu on minun suosikkini Viron saarista.

Sain Sikeltä ihanan omistuskirjoituksen kirjaan. Nyt tämä kirja ei ole vain keittokirja, vaan se on myös matkamuisto meidän tämän kesän lomasta ja ennen kaikkea Nami Namasteesta. Kun selaan tätä kirjaa ja kokkaan sen kanssa, voin aina palata näihin ihaniin tunnelmiin ja hetkiin, joita saimme viettää tässä upeassa paikassa. Tämä ilta oli minulle lomamme ehdottomasti paras elämys!

Seuraavaksi haluan kyllä tulla tänne kokkikurssille! Kurssi tarjontaa ja hemmottelupaketteja voit tutkia Nami Namasten nettisivuilta täältä. Samoilla sivuilla on ohjeet siitä, kuinka voit varata paikan lounaalle tai illalliselle. Voin lämpimästi suositella vierailua Nami Namasteessa. Tuhannet kiitokset Karmen, Albet ja Sikke. Teitte illasta unohtumattoman. Sekä kiitokset myös meidän illallisseuralle. Teidän kanssa oli ihan super ihanaa nauttia illallista yhdessä.

Olisimme viettäneet mielellämme enenemänkin aikaa Lõunarannan satamassa, mutta tuulet olivat jälleen nousemassa useammaksi päiväksi, joten jatkoimme matkaa Saarenmaalle ja siellä Kuresaaren satamaan. Olemme käyneet Kuresaaressa edellisellä kerralla Muhusta vuokratulla autolla, joten tämä oli ensimmäinen kerta, kun menimme sinne omalla veneellä. Ei muuta kuin kyödet irti ja merelle!

Matkan aikana bongain tämän loman majakan numero kuusi, Kübassaare tuletorn. Majakka sijaitsee Saarenmaalla saaren kaakkoisnurkassa, Kübassaaren niemimaalla. Majakan korkeus on 18 metriä. Kuvasin tämän majakan mereltä käsin. Emme päässeet kovin lähelle majakkaa, joten kuvan laatu on sen mukainen.

Käsillä oli jälleen ihana aurinkoinen päivä merellä. Pian määränpää häämöttikin jo horisontissa. Kuresaareen saavutaan hauskaa ruopattua "ränniä" pitkin.

Kuresaaren satama on melko iso. Satamasta löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Laitureila on vettä ja sähköä. Wc ja suihkutilat ovat asialliset. Sauna ei kuulunut satamamaksuun. Pieni yllätys oli se, että tällä piti maksaa käteisellä =D. Virossa muutenkin kannattaa pitää käteistä rahaa mukana jonkin verran. Reissun aikana oli pari muutakin satamaa, missä ei pankkikortti käynyt mlaksuvälineenä.

Kuresaaren satamasta löytyy myös polttoaineen tankkausmahdollisuus ja septitankin tyhjennys, satamakapteenin avustuksella tietenkin. Polttoaine maksettiin satamakonttoriin.

Satamasta oli mahdollista vuokrata myös skoottereita.

Kuressaaren satamasta löytyy ravintola ja ruokakauppa löytyi ihan kulman takaa. Kuressaari on vanha kylpyläkaupunki, joten myös sataman lähettyvillä oli kaikkiaan kolme eri kylpylähotellia. Lomamme ainut sadepäivä sattui kun olimme täällä, joten katsoimme netistä missä näistä kylpylöistä olisi mukavimmat saunat ja altaat ja menimme kylpylään lillumaan =D.

Sataman vieressä olevasta puistosta löytyy patsas; "Suur Töll ja Piret said suure kalasaagi". Patsas kertoo ennen muinoin Saarenmaalla asuneesta suuri kokoisesta ja voimakkaasta jättiläisestä nimeltään Töll ja hänen puolisosta Piretistä. Töll oli ystävällinen ja auttavainen ja hän puolusti aina saarelaisia ja auttoi hätään joutuneita kalastajia. Piret piti huolta heidän yhteisestä kodista. Molemmat olivat sydämellisä ja ahkeria, oikeudenmukaisia, kuten Saarenmaalaiset ivat vielä tänäkin päivänä, Töll ja Piret elävät Saarenmaalaisten sankarihahmoina ja he ovat edelleen aina valmiina auttamaan saaren asukkaita. Nyt minulle avautui, miksi Lennusatamassa ollut suuri laiva oli nimeltään Suur Töll!

Ihan sataman vieressä on suuri ja upea hiekkaranta. Täällä jos missä on kiva viettää rantapäiviä.

Kuresaaressa vietimme useamman päivän (ne tuulet), joten tulossa on lisää kuvia muutaman postausken verran.

Kuressaari on Saarenmaan maakunnan pääkaupunki Riianlahden rannalla. Kuressaaressa asuu noin kolmannes koko Saarenmaan väestöstä. Silti se ei ole liian suuri kaupunki, vaan mielestäni sopivan kokoinen ja ennen kaikkea erittäin idyllinen.

Vietimme yhden kokonaisen päivän ihan vain ihastellessa itse kaupunkia. Tällä oli toinen toistaan kuvauksellisempia taloja ja suloisia kujia.

Virossa on paljon antiikkiliikkeitä, joissa tykkäämme käydä, niin myös Kuressaaressa. Erityisesti tulee etsittyä meriaiheisia antiikkitavaroita (yllätys!).

Viron kielen sanat ovat osa hauskasti suomenkieltä muistuttavia. Tällä kertaa tuli oltua kitsas humalassa =D. Mitähän nämä sanat oikeasti tarkoittavat viron kielessä? Olisi hauska tietää.

Aivan Kuressaaren keskustasta löytyy monia viihtyisiä ravintoloita. Olen aina tykänyt Virossa siitä, miten upeita kesäterasseja tällä on. Terassit ovat täynnä kauniita kukkasia. He osaavat ottaa lyhyestä kesästä ja auringosta kaiken irti. Mekin istahdimme välillä ottamaan vähän välipalaa.

Käsityöt ovat Virossa arvossaan. Myös Kuressaaressa on monia liikkeitä, jotka myyvät Virolaista käsityötä. Minäkin eksyin käymään lankakaupassa, jonka löysin Kipparini avustuksella. Hän on hyvä etsimään paikkoja ja ennen kaikkea suunnistamaan. Minusta välillä tuntuu, että hänellä on kaikki maailman kolkan kartat päässä =D.

Yksi asia, mikä meidän venekunnan mielestä on Virossa veneilyssä upeiden paikkojen lisäksi mukavaa, on se, että loman jälken on vielä tilillä rahaa, eikä luottokortit huuda hoosiannaa. Viro on ainakin toistaiseksi mukavan edullinen maa esimerkiksi syödä ulkona. Virolainen ruoka on vielä kaiken lisäksi hyvää!

Yksi mukavimmista paikoista oli tämä Saaremaa Veski. Olimme liikkeellä siihen aikaa, että ei juuri nyt ollut nälkä, mutta piipahdimme istahtamassa virvoittavan juoman äärellä. Päivä oli jälleen lämmin ja aurinkoinen.

Törmäsin Saarenmaan sankarihahmoon Suur Tõlliin täälläkin! Siinä hän heitteli, onko työ nyt sitten kärrynpyörää, takan reunalla.

Otimme juomat ja nousimme nauttimaan niitä myllyn ylätasanteelle. Sieltä oli kauniit näkymät Kuresaaren keskustaan. Paikka sijaitsee ihan Kuresaaren keskustan vieressä.

Kumisaappaita voi käyttää näinkin =D.

Tämä suloinen kissa käyskenteli tuulimyllyn pihassa. Kutsuin häntä tulemaan luokseni. Yritin miettiä, miten kissaa kutsutaan vironkielellä ja ilmeisesti onnistuin siinä jotenkin, koska se tuli reippaasti minua kohti, mutta jäi parin metrin päähän, eikä antanut silittää. Siinä se katsoa killitti minua ja minä katsoin takaisin. Halu varmaan pitää jonkinlaisen turvavälin, olinhan hänelle vieras ihminen. Ja varmasti se minun vironkielinen kutsuminen ei vakuuttanut häntä. Jäin kiinni, olin ulkomaalainen =D.

