Haaveena hyvä kuva

Kun idyllinen Vaxholm tuli katsottua, oli aika jatkaa matkaa. Seuraava kohde olisi Juniorin eniten odottama Tukholma. Hän oli tehnyt tarkat esiselvitykset shoppailu paikoista, joissa halusi käydä. Totuuden nimessä olin minä itsekin aika innoissani asiasta. Omalla veneellä Tukholmaan, jännittävää =D.

Matka Vaxholmista Tukholmaan oli vain kymmenen merimailia, joten se meni meiltä tunnissa. Matkan aikana näimme jälleen todella kauniita ja ylellisiä asuntoja merenrannalla. Samalla väylällä ajavat kaikki ruotsinlaivat, saaristoalukset ja me huviveneilijät, joten liikennettä piisasi. Osa saaristoaluksista ajoi todella lujaa, joten aaltoja oli merellä vaikka ei kovasti tuullutkaan.

Siellä se Tukholma jo näkyykin!

Kaikkein lähinnä keskustaa on Wasahamnen. Olimme saaneet monelta taholta varoituksia, että heinäkuussa satama olisi tosi täynnä. Kaikesta huolimatta päätimme ainakin yrittää sinne ensin. Vierestä, melko läheltä löytyy myös Navishamnen, josta oli hyvä raitiovaunuyhteys keskustaan. "Naviksen" vierestä löytyy myös Djurgårdenin kaunis luonto. Ennen Wasahamnin satamaan ajoa pysähdyimme tyhjentämään septitankin ja ajoimme sisään. Satamassa oli todella hyvin tilaa. Vietimme siellä viisi yötä, eikä se tainnut olla missään vaiheessa ihan täynnä. Yllättävää =).

Satamakonttori sijaitsi pienessä keltaisessa mökissä. Satamamaksu meni veneen pituuden mukaan. Laiturilla oli sähköä ja vettä. Sataman wc- ja suihkutilat, sekä pyykinpesumahdollisuus oli isojen keltaisten rakennusten välissä. Tilat olivat ihan ok. Sitä mietimme yhdessä, että Wasahamnia voisi ajatella Tukholman "pääsatamaksi", niin silti tilat eivät olleet mitenkään liian hienot, toimivat kylläkin. Sataman alueella oli hyvin toimiva wi-fi.

Rannassa oli tynnyrisauna, jota olisi voinut vuokrata erilliseen hintaa. Täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että sataman allas ei houkutellut uimaan =D.

Wasahamnin läheltä löytyy paljon erilaista tekemistä. Aivan vieressä voi viettää hauskan päivän Gröna lundin huvipuistossa. Olen esitellyt huvipuiston blogissani aikaisemmin täällä. Ihan vierestä löytyy myös Vasa museo, joka on todella tutustumisen arvoinen. Olen esitellyt paikkaa aikaisemmin täällä ja täällä. Laiva on valtavan kokoinen ja todellinen kaunotar. Lisäksi lähellä ovat Skanssen, Abbamuseo, Junibacken ja koko Djurgårdenin upea luonto, joka on mm. lenkkeilyn ystävälle oivallinen paikka ulkoilla. Lähdettäessä Djurgårdenin suuntaa, löytyi pieni ruokakauppa, joka toimitti ostokset veloituksetta rantaan kun ostokset ylittivät 250 kr. Heidän mainos löytyi sataman ilmoitustaululta.

Satamakonttorista oli mahdollisuus tilata arkipäivinä tuoreita sämpylöitä tai croissantteja aamuksi. Ne toimitettiin suoraan veneen kannelle. Me olimme paikalla numero 32 =).

Wasahamnin satamassa uiskenteli telkkäpariskunta sorsien seassa. EDIT: Kvilttaaja korjaso kommenteissa, että linnut ovat tukkasotkia ja siis niitähän ne oli =D. Kipparini kanssa katseltiin, kun uroksella näkyi jo "pikkutukka" takaraivolla. Minä vaan postasin niin tohkeissani, että meni linnut telkiksi =D. Kiitos Kvilttaaja tarkkaavaisuudeta.

Koska viivyimme Tukholmassa viisipäivää, viivymme siellä muutaman seuraavan postauksen verran =D. Lisäa tietoa Wasahamnista voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Viisi päivää Tukholmassa menivät vallan siivillä, sillä tekemistä ja nähtävää oli vaikka millä mitalla. Paljon jäi vielä seuraavankin kertaan. Nautin kovasti sitä tunteesta, että saimme viettää aika ihan rauhassa, eikä ollut kiire "takaisin laivaan", kuten risteilyillä on =).

Aivan Wasahamnin vieressä (keltaisen ratikkahallin takana) on pieni, mutta todella tutustumisen arvoinen akvaario - Aquaria vattenmuseum.

Keskeisessä asemassa oli todella suuri akvaario, jossa mm. nämä ihanat rauskut uiskentelivat haiden ja muiden kalojen kanssa. Niiden "lentoa" oli aivan ihana katsella. Eikös vain olekin hyväntuulisen näköinen kaveri?

Meduusojen uiskentelua oli suorastaan hypnoottista katsella. Niiden äärellä olisi voinut viettää tunnin jos toisenkin ihan helposti.

Suuressa akvaariossa oli sellainen tunneli, jonne lapset pääsivät ikään kuin meren sisään. Akvaariossa oli pieni kahvila ja matkamuistomyymälä, sekä ulkona mahdollisuus syödä merenrannan äärellä omia eväitä.

Voit lukea lisää Aquarian tarjonnasta heidän nettisivuilta täältä. Pääsylipun maksukuitti kannattaa säästä, sillä sen kanssa sai alennusta 30% mm. Gröna Lundin laitelipuista.

Toki myös me hyödynsimme alennuksen, joten loman hauskin päivä vietettiin Gröna Lundissa. Minä en pysty menemän juurikaan mihinkään laitteeseen, mutta Kippari ja Juniori ajelivat niissä minunkin edessä. Nautin kovasti kun saan katsella ihmisiä kuunnella heidän naurua. Viihdyn huvipuistossa tosi hyvin, vaikka en käykään laitteissa.

Olin monta kertaa halunnut mennä käymään Fotografiskassa ja nyt vihdoin pääsin sinne. Paikka ei ole sataman vieressä, mutta vierestä lähtee Tukholman lautta, jolla pääsee kätevästi vastarannalle. Silloin paikka on jo lähellä, eikä tarvitse kävellen kiertää koko lahtea.

Tarjolla oli todella tasokkaita näyttelyitä. Olin yllättynyt siitä, että Bryan Adams oli myös taitava valokuvaaja upean artistiuran lisäksi. Pidin kovasti hänen valokuvista. Adams oli kuvannut paljon julkisuuden henkilöitä, laulajia ja näyttelijöitä, mutta myös sodassa haavoittuneita nuoria veteraaneja.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät Nick Brandtin valokuvat kokoelmasta "Inherit The Dust". Valokuvissa eläimet ovat aseteltu luonnollisessa koossa ympäristöön, jossa ne ovat aikaisemmin eläneet. Näyttely antaa laajan käsityksen kaikesta siitä tuhosta, jota ihminen on aiheuttanut luonnolle. Tuhotussa ympäristössä eläimet eivät voi enää elää.

Greta Garbon ystäville oli tarjolla todella kattava määrä valokuvia.

Näyttelyiden lomassa on mukava istahtaa yläkerran kahvilaan nauttimaan välipalaa. Tykkäsin paikasta niin kovasti, että haluan sinne uudelleen. Mukavaa on se, että koska näyttelyt vaihtuvat, on uutta katsottavaa tarjolla seuraavalla kerralla.

Junibacken ikä on meillä jo ohitettu, mutta paikka löytyy myös läheltä satamaa.

Junibackenin vierestä löytyi Astrid Lingrenin patsas. Tämä kuuluisan ja erittäin tuottoisan lastenkirjailijan satuhahmoihin perustuu koko Junibacken. Tämä ansiokas "satutäti" on saanut kuvansa myös 2015 vuonna ulos laskettuun 20 kruunun seteliin.

Majakkahulluna ilahduin kovasti, kun aivan sataman vierestä löytyi majakkalaiva Finngrundet! Ja mikä parasta, laivaan oli ilmainen sisäänpääsy. Harvinaista nykyään kun kaikesta saa maksaa.

Finngrundet on rakennettu vuonna 1903 Gävlessä. Se on ollut vuodesta jäättömän ajan ankkurissa eteläisellä Perämerellä, Finngrundsin matalikolla. Alus otettiin pois käytöstä 1969 ja se on toiminut vuodesta 1970 museolaivana.

1800-luvulla alettiin majakkalaivoja käyttää varoittamaan merenkulkijoita matalikoista. Kaasutekniikan kehitys teki ne kuitenkin myöhemmin tarpeettomiksi. Finngrundet sai ensimmäisen majakkalaivan jo vuonna 1859. Laivat tulee kansainvälisten sääntöjen mukaan maalata punaisiksi ja laivan nimi pitää olla maalattuna molempiin kylkiin suurilla valkoisilla kirjaimilla.

Majakkalaiva Finngrundetin ensimmäinen majakka koostui öljylampusta ja peilistä. Vuonna 1940 majakan valo sähköistettiin.

Miehistöä laivalle tarvittiin kaikkiaan kahdeksan henkilöä. Miehistön tehtävänä oli huolehtia majakan toiminnasta. Aamupäivisin tehtiin huoltotöitä ja muina aikoina vartioitiin merta. Jonkun tuli olla aina vahtivuorossa, myös yöllä. Koska työt olivat vuorotyötä, oli miehistöllä myös vapaa-aikaa jolloin harrastettiin mm. kalastusta ja puutöitä.

Ennen radion asentamista majakkaan, olivat luotsit ainoa yhteys maihin. Luotsit toimittivat ruokaa, postia, polttoainetta ja muuta tarpeellista laivaan kahden viikon välein. Radion asennuksen myötä paranivat laivalla työskentelevien työolot. Saatiinhan nyt yhteys maihin ja myös toisiin laivoihin.

