Haaveena hyvä kuva

Paikka minne ajelimme merellä oli Inkoon saaristossa sijaitseva Elisaari. Elisaareen pitää päästä joka kesä ainakin kerran. Olen esitellyt paikan aikaisemmin jo täällä ja täällä sekä täällä. Olemme käyneet Elisaaressa aikaisemmin keski- tai loppukesästä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsimme tänne näin aikaisin alku kesästä. Perjantai iltana paistelimme makkaraa, kun huomasimme että ystäviä tuli yllättäin veneellä samaan paikkaan. Olipa ihana yllätys! Heille Elisaari oli myös tuttu entuudestaan, mutta he eivät olleet koskaan käyneet Elisaaren luotopolulla, joten lähdimme sinne yhdesä. Luontopolku on niin ihana paikka, että me kävelemme sen joka kerta, kun käymme saaressa.

Elisaaresta löytyy Suomen suurinpiin kuuluva luonnonvarainen tammimetsä. Tästä syystä osa saaresta on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuodesta 1994 lähtien. Nämä tammet tekevät minun joka kerta yhtä lähtemättömän vaikutuksen. Näin alkukesästä niiden lehtien väri oli kauniin vaalean vihreä. Koska olimme liikkeellä alkukesästä, oli mukavaa nähdä löytyisikö luontopolulta erilaisa kasveja.

Ensin näytti siltä, että joku on käynyt purskauttamassa jotain vaahtoa puunrunkoon =D.

Hetken ennätimme miettiä ystävien kanssa, että mikä ihmeen sieni tämä mahtaa olla. Vaan asia selvisi hetken päästä infotaulusta, joita löytyy luontopolulta matkan varrelta. Kyseessä on rikkikääpä. Sieni on tammen ruskolahottaja ja se tekee puun ajan kanssa ontoksi. Loppukesästä sieni on valkoinen.

Vanha tammivanhus oli kellahtanut jo kumoon.

Tämä on joku muu kääpä. Kääpiä on vaikka kuinka monta erilaista. Minulle uusi tieto oli, että elävällä puulla ja kuolleella puulla kasvavat eri kääpälajit. Yhteistä niille kuitenkin on, että ne lahottavat puuta.

Kesän ensimmäiset sudenkorennotkin olivat jo liikkeellä. Näin Elisaaressa myös tämän kesän ensimmäisen suruvaipan. Siitä en saanut kuvaa =).

Nämä niityt ovat yksi minun lempipaikoistani saaren luontopolulla. Meri näkyy ja se tekee maisemasta minusta jotenkin vastustamattoman.

Lehmät köllöttelivät auringossa hieman kauempana. Taisi olla ruoansulattelu elikkäs märehtiminen menossa.

Toinen ehdoton lemppari on luontopolun lopusta löytyvä ruovikkoalue. Olen kuvannut nämä pitkospuut joka kerta kun olemme olleet täällä. Ja kuvasin ne taas. Minusta ne vaan ovat kertakaikkiaan niin kuvaukselliset. Ja voin kyllä käsi sydämmellä luvata, että ne tulevat kuvattua seuraavallakin kerralla =D.

Kielot olivat jo täydessä kukassa. Luonto kyllä kukkii nyt ihan täysiä. Tänä vuona tuntu, että myös mänty pölyttää tavallista enemmän. Männyn siitepölyä on ihan joka paikassa ja tarkoitan siis että todellakin ihan joka paikassa. Sitä tunkee veneeseen myös sisälle. Nyt tarvittaisiin selainen reipas sadekuuro, että paikat putsaantuisivat. Niin paljon kun rakastankin aurinkoa, tekisi sade myös kasveille tosi hyvää. Elisaareen pääset tutustumaan heidän nettisivuilla täältä.

Viikonloppu oli jälleen kerran ihana niin sään kuin seurankin puolesta. Kiitos Perta ja Joonas, oli ihan huippua viettää aikaa teidän ja suloisten nahkanappinenien kanssa.

Te, jotka olette seuranneet blogiani pidempään tiedätte, että olen intohimoinen sukkien kutoja. Sukan kutominen on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Lisäksi rakastan käyttää villasukkia kesät ja talvet. Löysin facebookin voihan villasukka ryhmän kautta keväällä haasteen, johon tartuin oitis, siskorusettisukat.

Siskot Ry on syöpään sairastuneiden naisten perustama yhdistys. Tarkoituksena on tukea syövästä kuntoutumista ja rikastuttaa fyysitä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia. Työtä tehdään vapaaehtoisvoimin ja pienellä budjetilla. Siskojen upeasta toiminnasta voit lukea lisää heidän nettisivuilta täältä.

Kun luin Siskojen sivuilta siskorusettisukista, tartuin puikkoihin heti. Siskorusettisukkia neulotaan ilahduttamaan ja tsemppaamaan syöpään sairastuville naisille. Sukkien mukaan voi laittaa myös ihan kirjallisen viestin. Minulta syöpä on vienyt valitettavasti monta ystävää ja päätinkin, että kudon niin monet sukat, kuin olen menettänyt ystäviä. Jokainen menetys on ollut todella ikävä. Moni ystävistäni on menehtyt syöpään ennen kuin on ennättänyt täyttää edes neljääkymmentä vuotta.

Valmiit sukat voi toimittaa Sinellin myymälään tai postittaa osoitteeseen Sinelli Oy / Siskot, Martinkyläntie 63, 01720 Vantaa. Tämän lisäksi on eri paikkakunnilla omia palautuspisteitä. Löydät ne täältä. Siskot ry vyöttävät sukat ja toimittavat ne syöpään sairastuville naisille. Mikäli haluat antaa sukat itse suoraan vaikkapa ystävällesi, voit vyöttää ne myös itse. Vyöte löytyy Siskojen sivulta.

Ja sitten vain kutomaan! Ohje löytyy mm. Novitan lehdestä numero 2/2016 kesä. Ohje löytyy myös Siskot Ry:n nettisivuilta. Tässä linkki ohjeeseen. Sivuilta löytyy ohje myös PDF tiedostona. Sukan värejä voi vaihdella, mutta toiveena on, että rusetti on aina pinkki. Itse halusin tehdä sukat juuri sellaisiksi kuin ne oli mallisa suunniteltu.

Kampanja kestää vuoden 2016 loppuun, joten vielä ehtii hyvin mukaan tähän hyvää mieltä tuovaan toimintaan. Haastankin nyt teidän kaikki, kenellä vain puikot ja lanka pysyvät kädessä, kutomaan edes yhden parin siskorusettisukkia. Kerrotaan yhdessä, ettei kukaan ole yksin!

Tällä viikolla keskiviikkona Canon järjesti ensimmäisen Canon instawalkin Suomessa. Tapahtuma kuulosti todella mukavalta, joten päätin osallistua. Aamu alkoi todellisella rankkasateella, mutta iltapäiväksi sää selkeni ja saimme nauttia tuulisesta, mutta erittäin aurinkoisesta säästä. Tässä teille kuvasatoa ja tunnelmia kuvakävelystä.

Kokoonnuimme Kaivopuiston Kompassitorille, josta lähdimme matkaan. Mukana oli Canonilta monenlaista mukavaa uutta ja vanhaa kalustoa, jota sai testailla kävelyn aikana.

Kuvaaja kuvaa kuvaajaa joka kuvaa kuvaajaa. En ole koskaan oikein ollut kotonani itse kameran edessä, mutta tässä tilaisuudessa sitä ei päässyt pakoon =D. Hyvää harjoitusta, sillä sen lisäksi että itse kuvasimme paljon, myös meitä kuvattiin paljon.

Kävelimme Kaivopuiston rantaa pitkin kohti Ullanlinnan mäkeä. Oli tosi jännittävä huomata, miten toisilleen vieraat ihmiset, joilla on sama intohimo, valokuvaminen, ovat heti kuin olisimme aina tunteneet toisemme. Tunnelma oli todella välitön ja rento. Tässä seurassa olisin viihtynyt pidempäänkin!