Seuraavassa postauksessa lähetään ajelulle autolla ja bongailemaan lisää majakoita.

Yksi päivä oli ajateltu pyhittää majakoiden bongaamiseen. Saarenmaalla on kaikkiaan 10 majakkaa 45 majakasta. Kipparini oli ottanut selvää, mille majakalle pääsisimme autolla. Ja niin, ensi siis piti vuokrata se auto. Kuressaaresta löytyy kaksi autovuokraamoa. Vuokra maksoi 25 euroa päivä ilman kilometrirajoitusta ja bensa siihen päälle, minkä itse käytti. Ihan vaan vertailun vuoksi, polkupyörä olisi ollut 10 euroa / henkilö, eli meille kolmelle yhteensä 30. Tosin siihen ei olisi tarvinnut tankata bensiiniä =D. Saimme auton alle ja lähdimme matkan.

Ennen ensimmäistä majakka pysähdyimme Salmessa. Täällä oli hauska autokorjaamon aita ja hauskoja Viking patsaita.

Kun olimme aikamme ihailleet patsaita ja maisemia lähdimme kävelemään autolle päin. Minua vastaan pyöräili vanhempi mies ja hän pysähtyi kohdalleni. Hän ei puhunut Suomea enkä minä Viroa, mutta jotenkin sain selville, että hän kysyi, onko meillä auto tuolla parkkipaikalla? Minulla vilisi heti mielessä, että apua, enkö laittanut käsijarrua päälle ja nyt on auto valunut tielle ja on romuna. Ja omavastuu oli 600 euroa, käääk! Myönsin, että kyllä siellä meillä auto on, ja kysyin häneltä että "onko propleemi?" Setä puisti päätä ja otti takintaskusta minun kolikkokukkaron! Rahaa siellä ei ollut kuin vajaa vitonen, mutta kukkaro oli ostettu Muhusta 2014 strutsifarmilta ja se oli strutsin nahkaa. En tiennyt miten päin olisin häntä kiitellyt. Olin ravistellut takkiani auton takakana ja laittanut takin takakonttiin, luultavasti tuolloin oli kukkaro tippunut auton taakse. Minulle tuli tästä niin hyvä mieli, että oli pakko jakaa asia myös teidän kanssa =D.

Pian olimme Ansekülan tuletornin luona. Tämä oli lomamme seitsemäs majakka. Majakka sijaitsee Salmen kylässä ja se on rakennettu viisikymmentäluvun alussa kun silloinen kirkko oli tuhoutunut palossa.

Majakan korkeus on 22 metriä ja se on 42 metriä merenpinnan yläpuolella. 2017 asennettiin majakan valo vielä 8 metriä korkeammalle, sillä se ei näkynyt puiden takaa.

Paikan päällä oli ihan tajuttomasti tällaisia etanoita. Oli todella pakko katsoa mihin astui, että ei vaan tallonut etanoita. Majakkaa kuvatessa pääsin jälleen sen tosiasian äärelle, että miten haastavaa on kuvata korkeita rakennuksia.

Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi bongasimme majakan numero kahdeksan, Kaavin tuletorn. Majakka sijaitsee Sõrven kunnassa. Majakka on rakennettu 1954 ja sen korkeus on 15 metriä. Valo on 20 metriä merenpinnasta ja näkyy yhdeksän meripeninkulman päähän.

Jännittävää tässä ja edellisessä majakassa oli se, että ne eivät olleet merenrannalla kuten on totuttu majakoiden olevan. Ihastelimme aikamme majakkaa ja jatkoimme matkaa. Ajoimme seuraavaksi Sõrven niemeen. Hetken ajettuamme ihmetelimme, että mitä ihmettä kävelee tienpiennarta pitkin vastaan. Villisian porsaita! Voi että miten olivat söpöjä! Kipparini sai onneksi pätkän heistä videolle. Kaikkea on tullu elämässä tiellä vastaan, hirviä, jäniksiä, peuroja ja nyt myös villisian porsaita =D.

Sõrven niemen kärjessä olevalle pikku saarelle rakennettiin ensimmäinen pieni majakka 1646. Syysmyrskyt kuitenkin näyttivät, että majakan paikka ei ole oikea ja niinpä seuraava majakka tuotiin niemen kärkeen vuonna 1770. Tämä kuitenkin tuhoutui I maailmansodassa. Nykyinen majakka on rakennettu 1960 (kuten kuvastakin näkyy).

Sõrven majakka oli bongaus numero yhdeksän. Kapea pitkä niemi oli todella kaunis paikka.

Majakka on 52 metriä korkea ja 53 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo kantaa 15 merimailin päähän.

Sõrven majakka oli nyt nähty ja oli aika jatkaa jälleen matkaa.

Seuraavalle majakalle johti kivinen tie ja jouduimme jättämään auton tienvarteen ja menimme loppumatkan jalan. Loode tuletorn sijaitsee Türjun kylässä. Majakka oli kymmenes lomareissumme majakka. Tämä oli kovasti saman näköinen kuin Kaavin majakka.

Majakka on yhtä korkeakin kuin Kaavi, 15 metriä. Looden majakka on 19 metriä merenpinnasta ja valo näkyy kuuden merimailin päähän. Majakka on rakennettu 1953.

Meillä oli toiveena nähdä vielä Kiipsaaren tuletorn, mutta siinä kävi niin, että ajettuamme ikuisuuden todella huonoa kivistä tietä, tulimme luontopolun alkuun, josta olisi pitänyt kävellä vielä melkein viisi kilometriä majakan luokse. Päivä oli jo tässä vaiheessa pitkällä, joten se majakka jäi seuraavaan kertaan.

Ehdimme päivän mittaan ajelemaan vain Saarenmaan eteläosassa, joten kun tulemme uudestaan, on silloin vuorossa saaren pohjoisosa ja siellä olevat majakat. Olin tosi iloinen tämän päivän neljästä majakasta ja muista kaikista kivoista paikoista jossa kävimme.

Yksi näyttävimmistä paikoista Kuressaaressa on Piispanlinna. Rakennus on näyttävä ja on upealla paikalla. Kävimme linnassa sisällä vuonna 2014 kun ajelimme Kuressaaressa vuokra-autolla Muhusta. Postauksen tuosta vierailusta voit lukea täältä. Tällä kerralla ihastelimme linnaa vain ulkopuolelta.

Linna on rakennettu 1300-luvulla. Linnasta toimii Saarenmaan museo jolla on pysyvän näyttelyn lisäksi vaihtuvia näyttelyjä. Kuressaare Piispanlinna on keskiaikainen linnoitus ja se on säilynyt hyvin ilman suurempia korjauksia. Itseasiassa Kuressaaressa on ollut ensin linna ja sen ympärille on kasvanut Kuressaaren kaupunki.

Linnan ympärillä on vesistö.

Kävimme linnan pihalla ja saimme huomatta, että siellä oli täysi tohina päällä. Viikonloppuna oli alkamassa oopperajuhlat ja linnan pihalle rakennettiin suurta katsomoa. Myös harjoitukset olivat menossa, joten kuulimme muutaman pätkän ohjelmistoa tulevasta oopperajuhlasta.

Linnan ympärillä on kaunis puisto jonne on istutettu jo 1800-luvulla lehmuksia, jalavia, punapyökkejä ja kastanjoita. Puistossa ja linnan reunalla on muutama mukava ravintola jossa ruokaa nauttiessa saa samalla ihastella tätä kaunista linnaa.

Vietettyämme useamman päivän Kuressaaressa, ennätti tuulet jälleen tyyntyä ja oli jälleen aika jatkaa matkaa. Minne suuntasimme seuraavaksi, siitä lisää tulevassa postauksessa =D.

Viettetyämme Kuressaaressa useamman päivän, oli jälleen aika jatkaa matkaa. Ennen lähtöä kävimme kaupassa ja tankkasimme veneen ja mars merelle. Tosin tulossa oli lomamme lyhin legi, tuleva kohde näkyi Kuressaareen. Määränpäänä oli pikkuinen Abrukan saari.

Käsillä oli jälleen kaunis ja tyyni päivä, ihan kesäpäivän ainesta! Saimme lomamme aikana nauttia auringosta tosi paljon.