Majakkalaiva Finngrundetin pituus on 31 metriä, leveys 6,85 metriä ja syväys 3,1 metriä. Majakan toimintasäde on noin 11 merimailia.

Aivan Wasahamnin edessä sijaitse venehalli, jossa sijaitsi näyttely Kungliga Båtar - kuninkaallisia veneitä. Ja jälleen oli mukava yllätys, että näyttelyyn oli jälleen ilmainen sisäänpääsy! Kaikkein mieluisin yllätys otti silmään heti kun pääsi hallin ovista sisään. Näytillä oli nimittäin kruununprinsessa Victorian ja prinssi Danielin häävene!

Vene oli valtavan iso ja upea! Olen seurannut aina mielelläni Ruotsin kuningashuoneen juttuja ja olin aivan innoissani, että pääsin näkemään tämän upean veneen.

The royal sloop Vasaorden. Alkuperäisen sluupin oli suunnitellut Fredrik Henrik af Chapman ja se on valmistettu Djurgårdsvarvet telakalla vuonna 1774. Chapman oli telakan johtaja ja yksi telakan omistajista. Chapman asui talossa jonka tilalla nykyään on Gröna Lund huvipuiston pääkonttori. Vasaorden rakennettiin yhtä hyvin kuin kuunari Amphion valmistettiin kuninkaalle.

Chapmanin nimi tuntui minusta tutulta ja netti varmisti minulle tiedon, että sama mies oli suunnitellut Augustin Ehrensvärdin rakennuttaman saaristolaivaston laivatyypit Suomessa vuosina 1760-1764. Saaristolaivojen neljä Fregattia on nimetty Suomen maakuntien mukaan: Uusimaa - Udema, Hämeenmaa - Hemmema, Turunmaa - Turuma, Pohjanmaa - Pojoma. Suomenlinnassa sijaitseva Cafe Chapman on nimetty samaisen herran mukaan.

Kun Kuningas Gustaf kolmannen veli Duke Karl meni naimisiin 1774, järjestettiin Tukholmassa juhlat. Kun morsian oli saapunut mereltä kaupunkiin, tilasi kuningas uuden sluupin. Chapman suunnitteli aluksen ja valvoi sen rakentamista henkilökohtaisesti. Veneestä tuli kallis sillä mistään kuluista ei säästelty. Sluuppi oli koristeltu monilla kullatuilla veistoksilla ja salonki oli verhoiltu ruusunpunaiseksi. Veistokset sluuppiin teki tunnettu taiteilija Johan Törnström.

Vasaordenia käytettiin ensimmäisen kerran kun Duke Karl ja Hedvig Elisabeth Charlotta menivät naimisiin. Heidän mahtavien häiden jälkeen sluuppia käytettiin valtiollisiin vierailuihin, häihin ja muihin kuninkaallisiin huvituksiin. Alusta säilytettiin ja ylläpidettiin kuninkaallisella telakalla aina vuoteen 1840 saakka. Tämän jälken alus siirrettiin Galävarvetille Djurgårdeniin, jossa sijaitsi Ruotsin merivoimien telakka Tukholmassa.

Sluupista päättetin tehdä kopio ja sen varainkeruun aloitti laivanvarustaja Dan Broström. Kerätyt rahat luovutettiin kuningas Gustaf viidennelle, j oka tilasi merivoimien telkalta Djurgårdenin telakalta. uusi sluuppu rakennettiin täsmälleen samanlaikesi kuin Champanin rakennuttama oli. Uusi sluuppi vihittiin käyttöön samaan aikaan Tukholman uuden kaupungintalon kanssa 23. päivä kesäkuuta 1923. Aikataulu oli todella tiukka ja viimeiset koristelutyöt tehtiin yöllä ennen vihkimistä. Sluuppi oli täydellinen kopio edellisestä. Jopa niin täydellinen, että edellisen sluupin matot mahtuivat täydellisesti salongin lattialle.

Uutta Vasaordenia käytetään pääasiassa valtiovierailuihin ja hääjuhliin. Kuningas Carl kuudestoista ja kuningatar Silvia käyttivät sluuppia mennessään naimisiin 1976. Valtiovierailuilla ovat sluupin kyytiin päässeet mm. Englannin kuningatar Elisabeth toinen vuonna 1986 ja Japanin keisari Akihito vuonna 2000. Viimeisin käyttö sluupilla oli Ruotsin prinsessa Victorian ja prinssi Danielin hääjuhlassa vuonna 2010. Vasaordenin omistaa ja sitä ylläpitää Ruotsin laivasto.

Tukholmassa ollessa kävimme iltakävelyllä Djurgårdenilla. Saaren eteläpuolella sijaitsee Beckholmen, jossa en ollut käynyt vielä koskaan aikaisemmin. Tällä pienellä saarella on ollut suuri rooli Tukholman merenkulun teollisuudessa. Paikka oli 1900-luvulla vuosikymmeniä Ruotsin merivoimien hallinnassa.

Beckholmen on suojeltu alue ja se on osa kansallista kaupunkipuistoa. Saari on saanut nimensä vuonna 1633, jolloin siellä keitettiin laivanvalmistuksessa tarvittavaa tervaa. Sitä ennen saaren nimi oli Biskopsholmen.

1600-luvulla kuningatar Kristiina lahjoitti saaren Tukholman kaupungille. Saari toimi myöhemmin tervan varastointi ja käsittely paikkana. Vanhin saaren rakennuksista on 1690 valmistunut vanha tervamestarin virkatupa.

1847 Ruotsin tukkukauppiaiden seura hankki Beckholmenin haltuunsa. He rakennuttivat sinne kaksi laivatelakkaa vuonna 1850 ja laivaveistämön. Tukholman kaupunki osti koko saareen vuonna 1918 ja myi sen Ruotsin merivoimille. 1920- luvun puolivälissä merivoimat rakennutti vielä yhden telakan. Tämä nimettiin kuningas Kustaa viidennen mukaan GV-telakaksi.

Uuden GV-telakan altaan pituus oli 197 metriä. Telakka-allasta vuokrasi 1980-luvun puoliväliin saakka Finnboda Varv laivanrakennusyhtiö. Telakkatoiminta jatkuu Beckholmenissa edelleen.

Saaren nähtävyyksiä ovat nämä kirahvien näköiset satamanosturit. Ne on siirretty saarelle 1988 Hammarbyn satamasta. Olen monesti ihaillut näitä Viking Linen kannelta kun olemme saapuneet Tukholmaan.

Beckholmsbron silta yhdistää tämän kauniin pienen saaren Djurgårdeniin. Mikäli joskus vierailet Djurgårdenilla, piipahda ihmeessä katsastamassa tämä saari.

Haluan kertoa teille tarinan lakista. Kipparini on kiinnostunut vanhoista kipparilakeista. Hän osti taannoin ensimmäisen, aidon kipparilakin Ebayn kautta Yhdysvalloista. Lakki ei ollut mikä tahansa lakki, vaan se oli maineikkaan Lancaster lakkitehtaan tekemä kipparilakki 60-luvun lopulta. Lancaster valmisti lakkeja vuodesta 1929 aina vuoteen 2011 saakka, jolloin tehdas teki konkurssin. Kaikki lakit on tehty käsin ja sen myötä hyvin kestäviä ja arvokkaita. Lancasterin lakkeja ovat käyttäneet monet Hollywood tähdet kuten mm. John Garfield elokuvassa The Breaking point (1950), Lloyd Bridges elokuvassa Werbacks (1956), Elvis Presley elokuvassa Girls girls girls (1956) ja Milton Berle elokuvassa It's a mad mad mad mad world (1963). Samanlainen lakki on ollut käytössä myös Humprey Bogartilla joka omisti sekä purje- että moottoriveneen. Mikäli kiinnostuit Lancasterin lakkitehtaan historiasta, voit lukea siitä lisää täältä.

Kun lakki kotiutui maailmalta meille, sen sisältä löytyi entisen omistajan nimi ja lakin edessä oli Yhdysvaltalaisen veneseuran merkki. Kipparia kiinnosti kovasti, mikä olisi lakin tarina. Missä se oli mahdollisesti seilannut aikaisemmin? Kipparini lähetti sähköpostia myyjälle, joka puolestaan jatkolähetti viestin eteenpäin lakissa olleeseen veneseuraan. Sieltä veisti oli lähetetty edelleen lakin entisen omistajan vaimolle, sillä itse lakin omistaja oli siirtynyt jo ajasta iäisyyteen.

Ilo ja hämmästys oli suuri, kun lakin entisen omistajan vaimo vastasi Kipparilleni. Saimme vihdoin tietää kaikkea mukavaa lakin menneisyydestä. Nyt tietysti ihmettelette, että miten tämä lakki ja koko tarina liittyy meidän lomaan? Lakin omistajan rouva Janet asuu Yhdysvalloissa Seattlessa. Hän oli kertonut Kipparille tulevansa matkalle Tukholmaan tänä kesänä heinäkuun alussa. Ja samaan aikaan meillä oli tarkoitus olla samassa paikassa, joten he olivat sopineet tapaamisesta!

Oli aika nostaa Yhdysvaltain lippu salkoon, sillä saisimme kaukaaa vieraita. Minä olin ihan täpinöissäni. Saisimme vihdoin kuulla lisää lakin historiasta.

Olimme sopineet treffit Wasahamnin Hop on hop off -vesibussin pysäkille. Ja pian sieltä saapuikin kolme iloista vierastamme, Janet ja hänen sukulaiset Nancy ja Debbie. Janet huomasi meidät heti, olihan hänen edesmenneen miehen lakki Kipparini päässä. Voi että sitä riemua ja liikutusta kun hän näki hatun jälleen. Siinä sitä oli taas minunkin pakko vuodattaa kyyneliä (tunnettu itkijänainen kun olen). Tilanne oli Janetin ja meidän mielestä oikeasti todella uskomaton. Saimme tavata nämä upeat naiset!