Nämä maisemat olivat minulle kovin tuttuja, olemmehan tästä ajelleet veneellä vaikka kuinka monta kertaa ohi. Mutta nyt oltiin maalla ja se tarjosi mukavasti uusia kuvakulmia käyttöön. Ja kun matkassa oli parisenkymmentä intohimoista kuvaajaa, sai hyviä vinkkejä lisää.

Olihan siellä myös lokki ja meriharakka, frakki asianmukaisesti päällä =D.

Minun tulee kuvattua paljon luonnossa, mutta tykkään kuvata myös kaupungissa. Kaupunkimiljöö tarjoaa todella paljon mukavia kuvauskohteita. Itse olen tuskaillut viime aikoina nimenomaan kuvakulmien kanssa. Tuntuu, että olen hieman jämähtänyt ja kaipaisin asian kanssa uudistusta. Olisikin ollut mukavaa katsella muiden ottamia kuvia samoilta kulmilta ja saada näin itselle uusia ideoita. Muutenkin tuntuu, että kuvaamisen kanssa on menossa pieni identiteetti kriisi. Haluaisin jotenkin uudistua, mutta en tiedä miten? Tuleeko teille joskus tällaisia aikakausia kuvaamisen kanssa?

Nämä fendarit oli pakko kuvata, niin kauniit suojat. Olikohan joku tehnyt ne ihan itse?

Ullanlinnan mäeltä palasimme takaisin Kaivopuistonrantaan ja sieltä Eiran rantaan. Tässä kuvassa on minusta hauska tunnelma, kaunis vene mailla kauniiden talojen edessä. Eiköhän tämäkin kaunotar pääse pian vesille.

Viimeinen kuvauspaikka oli telakka, joka oli itse asiassa minun suosikki =D. Laitan telakalta lisää kuvia seuraavaan postaukseen, ettei tästä taas tulisi ihan tolkuttoman pitkä postaus. Moni osallistuja kuvasi myös henkilöitä. Minulta jotenkin meinasi unohtua se kokonaan. Olen ollut aina jotenkin tosi huono kuvaamaan henkilöitä, varsinkin ihan ventovieraita kadulla.

Tilaisuudessa nähtiin myös todellista heittäytymistä. Kuva ei kerro totuutta, hän on oikeasti hyvin korkealla =D.

Ruoholahdesta nousimme kasin ratikkaan ja ajelimme sillä Töölöntorille Reloveen, jossa meille tarjoiltiin pientä ja hyvää purtavaa. Kyllä maistui taivaalliselle kävelyn päätteeksi. Samalla oli mahdollista tulostaa juuri otettuja kuvia Canonin Shelpy tulostimella. Saimme myös vinkkejä siitä, kuinka kuvia voi siirtää kamerasta wifin kautta suoraan mm. puhelimeen. Minä olen jo aikaisemmin vannonut kamerassa wifin nimeen, erittäin kätevä toiminto!

Relove on suhteellisen uusi lifestyle - recycling - cafe, jossa kierrätys ja kirpputori ajatus on viety todella uudelle tasolle. Paikka oli ihanan rento mutta silti tyylikäs. Voit lukea lisää Relovesta tästä.

Suloinen tippipupu. Hän on kuulema asunut kiinteistössä ennen liikkeen perustamista =D.

Canonin instawalk oli todella mukava tapahtuma ja aika lensi suorastaan siivillä. Tykkäsin niin paljon, että haluan ehdottomasti osallistua myös seuraavalla kerralla. Suosittelen sitä myös teille. Ei tarvitse olla mikään pro kuvaaja, vaan mukaan voi lähteä ihan kuka vaan. Kävelyllä oli mukana asiantuntijoita, joilta sai tarvittaessa hyviä neuvoja. Kiitos Canon, ja ennen kaikkea kiitos teille kaikille mukana olleille. Oli mukava tutustua ja vaihtaa ajatuksia valokuvaamisesta! Nähdäänhän ensikerralla?

PS: Kuvakävelyssä järjestettiin osallistujien kesken kuvauskilpailu ja sain juuri tänään tietää että voitin sen! Ihan uskomatonta! Luin viestiä monta kertaa ja nipistelin itseäni, että oikeastiko minä? Itse voitti oli jo ihana iloinen yllätys, sillä mukana oli yli 70 kappaletta todella upeita otoksia. Mutta vielä upeamman voitosta teki aivan mahtavat palkinnot. Voitin Canonin Eos M10 minijärkkärin ja Shelpy CP910 kuvatulostimen. Molemmista olin aina salaa haaveillut. Voittokuvaa jo kaivattiin kommenteissa, että miksi ei ole täällä, se oli varattuna seuraavaan postaukseen, mutta nyt se on tässä =D.

Voittajan on helppo hymyillä =D.

Lupasin viime postauksessa laittaa erikseen kuvia telakasta ja tässä niitä tulee. Canon instawalkissa kaikki kuvauspaikat olivat ihania, mutta jotenkin eniten minua inspiroi telakka. Johtuu varmasi siitä, että ei ole ennen tullut telakalla kuvattua =D. Keskustelimme tilaisuudessa muutamien kuvaajien kanssa mustavalkokuvista. Minä olin jotenkin unohtanut koko mustavalkokuvan. Telakan miljöö innosti jälleen kokeilemaan, millaisen tunnelman saisin kuviin.

Mitä mieltä olette? Minulle tulee mieleen joku vanha mustavalkoinen suomalainen elokuva. Kulman takana piileksi viinan salakuljettajat ja trokarit. Telakan pomo tulee kohta ja jakaa tilipussit, siis sellaiset oikeat, fyysiset pussit =D.

Vanhan tuntuisen kuvan paljastaa uudehkot veneet =D. Kun käsittelin kuvia mustavalkoiseksi, tajusin, että mustavalkoisessakin on todella paljon säätömahdollisuuksia, jotka vaikuttavat kuvan tunnelmaan. Jätin nämä kuvat mielestäni melko maltilliseksi. Kipinä jäi, joten kokeilen kyllä jatkossa uudelleen, mitä mustavalkoisuudesta saisi irti.

Mustavalkokuvien avulla ei tehdä kuvasta pelkästään vanhan näköistä. Sillä voidaan vaikuttaa kuvan tunnelmaan ihan muutenkin. Oiva tehokeino!

Takaisin värimaailmaan =).

Telakka tarjosi ihania uusia asioita kuvattavaksi. En olisi voinut kuvitellakaan etukäteen, miten kuvauksellinen paikka se oli.

Tänne pitää päästä kuvaamaan kyllä vielä joskus uudelleen. Missä paikoissa te tykkäättee kuvailla? Onko luonto- henkilö- vai katukuvaus lähellä sydäntäsi? Itse tykkään kuvata melko monipuolisesti, mutta kaikkein lähinnä sydäntä on luonto- ja kaupunkikuvaus. Henkilöitä en osaa kerta kaikkiaan kuvata =D. Valokuvausharrastuksessa parasta kuitenkin on, että siinä voi kehittää itseään ihan jatkuvasti.

Olin tässä kevään aikana eräässä koulutuksessa työni puolesta ja samassa koulutuksessa oli mukana myös Berneriltä henkilö. Hänen kanssa tuli puheeksi, että Berner tekee paljon yhteistyötä kosmetiikka bloggaajien kanssa. Minähän en kuulu siihen joukkoon. Ymmärrän meikkaamisesta yhtä paljon kuin harakka hopealusikasta =D. Keskustelun aikana virisi kuitenkin muutama pointti myös minun blogini ympärille. Kosmetiikka, joka on tarpeellista ja hyväksi havaittua nimenomaan veneily- ja retkiolosuhteissa! Niinpä sain minäkin testipaketin, jonka kimpussa olemme olleet Juniorin kanssa kilpaa =D.