Abrukan satama on melko pieni, muta hyvin oli tilaa. Satamassa oli todella asialliset ja uudehkot wc ja suihkutilat sekä ihana sauna lisämaksua vastaan. Vesi ja sähkö löytyi laiturilla.

Rannan läheisyydestä löytyy pieni Kohvik, josta sai ostettua virvokkeita ja ruoka-annoksia.

Kohvikissa oli myynnissä upeita uninkkeja ponchoja. Kaiken kaikkiaan todella kodikas tunnelma!

Abrukan saari on Saarenmaan eteläpuolella ja niinpä saarelta näkyy Kuresaareen. Saarelle on mahdollista tulla myös, vaikka ei omistaisikaan omaa venettä. Lautta lähtee Saarenmaalta Roomassaaresta Abrukaan.

Kun kävimme maksamassa satamamaksun, meille kerrottiin, että Abrukassa olisi illalla konsertti. Että tottahan tulisimme kuuntelemaan. Kun kysyimme, että minkä tyyppistä musiikkia olisi luvassa, meille kerrottiin, etteivät he tiedä =D. Mutta että niin harvoin on Abrukassa konsertti, että ilman muutahan te tulette kuulemaan. Niinpä varasimme saunan se mukaan, että käymme ensin konsertissa ja sen jälkeen käymme saunassa. Päivän mittaan tuli puhetta konsertista muidenkin paikallisten kanssa ja kun toiveikkaana kysyimme, että minkä tyyppistä musiikkia tulisimme kuulemaan, sama vastaus, ei tietoa =D.

Laskimme veneen kuomun alas ja nautiskelimme auringosta samalla kuin teimme ruokaa, jotta jaksamme sitten mennä tuohon salaperäiseen konserttiin. Ulkona ravintoloissa on kiva käydä syömässä, mutta tykkäämme kokata myös itse veneessä.

Konsertti pidettiin puolentoista kilometrin päässä museolla, joten lähdimme hyvissä ajoin kävelemään, ettemme myöhästy. Paikalla oli jo paljon kuulijoita. Kävimme ostamassa museon kahvilasta konserttijuomaa, maksoimme pääsymaksun ja valitsimme hyvät paikat.

Konsertissa esiintyivät Marek Sadam ja Tõnu Laikre. Konsertin aiheena oli "Seal, kus meri muutub taevaks..."Tämä voisi olla vapaasti käännettynä, "missä merestä tulee taivas". Konsertti oli ihana! Oli upeaa kuunnella Viron kielistä kaunista laulantaa upeassa kesäillassa. Artisti kertoi kappaleiden välissä paljon mukavaa tarinaa siitä päätellen miten yleisö eli mukana. Monilla oli "picnic" eväät mukana, sillä istumapaikkojen takana oli hyvä nurmi kenttä. Minusta oli ihana nähdä, miten he elivät konsertissa mukana ja nauttivat tapahtumasta koko perheen voimin. Konsertti oli super ihana lisä Abrukan vierailulle.

Abrukan saari sijaitsee Virossa Saarenmaan etelä puolella. Saari on vain reilut kahdeksan neliömetriä suuri. Tämä oli juuri sopivan kokoinen kohde vuokrata polkupyörät alle ja lähdimme tutkimaan saaren luontoa.

Itse saaresta pääsi lukemaan paljon tietoa infotaulusta. Sieltä löytyi myös saaren kartta. Kovin montaa tietä ei saarelta löydy. Kaunista luontoa sitäkin enemmän.

Suurin sallittu nopeau koko saarella on 50 km/h. Meillä oli onneksi pyörät alla, joten ei vaaraa ylinopeudesta =D. Valoja pitää käyttää autossa ympäri vuorokauden.

"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...". Abrukan saarella on poikkeuksellisen hieno jalopuumetsä. 92 hehtaaria metsästä on suojeltu, sillä siellä kasvaa tammia, lehmuksia ja marjakuusia. Saarelta saadaan syksyisin myös pähkinäsatoa. Abruka on mukana Natura 2000 lintu- ja luontoalueissa.

Metsätiet olivat välillä melko synkkiä, sillä niin tiheä metsä oli. Välillä tuli aivan ihana tuoksu nenään. Täällä pyöräileminen oli varsinaista vihreää väriterapiaa.

Ajelimme saarta ristiin rastiin ja saavuimme saaren hautausmaalle. Hautausmaa oli pieni ja idyllinen, täynnä kauniita ristejä ja hyvin hoidettuja hautoja. Tapasimme siellä ystävällisen rouvan, joka osasi kertoa meille saaren historiasta ja hautausmaalle haudatuista merkkihenkilöistä. Hän oli kovasti ylpeä Abrukan historiasta. Jaa että miksi en kerro tarinoita teille? No en muista niistä itse puoliakaan, kaikki pitäisi kirjoittaa muistiin. Hieman harmittaa nyt.

Virossa ylipäätään on aivan ihana luonto. Niittyjä löytyy paljon, niin myös Abrukalta. Ja kun on niittyjä, on paljon luonnonkukkia. Ja kun on paljon luonnonkukkia on myös paljon perhosia. Aurinko paistoi ihanasti, niitty tuoksui nenässä, siitä tuli ihan kesäfiilis!

Ihastelimme pitkään kuusamaperhosen touhuja. Kuusamaperhosen entinen nimi on pikkuhaapaperhonen ja arvaankin mistä nimi on tullut. Se muistuttaa kovasti haapaperhosta, joka on kuitenkin kuusamaperhosta paljon kookkaampi. Suomessa tämä laji on erittäin harvinainen.

Angervohopeatäpliä oli liikenteessä sankoin joukon. Niitä lenteli joka paikassa. Kaunis perhonen oli tämäkin ihastella.

Uskoisitko, että tämä on myös perhonen? Sitä se on, nimittäin punatäpliin kuuluva perhoslaji maitepunatäplä. Punatäpläperhoset, toiselta nimeltään angervokiitäjät, ovat yksi pikkuperhosheimosta. Perhosen punamusta väriyhdistelmä varoittaa niiden myrkyllisyydestä. Syaaniyhdisteitä löytyy perhosen kaikista kehitysvaiheita. Kerrataanko ne kehitysvaiheet? Nehän olivat muna, toukka, kotelo ja sitten viimein se perhonen =D.

Tästä kuvasta löytyy (jos osaa katsoa) niittyvihersiipi, joka sekin kuuluu punatäpliin.

Viron luonnonkukkaloistoa jaksoin ihastella koko neljän viikon ajan. Näitä kelloja oli paljon kaikkialla ja ne olivat kauniita!

Meidän menopelit.

Saarelta löytyi hyvin opasteet, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Ja jos vaikka olisikin eksynyt, niin aina olisi tullut meri vastaan =D.

Heinänteon aika.

Saaren museolla oli näytillä muumitavaroita, kirjoja, tauluja, mukeja ja pehmoleluja, Suomi 100 vuotta hengessä. Olin todella yllättynyt ja ennen kaikkea ilahtunut siitä, että myös Abrukassa muistettiin meidän sata vuotiasta Suomea!

Ja sitten tulee jälleen se huippuhetki, Abruka ülemine tuletorn! Majakan korkeus on 36 metriä ja se on 38 metriä merenpinnan yläpuolella. Valo loistaa yhdeksän merimailin päähän. Majakka on rakennettu 1931.

Tiedustelimme Kohvikista etukäteen, että pääseekö majakalle perille saakka. Saimme kuulla, että ei pääsisi, mutta saahan sitä yrittää. Suomalaisen korvissa se kuulosti, että pääsee. Niinpä pyöräilimme peltotietä pitkin jonkin matkaan. Sitten pelto muuttui niin märäksi, että oli pakko jatkaa matkaa jalan. Aikamme hypittyä mättäältä toiselle tuli vastaan todella tiheä metsä. Siihen loppui matka ja oli pakko luovuttaa. Tämän lähemmäksi emme pääsisi majakkaa. Tämä oli lomamme bongaus listalla yhdestoista majakka.

Abrukan saari on pieni sievä luontoihmisen paratisi. Tänne kannattaa tulla katselemaan lintuja, kukkia, sitä kaunista metsä ja samalla tapaa mukavia saarelaisia.