Janet ja Kipparini

Menimme alkuhalausten ja tervehdysten jälkeen meidän veneelle nauttimaan lasilliset kuohuvaa, sillä sen arvoinen tapaaminen oli. Janet oli tuonut mukanaan kuvia Jackistä, lakin entisestä omistajasta ja heidän yhteisestä perhestä. Saimme kuulla, että tänä vuonna lakki täyttää 47 vuotta. He olivat muuttaneet Kaliforniaan Sacramentoon vuonna 1968. Janet kertoi meille seuraavaa:

"John or Jack as he liked being called, was a member of Sacramento Yacht Club while he
worked for the State Department of Education in the late 60's. We bought our
first boat, a thirty foot Owens and after a year of learning boating skills, moved up to a thirty-eight foot Chris Craft tri cabin which we kept at the Marina in Rio Vista. We also joined the Corinthian Yacht Club in San Francisco and often cruised there on long weekends."

"We lived aboard the Chris that we named Gypsy II for a few years until we sold her and moved to Southern California. We were without a boat for several years but missed boating and eventually bought a Downeast 38 that we kept in San Diego at the Southwestern Yacht Club. Our final boat was a Downeast 45 that became our home and was moored in the new downtown marina in Long Beach, CA."

"Jack graduated from the University of Southern California in 1967 with a doctorate in educational administration, business and finance. He was a teacher, superintendent, and vice president/business in school districts from Elisa Centro to Sacramento over a 35 year period. We settled in Shelton in 2008, joining the Shelton Yacht Club in 2010. He was a wonderful man who loved boating, USC and his friends at Shelton Yacht Club."

Ei tainnut Jack arvata hankkiessaan lakin, että se päätyisi vielä jonain päivänä Suomeen!

Janet halusi ehdottomasti tarjota meille päivällisen. Lähdimme kävelemään yhdessä rantaan, jossa oli monia hyviä ravintola vaihtoehtoja tarjolla. Pienen valinnan jälkeen päädyimme Ångbåtsbrygganiin.

Saimme niin ison pöydän, että mahduimme kaikki yhdessä saman pöydän ääreen jatkamaan jutustelua. Juttua riitti koko illaksi, niin mukavaa oli kuulla tarinoita, millaisia retkiä Janet ja Jack olivat merellä tehneet.

Eikö olekin hauskasti laittetu alkuleivät tarjolle =D.

Minä tilasin hummeria ja se oli valtavan hyvää.

Sydämellinen kiitos Janet, Nancy ja Debbie yhteisestä ajasta. Oli valtavan upeaa nähdä ja tutustua teihin kaikkiin! Ennen kaikkea oli ihanaa kuulla tarinaa lakin historiasta. Jackin lakki jatkaa merimatkoja nyt täällä Suomessa. Ja pääseepä se välillä piipahtamaan myös Eestin ja Ruotsin puolella. Toivottavasti näemme teidät kaikki joskus vielä uudelleen!

Many many thanks to all of you Janet, Nancy and Debbie. It was really nice to meet and get to know you all! Jack's cap sailing now here in Finland. Sometimes it can also be a visit to Estoniaand Sweden. Hope to see you all again sometime!

Viiden päivän jälkeen oli aika jättää Tukholma. Siellä olisi ollut vielä vaikka millä mitalla näkemistä ja kokemista, mutta lomamme seuraavat suunnitellut paikat houkuttelivat jo matkaan. Ei siinä sitten muuta kuin köydet irti ja menoksi.

Seuraava määränpää oli Solsidan sarjastakin tuttuja maisemia, Saltsjöbaden. Ajelimme Skurusundetin kautta kaunista maisemareittiä. Ilmojen herra antoi parastaan, oli lämmin ja aurinkoinen päivä.

Monilla oli Ruotsissa käytössä rannassa tämän kaltaisia venetelineitä. Näyttivät todella käteviltä, eivätkä rantaa tulevat aallot häiritse. Tämä ei toki tarkoita sitä, että mökkirantojen ohi saisi kaahata liian kovaa vauhtia =D. Valitettavasti en päässyt koskaan näkemään miten tähän telineeseen ajetaan vene.

Välillä oli ihan kapeitakin paikkoja.

Saltsjöbadenin Hotellvikenin vierasvenesatama sijaitsee lähellä todella kaunista, sanoisin jopa melko pramean näköistä hotellia. Muutenkin ympärillä olevat maisemat olivat jälleen kerran silmiä hivelevän kauniita. Saltsjöbadenin satama on yksi Kungliga Svenska Segelsällskapetin (KSSS) satamista. Henkilökunta oli heti laiturilla vastassa näyttämässä paikan, minne veneen sai kiinnittää.

Satama oli aivan ihana, täyden palvelun satama. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Wc ja suihkutilat mukavat. Minua nauratti heidän vessojen ovikoodilaite, joka toivotti aina ääneen "välkommen in" =D. Satamakonttorista oli mahdollista tilata aamuksi sämpylöitä tai pullaa. Kauppaan oli tästä satamasta hieman pidempi matka, muistaakseni pari kilometriä. Satamasta olisi saanut lainata tarvittaessa polkupyörää. Lisää tietoa satamasta voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Aivan sataman laiturilla oli tasokas Holmen kök & bar ravintola. Merimatkan (lyhyenkin) jälkeen on aina mukavaa istahtaa valmiiseen pöytään nauttimaan hyvää ruokaa. Palvelu pelasi nopeasti.

Alkuun saatiin leipää näin ihanassa paperipussissa.

Me söimme Kipparini kanssa tonnikalaa ja ei että oli hyvää. Vihreä oli herne pyrettä. Näitä pyreitä syödessäni aina mietin, että miten sitä oppisi itse tekemään jotain näin herkullista. Pitänee mennä pyrekurssille =D. Sataman ravintolasta saat lisätietoa heidän nettisivuilta täältä.

Saltsjöbaden on saanut alkunsa heinäkuussa 1889. Tuolloin Ruotsalainen pankkiiri ja liikemies Knut A Wallenberg osti paikan aikeena perustaa sinne kylpyläalueen. Alueesta kehittyi kuitenkin huvilakaupungin osa. Ensimmäinen kylpylä rakennettiin miehille hotellinlahteen ja naisille nykyisen tennis stadionin paikalle. Veden laadun huonontuessa tehtiin uusi kylpylä rantaan lähelle ravintolaa. Nykyisen naistenkylpylän on suunnitellut 1925 arkkitehti Torben Grut. Sama mies on suunnitellut mm. Tukholman stadionin.

Olimme Saltsjöbadenissa kaksi yötä, sillä halusimme mennä käymään sataman vieressä olevassa, legendaarisissa "kylpylässä". Nimi on hieman harhaan johtava, sillä paikka oli lähinnä auringonotto paikka meren rannalla. Sauna löytyi miestenpuolelta ja sinne oli naisilla parin tunnin saunavuoro jossain vaiheessa päivää. Miehillä ja naisilla oli siis omat "kylpylänsä" ja tämä mahdollisti auringon oton vaikka ihan pelkästään Aatamin tai Eevan puvussa.

Kylpylöiden välissä oli hiekkaranta, jossa pystyi nauttimaan aurinkoisesta päivästä yhdessä perheen kanssa. Sivussa näkyy kahvila-ravintola josta sai maittavia annoksia, niin suolaista kuin makeaa. Alueelle oli sisäänpääsymaksu. Mutta jos meni asiakkaaksi vain ravintolaa, sinne pääsi ilmaiseksi.

Miesten kylpylä mereltä käsin kuvattuna.

Tässä puolestaan naisten kylpylä. Valkoiset ovet ovat pukuhuoneita. Vaikka kylpylä kokemus jäikin hieman torsoksi, oli täällä mukavaa ottaa aurinkoa ja uida.

Aurinkoisen päivän jälkeen lähti Kipparini viemään Junioria suppilautojen vuokrauspaikalle. Juniori oli jutellut, että haluaisi kokeilla suppailua ja nyt siihen oli mahdollisuus. Tässä hänen taidon näyte. Minä jäin tyytyväisenä veneelle ruoan valmistukseen, sillä en pysy moisen vekottimen päällä =D.

Kun ruoka oli nautittu ja tiskit tiskattu, lähdimme vielä illalla kävelylle sataman lähistölle. Alueelta löytyi mukava rantapolku, jossa olisi ollut myös luontopolkuja. Nämä jäivät seuraavaan kertaan, sillä alkoi olla jo myöhä ja ilta hämärtymässä.

Aivan sataman lähettyviltä löytyi Alice Babsin patsas. Minulle ei nimi sanonut mitään, mutta onneksi internetin syövereistä löytyi tarinaa hänestä. Hildur Alice Babs Sjöblom eli vuosina 1924 - 2014. Hän oli ruotsalainen näyttelijä ja jazz laulaja.

Satsjöbaden oli minusta aivan ihana ja viehättävä paikka. Voin suositella sitä lämpimästi yhdeksi kohteeksi, jos olet menossa veneilemään Ruotsiin. Siellä viettää mainiosti yhden yön hyvien palvelujen äärellä - hyvällä säällä jopa toisen.

Jätimme ihana Saltsjöbadenin ja jatkoimme eteenpäin. Pienen merimatkan jälkeen saavuimme Smådalarö Gårdiin. Olimme lukeneet paikasta blogiystäväni Ulla O:n jo etukäteen, että paikka sijaitsee todella suojaisassa lahdessa ja siellä olisi hyvä sauna =D.

Emme joutuneet pettymään, sillä paikka oli aivan ihana. Lahti oli rauhaisa. Smådalar sijaitsee Dalarösaaren pohjoisessa päässä. Paikkaan ajetaan melko kapeaa väylää pitkin. Usko meinasi loppua, että tästäkö pitää todella ajaa, mutta kyllä, se oli oikea reitti. Syväystä riitti hyvin myös purjeveneille.