Tukka hyvin, kaikki hyvin! Minulla on sellaiset puolipitkät hiukset ja siihen on olemassa ihan mukavuus syy. Hätäponnari =D. Tuntuu että aamuisn ei ole aikaa värkätä hiusten kanssa. Ihailen kyllä aina muiden upeita leikkauksia ja kampauksia, mutta sitten muistan mitä se vaati. Vaikka en panostakkaan itse kapaukseen, haluan, että hiukset ovat puhtaat. Inhoan rasvalettiä ja sen tunnetta. Merellä ei välttämättä ole aina suihkua tarjolla, joten ratkaisu on ..... tadaa... kuivashamppoo! Oikeasti ihan mieletön keksintö ja monen venereissun pelastus. Herbina sarjasta löytyi loistava tuoteperhe, johon kuului kuivashamppoo, hiuskiinne ja muotovaahto punaherukan tuoksuisena. Tuoksu ei ole kovin vahva ja se oli ihana raikas.

Hajuherkille henkilöille tuotteita löytyy myös hajusteettomana. Hajusteettomat tuotteet ovat myös silloin hyviä, kun ei haluta sekoittaa monia tuoksuja sekaisin.

LV tuotteet sopivat herkkäihoisille koska ne eivät sisällä väriaineita ja ovat hajusteettomia. Hajusteeton tuote antaa tilaa kesän ja ennen kaikkea meren omille tuoksuille. Jälleen paljastus, olen todella, siis oikeasti todella laiska rasvaamaan itseäni. Ja jos saan sen aikaiseksi, niin tuotteen pitää vähintään imeytyä hyvin ja nopeasti. LV sarjasta löytyy kosteusvoide, jossa on aurinkokerroin 15 - erittäin hyvä ominaisuus merellä, jossa ei pääse pakoon aurinkoa. Ja kun sitä aurinkoa saa, niin kosteusvoidettakin tarvitaan. Välilä oikein naamaa kiristä ja se huutaa kosteutta. Ja kun tilanne on oikein paha, löytyy samasta sarjasta apu siihenkin, kasvoseerumi. Se on kosteuttava ja helposti imeytyvä joka rauhoittaa ja suojaa tehokkaasti ihoa. Tämä tuote tuntui todella hyvältä! Se käy myös laitettavaksi varsinaisen kosteusvoiteen alle.

Käsidesi on tarpeen niin retkellä, mökillä kuin veneellä. Aina ei pääse käsiä pesemään, joten käsidesi on oiva tuote. Pakkauskoko on järkevä, jolloin sen saa hyvin mukaan vaikkapa taskuun. LV tuotesarjassa oli myös yksi todella oiva tuote veneilijälle, misellivesi. Vaikka en juuri meikkaa, on päivän päätteeksi mukava pestä naama aurinkorasvasta, pölystä ym. kaikesta. Misellivesi on emulsiopohjainen ja se puhdistaa ja kosteuttaa sekä hoitaa ihoa, ilman vettä! Iho tuntuu puhtaalta ja raikkaalta. Tuote todella minun mieleen. Puhdistus vaahto puhdistaa kasvon meikit ja epäpuhtaudet hellävaraisesti. Tuote sisältä hoitavaa öljyä joten se säilyttää ihon luonnollisen kosteustasapainon. Tämä vaati vielä huuhtelun vedellä.

Paketissa oli mukana myös kaksi Herbinan Body Mistiä. Nämä tuotteet ilahduttivat kovasti ja Juniorin kanssa teimme niistä heti tasajaon. Minä sain Blue Lagon tuoksun ja Juniori halusi Paradise Passioni. Ihania tuoksuja olivat molemmat. Näitä on ihana suikutella saunan jälkeen koko vartalolle. Tuoksu on mukavan mieto. Ja jälleen kerran iso kiitos pakkauskoolle. Pullo mahtuu kätevästi toalettilaukkuun.

Vielä on yksi tuote esiteltävänä, nimittäin IsaDoran Quick Nail Polis Remover. Se puhdistaa kynsilakat ilman erillisiä vanulappuja. Sormi vain purkkiin, pientä pyöritystä ja lakka on poissa - kätevää! Juniori ennätti testaamaan tätä ja hän li todella innoissaan, hyvin toimi! Kyllä näiden tuotteiden kanssa kelpaa lähteä lomalle merelle. Hieman on uskomaton tunnelma, sillä loma alkaakin jo ensiviikolla. Loma, jota on suunniteltu talven pitkinä iltoina, on nyt todella lähellä.

Postaus on tehty yhteistyössä Bernerin kanssa, mutta mielipiteet ja kokemukset tuotteista ovat minun omiani.

Kuten edellisessä postauksessa jo totesin, on loma meillä suorastaan jo ovella. Venettä pakkaillaan kuumeisesti, sillä meinaamme olla merellä viisi viikkoa. Kaikki terpeellinen pitäisi muistaa ottaa mukaan =D. Minulla kävi toissa viikolla aivan uskomattoman hyvä tuuri. Osallistuin Canonin järjestämään instawalkiin (katukuvakävely) ja osallistujien kesken järjestettiin valokuvakilpailu. Satuin voittamaan tuon kilpailun ja sain palkinnoksi Canon Eos M10 minijärjestelmä kameran ja Canon Shelpy CP910 valokuvatulostimen. Parasta tässä on se, että molemmista minulla on ollut edelliset versiot testissä ja molempiin olen ollut suunnattoman ihastunut. Ja nyt ne on minulla, molemmat! Kamera ratkaisi samalla yhden oleellisen haasteen, jota olen kokenut luontokuvauksessa. Välillä vaan on väärä putki kamerassa kiinni. Ja ylipäätään objektiivejä saa vaihtaa alvariinsa ellei päätä keskittyä vaikkapa macrokuvailuun. Silloin yleensä näkee jotain todella mielenkiintoista, johon tarvittaisiin pitkää objektiiviä. Nyt voin laittaa teleobjektiivin varsinaiseen järjestelmäkameraani kiinni ja ottaa laajakulmaa vaativat kuva uudella EOS M10 kamerallani. Se on niin pieni ja kevyt, että voi roikkua retkellä kaulassa mukana.

Kameraa löytyy sekä mustana, että valkoisena. Minä toivoin salaa saavani valkoisen ja yllätys oli iloinen kun juuri valkoinen tuli paketissa kotiin. Minijärkkärissä on se hyvä puoli, että sillä saa kuvattua RAW kuvia. Kamera on lisäksi todella helppo käyttää. Ainut pieni puute on, ettei kamerassa ole etsintä. Sellaisen kuitenkin voi hankkia siihen lisävarusteena jälkikäteen.

Kamerasta löytyy kattavasti monenlaisia kuvaustehosteita valmiina, joita on helppo hallita kameran kosketusnäytöltä. EOS M10 kamerassa on suuren järjestelmäkameran ominaisuudet pienessä koossa. Siihen on mahdollista ostaa EF-M vaihdettavia objektiivejä ja erillisen sovittimen avulla siihen käyvät kaikki muutkin Canonin objektiivit.

Kipparini käsitteli veneemme lattiaa, joten minut oli ulkoistettu laiturille. Mikäpä siellä oli istua aurinkoisella säällä uuden kameran kanssa =D. Räpsin kuvia ja huokailin onnellisena.

Cameran mukana tuli objektiivi EF-M 15-45mm f/3.5 - 6.3 IS STM joten zoomia siinä ei ollut kovinkaan paljoa. Testailin sitä tähän pääskyseen. Laajakulmaa sitten onkin mukavasti. Kameran on saatavana myös EF-M 55-200mm f/4.5-6.3 IS STM zoomi, joka tietenkin hieman minua polttelee. Sillä pärjäisi kaupunkikuvauksissa jo ihan mukavasti. Lisätietoa tästä ihanasta ja kompaktista kamerasta voit lukea valmistajan sivuilta täältä.