Oli aika jättää taakse Abrukan saari ja jatkaa matkaa. Edessä oli pitkä pätkä merellä, ennen kuin saapuisimme perille seuraavaan määränpäähän, joka oli Haapsalu. Merellä oli aivan ihan aurinkoinen ja tyyni sää. Mikäpä siinä oli ajellessa ja ihaillessa merimaisemia.

Matkan varrela bongasin majakan numero kaksitoista, Virtsu tuletorn. Tämä oli vähän siinä ja tässä, että hyväksyinkö tämän bongauslistalle, mutta jonkin lainen kuva siitä tuli saatua, joten menköön =D. Ensimmäinen majakka rakennettiin 1866 jonka venäläiset joukot ampuivat alas 1917. Vuonna 1924 oli seuraavan majakan vuoro, joka sekin sai väistyä nykyisen majakan tieltä, joka rakennettiin 1951. Majakka on 18 metriä korkea ja 19 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakan valo näkyy yhdentoista merimailin päähän.

Kun 66 merimailia alkoi olla takana, lähestyimme Haapsalua. Haapsalu on koko meidän venekunnan mielestä niin ihana paikka, että sinne pitää päästä joka kesä kun olemme veneellä Virossa.

Haapsalussa on kaikkiaan kolme vierasvenesatamaa vierekkäin. Edellisellä kerralla 2014 oli tämä Grand Holm Marina kiinni ja myytävänä. Tänä vuonna se oli toiminnassa, joten päätimme kiinnittyä sataman laituriin. Olemme olleet tässä samassa satamassa ensimmäisellä Viron reissullamme, joten paikat olivat tutut entuudestaan. Satamakapteeni tuli näyttämään meille paikan, minne saimme kiinnittää veneen.

Grand Holm Marinasta löytyy kaikki tarvittavat palvelut. Sähköä ja vettä on laiturilla. Wc ja suihkutilat löytyvät sataman yläkerrasta samoin kuin sauna, jota voi varata erillishintaa. Sauna oli iso ja sieltä oli upeat näkymät satamaan ja merelle. Parasta saunassa oli, että siellä oli iso porealla ja monta suihkua. Siellä pystyy kylpemään suurempikin perhe tai kaveriporukka yhtä aikaa.

Satamassa laituria vastapäätä oli ravintola, josta sai hyvää ruokaa. Ravintolassa kävivät syömässä myös paikalliset. Olimme olleet monta tuntia merellä, joten jälleen oli ihanaa istahtaa syömään valmiiseen pöytään kun ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan etsimään ruokapaikkaa. Tapasimme satamassa myös tuttuja Suomesta ja saimme heistä ruokaseuraa. Kiitos Aino ja Markku, oli mukavaa syödä yhdessä ja vaihtaa kuulumisia!

Satamasta ei ole pitkä matka keskustaan. Mutta jos tarvitsee käydä vaikkapa kaupassa eikä halua kantaa kauppatavaroita, niin keskustaan pääsee myös bussilla. Matka maksoi huomat 0,70 euroa / matkustaja =D.

Haapsalu on mielestäni Viron yksi viehättävimmistä kaupungeista, jossa on monta upeaa paikkaa vierailtavana. Jotta vältytään kuva ähkyltä, en laita kaikkia tähän vaan saatte vielä muutama postauksen verran kuvia ja tunnelmia lisää =D.

Yksi Haapsalussa olevista suokkipaikoista on minulle ehdottomasti rantapromenaadi, joka lähte läheltä satamaa ja kulkee merenrantaa pitkin.

Rantapromenaarin varrelta löytyy muutama mukava kahvila, jossa voi istahtaa nauttimaan välipalaa ja ihastelemaan merimaisemia.

Lähdettäessä satamasta päin saavutaan melkein heti Pjotr Tsaikovskin penkille. Penkki on valmistettu Saarenmaan marmorista. Istuessasi penkillä, voit samalla kuunnella säveltäjän kuudetta sinfoniaa. Pjotr vieraili veljensä kanssa Haapsalussa vuonna 1867. Tuolloin hän oli vain 27-vuotias. Olleessa Haapsalussa hän teki säveltäjän työtä Suur-Mere kadulla sijaitsevassa talossa.

Yksi promenaadin vanhin ja upein paikka on puinen Kuursaal. Kuursalin sisällä sijaitsee ravintola ja pihan edustalla on lava, jossa järjestetään kesäisin konsertteja.

Näen sieluni silmin, kuinka tähän laituriin on tultu ennen vanhaan kauniilla purjeveneellä. Kauniisti pukeutuneet naiset ja herrasmiehet astuvat laiturille. Päivävarjot avataan, ettei vaan vaalea hipiä saa liikaa aurinkoa. Seurue siirtyy Kuursaliin nauttimaan kesäpäivästä ja ravintolan antimista.

Eikö olekin romanttisen näköinen paikka!

Rantapromenaadin päässä on mukava uimaranta ja suuri leikki paikka lapsille. Tällä kerralla ei ollut rannan kioski jostain syystä toiminnassa.

Leikkipuiston vieressä on lintutorni, jonne kiipeämällä pääsee katsomaan lintujen lisäksi myös maisemia hieman korkeammalta.

Jatkoimme matkaa rannasta Haapsalun keskustaan. Sieltä lisää kuvia seuraavalla kerralla =).

Toinen Haapsalun ehdottomasti tutustumisen arvoinen asia on Piispanlinna, joka sijaitsee aivan keskustassa. Linnan ympärillä on valtavasti mukavia puistoja ja picnic paikkoja. Tällä kerralla fiilistelimme vain linnan pihalla, sillä olimme käyneet edellisellä kerralla linnassa sisällä. Voit katsella kuvia linnan sisältä edelliseltä kerralta täällä.

Linna on hyvin keskeisellä paikalla, joten sen muurit pilkistävät kaupungilla kävellessä välillä sieltä sun täältä. Linna antaa oman, minusta jopa hieman mystisen fiiliksen kaupungille.

Kun menee linnan pihalle kaupungilta päin, tulee heti tosi iso ja kiva leikkipuisto lapsille. Leikkipuiston ympärillä on mukavasti nurmikenttää missä voi istuskella ja seurata lasten leikkejä.

Haapsalun piispanlinna ja linnan sisällä oleva tuomiokirkko on 1200-luvulta ja yksi parhaiten säilyneistä linnoista Virossa. Paikalliset vallan pitäjät asuivat linnassa aina 1600-luvulle saakka.

Itse linnan historiasta kannattaa lukea lisää netistä. Kerron teille kuitenkin linnan valkeasta neidosta, joka elokuussa täysikuun aikaan näyttäytyy kastekappelin ikkunassa. Tarina menee näin. Keskiajalla piti kaikkien tuomioherrojen elää säädyllistä elämää ja tämähän tarkoitti, että naisilla ei ollut asiaa linnaan. Vaan sitten sattui niin, että eräs tuomioherra rakastui palavasti ja naamio armaansa kuoripojaksi ja salakuljetti hänet linnaan. Eikä aikaakaan kun salaisuus paljastui ja se koitui rakastavaisten kohtaloksi. Salaisuuden tultua ilmi, joutui tuomioherra linnan tyrmään odottamaan nälkäkuolemaan ja neito muurattiin elävänä kastekappelin seinään. Monen päivän ajan kuului neidon valitus, kunnes viimein sammui.

Tämän legendaarisen tarinan innoittamana järjestetään White Lady festivalit (Valge Daami legend) elokuun puolivälissä. Tapahtuman aikana on ympäri kaupunkia kaikenlaisia tapahtumia niin lapsille kuin aikuisille. Joskus olisi kyllä mukava osallistua itsekin tähän tapahtumaan!

Jos joskus tulet vierailulle Haapsaluun, älä missään nimessä ohita linnaa. Paikka on ehdottomasti must visit listalla =D.

Haapsalun keskustasta löysimme hieman sattuman kaupalla aivan ihanan ravintolan nimeltä Haapsal Dietrich. Paikka hurmasi heti valtavalla, kauniisti kukilla koristellulla terassilla. Niinpä otimme pöydän mukavalta paikalta ja saimme ruokalistat eteen.