Täällä näin yhteensä kolme rantakäärmettä. Yksi heistä ui meressä yhtä aikaa minun kanssani. Onneksi ei tullut lähelle. Rantakäärmeet ovat mukavia ja niitä ei tarvitse pelätä, sillä ne eivät ole myrkyllisiä. Ja niin se vain on, että käärme välttää ihmistä jos vain pakoreitti on olemassa.

Satama sijaitsi todella upean hotellin rannassa. Satamamaksi maksettiin hotellin "respaan". Hotellille oli mahdollista mennä aamupalalle 175 kr hintaa.

Satamassa oli sähköä ja vettä laiturilla. Pyykkiä pääsi pesemään, kun vain laittoi listaan nimensä. Pesukoneen käyttö kuului satamamaksuun. Pyykinpesutilat olivat hienot ja todella siistit.

Ja sitten se sauna. Ei ollut blogiystäväni turhaan saunaa kehunut, se oli koko lomamme paras! Saunan käyttö kuului satamamaksun ja se oli lämmin koko päivän! Sauna oli yhteinen miehille ja naisille, mutta pesu- ja pukeutumistilat olivat saunan molemmilla puolilla kummallekkin erikseen. Saunasta oli iso ikkuna merelle, joten maisemat olivat silmää hivelevät ja pesuhuoneesta pääsi suoraan mereen uimaan. Meille sattui helle päivä, joten minä otin aurinkoa ja Kipparini saunoi koko päivän =D. Välillä oli mukavaa pulahtaa uimaan vilvoittavaan veteen.

Käydään vielä piipahtamassa hotellin puolella. Se oli mielettömän upea, voisin kuvailla suorastaan ylellinen. Hotellin yhteydessä oli ravintola ja monia ihania tiloja, missä viettää aikaa.

Hotelli oli täynnä aivan ihania kuvauskohteita. Katseltavaa riitti vaikka millä mitalla.

Kävimme illalla kävelemässä ympäristössä ja näimme mäyriä ja peuroja. Illalla Kipparini ja Juniori heittelivät illan hämärässä frisbeetä. Lepakot lentelivät heidän yläpuolella. Tämä paikka oli varsin eläinrikas =D.

Nyt alan toistamaan itseäni, mutta tämäkin paikka oli niin ihana, että suosittelen ehdottomasti käymään. Ja jos haluaa hemmotella itseään, niin voi vaikka mennä hotelliin yksikin =). Voit lukea lisää hotellista ja satamasta heidän nettisivuilla täältä.

Seuraava päivä oli hieman pilvisempi ja tuulinen, joten päätimme siirtää veneen jälleen lyhyen merimatkan jälkeen Dalarön Askvatshamniin. Tämä satama sijaitsee samalla Dalarön saarella kuin edellinenkin Smådalarö, mutta etelämpänä.

Saavuttaessa satamaan, oli ensimmäinen laituri vierasvenelaituri. Sataman henkilökunta oli paikalla näyttämässä minne veneen sai laittaa. Tarvittaessa he selvittivät paikkoja myös muista laitureista. Muut laiturit kuuluivat Dalarö Båtklubbille. Satama sijaitsee Dalarön kanavan suulla.

Satamassa oli kaikki tarvittavat palvelut. Sähköä ja vettä oli laiturilla. Wc tiloja oli monta ja sataman hintaan kuului myös sauna sekä suihkut. Satamakonttori sijaitsi ihan laiturin vieressä. Ihan sataman vierestä, hieman ylempää rinteestä löytyi todella kiva leikkipaikka. Satama on siis erittäin mukava lapsiperheille. Kanavan toisella puolella oli uimaranta. Voit lukea lisää tietoa satamasta heidän nettisivuilta täältä.

Päivä oli tuulinen ja kippari oli tyytyväinen vasta kolmanteen paikkaan. Tulipahan harjoiteltua rantautumista tuulella =D. Kipparilla oli hyvä ajatus takana, sillä tuuli kävi rantaan todella hyvin ja liian keikkuvassa veneessä ei ole kiva olla.

Rannasta löytyi Bistro Solsidan. Paikka näytti viehättävältä ja se oli illalla ihan täynnä ruokailijoita. Me emme tällä kerralla käyneet siellä syömässä, sillä veneen jääkaapissa oli ruokaa, joka oli syötävä pois. Lisää tietoa Bistor Solsidanista voit lukea heidän nettisivuilta täältä.

Täällä saimme pienen sadekuuron, mutta se ei kestänyt kauaa. Juttelimme erään Suomesta kotoisin olevan rouvan kanssa ja hän kertoi, että täällä saaristossa on se haaste, että kesäisin sataa liian vähän. Siksi ei tahto tulla marjoja eikä vallankaan sieniä kunnolla. Rouva kertoi, että jos päivällä sataa, niin se ei sada koskaan koko päivää, vaan aurinko pilkahtaa aina jossain kohtaa päivää. Ja näin se oli. Olimme lomamme aikana melkein neljä viikkoa Ruotsin puolella ja saimme tuona aikana kolme sadekuuroa.

Sade meni ohi ja lähdimme käymään keskustassa kaupassa. Matkaa satamasta keskustaan oli vain muutama sata metriä, joten tämä satama on hyvä kaupassakäyntisatama. Meidän veneelle löytyi nimikkotie =D.

ICA marketissa oli hyvät valikoimat kaikkea.

Toriaukiolla oli Krabbstenen - Dalarön symbooli. Se oli ollut aikoinaan ankkurina pyydyksissä ja veneissä.

Dalarö oli minusta kuin Suomen Naantali. Kaupungissa oli kauniita puisia, erittäin siistejä ja hyvin hoidettuja taloja. Maisemat olivat ihanat. Pihoissa oli kauniita kukkaistutuksia.

Täälläkin näimme metsän eläviä ihan keskellä asutusta. Hetken aikaa katselimme toisiamme kunnes kauris jolkotteli hiljalleen pois.

Keskustassa oli kaunis pieni puukirkko. Sisälle ei valitettavasti päässyt, ovi oli lukossa. Kirkko on rakennettu 1600-luvulla. Kirkon ulkonäkö ja muoto on vaihdellut vuosien saatossa. 1780 seurakunta sai lahjoituksen Carl Christian Gyldeneriltä ja hänen kuoleman jälkeen tehtiin päätös, että uutta kirkkoa ei rakenneta, vaan olemassa olevaan tehtäisiin perusteellinen remontti. Tämän remontin jäljiltä on kirkon nykyinen muoto. Viimeisin restaurointi kirkolle on tehty 1936 jolloin arkkitehti Einar Lundberg halusi vahvistaa 1780-luvun muotoa.

Lähdimme vielä illalla kävelemään rantaan. Kaupungin rannalla oli myös vierasvenesatama, Hotellbryggan. Satamassa oli yksi laituri. Täällä oli polttoaineen tankkausmahdollisuus. Sataman laiturilla oli pieni kahvila ja kauppa.

Satamasta löytyi wc ja suihkutilat.

Sataman kaupassa myytiin näin suloisia linnunpönttöjä. Kyllä tuonne kelpaisi rakentaa pesän ja kasvattaa poikasia =D.

Kävelimme keskustasta kanavan kautta takaisin satamaan.

Ilta saapui tähänkin sataman. Kesällä on monesti illalla aivan huikeita auringonlaskuja. Aurinko maalaa pilviin mitä uskomattomampia värejä.

Nyt jos koskaan oli tarpeen tähdentää otsikossa Ruotsia, sillä myös Suomesta löytyy Utö. Lähdimme Dalaröstä hieman pilvisenä päivänä ja saavuimme Utöseen yhdentoista aikaan. Ensimmäinen yllätys oli, että vastassa oli ankkurikiinnitys. Ei muuta kuin ankkuri esiin ja rantautumaan. Jouduimme hetken aikaa odottelemaan, sillä satama-alue oli kapea salmi ja molemmilla puolilla oli laituri. Samaan aikaan teki lähtöä useampi vene, joten satamassa kävi pieni huiske. Satamassa oli savi pohja (joka saimme tietää siinä vaiheessa kun irrottelimme omaa ankkuria), joten osa ankkureista oli jämähtänyt todella pohjaan ja sataman henkilökunta irrotteli ankkureita pienellä veneellä lähtijöiden avuksi.

Kun hätäisemmät lähtijät oli saatu matkaan, ajoimme satamaan ja saimmekin todella loistavan paikan. Pääsimme ihan "ovelle". Nyt oli vessa ja suihku lähempänä kuin koskaan =D.

Utön vierasvenesatama on iso, sinne mahtuu kolmesataa venettä. Väkeäkin oli siksi melko paljon mutta silti ei tullut ruuhkan tuntua. Satamamaksu sisälsi wc:n ja suihkun lisäksi myös saunan. Vettä ja sähköä oli luonnollisesti laiturilla saatavilla. Satamakonttorin yhteydessä oli kioski, josta sai kaikkea hyvää. Erityisesti pitää mainita upea kokoelma jäätelöä.

Saarella oli kulkupelinä monilla käytössä kuvassa olevat mopedit. Edessä kuljetettiin niin tavaroita kuin perheenjäseniä.

Vaikka satama oli iso, näimme silti siellä monia tuttuja. Ensimmäiseksi bongasimme erään ruotsalaisen venekunnan, joka vieressä olimme olleet edellisessä paikassa, Dalarössä. Oman pursiseuran ystäviä näimme monia, muutamia jopa useammassa paikassa. Minusta on aina hauska seurata, miten veneilijät kiertävät samoilla reiteillä ja niinpä samoja venekuntia näkee loman aikana monta kertaa.

Myös tälle saarelle pääsee saaristolaisaluksilla, eli omaa venettä ei välttämättä tarvita. Ruotsissa osataan oikeasti ottaa kaikki irti saariston kauneudesta ja siitä, että siitä pääsee moni nauttimaan. Yhteysvenematkustajia varten oli rannassa odotushuone, jossa oli myös wc.