180 astetta kääntyvä kolmen tuuman intuitiivinen kosketusnäyttö mahdollistaa hyvin selvien ottamisen =D. Shelpy tulostimesta vielä sen verran, että se on niin näppärän pieni, että sen voi ottaa jopa veneelle mukaan, jos haluaa tulostella kuvia reissun päällä.

Selailin lauantain sadepäivänä edellisvuoden valokuvia. Kyllä, emme olleet merellä, sillä viikonlopuksi oli luvattu about koko viikonlopun kestävää sadetta, ja sitä se todella oli. Valokuvien selailun lisäksi saimme kipparini kanssa viimein hankittua kunnon sadeasut koko venekunnalle. Olimme haaveilleet niistä jo useamman vuoden =D. Nyt saa sitten kesällä sataa, ei tunnu missään. Palataan niihin kuviin. Viime syksykesällä ajelimme merellä Espoon edustalla ja näin ensimmäisen kerran Louekarin puuttoman saaren. Sellaisia on merenrannat täynnä. Se mikä tästä saaresta tekee erityisen, on siellä oleva risti.

Risti alkoi kiinnostamaan minua kovasti ja onneksi Kipparini löysi siitä lisää tietoa netistä. Risti on tehty puusta ja lukemani tiedon mukaan siinä on joskus ollut ovaalin muotoinen muistolaatta. Laatassa on ollut kolmen vainajan nimet ja päivämäärä, joka oli heinäkuun lopulta vuodelta 1941. Sota-aikoja on tuolloin eletty.

Muistolaatta on poissa, harmi. Mitä sitten on oikein tapahtunut, että risti on pystytetty juuri tälle Louekarin saarelle? Sen kaltaista tietoa oli internetin syöverissä, että nimet olisivat kuuluneet kolmelle saksalaiselle lentokonepilotille. Tiedä sitten, että onko näin. Tässä kohtaa taitaa historia pitää salaisuutensa ja me voimme vain arvailla asian oikeaa laitaa.

Oli tarina mikä hyvänsä tälle karun kauniille ristille, kovasti se laittoi ajattelemaan. Keitä tuolloin on ollut liikkeellä? Onko saaristo näyttänyt silloinkin yhtä kauniilta? Onko sen kauneutta ennättänyt kukaan ihailemaan sodan tuoksennassa? Ja kuka vei muistolaatan? Vai irtosiko se vanhuuttaan ja tuuli huuhteli mereen. Risti sentään on vielä jäljellä muistuttamasta menneestä ajasta. Jos kenelläkään teistä on tästä rististä lisää tietoa, niin kuulisin todella mielelläni =).

Sunnuntaina ajelimme Kipparini kanssa ulkoilemaan Vanhankaupungin lahdelle. Paikka on mitä mainioin viettää aikaa ulkona. Lähellä on myös ihana luontopolku. Vettä oli satanut melkoisesti koko viikonlopun. Vieläkään ei aurinko paistanut, mutta piti sentään taukoa sateen kanssa.

Punatiiliset rakennukset ovat aina yhtä kuvauksellisia. Koski kuohusi kovalla tohinalla ja sai aikaan melkoisen vesisumun.

Puistosta löytyi kuvanveistäjä Hannu Tapani Konttilasien tekemä patsas vuodelta 2014. Patsas on tehty Helsingin perustajan Kustaa Vaasan nuorena menehtyneen vaimon Katariina Saksilaisen muistoksi. Minua alkoi kiinnostaa, että minkä ikäinen Katariina oli kuollessaan ja mitä hänelle oikein tapahtui.

Ja tällaista tarinaa hänestä netin syövereistä löytyi. Katariina oli naimisiin menessä ollut juuri ja juuri 18-vuotta. Hän meni naimisiin Kustaa Vaasan kanssa syntymäpäivänään. Vaan pitkään ei hän ehtinyt nauttia avioliitostaan, sillä tarina kertoo, että hän olisi saanut pahoinvointikohtauksen tanssiaisissa Tukholmassa. Hänen oletettiin olevan raskaana. Kohtauksen ansiosta hän joutui vuodelepoon ja sai komplikaatioita. Hän menehtyi lapsivuoteeseen päivää ennen kuin hän olisi täyttänyt 22-vuotta. Syntymätön lapsi kuoli hänen mukanaan. Kaikki tämä tapahtui 1500 luvulla. Jäin miettimään, että miksi kuvanveistäjä halusi tehdä hänestä patsaan 2014 vuonna?

Aikamme ihailtuamme kävimme vielä luontopolulla ja se retki osoittautuikin todella upeaksi. Näin ja kuvasin elämäni ensimmäisen kerran jotain, mitä en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Mikä se oli, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Instagramin seuraajat tietävätkin jo, mikä se oli =D.

Vanhankaupunginselän pohjoisosassa on 316 hehtaarin alue joka kuuluu EU:n Natura 2000-luonnonsuojeluohjelmaan. 254 hehtaaria tästä alueesta on luonnonsuojelualuetta. Tällä alueella on havaittu pitkälti kolmatta sataa erilaista lintulajia. Paikalle kannattaa siis tulla vaikka vähän pidemmältäkin.

Juuri ennen luotopolun alkua on parikin punaista vajaa. Toisen seinustalla roikkui vanhoja pyydyksiä.

Luotopolku on osittain melko kosteaa, mutta se ei haittaa, sillä polkua seuraa hyvät pitkospuut. Täällä ihminen tuntee todella olevansa luonnon keskellä.

Ihastelimme matkalla tätä suloista sorsanpoikasta. Hän oli varsin viehättävän näköinen. Hieman minua suretti silti, sillä hänellä oli vähän hätä, että minne ihmeeseen se emo oikein on mennyt piiloon. Se uiskenteli vinhaa vauhtia edestakaisin ja huuteli äitiä (näin minä ainakin oletin, vaikka en sorsien kieltä vielä osaakaan =D). Toivottavasti emo löytyi.

Jatkoimme Kipparini kanssa matkaa pitkin pitkospuita. Kunnes seisahduin kuuntelemaan linnun ääntä jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Mikähän se mahtoi olla. Yritin katsella tarkkaan ympärilleni ruovikossa.

Sitten näin keltaisen pisteen kauempana ja sydämeni alkoi tykyttämään. Mikä ihme se tuo voisi olla. Lintu lähti lentoon ja lensi pois. No sainpahan hänestä edes yhden kuvan...

... kunnes hetken päästä sama lintu lensi aivan minun eteeni. Nyt sydämmeni vasta takoikin ja kovaa! Oli tuulinen päivä ja lintu keinui tuulen mukana korrella. Kamera tarkensi välillä lintuun, välillä taustalla olevan talon seinään, ja taas lintuun ja seinään ja ja ja...sydämmeni hakkasi.

Onneksi sain sentään pari ihan kelvollista kuvaa. Sitruunavästäräkki! En ollut moista lintua ikinä koskaan nähnyt ja nyt kun näin, sain hänestä heti kuvan. Olin todella onneni kukkuloilla. Uskalsin taas hengittää =D.

Toinen retken keltainen kuvauskohde oli keltakurjen miekka, joita oli polun varrella runsaasti. Osa oli ehtinyt jo kukkia, mutta onneksi oli vielä hyviäkin yksilöitä tarjolla. Kaunis kukka jonka löytää ravinteikkaista ja märistä paikoista.

Kipparini suunnitteli, että voisimme joku kerta herätä aikaisin ja tulla tänne koko päiväksi. Ottaisimme oikein eväät mukaan. Sopii minulle! Ne melkein kolmesataa lintulajia jäivät kovasti kiinnostamaan =D.