Paikan historia ulottuu kauas 1900-luvun alkuun, jolloin paikka avasi ovensa. Tuolloin paikka kuului Dietrichin perheelle ja sitä piti tunnettu keittiömestari Paul Dietrich. Yritys tunnettiin tuolloin sen laadukkaista leivonnaisista. Leipurit leipoivat leipää ja rullia, sekä laajan valikoiman kakkuja, pullia ja keksejä.

Uuden Cafe Dietsichin on perustanut kaksi perhettä, joiden intohimo on ruoanlaitto ja rakkaus pieniin kahviloihin. Kahvilassa on useita sisustuselementtejä tuolta aikaisemmalta ajalta. Tilat on suunniteltu näyttämään lähes siltä, miltä ne näyttivät 100 vuotta sitten.

Jos terassi oli upea, oli paikka myös sisältä aivan ihana. Ravintolan seinällä oli nostalgisia kuvia ja joka paikassa oli kauniita yksityiskohtia. Käydäänkö seuraavaksi pöytään?

Minä olen suuri pelmenien ystävä. Niinpä valitsin listalta itselleni käsin tehdyt täti Jelenan pelmenit. Kuulimme tarjoilijalta, että nämä pelmenit oli oikeasti valmistanut eräs täti Jelena, hän tekee niitä varta vasten ravintolalle. Ja voi että oli herkullista!

Juniori ja Kippari söivät lohi chevichet. Herkullisilta näyttivät nämäkin.

Juniori otti pääruoaksi pesto aurinkokuivattua pastaa. Annos maistui hänelle hyvin.

Pelmenien lisäksi pidän tosi paljin sinisimpukoista, joten olin tässä vaiheessa jo onneni kukkuloilla kun myös simpukoita löytyi listalta. Valinta oli heti selvä.

Kipparini valitsi rapeaa ankkaa couscousilla ja hyvää oli.

Jos Dietrich osasi leipoa maistuvia kakkuja jo sata vuotta sitten, osasivat he tehdä niitä myös nyt. Juniori kävi valitsemassa heidän kakku vitriinistä tämän ihanan mansikkakakun palan.

Me otimme Kipparini kanssa yhdessä paikallisia juustoja mansikoiden kera. Tässä vaiheessa viimeistään sai sanoa nälälle morjens =D.

Ja nyt kaikki vaippaikäisten vanhemmat kuulolle. Tämä kattila ei löytynyt ruokalistalta, vaan naisten vessasta. Vaihtovaippoja lapsille! En ole missään nähnyt näin hyvää palvelua lapsille. Pitihän tästä ottaa kuva, vaikka meillä ei enää vaippaikäisiä olekaan ollut moneen vuoteen =D. Minusta aivan ihanasti huomioitu pienet ravintolan asiakkaat. Joten, jos menet käymään Haapsalussa, voin lämpimästi suositella tätä paikkaa. Voit lukea lisää heidän historiasta ja vaikka makustella ruokalistaa etukäteen täältä.

Vietettyämme useamman päivän Haapsalussa, oli jälleen aika vaihtaa paikkaa. Seuraava määränpää oli Svibyn satama Vormsin saarella. Tällä kertaa merimatka oli lyhyt, sillä kyseinen saari sijaitsee aivan Haapsalu edustalla. Vaikka matka oli lyhyt, meinasi se olla kinkkinen. Olimme ostaneet aivan uudet Viron merikortit ja niiden avulla minä harjoittelin navigointia Kipparini rinnalla. Saimme lateraaliviitta suman eteemme. Katsoin kartasta miten ne ajetaan. Ja kun kerroin Kipparille, hän sanoi, että "minun pää sanoo toista". Sitä tovin tuumittuamme kaivoin tabletin esiin ja avasin sieltä Navionics merikartat ja toden totta, Kipparin pää piti paikkansa! Kartalle oli päässyt painovirhe paholainen ja yksi lateraaliviitta pari oli piirretty väärin päin. Mitä tästä opimme? Painettu kartta kannattaa kyseenalaistaa ja uskoa Kipparin päätä =D.

Loppukartta pitikin sitten paikkaansa ja pääsimme perille Svibyn satamaan. Olemme käyneet täällä ensimmäisen kerran vuonna 2012. Oli mukavaa tulla katsomaan kuinka tämä satama olisi kehittynyt sen jälkeen. Satama maksu kerättiin laiturilla ja tällä piti maksaa käteisellä. Laiturilta löytyi sähköä. muita palveluja ei satamassa vielä tässä vaiheessa ollutkaan.

Svibyn satamaan tulee lautta, mutta siitä ei ollut mitään haittaa, päinvastoin. Aina lautan aikaan oli satamassa vähän elämää. Vierasvenelaituri on niin hyvin suojattu, että lautan myötä ei tullut mitään vellontaan laiturialueelle.

Vuonna 2012 oli tämän punaisen rakennuksen tilalla oli yksi vihreä bajamaja. Se oli tuolloin ainut satama "palvelu" sähkön lisäksi. Nyt rakenteilla oli oikea satamarakennus, mutta se ei ollut vielä valmis. Joten tarjolla ei ollut lähellä vessaa. Puucee löytyi onneksi pienen matkan päästä kioskilta. Tässä vaiheessa olin tosi kiitollinen siitä, että veneessämme on oma wc. Seuraavalla keralla on sitten jo hyvinkin palvelua tarjolla.

Koko satama-alue oli saanut uudet pinnat teille ja niiden viimeistelytyöt olivat vielä menossa.

Vormsi saaren pinta-ala on 91 neliökilometriä. Suurin sallittu ajonopeus saarella on 50 km/h ja valoja tulee käyttää vuorokauden läpi. Saarella asuu yli kaksisataa asukasta. Nyt ymmärrän ne autojonot siihen lauttaan! Yli puolet saaresta on metsää, joten myös täällä riittää luonnon ystävälle katseltavaa.

Sataman lähellä sijaitsee kioski, josta sai ostettua virvokkeita, jäätelöä ja pientä purtavaa. Kioskin takana oli minigolfrata ja ne puuceet =D. Kioskilta sai vuokrata polkupyöriä ja skoottereita.

Näkymä puuceen ikkunasta, jota käytin myös vuonna 2012, sillä rannassa olleessa vihreässä bajamajassa oli sellainen "vuori", jos tiedätte mitä tarkoitan. Ei siihen voinut istua, muuten olisi "vuoren" huippu hiponut takapuolta =D.

Tällä kerralla vuokrasimme saaressa polkupyörät. Minne niiden kyydissä pääsimme, siitä seuraavassa postauksessa lisää. Armastame Eestimaad - niin mekin!

Seuraavana päivänä vuokrasimme sataman kioskista polkupyörät ja lähdimme katselemaan maisemia. No joo myönnettään, että tähtäimessä oli polkea saarella sijatsevalle Saxbyn majakalle. Samalla siinä toki nähtiin maisemia. Päivä oli jälleen lämmin ja aurinkoinen.

Kun suuntasimme kulkumme pois asfalttitieltä ja ajelimme hiekkatietä, lähti juniorin pyörästä ketjut pois paikoiltaa. Kippari korjasi ne ja matka jatkui kunnes vajaan kilometrin jälkeen ne lähtivät jälleen. Pakko oli uskoa, että pyörä olisi isomman huollon tarpeessa. Meillä ei ollut mukana numeroa kioskille, mistä pyörät otettiin, mutta onneksi on google eikä aikaakaan kun meille tuotiin uusi pyörä ja edellinen lähti auton lavalla takaisin. Muistiin itselle, että ota aina kun vuokraa jotain, niin numero mukaan. Jos tulee matkalla haasteita vastaan.

Aikamme poljettua osittain suhteellisen kivistä tietä, saavuimme merenrantaan Saxbyn majakalle. Iloinen yllätys oli, että tähän majakkaa pääsi myös sisälle! Majakka oli lomamme kolmastoista, joten tässä tapauksessa kyseinen luku olikin onnen luku =D.

Majakka sijaitsee Vormsin saaren korkeimmalla paikalla, Hiidenmaan kohdalla. Majakka on rakennettu 1864 ja se on 24 metriä korkea. Majakka on 27 metriä merenpinnan yläpuolella ja sen valo loistaa kymmenen merimailin päähän.