Ihan rannan tuntumassa oli monia pieniä putiikkeja. Oma suosikkini oli Fisk Lådan. Siellä myytiin kalaa ja rapuja eri muodoissa. Ostimme Nynäshamnista tullutta valkosipuli lohta, ja jestas että oli hyvää!

Satamassa oli myös suurempi myymälä, missä myytiin kaikkea ihanaa. Täällä viimeistään oli mahdollisuus päästä lopusta lomabudjetista eroon =D. Ihastelin kaupassa Utö essua, mutta en sitten jostain syystä sitä ostanut. Ja nyt olen vaikeroinut kotona, että miksi en ostanut. Tarinan opetus on, jos näet jotain mitä haluat, osta se =D.

Lähellä satamaa oli useampi hyvä ravintola.

Me kävimme täällä hyvällä pizzalla. Liekkö valintaan vaikuttanut tuo ravintolan nimessä ollut söpö hylkeen pää =D.

Olimme ihmetellee loman aikana sitä, että moni paikka moni paikka meni aikaisin kiinni. Tämä oli puolestaan auki myöhään. Lähellä satamaa ollut hod dog -kioski mainosti olevansa auki aamu neljään =D.

Lapsille oli kiva leikkipaikka ja siellä tämä Utö laiva. Lapsille oli myös muuta kivaa tekemistä, joten tämä satama on todella hyvä lapsiperheille.

Muutaman metrin päästä satamassa oli ruokakauppa ja sen vieressä ihana leipomo, josta sai mm. tuoretta leipää. Utön vierasvenesatamaa voisikin kuvailla todelliseksi huoltosatamaksi.

Vaikka Utön satama oli suuri, tykkäsin tästä paikasta kovasti. Se pääsi lomamme parhaat kärkilistaan. Voit lukea lisää Utöstä ja vierasvenesatamasta heidän nettisivuilta täältä. Satamassa oli hyvä valikoima polkupyöriä vuokrattavana. Me vuokrasimme seuraavana päivänä pyörät alle ja lähdimme tutkimaan saaren luontoa. Siitä seuraavalla kerralla lisää.

Jos edellinen päivä oli ollut hieman pilvinen, oli seuraava taas aurinkoinen ja ihana. Kävimme vuokraamassa aamulla polkupyörät ja mars matkaan. Saarella ei ollut montaakaan autoa, joten oli turvallista pyöräillä. Olimme kuulleet monen kehuvan Utön luontoa, joten lähdimme ottamaan asiasta selvää.

Ei päästy pitkälle kun piti pysähtyä kuvaamaan tämä hauska linnunpönttö. Sillä oli tukeva jalka.

Seuraavaksi oli pieni venesatama jossa tämä alus oli kiinni. Kiinnitin huomiota jykeviin fendareihin (lepuuttajiin) =D. Noihin ei tarvitse sukkaa laittaa. Tiedoksi ei veneileville, että kyllä, lepuuttajissa on hyvä käyttää sukkia (se on sellainen kangas pötkilö, mutta sitä sanotan sukaksi). Ne estävät, ettei kuulu nariaa lepuuttajista, jos ollaan ruuhkaisessa satamassa ja vieneet liikkuvat vierekkäin. Samalla ne suojaavat lepuuttajia lialta.

Tämä oli minun mielestä yksi lomamme kauneimmista paikoista! Tuntui aivan ihanalta katsella ja antaa sielun levätä.

Satamaan näkyi myös Utön kaunis kirkko.

Seuraavaksi pyöräilimme tutustumaan kirkkoon. Kirkko on osittain rakennettu kiven lisäksi puusta. Utössä on louhittu rautamalmia jo keskiajalla. Kaivostoiminnan kukoistus alkoi 1720 ja parhaimmillaan se oli 1800 luvulla. Kaivostoiminnan myötä väkeä oli saarella ja vanha, saaren eteläosassa ollut kirkko alkoi käydä pieneksi. Arkkitehti Johan Fredrik Åbom aloitti uuden kirkon suunnittelun 1849 ja uusi kirkko vihittiin käyttöön marraskuussa 1850.

Kirkon ulkopuoli on säilynyt pääosin ennallaan vaikka kirkko muuten on kokenut erilaisia vaiheita. Minusta kirkko oli kaunis.

Saaristolaiskirkon tapaan, myös täällä oli laiva katossa.

Tajusin vasta kotona kuvia katsellessani, että uruissa sattui olemaan Ruotsin värit =D.

Erään hautakiven päällä oli näin suloinen bambi.

Jatkoimme matkaa ja hetken päästä pysähdyimme syömään Matssons kök och bar ravintolaan. Paikalla oli myös livemusiikkia.

Ja matka jatkui. Hetken päästä pysähdyimme ihastelemaan armeijan kalustoa. Minä en näistä muuta ymmärrä kuin että isoja olivat =D.

Ja hyppäsimme jälleen pyörän selkään. Pyörällä liikkuessa oli kivaa se, kun välillä tuli todella ihania tuoksuja vastaan. Lehmuksia oli teiden varsilla tiuhaan tahtiin.

Utön saarelta pääsi siltaa pitkin Ålön saarelle, jonka etelä kärjessä oli jälleen ihana ruokapaikka. Istahdimme tänne huilaaman ja nauttimaan ja nauttimaan juotavaa sillä päivä oli suorastaan helteinen.

Olin kuin Liisa Ihmemaassa, niin paljon paikka sisälsi ihania merellisiä yksityiskohtia.

Ålön saarelta lähti Utö Express alus.

Palasimme iltapäivällä takaisin satamaan. Kippari ja Juniori halusivat vielä ilta uinnille.

Päivä oli ollut aivan ihana ja luonto todella kaunista. Takapuoli oli ihan vähän hellänä, sillä minun ei tule juurikaan ajettua polkupyörällä muuten. Näimme päivän aikana jotain aivan ihanaa, niin ihanaa että se vaatii oman postauksen. Mitä se oli, siitä kuulette seuraavalla kerralla =).

Vaikka otsikosta voisi ensin kuvitella, ei ole tulossa tarinaa kuuraketista, vaan perhosesta =D. Näin elämäni ensimmäisen kerran apollo perhosen viime vuonna kesällä Sottungassa, mutta en saanut siitä valitettavasti valokuvaa. Apollo on Suomen kookkain perhonen ja se harvinaistui 1950-luvulla. Se on erittäin uhanalainen ja se on rauhoitettu meillä Suomessa vuodesta 1976. Nyt pääsin ihastelemaan useamman isoapolloperhosen liitelyä Utön saarella Ruotsissa, jossa se on myös rauhoitettu. Ja tällä kerralla annoin kameran laulaa =D.

Aamupäivästä oli ahkera munien laskenta käynnissä. Perhonen oli niin keskittynyt puuhaan, että pääsin melko lähelle kameran kassan. Yritin olla parhaan mukaan häiritsemättä sen puuhia.

Kävimme pyöräilemässä saaren eteläkärjessä ja kun palasimme takaisin, oli paikalla monta apolloa. Nyt oli ruoankeruu menossa. Osa perhosista oli jo hieman elämää nähnyt, eli melko kulahtanut. Mutta se ei haitannut minua. Vihdoin sain kuvia näistä upeista perhosista.

Apollo vaatii elinympäristökseen aurinkoista kalliomaastoa. Naaras munii munat heiniin tai tiputtaa ne maahan. Toukka etsii ravinnokseen isomaksaruohoa. Yksi tapa löytää perhosia luonnosta on etsiä juuri kasveja, joita perhosen toukat käyttävät ravinnokseen ja missä aikuiset ruokailevat. Aikuiset apollot ruokailevat ahkerasti ohdakkeilla. Apollo talvehtii joko munana tai pienenä toukkana.

Kolmistaan perhosten kesken.

Kolmistaan pörriäisten kanssa =D.

Sinne lensi pois =D. Tämä oli lomani upein luontohetki, joka ei unohdu koskaa. Voi olla, etten enää ikinä näe apolloa uudelleen, siksi olin niin onnellinen, että sain siitä monta kuvaa. Tässä eivät oleet suinkaan kaikki =D.

Meillä oli tarkoitus olla Utössä kolme yötä, olimme jopa maksaneet ne jo etukäteen. Vaan sitten Kippari huomasi, että tuulet alkavat nousta. Se tarkoittaisi sitä, että joko lähdemme aikaisemmin tai sitten olemme vielä pidempään. Saari tuli tahkottua pyörällä melko hyvin läpi, joten päätimme lähteä aikaisemmin ja jatkaa matkaa. Satamakonttori palautti meille yhden maksetun yön, hieno juttu! Reilu tunti merellä ja saavuimme Nynäshamnin vierasvenesatamaan.

Jo heti merelle näkyi komea kirkko.

Satamassa on 220 vierasvenepaikka aisa- ja poijukiinnityksellä. Kyseessä oli jälleen iso satama ja voin kertoa, että oikea herkuttelijan taivas! Siitä vähän tuonnempana lisää. Nynäshamnin keskeinen sijainti on myös hyvä miehistönvaihto satamaksi. Monilla on yhteinen vene ystävien kanssa. Toinen porukka tulee autolla satamaan ja toinen jatkaa autolla pois, kätevää =D. Sataman ihan vieressä oli myös rautatie- ja bussiasema.

Satamakonttorin vieressä oli ravintolalaiva, jossa kuuntelimme live musiikkia.

Satamasta löytyi kaikki palvelut. Vettä ja sähköä oli laiturilla. Mikä minua ilahdutti kovasti, niin vessoja oli paljon. Monta kertaa vessojen määrä on todella alimitoitettu suhteessa sataman kokoon. Lisäksi sauna kuului satamamaksuun. Saunasta oli merinäköala.

Satama-alueella oli monia ravintoloita ja pikkuisia puoteja, jossa myytiin kaikenlaista ihanaa tavaraa. Täällä viimeistään pääsi rahoistaan hyvin eroon. Lisäksi kaupunkiin oli matkaa alle puolikilometriä. Sieltä puolestaan löytyi alkomahooliliike ja hyvä ruokakauppa. Nynäshamn oli siis oivallinen huoltosatama.