Se on jälleen käsillä keskikesän juhla, juhannus. Toivotankin teille kaikille oikein ihanaa ja auringon täyteistä juhannusta!

Näiden juhannusruusukuvien myötä (jotka muuten kukkivat tänä vuonna jo toukokuun lopussa) blogi jää kesälomalle. Veneen köydet irtoavat tänään ja kotisatamaan palataan vasta viiden viikon päästä. Tavoitteena on Ruotsin rannikko, mutta se minne kesäkotimme meidät lopulta kuljettaa, nähdään matkan varrella. Esimakua siitä on nähtävissä reissun aikana Instagramissa =). Vene on blogivapaa alue, jolloin keskityn fiilistelemään, katselemaan uusia maisemia, lomailemaan ja tietenkin valokuvaamaan. Kun saavumme kotiin, tulee postauksia sitten sitäkin tiuhempaan tahtiin. Ihanaa juhannusta ja tapahtumarikasta kesää teille kaikille! Elokuussa palataan asiaan.

Hei vaan kaikki, täällä ollaan taas! Loma on onnellisesti ohi ja voin jo nyt kertoa, että se oli ihan super hyper ihana! Reilu viisi viikkoa merellä on nyt takana. Näimme monia uusia upeita paikkoja, tapasimme aivan ihania ihmisiä, sää suosi ja aurinko paistoi. Ja voin todeta käsi sydämmellä, että rakastuin Tukholman saaristoon todella syvästi.

Lähdetään kuitenkin liikkeelle loman alusta. Aloitimme kesäloman juhannuksesta, jonka vietimme perinteisesti Inkoon Gölisnäsissä. Oli todella ihanaa mennä tuttuun paikkaa, jossa oli jo laiturin täydeltä ystäviä vastassa. Gölisnäs on Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen paikka, jonka valvonnasta ja hoidosta vastaa Hyvinkään Pursiseura. Olen esitellyt paikan aikaisemmin täällä. Viime vuoden juhannustunnelmia voi lukea täältä.

Tykkäämme mennä juhannuksena aina juuri Gölisnäsiin siksi, että siellä vietetään juhannusta perinteisin menoin. Koivuja asennetaan laiturille, paikassa on kaksi todella hyvää saunaa, on musiikkia ja tanssia ja tietysti se tärkein, juhannuskokko. Eipä siis ihme, että laituri tuli tänäkin vuonna täyteen.

Juhannusta vietettiin tänäkin vuonna hyvin perinteisessä säässä. Vettä satoi, mutta onneksi sade taukosi iltapäivällä ja saimme kauniin juhannusaattosään.

Kokkomestarit menossa sytyttämään kokkoa.

Kyllä se vaan niin on, että juhannuskokko tuo sen aidoimman juhannustunnelman. Kokko on ankkuroitu veteen, joten se ei lähde tuulessa seilaamaan =D.

Läheiseen mäntyyn oli eksynyt pieni lepakko. Siinä se huilaili koko juhannusaatto päivän. Kuva hämää helposti eläimen suuremmaksi, sillä se on noin tulitikkuaskin kokoinen.

Myös Aava kutsuu blogin kirjoitaja Vedenneito oli tullut tänä vuonna perheineen Gölisnäsiin juhannusta viettämään. Hänen blogi on muuten todella tutustumisen arvoinen. Siellä on tarjolla erittäin tasokkaita valokuvia ja hyvin kirjoitettua tarinaa. Oli aivan ihana tavata koko perhe ja viettää yhdessä aikaa!

Me lähdimme Vedenneidon kanssa juhannuspäivänä kuvaamaan yhdessä, sillä lähistöltä löytyy minun suosikit lihansyöjäkasvit ja vanamot. Nämä lihansyöjäkasvit ovat minusta aina yhtä jännittäviä. Aina sydän lyö hieman tiheämmin, kun näitä lähestyy macrolla =D. Vai johtuisikohan se siitä, että näitä kuvatessa joutuu konttaamaan maastossa?

Koska kevät oli tänä vuonna jotenkin tosi joutuisa, olivat vanamot jo melkein kaikki ennättäneet kukkia. Onneksi löysimme Vedenneidon kanssa muutaman kuvattavaksi kelpaavan yksilön.

Naava kertoo puhtaasta luonnosta. Sitä juuri on tarjolla Gölisnäsissä.

Gölisnäs sijaitsee todella suojaisassa merenlahdessa jossa syväys riittää isommallekin veneelle. Paikalle pääsee myös autolla Barösundin lossilla ja saaresta voi vuokrata mökkejä. Voit lukeaa lisää paikasta ja sen palvelutarjonnasta täältä.

Ei voi muuta todeta, kuin että jälleen oli mukava juhannus. Oli aivan ihanaa nähtä teitä monia hyviä ystäviä ja viettää ikimuistoista aikaa yhdessä. Kiitos teille jokaiselle yhdessä ja erikseen! Ensi vuonna nähdään taas, eikös vaan?

Mukavan juhannuksen jälkeen jatkoimme sunnuntaina matkaa. Kipparilla oli tarkoitus ajaa hieman pidemmälle, mutta ukkosrintama oli nousemassa. Ukkonen voi merellä kohdalle osuessa nostaa melkoisia aaltoja, joten päätimme jäädä Hankoon. Ajoimme kilpaa pilvien kanssa kohti Hangon vierasvenesatamaa. Hanko on upea merellinen kesäkaupunki. Olemme olleet Hangon satamassa aikaisemminkin, joten paikka oli meille entuudestaan tuttu. Olen esitellyt sataman blogissani aikaisemmin täällä.

Kesälomasesonki oli vasta alussa, joten satamassa oli hyvin tilaa. Ukkosrintama meni onneksi hieman kauempana menojaan, joten saimme vain pienen sateen, jonka loputtua lähdimme syömään.

Aina kun menen Hankoon, on minun pakko saada Piraten pizzaa. Tämä on yksi ehdottomasti parhaista pizzoista ikinä. Olen esitellyt paikan jo aikaisemmin blogissani täällä. Pizza paistetaan aidossa kiviuunissa ja sen kyllä maussa huomaa.

Ruokailun jälkeen kävelimme kaupungilla. Koska oli sunnuntai, olivat useimmat kaupat kiinni. Ruokakaupassa pääsimme onneksi kuitenkin käymään, sillä jääkaappi oli vailla täydennystä.

Illan mittaan pilvet väistyivät ja aurinko pilkisteli. Hangossa on upeat hiekkarannat. Itse pidän ehkä vielä enemmän näistä kallioista, jotka löytyvät ihan läheltä vierasvenesatamaa. Olen ollut aina sellainen "kivi-ihminen" =D.

Kiertelimme kallioita kauniissa kesäillassa ja katselimme merelle.

Hangon puuvillat ovat niin kauniita, että niitä pitää päästä ihailemaan aina kun vaan tulee Hankoon. Hankoa on pidetty pitkään kylpyläkaupunkina, vaikka sellaista ei ole siellä ollut enää vuosikausiin. Vaan tilanne on parantumassa, sillä rantaan on rakenteilla kylpylä. Siellä pitää käydä sitten seuraavalla kerralla.

Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa heti seuraavana päivänä, vaan aamulla kun heräsimme, oli joka puolella todella sankka sumu. Tässä oli jälleen yksi esimerkki siitä, miksi veneilijä ei voi tehdä tarkkaa etenemissuunnitelmaan. Luonto laittaa vain välillä odottamaan. Sumua riitti koko päiväksi ja vasta iltapäivällä se suostui väistymään. Niinpä vietimme Hangossa toisenkin päivän.