Sisältä majakka oli kauniin punainen Portaita kiivetessä tuli kuivailtua yksityiskohtia.

Ylhäältä majakasta oli upeat näköalat merelle ja Vormsin saarelle. Tämä majakka oli heti minusta hyvin saman näköinen kuin mitä Kihnun majakka oli. Sainkin lukea netistä, että tämä majakka on rakennettu yhtä aikaa Kihnun ja virtsun majakan kanssa. Kävin Kihnun majakassa 2014 ja voit lukea jutun siitä täältä.

Majakan takana olevassa pienessä rakennuksessa oli museo, jossa pääsi tutustumaan Viron merenkulun ja tämän majakan historiaan.

Majakan edustalla oleva ranta oli jännittä, sellaista liuskekiveä, mutta matalampi. Rannalta löytyi palhon kiviä joissa oli fossiileja. Aikaa vierähti tovi niitä ihmetellessä.

Näkymä museon ikkunasta. Jos tulet joskus vierailulle Vormsin saarelle, kannattaa ehdottomasti polkaista majakalle. Itse majakka ja sen ympärillä oleva ranta ovat tutustumisen arvoisia.

Vormsi on Viron kolmanneksi suurin saari. Sen pinta-ala on 93 neliökilometriä. Aina vuoteen 1944 saakka saarta asuttivat vironruotsalaiset. Nykyään saarella asusta noin 400 henkilöä läpi vuoden. Saaren keskus on Hullon kylä, jonne satamasta on matkaa noin viisi kilometriä. Edellisellä kerralla kävelimme sinne ja tulimme paikallisella pikkubussilla takaisin satamaan. Nyt meillä oli polkupyörät alla, joten ei aikaakaan kun olimme Hullon kylässä.

Vähän ennen Hullon keskustaa sijaitsee vuonna 1889 rakennettu, nyttemmin autio ortodoksikirkko.

Hullon keskustan tuntumassa sijaitsee 1300-luvulla rakennettu Pyhän Olavin kirkko. Kun ruotsalaiset pakenivat toisen maailmansodan aikana, kirkko jäi tyhjilleen ja se ryöstettiin. 1990 kirkko entisöitiin ja vihittiin uudelleen käyttöön. Kirkon vieressä on hautausmaa, jossa on säilynyt yli 300 aurinkoristiä.

Kirkon vierestä löytyy muistomerkki Eestin vapaussodan sankareille.

Bussipysäkeillä oli ihania kelloja =D.

Tällaisia prügi majoja oli saarella useita. Minä ennätin haaveilla niistä kaikkea romanttista, kunnes Kippari tiputti minut pilven reunalta ja kertoi, että ne olivat roska katoksia =D. Ainakin ne olivat siistejä!

Hullon kylässä sijaitsee mm. kirjasto ja kauppa, sekä pieni majatalo. Meidän motiivi pyöräillä paikalle oli tämä ravintola Krog. Kävimme täällä edellisellä kerralla ja nyt oli ehdottomasti päästävä uudelleen, niin hyvää ruokaa sieltä sai.

Sen lisäksi, että ravintolasta saa hyvää ruokaa, se on myös hauskasti sisustettu. Yksityiskohtia tarkastellessa menee aika nopeasti ja pian onkin ruoka pöydässä.

Pulloista voi valmistaa vaikka lampun!

Ai että missä on kuvat ruoka-annoksista? Ne tuli syötyä sellaisella vauhdilla koko päivän pyöräajelun jälkeen, että unohdin vallan ottaa niistä valokuvat =D.

Vormsin saarelle on mahdollista tulla myös autolla. Lautta tulee Rohukülasta Svibyn satamaan. Vormsi on yksi mukavimmista Viron saarista, jossa kannattaa pistäytyä.

Kun Vormsin saari oli koluttu, oli aika jatkaa matkaa kohti Dirhamia. Paikka on meille tuttu entuudestaa, sillä olemme käyneet siellä aikaisemmin kaksisin kertaa, jopa samana kesänä (2012). Syy kahden kerran vierailuun tuolloin oli, että sataman terassilta sai todella hyvää tom kha kai keittoa. Vaan mitä kuului Dirhamiin nyt?

Itse satama oli jotakuinkin samanlainen kuin ennen. Kanakookos keiton lisäksi meidän venekuntaa viehättää Dirhamin upea hiekkaranta. Se on pitkä kuin nälkävuosi ja ennen kaikkea lapsiystävällinen. Ranta on pitkään tosi matala. Satama on hyvin suojaisa kaikilta tuulilta ja laiturilla on kunnon aisat, johon kiinnittyä.

Dirhamissa ollessamme heitimme uimavermeet päälle ja menimme rannalle ottaamaan aurinkoa. Täällä pääsimme todelliseen rantafiilikseen.

Satamaan oli tullut sitten viimenäkemän uudet wc ja suihkutilat sekä tilaus sauna. Ne oli sijoitettu ennestään tutun satamakonttorin yhteyteen. Laiturilla oli tarjolla sähköä. Vettä sai tänä vuonna tankattua samasta laiturista kuin polttoainetta.

Sataman terassi oli entisellään, mutta kioski oli muuttunut kalaravintolaksi ja sen myötä myös ruokalista oli mennyt uusiksi. Lisäksi terassin kylkeen oli rakennettu ravintolalle kauniit sisätila. Söimme ravintolassa parikin kertaa. Ruoka oli todella hyvä mutta meni hieman osastolle vähän mutta hyvää. Jos jossain olimmekin lomamme aikana katuneet, että tuli otettua alkuruoka ja sitten ei meinannut jaksaa kunnolla syödä pääruokaa, niin tällä oli alku ruoka tarpeen.

Ravintola oli sisältä aivan ihana. Virossa osataan minusta todella hienosti tehdä aina viihtyisiä ravintoloita ja terasseja. Ja vaikka ne pystytettäisiin vain kesäksi, ovat ne silti hienosti tehtyjä

Aivan sataman läheisyydestä löytyy kauppa, jonka valikoima häikäisee myymäläpinta-alaan nähden. Jos et näe jotain, mitä haluaisit ostaa, niin vinkkaa siitä kauppiaalle. Hän pyörähtää takaovesta ulos ja tulee tuotteen kanssa takaisin. Dirhamista löytyy kaikki veneilijän tarvittavat palvelut. Lisäksi tämä on yksi meidän venekunnan suosikki, jonne varmasti mennään tulevinakin vuosina käymään. Dirhami sijaitsee mantereella, joten sinne pääsee myös vaikkapa omalla autolla.

Dirhamin edustalla sijaitsee saari nimeltä Osmussaar. Olimme jo edellisellä kerroilla katselleet, kuinka täysiä veneitä lähti Dirhamin satamasta ja vei retkeilijöitä Osmussaareen. Saari on kiehtonut meitä kovasti, ennen kaikkea Kipparia. Hän päättikin ottaa selvää Dirhamissa ollessamme, että olisiko mahdollista päästä mukaan retkelle Osmussaareen. Kun Kipparini selvitti tilanteen, hän sai kuulla, että sinne olisi mahdollista mennä omallakin veneellä, jos vain syväys riittää. Saarella on kuulema laituri, johon veneen voi kiinnittää ja siellä saisi olla jopa yötä! Kaivoimme uutukaisen Viron merikartan esiin ja Kippari katsoi reitin saarelle. Matka ei ollut pitkä sillä saarelta mantereelle on matkaa vain 7,5 kilometriä.

Pienen merimatkan jälkeen saavuimme perille helteisessä säässä. Tuulta ei ollut juuri lainkaan ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Laiturin päässä ennen saarelle astumista toivotettiin monella kielellä vierailijat tervetulleiksi. Saarella ei laiturin lisäksi ollut muita palveluja kuin wc. Täällä sai olla ikään kuin luonnonsatamassa.

Lähellä rantaa, aivan laiturin vieressä oli sauna ja kylpytynnyri. Saunan seinästä löytyi parikin puhelinnumeroa, jonne soittamalla oli mahdollisuus tilata Osmussaar safareita. Tuolla tynnyrissä kelpaisi kyllä istuskella, sillä ympärillä olevat maisemat olivat silmiä hivelevä!