Lempi lintuni toivotteli tervetulleeksi =D.

Ja sitten siihen herkuttelijan taivaaseen. Satamassa oli Nynäs Rökerin myymälä!

Kuvaajakin pääsi kuvaan =D.

Nynäs Rökerissä oli valtavat herkkutiskit mm. juustoja ja kalaa. Minä en ollut koskaan maistanut savustettuja katkarapuja (räkor rökta) joten se aukko sivistyksessä paikattiin täällä. Täältä ostimme myös lomamme maukkaimmat perunat. Myymälässä oli valtavan upea valikoima ruotsalaista näkkileipää. Tänne on niin päästävä uudelleen!

Pidimme veneellä oikein kunnon rapukestit. Ostimme sekä savustettuja että tavallisia katkarapuja ja lisukkeeksi paria eri maustettua majoneesia. Matkaan lähti myymälästä myös kalaa ja patonkia.

Ruotsalaiset ovat kovia syömään katkarapuja. Niitä oli saatavilla ihan joka paikassa. Ravintoloissa ne olivat yhtenä osana monessa eri annoksessa.

Vierasvenesatamasta löytyi myös grillipaikka sitä tarvitseville.

Siellä se meidän "Merimarianne" lepäilee laiturissa. Tämän hauskan nimen veneemme värityksestä keksi eräs blogini lukija =D.

Alan todella toistaan itseäni, mutta tämäkin satama oli minusta aivan ihana. Vaikka se oli iso, oli se silti melko rauhallinen. Ja nuo herkkukaupat... NAM! Voit lukea lisää tietoa sataman omilta nettisivuilta täältä.

Olimme perillä Nynäshamnissa hyvissä ajoin, joten ennätimme tehdä kävelyretken kaupungille. Samalla täydensimme hieman jääkaapin sisältöä. Kaupunki oli ruotsalaiseen tapaan jälleen kaunis ja idyllinen.

Kaupungille päin lähdettäessä satamasta tulee ensimmäisenä rautatieasema. Tänä kesänä emme nähneet siellä junia. sillä rataosuudella oli jossain päin remontti ja bussit korvasivat junat.

Seuraavaksi kävelijää tervehti Nynäshamnin kaunis kirkko. Kirkko oli rakennettu upealle paikalle ja se näkyy kauaksi merelle.

Kirkko on rakennettu vuonna 1930 paikalle, jossa ei ole ollut aiemmin majakkaa. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Lars Israel Wahlman. Itse kirkko on rakennettu tiilestä ja punaisesta kipsistä. Etelälaidalla on sivuttainen torni, jossa sijaitsee sakasti. Kirkko oli valitettavasti kiinni, joten emme päässeet tutustumaan siihen sisältä.

Kirkon mäeltä oli komea näköala merelle ja vierasvenesatamaan, jonka vieressä oli myös satama isommille laivoille, josta pääsee mm. Gotlantiin.

Nynäshamnin kunta sijaitsee Tukholman läänissä. Asukkaita siellä on noin kaksikymmentäseitsemän ja puoli tuhatta. Netissä kerrottiin, että Nynäshamnissa asuu paljon myös suomalaisia, keskimäärin kolme prosenttia väestöstä. En yhtään ihmettele, kaunis paikka, minäkin voisin asua täällä =).

Matkaa Tukholmaan Nynäshamnista on noin viisikymmentä kilometriä.

Patsaita kaupungilta.

Tämä sammakko oli minusta suloisin =D.

Hyvän oluen ystäville voin kertoa, että Nynäshamnissa valmistetaan todella hyvää olutta. Panimon oma Pubi oli keskustassa. Siellä olisi ollut mahdollisuus maistella heidän olut tuotantoaan... mutta... se ei ollut viikonloppuna auki! Hieman olimme pettyneitä. Nynäshamnin panimo valmistaa monille lähisaarille ihan omaa nimikko olutta. Nämä maustelut jäivät seuraavaan kertaan.

Nynäshamn on paikka jossa voi mainiosti viettää useamman päivän. Tämä on loistava pistäytymispaikka mm. silloin kun on matkalla Gotlantiin.

Nynäshamnissa ollessamme oli seuraava päivä tuulinen (syy miksi lähdimme Utöstä päivää aikaisemmin), joten omalla veneellä ei ollut asiaa merelle. Vaan Kippari olikin järjestänyt meille aivan ihanan yllätyksen. Heräsimme aamulla ja lähdimme hieman yli yhdeksän bussilla Torön saarelle, josta jatkoimme matkaa saaristolaislautalla. Bussimatkan aikana oli mukava katsella maisemia myös sisämaasta käsin.

40 minuutin bussimatkan jälkeen saavuimme Herrhamran laituriin, jossa lautta jo odotteli valmiina. Osalla matkustajista oli paljon tavaraa mukana, he asuivat saarella ja olivat käyneet kaupassa.

Vaikka päivä oli tuulinen, oli alus sen verran iso, että tuuli ei haitannut sen menoa. Istuin veneen kannella koko matkan ja ihastelin maisemia. Tukholman saaristo on kallioista ja kallioille on tyypillistä, että ne kohoavat jyrkästi.

Puolen tunnin lauttamatkan jälkeen saavuimme Öjan saarelle Landsortin kylään. Saari on neljä kilometriä pitkä ja puolikilometriä leveä. Saaren pohjoispäässä sijaitsee myös vierasvenesatama, josta on noin kaksi ja puolikilometriä Landsortiin, joka on saaren varsinainen keskus. Lautta tuli suoraan kylän satamaan. Meillä oli viisi tuntia aikaa katsella kaikessa rauhassa ympärillemme.

Lautta tuli tästä kapeikosta sisään vasemmalta puolella ja kun lähdimme taksisin, se meni oikealta puolelta. Pidin kaiteesta kaksin käsin kiinni, sillä olin i h a n varma, että kohta ollaan kivellä =D. Vaan aluksen kapteeni oli ajanut saarelle aikaisemminkin koska niin nätisti pujahdimme kapeikosta sisään.

Pienen matkan päästä löytyi saaren kahvila - ravintola - kauppa. Kyllä, kaikki kolme löytyi samasta kompleksista. Istahdimme kahville, ennen kuin lähdimme tutustumaan saareen.

Landsortilla oli oma nimikko olut, Nynäshamnin valmistama tietenkin!

Kahvila - ravintola - kaupan vieressä olivat luotsikutterit laiturissa.

Pääsin näkemään, kun heille tuli tehtäviä ja oli lähdettävä merelle. Ei tälläkään aluksella ole liian suurta aukkoa lähteä merelle =D.

Ja hetken päästä kutteri tulikin jo takaisin =D.

Öjä on Tukholman saariston eteläisin asuttu saari. Saarella sijaitse Ruotsin vanhin majakka, Landsort. Tässä välissä pitää todeta, että koko meidän lomareissu oli aivan ihana ja jokaisesta paikasta tykkäsin ihan valtavasti, mutta tämä oli ehdottomasti paras! Majakkahulluhan oli ihan onnesta kankeana majakka saarella, mutta saari itsessään oli myös aivan ihana. Huokailin ihastuksesta, fiilistelin ja annoin kameran laulaa =D.

Saari oli täynnä upeaa saaristolaisidylliä, karua kauneutta, meren ympäröimänä. Ruotsin vanhimman majakan lisäksi saarella sijaitsee vanhin luotsiasema ja kylä. Eräiden asiakirjojen mukaan olisi Kustaa Vasa (jälleen se sama mies, joka perusti Helsingin) palkannut luotsi Anders Bertilssonin Öjan saarelle vuonna 1535.

Kun ollaan melko ulkona merellä ja saaressa, voisi kuvitella, että kalastus olisi ollut pääelinkeino saaressa asuvilla. Vaan näin asia ei kuitenkaan ole. Suurin osa väestöstä oli luotseja, tullivirkailijoita ja lennätintyön ammattilaisia. Useimmat heistä työskentelivät valtion palveluksessa.

Saarelaisten postilaatikot =D. Tässä talossa sijaitsi matkamuisto myymälä. Täältä tuli ostettu muistoksi Landsort hupparit.

Öjan saarella sijaitsee kaunis kappeli, joka on rakennettu vuonna 1939. Kirkko on arkkitehti Ove Leijonhufvudin käsialaa. Kappeli on rakennettu puusta.

Alttaritaulun on maalannutjalahjoittanuttaidemaalariAxelSjöberg. Aihe on kaunis, neljän joutsenen lento.

Kastemaljan kappelille on lahjoittanut Torön seurakunta vuonna 1953.

Saaristolaiskirkkojen tapaan myös täältä löytyi laiva katosta.

Kirkon kellotorni on avoin rakennus.

Landsortissa oli mahdollista saada myös taide-elämyksiä, sillä saarella oli Skulptur sommaren 2016 näyttely. Kaikkiaan 47 erilaista taideteosta oli kävelyreitin varrella. Minua kosketti eniten tämä Sam Westerholmin tekemä pronssiveistos Mor med barn. Äiti tähystää merelle, kuin odottaen merimiestään saapuvaksi takaisin kotiin. Poika rimpuilee muualle ja äiti odottaa toista lasta. Mietin, että minkälaista on mahtanut olla merimiehen vaimon elämä saaristossa?

Magnus Ringborgin marmorista valmistama teos Pojke med keps oli minusta kaunis. Marmori on jotenkin tosi "raikas" materiaali.

Farmors hund teoksen on tehnyt betonista Amalia Årfelt. Tätä minulle tuli heti mieleen merimiehen koirat. Englannista otetut posliinikoirat (niitä oli siis tyypillisesti kaksi) toimivat tiedon välittäjinä. Koirat sijoitettiin ikkunalaudalle. Jos en katselivat ulos, oli talon isäntä merillä seilaamassa. Jos ne puolestaan katsoivat sisään talon, oli isäntä kotona. Tällä tavoin kulki tieto siitä, oliko isäntä saanut pestin laivaan.