Sumuisen päivän iltana kävimme syömässä Hangon makaronitehtaalla. Olen esitellyt paikan aikaisemmin blogissani täällä. Paikan tattipastaa ei pysty vastustamaan, niin hyvää se on. Makaroni tehdas mainostaakin, että he haluavat keskittyä yhteen asiaan: "Tekemään Suomen parasta ja tuoreinta luomupastaa." Hyvä uutinen on se, että nyt tätä herkkua saa nyt myös pääkaupunkiseudulta, sillä he ovat avanneet keväällä liikkeen Vantaan Jumboon. Hangon makaronitehtaan sivuilla pääset tutustumaan heidän tarjontaan lisää. Pääset heidän nettisivuille tästä.

Pastan jälkeen pistäydyimme jälkiruoalla Jäägutissa. Jäägurtti oli mainio idea, voit laittaa itse kuppiin haluamasi määrän jäätynyttä jugurttia.

Ja sen jälkeen valitset lisukkeet. Annos punnitaan ja sitten maksamaan. Jäägurtin tarina on alkanut vuodesta 2014. Voi lukea lisää tästä mainiosta tuotteesta täältä.

Illan päätteeksi kävin ihastelemassa satamassa sijaitsevia putiikkeja. Niistä veneilijä ja merihenkinen sisustaja löytää vaikka mitä ihanaa. Hulluksi näissä tahtoo tulla =D.

Ihan vähän joutui tässä vaiheessa vielä itseään nipistelemään ja muistuttelemaan, että se on oikeasti loma alkanut! Ja että se loma kestäisi vielä pitkään. Tässä vaiheessa lomaa sitä odotti jännityksellä, että missä kaikkialla sitä ennätetäänkään käymään. Tämä postauksen kuva on muuten otettu kaikki uudella Canon EOS M10 minijärjestelmäkamerallani.

Oletteko valmiit lähtemään merelle, sillä sinne lähdemme tällä kertaa =D. Edellinen sumuinen päivä Hangossa oli ohi ja uusi päivä aukesi todellisella auringon paisteella. Kippari oli suunnitellut meille pitkän matkan, joten irrottelimme köydet varhain ja lähdimme merelle. Tarkoitus oli päästä uusille"pelipaikoille" mahdollisimman pian ja viettää siellä aikaa. Jos matka olikin pitkä, oli sen maisemat todellista mindfulnessia, ihan koko matkan ajan.

Meri on siitä todella upea elementti, että se tarjoaa veneilijälle monenlaiset kasvot. Joskus se osaa olla kenkkumainen, suorastaan jopa pelottava isolla aallokolla. Tänään oli menossa se toinen puoli. Meri oli lempeällä päällä, tarjosi tyyneyttä ja kauneutta silmin kantamattomiin. Ei sitä voinut muuta kuin istua, huokailla ja antaa silmä levätä. Näitä hetkiä yritän tallentaa mieleni sopukoihin talven varalle. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvata, joten puhukoon kuvat puolestaan.

Jonkin aikaa ajettuamme, Kippari huomasi pari hyljettä. Olivat niin kaukana, etten saanut kelvollista kuvaa. Niitä on aina niin vekkulia katsella. Näin tyynellä säällä hylkeet on helppo havaita. Niiden pää näkyy pallona veden pinnalla =).

Lokit levolla.

Hieman reilumman kokoinen eteläviitta.

Kummeleiden lisäksi minulla on joku ihan käsittämätön pakkomielle kuvata näitä merimerkkejä. Ovat kuin pieniä majakoita. Välillä istun kyydissä, että nyt en kyllä ota kuvaa. Vaan ennen kuin ollaan menty merkin ohi, on kamera jo lauennut kerran tai pari =D. Pahinta on se, kun kuvaan samat merkit joka kerta uudelleen ja uudelleen!

No siis tästä kummelista oli pakko ottaa kuva kun oli niin iso =D.

Kalasääski ei pettänyt meitä tänäkään kesänä. Jokavuotiseen tapaansa se oli rakentanut pesän saman merimerkin päälle Hiittisten suoralle. Odotan aina tätä paikkaa ihan innolla.

Lintujen välissä kurkistaa vielä kolmaskin pää =D. Huomasin sen vasta kotona kun katselin kuvia.

Reissun aikana näimme monia merikotkia. Tässä yksi nököttää kalliolla. Jälleen on lintu kaukana, mutta kaipa sen kotkaksi erottaa =D.

Koska meri oli niin tyyni ja otollinen matkan tekoon, Kippari ajeli Jurmon ja Utön kautta. Utö, yksi lempimajakoistani siintää taivaanrannassa. Kävimme siellä viime kesänä ja vietimme ikimuistoisia hetkiä.

Kahdeksan ja puoli tuntia, sata merimailia takana ja saavuimme Ahvenanmaalle. Purjeveneille kahdeksan tuntia on monellekin melko "normi" legi, mutta meille se tuntui pitkälle. Vaan hienosti Kippari jaksoi meitä ajeluttaa. Minne päädyimme, sen kuulette seuraavalla kerralla =D.

Hangosta ajelimme kauniissa ja tyynessä kesä säässä Ahvenanmaalle Kastelhoman satamaan. Kävimme täällä ensimmäisen kerran edellisenä kesänä, siitä postaus täällä. Ihastuimme tuolloin satamaan niin paljon, että oli suorastaan itsestään selvää, että halusimme viettää yön täällä myös tänä kesänä. Satamassa palvelu on todella sydämellistä ja lämminhenkistä.

Satamasta löytyy kaikki palvelut mitä veneilä vain voi toivoa. Wc, suihku ja saunatilat ovat todella siistit. Saunan käyttö sisältyy satamamaksuun. Laiturilla on sähköä ja vettä. Rannassa on polttoaineen tankkausmahdollisuus. Kuvassa kirjastohuone.

Satamakonttorin yhteydessä on kahvila ja paikalta saa itse leivottuja pullia ja aivan ihania sämpylöitä. Konttorissa on myös pieni myymälä, josta voi tehdä ruokatäydennyksiä. Mekin ostimme Juniorille hammastahnaa ja leivänpäälle levitettä. Ja mukaan lähti myös tietysti hyvät tuoreet sämpylät seuraavaksi aamuksi.

Oli niin ihanaa olla täällä taas!

Milloin olette nähneet viimeksi heinäseipäitä? Nykyään on tapana rullata heinät sellaiselle isolle rullalle. Heinä paalejakaan en ole nähnyt enää vuosiin, saati heinäseipäitä. Tästä tulee niin suomalainen kesä mieleen, ja mikä tuoksu!

Teimme veneessä ruokaa ja lähdimme ruokailun jälkeen iltakävelylle. Kastelhoman satama on todella oivallinen paikka siitäkin syystä, että sen ihan läheisyydessä on kolme eri paikkaa, jossa kannattaa käydä. Rannasta tultaessa ensimmäisenä sijaitsee Jan Karlsgården ulkoilma museo. Olen esitellyt paikan aikaisemmin blogissani täällä. Museon pihassa pääsimme ihastelemaan suhteellisen tuoretta juhannussalkoa. Olihan juhannuksesta kulunut aikaa vasta vajaa viikko.

Ulkoilmamuseon vierestä löytyy Kastelholman linna. Myös linnan olen esitellyt blogissani viime vuonna täällä. Linna on minusta niin kaunis, että toki sitä piti päästä ihastelemaan tälläkin kerralla.

Kännykällä otettu panoraamakuva.

Kun ihastelimme linnaa, huomasi Kipparini tämän suloisen veijarin sillan alla. Minkki siellä puuhasteli omiaan ja me saimme seurata sen puuhailuja pitkään.

Kolmas paikka, jota ei kannata Kastelholmassa ohittaa, on Michael Björklundin luotsaama ravintola Smakbyn. Olen esitellyt paikan blogissani viimekesän vierailun jälkeen täällä. Kävimme nauttimassa tällä kertaa yhdet ahvenanmaalaiset oluet ennen veneelle paluuta. Meillä on tapana aina maistella reissuissa nimenomaan paikallisia herkkuja.