En ollut päässyt saaressa rantaa pidemmälle kun olin jo ihan varma, että tämä tulisi olemaan minulle lomamme paikoista kohokohta. Ja näin kun koko loma on ohi (jo ajat sitten), voin kertoa, että se oli paras paikka mielestäni. Kaikki paikat olivat hyviä ja tutustumisen arvoisia, mutta tämä oli paras.

Saarella oli opasteet, joten eksymään ei päässyt. Kun tutustuimme saareen, saimme kävelyretkemme aikana myös muutakin varmistusta siihen, ettemme eksynee. Siitä kohta lisää =D.

Saaren satamassa oli kerrottu kattavasti saaren luonnosta ja historiasta. Tältä näki hyvin myös paikat ja saarella sijaitsevat nähtävyydet. Pieniä opastauluja Osmussaaren luonnosta oli matkan varrella siellä sun täällä. Osmussaari on Natura 2000 aluetta, eikä ihme, sillä sen luonto on ainutlaatuinen. Saarella kasvillisuus on harmaa, siellä ei ole yhtään metsää, mutta kasvilajisto on monipuolinen. Kasvilajeista jopa 29 on suojeltu. Erilaisia lintulajeja on tavattu Osmussaaressa yli 170.

Saarella asuvalla perheellä oli viisisataa lammasta! Ilmankos niitä tuli melkein joka niemessä ja notkelmassa vastaan. He eivät tulleet tervehtimään vaan väistivät mieluummin ihmistä. Saarella oli myös niitä "tukkalehmiä", mikähän se rotu nyt olikaan? Saaren tiet ja luontopolut olivat helppoja kulkea. Helle piti huolen siitä, että vettä sai juoda =D.

Vironruotsalaiset ovat asuneet tälläkin saarella jo 1300-luvulla. Tuolta ajalta on vain vähän historiatietoa olemassa. 1700-luvulla kulkutaudit tappoivat suuren osan saaren asukkaista. Neuvostoaikana saari on ollut suljettu sotilassaari. Neuvostoajan loputtu saari avautui jälleen yleisölle. Saarella on ollut aikanaan jopa yli sata asukasta. Tällä hetkellä saarella asuu ympäri vuoden yksi perhe.

Saaren pinta-ala on 4,7 neliökilometriä, joten meri näkyi lähes koko ajan. Ja mikä se parempi, sitä on aina ilo katsella.

Kävelimme helteessä saaren toisessa päässä ja takaisin. Saaren toisesta päästä saimme mukaamme hauskan oppaan! Olin ensin hieman huolissani, että noinko koira sai lähteä meidän mukaan. Yritin sille ensin puhua, että "pitäisikö sinun mennä kotiin", mutta meillä taisi olla kielimuuri, sillä koira ei ollut puheistani moksiskaan. Niin se lähti saattamaan meitä takaisin satamaan. Välillä koira piipahti pienen reitin omilla teillä ja taas hetken päästä se oli saattamassa meitä takaisin satamaan. Tapasimme koiran omistajan, saarella asuvan rouvan illalla satamassa ja hän kertoi, että koiran nimi oli Pandit. Pandit on paimenkoira ja sillä on kova paimennusvietti. Ja kun kerta lampaiden paimentamista ei tavitse tehdä (koska vaeltavat saarella omin päin), Pandit tykkää opastaa saarella vierailevia ihmisiä.

Saarelta löytyi jonkinlainen sankarihauta. Haudalle johtavan tien molemmin puolin oli kiveen kiinnitetyt aseet. En löytänyt netistä mitään tietoa tästä haudasta, joten jos joku tiestä tietää, niin kertokaa ihmeessä.

Saarella oli vessoja matkan varrella.

Vuonna 1776 saarelle rakennetiin kirkko. Tällä hetkellä siitä oli jäljellä vain sisäänkäynti ja osa ulkoseinistä. Kirkon vieressä oli pieni hautausmaan.

Kävelyretken jälkeen teimme ruokaa veneessä. Illalla Juniori suppaili rannan tuntumassa ja Kipparini ajelutti minua ja kameraa kumiveneellä. Sain kuvattua allin! Suloinen lintu.

Illalla vähäinenkin tuulenveri tyyntyi ja tunnelma oli aivan ihana. Jotta tästä postauksesta ei tule aivan liian pitkää (pitkä se jo nyt), jaan teidän kanssa seuraavassa tarinaa ja kuvia siitä, mitä löytyy Osmussaaren toisesta päästä. Osa teistä saattaa arvata, mikä se on =D.

Osa teistä varmasti arvasikin, että majakkahan se siellä saaren toisessa päässä oli =D. Ja vaikka on kuinka helle, niin majakkahullu ottaa ja kävelee helteessä kahdeksan kilometrin lenkin, sillä totta kai majakka piti päästä kuvaamaan. Minua jopa hieman pelotti tulla tälle mystiselle saarelle, mutta koska täällä oli majakka, olin heti valmis matkan. Saan kiittää Kippariani, että hän piti päänsä ja otti selvää, kuinka pääsisimme saarelle omalla veneellä.

Osmussaaren majakka oli bongaus numero neljätoista. Tämä oli minusta ehkä kaunein majakka, minkä lomani aikana näin, vaikka väritys olikin jo vähän kärsinyt vuosien saatossa.

Ensimmäinen majakka on rakennettu saarelle jo vuonna 1765. Tämän romahdettua rakennettiin seuraava puinen majakka 1804 ja sitä korotettin 1814. Vuonna 1850 rakennettiin uusi kivitorni, joka sai Fersnellin valot 1875. Tämän majakan räjäyttivät Neuvostoliiton sotilaat joulukuun 2. päivä 1941 ennen saaren evakointia. Nykyinen majakka rakennettiin saarelle 1954.

Majakan jalka ja sisäänkäynti oli koristeellinen, joskin hieman puhdistusta vailla.

Osmussaaren majakka sijaitsi kauniilla paikalla. Täällä näki hyvin jälleen Viron liuskakivisen rannan. Istuskelimme pienten eväiden kera nurmella ja ihastelimme majakkaa ja maisemaa. Täällä saimme seuraksemme paimenkoira Panditin. Hän tuli tuttavallisesti meidän luo ja heittäytyi selälleen nauttimaan auringosta =D. Pandit varmisteli myöhemmin, että osasimme mennä takaisin satamaan.

Majakan korkeus on 35 metriä ja se on 39 metriä merenpinnan yläpuolella. Majakan valo loistaa 11 merimailin päähän.

Onneksi pääsin käymään Osmussaaressa. Ja luulenpa, että tämä saari tulee olemaan jatkossakin must visit listalla, kun veneilemme viron puolella. Ihana paikka!

Yhden yön jälkeen oli aika jättää taakse ihana Osmussaar ja jatkaa matkaa. Loman viimeinen viikko oli käsillä ja muutaman paikan Kippari oli suunnitellut reitin varrelle, jossa halusimme vielä käydä. Ajelimme ensin Tallinnaan tankkaamaan tyhjentämään septitankin ja jatkoimme sen jälkeen matkaa itään, kohti Kabernemeen satamaa.

Kabernemeen pieni vierasvenesatama sijaitsee mantereella, historiallisessa kalastajakylässä, vain puolen tunnin ajomatkan päässä Tallinasta, kun ajetaan autolla =D. Satama avautuu suoraan Kolgan lahdelle.

Kolmijalkainen palli =).

Satamasta löytyi kaikki tarpeelliset palvelu ja vähän enemmänkin. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Wc ja suihkutilat olivat siistit ja lähellä rantaa. Satamaoppaassa oli mainittu, että tankkausmahdollisuutta ei olisi, mutta olikin iloinen yllätys, että myös polttoainetta sai satamasta. Tankki oli kuulema tullut sen jälkeen kun satamaopas oli painettu. Toivottavasti muistavat päivittää seuraavaan painokseen. Meille tämä oli erityisen ihana yllätys, sillä säästimme 10 merimailin ylimääräisen matkan, sillä olisimme joutuneet ajamaan taas Tallinnaan tankkaamaan ennen kotimatkaa. Nyt saimme polttoainetta täältä ja se piisaisi kotisatamaan saakka.