Joze Strazarin pronssiteos Flyg min vän oli niin ikään kauniilla paikalla merenrannalla.

Keramiikka teos Toni och Connie oli Fanny Wikstadin valmistama. Minusta hauska pariskunta =D.

Viisi tuntia riitti oikein hyvin paikkojen katseluun. Ai että missäkö on kuvat majakasta? Majakka oli niin hieno, että se ansaitsee ihan oman postauksensa. Ja tälle taisi tulla pituutta ihan riittämiin ilman majakkakuvia =D.

Öjan saarella sijaitsee Ruotsin vanhin majakka, Landsort. Majakka vilahteli jo saarelta, kun saavuimme lautalla kylän laituriin. Majakka oli punavalkoinen. Minä pidän eniten juuri punavalkoisista majakoista.

Satamasta ei ollut pitkä matka majakalle. Olin ihan täpinöissäni, pääsisin jälleen ihastelemaan uutta majakkaa!

Majakalle vei kiviportaat. Siellä se oli! Voi miten ihana!

Landsortin ensimmäinen majakka rakennettiin vuonna 1658 saaren eteläkärkeen. Majakan rakennutti hollantilainen kauppias Johan van de Hagen. Majakka korvasi aiemmin paikalla olleen pookin ja se oli ensimmäisiä yrityksiä käyttää navigointilaitteita ja valaistua peiliä parantamaan turvallisuutta merellä.

Nykyinen majakka rakennettiin 1670-luvun alussa. Van der Hagenin perilliset valvoivat majakan rakentamista. Majakka on rakennettu kivestä. Vuosien saatossa majakkaa paranneltiin ja nykyisen muotonsa se on saanut 1869-1870. Vuoteen 1840 saakka majakka oli yksityisessä omistuksessa ja tämän jälkeen se siirtyi kruunulle.

Saarella oli nähtävänä puolustuksessa käytettyjä tykkejä.

Majakka sähköistettiin 1938. Se on tällä hetkellä kansallinen muistomerkki jota hallinnoi Merenkulkulaitos. Vuoden 1963 jälkeen siellä ei ole ollut henkilökuntaa.

Majakan edessä on pieni kioski josta sai ostaa jäätelöä ja virvokkeita. Majakkaan pääsi käymään sisälle oppaan kanssa pari kertaa päivässä. Pääsymaksu maksettiin kioskiin.

Kioskin pihassa oli Gunnar Carl Nilssonin raudasta valmistama taideteos Livslinje.

Koska majakkahullu oli majakkasaarella, pitihän sitä päästä majakkaan sisälle. Muutama rappunen ylös ja pääsimme katsomaan kaunista maisemaa.

Näkymiä matkalla majakan huipulle.

Majakan torni on 25,2 metriä korkea. Majakan valo kantaa 22 merimailia ja valo on 44,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Majakasta oli saarelle todella upeat näkymät. Tätä maisemaa olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Yllättäen minä olinkin viimeinen kuka tuli majakasta alas =D.

Landsord oli ehdottomasti lomamme kohokohta. Ostimme muistoksi kotiin majakan pienoismallin jonne voi laittaa kynttilän.

Landsortin reissun jälkeen tuulet tyyntyivät ja oli aika jatkaa matkaa. Kesäloma oli ylittänyt jo puolivälin, joten oli aika lähteä nousemaan takaisin päin Tukholman saaristossa. Päivä oli jälleen aurinkoinen ja merimatkan aina näimme ja koimme vaikka mitä.

Nynäshamn jäi taakse. Kirkko ja vesitorni näkyvät kauas merelle.

Merellä oli ihania pehmoisia pilviä. Rakastan pilviä, silloin kun ne eivät peitä koko taivasta ja aurinko pääsee paistamaan =D.

Jonkin matkaa ajettuamme, tuli vastaan tämä torni. Ensin se näytti kaukaa katsottuna ihan tavalliselta kivitornilta, mutta kun pääsimme lähemmäksi, huomasimme, että sen päällä oli iso ankkuri! Kippari otti kierroksen merellä, jotta sain vaihtaa kameraan toisen objektiivin (tietysti oli väärä "putki" kiinni kamerassa). Mietimme Kipparini kanssa, että miten ihmeessä ankkuri on saatu ostettua tornin päälle?

Minua jäi vaivaamaan, että mikä tämä mahtoi olla. Onneksu ystävämme internetti osasi kertoa. Kyseessä on Älvsnabben monumentet ja se sijaitsee Kapellön saarella. Sen lisäksi, että Älvsnappen on miinalaiva, se on myös suojaisa satama lähellä Kappellötä. Alueella on pitkä historia niin sodankäynnin kanssa, myös muut purjelaivat kävivät satamassa odottamassa parempaa säätä. 1630 Gustav II Adolg purjehti saksaan suuren miehistön kanssa. Useimmat Älvnappen miehistön jäsenistä näkivät Ruotsin viimeistä kertaa. Muistoksi tästä purjehduksesta on tehty tämä 11 metriä korkea monumentti.

Merimetsot ovat olleet tänäkin kesänä puheen ja jutun aiheena mm. lehdissä. Nämä linnut jakavat mielipiteet todella kahtia. Puhutaan ryöstökalastajista ja sen myötä linnut uhkaisivat ammattikalastajien elinkeinoa. Merimetso yhdyskuntien läheisyydessä puut näyttävät tältä. Melko lohduton näky, ainakin näin äkkiseltään katsottuna. Vaan eräässä luontodokumentissa kerrottiin, että kun merimetsoyhdyskunta jättää pesimäalueen, se luonto nousee entistä loistokkaampaan kukoistukseen. Näitä pesimäalueita voi bongata laivan kannelta parikin, kun menee Tukholmaan isolla laivalla. Ainut haitta, mitä minä keksin näistä linnuista on haju =D. Kuvitelkaa mätä silli ja se potenssiin kymmenen! Emme ajaneet ihan hirveän läheltä pesimäyhdyskuntaa ja silti meinasi tulla yrjö kylään =D.

Pesimäalueen lähellä näimme myös merikotkan! Merikotkia näkee nykyään merellä usein, joka on ihana asia. Kaipa se kertoo siitä, että niiden kanta on parantumassa.

Ajelimme myös Dalarön lähellä sijaitsevan Dalarö Skanssin ohi. Saaressa sijaitsee 1600-luvulta peräisin oleva linna jossa voi järjestää mm. häitä, erilaisia juhlia ja muita tapahtumia. Saari on yksityisessä omistuksessa ja siellä on myös 40 paikkainen vierasvenesatama. Saarelta on todella upeat näkymät merelle.

Reilun kahden tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Malma Kvarnin kauniiseen ja rauhaisaan lahteen. Paikasta lisää seuraavassa postauksessa.

Tähän väliin täytyy hehkuttaa, että eilen meni blogissani 200 000 lukukertaa rikki! Blogi on kolme ja puolivuotta vanha. Aloittaessani blogin, oli aivan varma, että kukaan ei lue näitä minun jorunoita =D. Vaan toisin kävi. Olen todella onnellinen joka ikisestä lukukerrasta ja ennen kaikkea ihanista ja kannustavista kommenteista. Lämmin kiitos teille kaikille!

Upean merimatkan jälkeen saavuimme Malma Kvarnin kauniiseen ja rauhalliseen lahteen. Saimme tästä paikasta vinkin veneilijä ystäviltämme Ullalta ja Ollilta matkan aikana ja päätimme pistäytyä katsomassa paikan kun kerta matkan varrelle osui.

Satamassa oli pieni idyllinen ravintola, jossa oli ranskalainen kokki. Illalla ranskalainen mies lauloi ja säesti itseään haitarilla, ranskaksi tietenkin. Oli melko kansainvälinen tunnelma.

Katosta oli laitettu roikkumaan maljakosta ruusuja.

Onko siitä ollut koskaan puhetta että rakastan pinkkiä. Nämähän oli suorastan pakko kuvata =D. Olivat kuin kaksi marjaa.

Orvokkihopeatäplä vieraili meidän pöydässä. Perhonen lenteli ravintolan terassilla ja istahti vähän väliä huilaamaan.

Malma Kvarnin satamassa on 12 vierasvenepaikka. Laiturilla oli sähköä ja vettä. Satamassa oli myös suihku ja lomamme suloisin wc. Harmitti, kun sen saanut siitä otettua kunnon kuvaa, laajakulma vaan ei riittänyt. Satamassa oli myös pyykinpesu mahdollisuus.

Tässä vähän vessan värimaailmaa =D.

Satamakonttori oli auki parina hetkenä päivässä.

Satamakonttorin seinustalla oli tarjolla monenlaisia pelejä.

Satamasta oli mahdollista vuokrata sauna. Sauna oli puulämmitteine ja sen sai lämmittää itse. Kippari hoiti meille kunnon löylyt.

Saunan lähellä oli lampi, jossa olisi voinut halutessaan käydä uimassa.

Malma Kvarnissa oli purjehdusseura ja heidän nuorisotoiminta tuntui melko aktiiviselta. Pikkuisia jollia oli ranta täynnä ja ilmeisesti oli purjehdusleiri menossa, koska nuorisoa oli paikalla paljon.

Malma Kvarn oli aivan ihana ja erittäin rauhallinen pikkuinen satama, jossa oli kuitenkin kaikki tarvittavat palvelut. Tämä oli juuri sellainen hyvä paikka nauttia luonnon rauhasta. Voit lukea lisää satamasta heidän netti sivuilta täältä.

Seuraavana päivänä jätimme kauniin ja rauhaisan Malma Kvarnin lahden taaksemme ja jatkoimme matkaa. Noin tunnin merimatkan jälkeen saavuimme Sandhamniin, joka on yksi suosituimmista satamista Tukholman saaristossa.