Ilta oli aivan ihana ja ennen kaikkea nautin kovasti näistä jo tutuista maisemista. Seuraavana päivänä oli aikainen herätys, sillä edessä olisi Ahvenanmeren ylitys kohti Ruotsia. Tukholman saaristo oli tämän vuoden lomamme määränpään.

Tämän postauksen kaikki kuvat oli otettu Canon EOS M10 minijärjestelmäkameralla.

Seuraavana päivänä heräsimme jälleen kukonlaulun aikaan. Ei siksi, että matka tulisi olemaan pitkä, vaan siksi, että tuulet olisivat suotuisammat nimenomaan aamupäivästä. Edessä oli loman jännittävin (ainakin minusta) kohta, sillä nyt ylitämme Ahvenanmeren ja menemme Ruotsin puolelle.

Päivä oli aurinkoinen ja ihana. Ajelimme läpi Lemströmin kanavasta. Sillan alta pääsee alus, jonka maston korkeus on enintään 3,3 metriä. Kippari laski meidän pienen maston ihan varmuuden vuoksi alas, joten mahduimme menemään sillan alta reilusti, eikä meidän tarvinnut odotella sillan avaamista. Tuolloin kanavaa pitkin pääsee luonnollisesti myös korkeamastoisella purjeveneellä.

Kanava on rakennettu 1880-luvulla helpottamaan veneiden pääsyä Maarianhaminan itäsatamasta ja Slemmernin merenlahdelta Ahvenanmaan sisämerelle Lumparnille. Silta avataan tarvittaessa meriliikenteelle joka täysi tunti ja pidetään avoinna kerrallaan noin 10 minuuttia.

Ajelimme Maarianhaminan ohi kohti Rödhamnia, jonka kohdalta alkaisi Ahvenanmeren ylitys. Tämä on toiseksi lyhin kohta siirtyä Ahvenanmaalta Ruotsiin.

Isoja kavereita täällä merellä =D.

Siellä jossakin se Ruotsi on. Oikeasti on ihan jännittävä tunne, kun ei näe edessä mitään. Sitten jossain vaiheessa alkaa siintää taivaanrannassa jotain ja hupsista, sitä ollaankin yks kaks Ruotsissa =D. Tuuli oli Ahvenanmeren ylitykselle todella suotuisa ja matka meni erinomaisesti.

Minä majakkahulluna olin todella onnellinen, sillä ajoimme Söderarmin majakan ohi. Taas sain yhden majakan lisää bongauslistallen.

Aikamme ajettua, tuli Ruotsin ranta näkyviin. Se on aina jotenkin tosi huojentava tunne, kun saa maata näkyviin, vaikka ei olisikaan mitään hätää. Mietiskelin matkan aikana, että minusta ei olisi missään nimessä suuria valtameriä ylittämään. Mennä päiväkausia, ettei näe muuta kuin merta, vaikka merta onkin ihana katsella. Ei, niin rohkea en ole. Mukavaa pysyä vielä ihan vain näin "pikkuvesillä" =D.

Ensimmäinen satama Ruotsin puolella oli Rådmansä Kappelskärissä. Satama sijaitsi todella rauhaisassa lahdessa. Satamassa oli myös paikallisten veneitä. Vierasvenelaituri oli merkitty "gästhamn"-kyltillä, joka oli väsähtänyt seisomisesta ja makasi laiturilla.

800 metriä satamasta sijaitsi leirintäalue, jonne sai maksaa satamamaksun (olisivat tulleet myös laiturilta illalla perimään). Leirintäalueen yhteydessä oli pieni elintarvike kioski ja kahvila. Siellä oli mahdollista käydä tarvittaessa myös suihkussa.

Satamassa oli laiturilla sähkö ja vettä tuli laiturin päästä hanasta. Tämä satama oli todella rauhallinen ja ennen kaikkea ruotsalaisten suosiossa. Olimme ainoat suomalaiset paikalla.

Nyt oli aika nostaa Ruotsin kohteliaisuusloppu salkoon, sillä olimme todella Ruotsissa! Olin kuullut paljon hyvää ruotsalaisesta veneilykulttuurista ja jo heti ensimmäiset tunnit todistivat sen. Kippari kävi auttamassa saapuvan veneen satamaan ja jo heti sieltä tarjoiltiin olutta kiitokseksi. Ihmiset tervehtivät laiturilla ja maantiellä vastaantulijoita. Tunnelma oli jotenkin todella ystävällistä.

Seuraavana aamuna lehmät laidunsivat vastarannalla.

Aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään sataman läheisyydessä sijaitsevalle luotopolulle, ennen kuin jatkaisimme matkaa eteenpäin. Meistä on todella hauska kävellä luontopolkuja, saa samalla liikuntaa ja pääsee tutustumaan paikallisiin luonnon ihmeisiin. Ja tällä polulla ihmeteltävää todella riitti.

Ensimmäiseksi luonnossa liikkujaa tervehti todella upea pähkinäpensaslehto. En ollut nähnyt sellaista vielä koskaan. Tämän jälkeen saimme ihailla valtavia tammia.

Suurin luonnonihme nähtiin, kun huomasimme ympärillämme tuhansia pieniä sammakoita. Niitä oli niin valtavasti, että ei meinannut pystyä astumaan jalalla maahan, ettei olis tullut tallanneeksi pikkuista sammakkoa! Heillä oli todellinen joukkovaellus käynnissä. Tämäkin pikkuinen sammakko pääsi jatkamaan matkaa =).

Koska alueella laidunsi lehmiä, se takasi, että paikalla oli myös niittyjä. Ja kun on niittyjä, on kukkia ja kun on kukkia, on perhosia. Alue oli aivan ihana kulkea ja katsella ympärille.

Tämä satama oli palveluiltaan lomamme vaatimattomin, mutta ehdottomasti rauhallisin ja luonnonläheisin. Tällä oli mukavaa viettää yksi yö ja orjentoitua Ruotsiin. Satamaa voi suositella lämpimäsi jo ihan sen luontopolun vuoksi. Se oli todella elämyksellinen kokemus.

Seuraava määränpää oli Furusund, joka oli todella pienen venematkan päässä. Kippari oli käynyt satamassa jo aikaisemmin hakiessaan ystäviemme venettä muutama vuosi sitten Tukholmasta. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta.

Satamasta löytyi kaikki tarvittavat palvelut; sähkö, vesi laiturilla, suihkut ja sauna. Mainittakoon, että
sauna oli yhteinen miehille ja naisille, ettei tule yllätyksenä. Suihku- ja pukeutumistilat olivat miehille ja naisille erikseen. Satamakonttorissa oli pieni kahvila. Kauppa löytyy vajaan kilometrin päästä huoltoaseman yhteydestä.

Kaikki sataman tilat olivat siistit ja toimivat. Satamassa oli myös hyvin toimiva wi-fi yhteys, josta vallankin Juniori oli todella iloinen.

Kaikkein eksoottisinta minusta täällä oli se, että satama sijaitsee suurien laivojen väylän varrella. Eli kaikki Tukholmaan menevät laivat ajavat tästä ohi ja ajavat muuten tosi lähetä ohi =D.

Olimme ihan framilla ja näimme paljon laivoja. Tämä olisi ollut laivabongarin taivaspaikka =D.

En meinannut malttaa liikkua veneeltä minnekään, kun piti päästä kuvaamaan kaikki ohi ajavat laivat =D.

Ja niitähän riitti koko päiväksi.

Tällaisen saksalaisen aluksen olin nähnyt vierailulla Helsingissä aikaisemminkin. Tästä tulee kyllä niin hyvälle tuulelle =D. Oikea merten kaunotar!

Illalla saimme ihastella kun auringonlasku maalasi kauniita värejä taivaalle.