Ihan heti satamassa oli upea hiekkaranta josta pääsi vuokramaan vesivälineitä. Satamasta löytyy majatalo ja sen alakerrasta ravintola, josta saatte oman postauksen myöhemmin. Satamaan mahtuu jopa12 metriä pitkiä veneitä ja neljä metriä leveitä. Sataman syväys on 2,1 metriä.

Minulla ei ollut Kaberneemen satamaa kohtaan jostain syystä mitään odotuksia. Olimme kuulleet samassa pursiseurassa olevilta ystäviltä, että paikka olisi vierailun arvoinen ja sitä se todella oli. Satama oli pieni ja kompakti kaikilla tarvittavilla palveluilla. Seuraavassa postauksessa esittelen sataman ravintola, joka viimeistään houkuttelee tulemaan tänne toisenkin kerran =D.

Kaberneemen satama oli tosi kiva, mutta minulle suurin yllätys ja suoranainen ilo oli rannasta löytyvä ravintola OKO. Ravintola kuuluu samaan sarjaan kuin Noa ja Tuljak, joissa olemme vierailleet aikaisemmin. Odotukset olivat tässä vaiheessa todella korkealla.

Satamamaksu maksettiin ravintolan kassalle. Sisätilat olivat aivan ihanat ja viihtyisät. Merellinen iskee minuun aina. Rosoisuutta oli haettu eripari mm. tuoleilla. Pöytäryhmiä oli tarjolla isompia ja pienempiä. Saimme kuulla, että sisällä oli kaikki pöydät varattu illaksi. Ei se mitään, mielellämme menisimme syömään ulos, olihan kesä käsillä.

Lapsille oli tarjolla viihtyisä puuhanurkkaus. Vai mitäs sanotte, eikö teltta olekin aina in?

Ulkopuolella oleva terassi oli suuri ja kauniisti kalustettu. Siellä oli tilaa, joten saimme valita minne istuimme. Voitte kuvitella, miten mukavaa on merimatkan jälkeen istahtaa valmiiseen pöytää ja saada gorumet ruokaa, se oli taivaspaikka!

Seuraavana päivänä oli tulossa beach konsertti, joten terassin ulkopuolelle oli aseteltu mukavia istumapaikkoja.

Ihan ensin saimme pöytään saaristolaisleipää ja tämä parasta, mitä olen i k i n ä syönyt! Leipä oli mehukasta, kuohkeaa ja maukasta. Joskus saaristolaisleipä saattaa olla minun makuun hieman liian kuivaa ja tiivistä. Leipä oli leivottu ravintolassa.

Olen aina tykännyt kovasti punajuuresta. Tämän kesän innostukseni on ollut hummus. Monet loman annokset tuli valittua ihan sillä perusteella, missä oli hummusta. Ja se tuntui olevan tällä hetkellä trendikästä myös ravintoloissa, sillä monessa ravintolassa sitä oli tarjolla. Alkuruoka vei kielen mennessään ja tässä vaiheessa viimeistään olin sitä mieltä, että taivaassa ollaan!

Olen myös italialaisen ruoan rakastaja, joten kun tarjolla oli näin herkullinen risotto, eihän sitä voinut olla tilaamatta. Rakastan rucolaa ja parmesaania. Paras syömäni risotto ikinä!

Juustokakku mansikoilla. Voisiko parempaa jälkiruokaa olla herkullisen aterian päätteeksi. Tänne ravintolan on päästävä ehdottomasti uudelleen.

Joten siis kun lähdet veneellä Viroon, ota ihmeessä kohteeksi myös Kaberneeme. Ja tänne pääsee myös omalla autolla. Vain puoli tuntia Tallinnasta, ei ole kaukana =).

Ennen kuin jätimme Kaberneemen taaksemme, poikkesimme vielä niemellä katsomassa upeita maisemia ja enne kaikkea upeita taloja. Voitte vain kuvitella miten upeita rantatontteja siellä oli. Tai ihan kaikkea ei tarvitse kuvitella, sillä muutaman valokuvan nappasin mukaan =D. Ihan en tohtinut kenenkään pihasta kuvia ottaa, sen verran halusin kunnioittaa yksityisyyttä.

Virossa olen aina tykännyt kovasti näistä olkikatoista. Se on jotenkin niin maanläheinen. Sopi erinomaisesti tähän taloon, ainakin minusta =D.

Ihan kuin portti salaiseen puutahraan.

Niemestä löytyi kivinen ranta, josta oli upeat maisemat merelle. Täällä on mukava istuskella ja katsella ohi lipuvia veneitä. Rantaviivaa pitkin oli myös hyvin kuljettava luontopolku.

Alueella oli monia uusia koteja vielä rakenteilla, joten siitä päätellen alue on melko uusi. Tämä suuri ja kaunis hirsikoti oli myytävänä vielä heinäkuussa. Kyltistä löytyy numero, josta voi tiesdustella, joko on mennyt kaupaksi, jos siis kiinnostasi muuttaa Viron puolelle =D.

Itse Kaberneemen alueesta en löytänyt netistä muuta tietoa kuin että se on ollut aikanaan kalastajakylä. Yllätys, kun on merenrannalla! Selvästi alue on nyt suosittu asuinalue ja veikkaanpa, että ihan edullisesti ei sieltä asunto irtoa.

Kun tullaan takaisin niemeltä, mennään hotellin ja sataman ohi. Kun jatketaan matkaan, tulee hetken päästä Kaberneemen kauppa. Täällä on veneellä liikkujan helppo tehdä myös ruokatäydennyksiä veneeseen loman aikana.

Heti sataman vieressä mentäessä kaupalle päin, on tämä vekkuli kalastaja veneineen. Onkohan tullut saalista?

Veneen vesillelasku paikka.

Kaberneemen kaupassa oli ihan mukavasti valikoimaa. Kaupassa oli vain niin kuuma, että tulin miettineeksi, miten kauppias jaksaa olla siellä koko päivän! Minä olisin sulanut sinne. Kylmää vaativat tuotteet olivat asian mukaisesti kylmäkaapeissa.

Kaupan vieressä oli aivan ihana Suvekohvik Poostmani. Ihastuimme paikkaan ihan saman tien. Istuimet oli tehty eurolavoista ja päällystetty matoilla. Eripari tyynyt koristivat niitä. Ennen merelle lähtöä tänne oli ihan pakko poiketa.

Sisällä kahvilassa oli tarjolla vaikka mitä ihanaa. Juniori otti juustokakkua. Me emme voineet Kipparini kanssa vastustaa alla olevaa kalahampurilaista. Se oli todella herkullinen!

Kahvilan pihalla oli hauskoja lepopaikkoja. Ne suorastaan kutsuivat minua, vaan niin kutsui myös meri ja pian olisi jatkettava matkaa. Jos koskaan tulemme Kaberneemeen uudelleen, niin tänne haluan tulla viettämään aikaa oikein kunnolla.

Kahvilassa oli kaksi näin suloista kissan poikasta. Niiden touhuja oli ihanaa katsella samalla kun söimme kalahampurilaista. Pääsin jopa rapsuttelemaan tätä suloista kisua.

Kaberneeme oli minulle lomamme positiivisin yllätys. Kyllä oli Kipparini jälleen suunnitellut reitit hyvin. Hän saa jatkossakin hoitaa reitti suunnittelun. Kun vatsat olivat täynnä, oli aika jättää Kaberneeme ja jatkaa matkaa lomamme toiseksi viimeiseen paikkaan. Mikä se oli, selviää seuraavassa postauksessa =).

Nami Namaste

Kuressaare satama

Kuressaare Saarenmaa

Majakoita bongaamassa Saarenmaalla

Kuressaaren linna

Abrukan satama

Abrukan kaunis saari

Grand Holm Marina Haapsalu

Haapsalu rantapromenaadi

Haapsalun piispanlinna Viro

Haapsal Dietrich Viro

Sviby sadam Vormsi

Saxby tuletorn Vormsi

Hullon kylä - Vormsi

Dirhami sadam Viro

Osmussaar Viro

Osmussaar tuletorn Viro

Kaberneeme sadam Viro

OKO Resto Kaberneeme Viro

Kaberneeme Viro