Koska Sandhamn on suosittu satama, osasimme odottaa pientä ruuhkaa. Tämä oli ainoa satama koko loman aikana kun jouduimme odottamaan, monen muun veneilijän tavoin, että pääsemme laituriin. Tämä oli myös KSSS:n yllä pitämä paikka, joten sataman henkilökunta tuli näyttämään paikan. Ja heillä riitti sutinaa. Henkilökunta juoksi laitureilla ahkerasti. Pysyvät varmasti hyvässä kunnossa =D. He tekivät hyvää työtä, sillä jokaiselle yritettiin löytää paikka.

Onneksi pääsimme laiturin päätyyn odottelemaan omaa vuoroamme, niin ei tarvinnut ajella ympyrää sataman edustalla. Mikäpä näin ihanassa auringon paisteessa oli odotellessa. Puolen tunnin päästä tuli nuori mies ilmoittamaan, että nyt on paikka löytynyt, joten ei kun köydet irti ja menoksi. Myös täällä oli vastassa mooring kiinnitys, mutta se ei enää jännittänyt minua yhtään, koska olimme päässeet harjoittelemaan sitä jo Waxholmissa. Mooring kiinnityksestä kirjoitin aikaisemmin täällä.

Toisin kuin muissa satamissa, tällä maksettiin satamamaksu vasta kun lähdetiin pois. Veneeseen kiinnitettiin kyltti, joka kertoi, että ilmoittauduttu on =D. Satamassa on 240 vierasvenepaikkaa. Sähköä ja vettä on laiturilla. Pieni kehityskohde satamalle olisi, että vesipisteitä saisi olla laiturilla useampi. Nyt yhtä letkua jonotti moni kippari. Lisäksi veden paine oli kuin pikkuinen poika olisi ollut tarpeillaan. Veden tankkaaminen otti todella aikaa, jolloin letkun jonottajien määräkin vain lisääntyi.

Aivan sataman laiturin tuntumasta löytyy hotelli. Saarelle pääsee myös saaristoaluksilla, joten tämä kohde on kaikkien saatuvilla. Vain pari tuntia Tukholmasta ja pääsee yhteen Tukholman saariston idyllisimmistä paikoista. Lautta-aikatauluja voit tutkia täältä.

Palvelujen puolesta satamassa oli myös todella hyvä tarjonta. Täällä viimeistään lomabudjetille saattoi sanoa goodbye! Lisäksi satamassa ja sen läheisyydessä oli monia ruokapaikkoja, joten myös kokkaamisesta veneessä saattoi pitää vapaata.

Seuraavalla keralla lähden kyllä tyhjällä laukulla reissuun. Puhtaita vaatteita tuli taas loman jälkeen aivan liikaa takaisin, tuli ostettua yhtä jos toista lisää. Kassi ei mennyt enää loppu lomasta kiinni =D.

Herkkuja kesän kuumiin päiviin.

Yhteysaluslaiturin lähellä oli ruokakauppa. Kauppa oli pieni, mutta siellä oli uskomattoman hyvä valikoima. Klo 11 jälkeen tuli yhteysaluksella lisää tavaraa kauppaa. Ei mennyt kuin hetki, ja kaikki tuotteet oli jaettu hyllyihin. Paras aika vierailla kaupassa oli puolen päivän aikaan, silloin sai vielä kaikkea mitä oli kirjoittanut ostoslistalle. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä vähemmän oli valikoimaa saatavilla. Tuotteet olivat tuoreita, sillä vaihtuvuus oli hyvä.

Kaupalta pieni matka eteenpäin löytyi leipomo, josta sai tuoretta pullaa ja leipää. Oli mukava katsella aamulla rannassa, kun yksi jos toinen tuli leipomosta päin tuoreiden sämpylöiden kanssa. Ihan luksusta!

Sandhamnin satamassa oli jännittävä tapa ilmaista lipunlaskun aika. Siellä pamauttetiin pieni pommi kello 21:00 , sellaisia mitä uutena vuotena pamautellaan. Meidän vieressä oli yhtenä iltana suomalainen vene ja heillä todella iso koira, joka istui veneen uimatasolla, kun pommi räjähti. Koira säikähti pommia niin kovasti, että tippui mereen. Omistaja ei ollut kovinkaan iloinen kun hän kuivasi koiraa laiturilla ennen nukkumaan menoa =D. Ehkä olisin itsekin pitänyt enemmän vaikka fanfaarista trumpetilla tai jotain sinne päin.

Ja lisää luksista. Sataman toisessa päässä oli uima-allas alue, jossa oli myös sauna. Altaan ympärillä oli oleskelu paikkoja ja vieressä pieni ravintola ja baari, josta oli mahdollista ostaa juotavaa ja pientä purtavaa. Täällä jos missä oli aivan ihana viettää hellepäivää.

Joten kun lähdet veneilemään Tukholman saariston, älä missään nimessä ohita tätä paikkaa, jos rakastat hyvä palveluja ja pientä luksusta. Itse saari oli myös aivan ihana, joten otetaan siitä ihan oma postaus seuraavaksi. Satamasta ja sen palveluista voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Saari, jolla Sandhamn sijaitsee, on nimeltään Sandö. Nimi on helppo ymmärtää kun kulkee saarella, sillä se on todella hiekkasaari.

Kun kerta oltiin hiekkasaarella, oli siellä myös paljon ihania hiekkarantoja. Saari ei ole kovinkaan suuri. Saaren ympäri kiertävä luontopolku on kahdeksan kilometriä pitkä.

Saaren keskiosa on suurimmalta osalta mäntymetsää. Polkuja risteile sinne tänne. Kävelyreitti on merkitty melko hyvin. Tosin me saimme neuvoa erästä ruotsalaista pariskunta, että mistä päin se kirkko löytyykään. Olivat menossa väärään suuntaan =D.

Sandhamnin kirkko on rakennettu rakennusmestari Peter Carlsson johdolla. Kappelin vihki käyttöön arkkipiispa Erling Eidem vuonna 1935. Kappeli on rakennettu puusta ja maalattu valkoiseksi. Katto on peitetty liuskekivillä. Valitettavasti ovi oli kiinni, joten emme päässeet kurkistamaan kappeliin sisään.

Kellotapulin on rakentanut Peter ja Stig Carlsson vuonna 1936. Tapulissa oleva kello on valmistettu Bergholtz Bellin valimossa.

Hautausmaa on otettu käyttöön vuonna 1834, ja se sijaitseenoin 500 metriä kappelista länteen.

Saarella sijaitsi idyllinen kylä. Talot olivat suurimmalta osalta 1800- ja 1900-luvulta. Internetti osasi kertoa, että vuoden 2010 lopussa oli saarella asukkaita 85 henkeä. Talojen välissä meni ihania pieniä kujia. Pihat kukoistivat kauniin erilaisista istutuksista. Ruusuja oli paljon.

Täällä olisi lasten todella hyvä kasvaa. Täällä voisin itsekin viettää vaikka koko kesän!

Voisin asua talossa, jossa on sininen portti.

Mitä sanotte maisemista? Minä istuin kalliolla ja annoin silmä levätä. Aivan ihana kyläidylli. Unelmoin, kuinka hoitaisin puutarhaa ja kuinka naapuri toisi vasta leivottua mustikkapiirakkaa. Pyytäisin häntä kahville ja vaihtaisimme kuulumisia. Kujilla kulkiessa voisi moikkailla muita saarelaisia auringon paistaessa ja ruusujen tuoksuessa ympärillä. Aamuisin hakisin tuoretta leipää leipomosta ja kattaisin aamukahvit kauniille terassille. Nauttisin aamupalaa ja katselisin merellä ohi lipuvia laivoja. Sitten se kupla puhkesi, en omista saarelta asuntoa, ainakaan toistaiseksi =D.

Ympäri saarta oli valtavan kauniita kesäasuntoja. Monesta tuli mieleen beac house. Jos minulla olisi täällä mökki, sisustaisin sen juuri rantamökiksi.

Ja nyt uutisia ruotsalaisten dekkari kirjojen ystäville. Kirjailija Viveca Sten kirjoittaa dekkareiden tapahtumat Sandhamniin. Steni kirjoja on suomennettu kaikkiaan viisi. Minun piti päästä Dykarbariin oluelle ihan vain siksi, että kirjojen tapahtumia sijoittuu myös sinne. Yritin katsella saarella kovasti ympärilleni, että löytyisikö yhtään ruumista, mutta tällä kerralla ei löytynyt =D.

Dykarbarenissa näytti olevan myös herkullisia ruoka-annoksia. Me emme syöneet tällä kertaa, sillä olimme syöneet juuri toisaalla.

Rannasta löytyi Axel Sjöbergin patsas. Hän eli vuosina 1866 - 1950 ja oli öljy- ja vesivärejä käyttänyt taidemaalari joka kuvasi Tukholman saaristoa, sen asukkaita ja lintuja.

Sandhamnista en voi muuta todeta kuin että saari oli i h a n a! Tänne haluan ehdottomasti uudelleen, jakka olen lukenut kaikki Stenin kirjat ensin =D.

Wasahamnen - Tukholma (Ruotsi)

Tukholmassa oli vaikka mitä kivaa tekemistä

Majakkalaiva Finngrundet

Kuninkaallinen vene

Beckholmen - Tukholma

Lakki - Cap

Saltsjöbaden - Hotellvikken (Ruotsi)

Smådalarö Gård (Ruotsi)

Dalarö - Askfatshamnen (Ruotsi)

Utö vierasvenesatama (Ruotsi)

Utön ihana luonto (Ruotsi)

Apollo

Nynäshamn vierasvenesatama (Ruotsi)

Nynäshamnin kaupungilla (Ruotsi)

Landsort - Öja ( Ruotsi)

Landsortin majakka (Ruotsi)

Merellä näki jälleen vaikka mitä

Malma Kvarn (Ruotsi)

Sandhamn vierasvenesatama (Ruotsi)

Sandhamn - Sandö (Ruotsi).