Vaikka äkkiseltään katsottuna Furusund näyttäisi pieneltä paikalta, on sielläkin paljon katsottavaa. Lähdimme seuraavana päivänä katsomaan paikkoja. Furusundilla on pitkä historia, sillä siitä ja laivaväylästä löytyy merkintöjä jo 1200-luvulta. Ålandsviken on ollut hyvin suojaisa ankkurointipaikka laivoille pitkän aikaa. Jalokiviseppä ja taidekeräilijä Christian Hammer osti saaren ja sen ympärillä olevan saariston 1882 ja muutti sen kylpyläalueeksi.

Hammerin tavoite oli tehdä alueesta hieno ja romanttinen rantalomakohde. Alueen teitä ja villoja nimettiin romattisilta kuullostavilla, italialaisilla nimilillä kuten Isola Bella, Venetsia, Monte Bello, Bellevue. Nykyisin saarella on edellen kaunis rantabulevardi, jonka varrella on toinen toistaan kauniimpia asumuksia.

Vierasvenesataman vieressä on pikkuinen Musei Palvilnjongen jossa oli mahdollisuus tutustua valokuvien kera Furusundin historiaan. Furusund on ollut suosittu kesänviettopaikka monille tunnetuille kirjailijoille ja taiteilijoille. Mm Astrid Lindgren ja August Strindberg ovat viettäneet kesiä täällä. Furusund on innoittanut myös laulaja Evert Taubea. Hän laulaa kappaleessa "Vals i Furusund" mm. "Jag minns en stund i Furusund."Museo paviljongiin oli ilmainen sisäänpääsy.

Ihastuin Furusundiin kovasti. Saatoin melkein kuulla, kun Eemeliä huudetaan kolttosten jäljiltä verstaaseen. Kerroin Kipparilleni, että voisin ihan hyvin muuttaa tänne. Tosin myöhemmin löytyi monta muutakin paikkaa minne olisin voinut muuttaa =D.

Ruotsin saaristossa kulkee todella paljon losseja ja lauttoja joilla pääsee siirtymään saarelta toiselle. Kävimme lauttasatamassa ja löysimme sieltä mainokset thairuoasta. Selvitimme, että paikka sijaitsi Blidö saarella, joten hyppäsimme lautan kyytiin. Lautta vei meidät ensin Yxlanin saarelle.

Yxlain puolelta löytyi heti rannasta hieman parempi ruokakauppa. Kävelimme Yxlanin läpi kilometrin seuraavalle lautalle ja pääsimme sillä Blidöhön. Siellä rannassa kuulimme, että thairuokaa saisi kahden ja puolen kilometrin päästä. Ei muuta kuin jalkaa toisen eteen =D.

Mitäpä sitä ei tekisi hyvän thairuoan vuoksi. Matkaa melkein neljä kilometriä ja matkan varrella kaksi lauttamatkaa =D. Ja sama matka siis myös takaisin. Minun ehdoton suosikki on tom kha khai keitto, jota tilaan melkein aina.

Blidön "keskustassa" oli oikea iso, kunnon ruokakauppa. Lähellä oli myös sjöbuden, jossa myytiin vaikka mitä ihanaa. Meistä on aina mukavaa lähteä rannasta vähän eteenpäin. Silloin pääsee näkemään vaikka mitä kivaa.

Päivä oli ollut mukava ja olimme valmiit jatkamaan seuraavana aamuna matkaa. Miten päin se menikään? Näyttikö sarvet sadetta vai poutaa?

Aikamme ihasteltua Ruotsin laivoja Furusundissa, oli aika jatkaa matkaa. Tukholman saaristossa kierrellessä mukavaa oli se, etteivät välimatkat ole kovinkaan pitkiä. Seuraavana meillä oli määränpäänä Vaxholm. Tämä kohde hieman jännitti minua, sillä olimme kuulleet etukäteen, että täällä olisi edessä mooring köysikiinnitys!

Saavuttaessa Vaxholmin satamaan ajetaan komean linnan ohi. Linnasta tulee ihan oma postaus vähän myöhemmin. Satama oli suojaisassa lahdessa aivan kaupungin laidalla. Näin ollen lähistöltä löytyivät kaikki mahdolliset palvelut.

Satama oli täyden palvelun satama, sähköä ja vettä laiturilla. Wc tiloja oli useampi, josta bonus pisteet ja suihkutilat olivat kätevät. Eteisessä oli heti pukeutumistila ja sen jälkeen suihku suihkuverholla erotettuna. Septitankin tyhjennyspaikkoja oli satamassa kaksi, mutta molemmat olivat epäkunnossa, tästä miinus.

Moottoriveneilijän kannalta mukavaa Ruotsissa on se, että polttoaineen tankkauspisteitä on monissa paikoissa, Vaxholmassakin niitä oli kaksi. Erityisesti tykkäsin niistä siksi, että niissä oli isot laiturit (moni mahtui tankkaamaan yhtä aikaa jonka vuoksi niissä ei ollut ruuhkaa) ja henkilökuntaa oli aina laiturilla vastassa.

Rannasta löytyi telttasauna, mutta emme selvittäneet, mitä sen käyttö olisi maksanut =D.

Satamassa oli myyntikojuja, joissa myytiin kaikkia ihania merellisiä vaateita ja muita ihania tuoitteita. Satamasta löytyi myös tämä viehättävä televisiohuone.

Satamassa sijaitseva ravintola Kobben oli aurinkoisella säällä varsin mukava rentoutumispaikka. Tarjolla oli jopa aurinkotuoleja.

Söimme sataman ravintolassa todella maittavat katkarapuleivät. Tämä on yksi meidän ehdoton herkku. Laitoin merkille, että Ruotsissa oli tarjolla paljon kalaa ja ennen kaikkea katkarapuja. Yleensä listalta löytyi vain yksi liharuoka ja sekin melkein aina hampurilainen. Kala-allerkisella olisi ollut vähän vaihtoehtoja tarjolla =).

Minkälanen se mooring köysikiinnitys oikein oli? Homman idea on seuraava: Mooring köydet on kiinnitetty kuvan osoittavalla tavalla laiturin reunaan. Köysi on uppoavaa ja kulkee merenpohjaa pitkin. Köyden toinen pää on ankkuroitu merenpohjaan jonkin matkan päähän. Kun saavutaan laituriin, kiinnitetään veneen keula ja otetaan laiturilta mooring köysi ylös.

Köysi juoksutetaan veneen perään vetämällä sitä ylös vedestä. Veneen perässä (tai keulassa, jos olet peruuttanut laituriin) köysi kiristetään kiinni veneeseen. Loppuosa köydestä annetaan valua takaisin veteen. Tämä oli loppujen lopuksi ehkä kaikkein helpoin ja kätevin tapa kiinnittää vene laituriin. Ihan suotta jännitin =D. Kun lähdetään satamasta pois, on tärkeää antaa köyden valua kunnolla pohjaan ennen poistumista. Näin varmistetaan, ettei köysi mene potkurin ympärille.

Kaikissa satamissa on sorsia (yllätys yllätys), niin täälläkin. Kun kyykistyin ottamaan tästä tyttösorsasta kuvaa, se lähti kävelemään minua kohti. Juttelin sille, että valitettavasti ei minulla ei ollut mukana antaa mitään makupalaa. Se vastasi minulle jotain, mutta koska se puhui ruotsinsorsaa, en ymmärtänyt mitä se sanoi =D.

Vaxholmin satama oli yksi minun ehdoton suosikki. Satama oli sopivan kokoinen ja siellä oli mukavasti palvelut lähellä. Voit lukea lisää satamasta täältä.

Jos olin ollut Furusundissa sitä mieltä, että voisin muuttaa sinne, jouduin pyörtämään puheeni heti Vaxholmissa. Kaupunki oli todella viehättävä! Vaxholm sijaitsee Vaxön saarella. Asukkaita Vaxholmissa on hieman alle viisituhatta.

Vaxholmissa oli vilkas lauttaliikenne. Esitteessä paikka esiteltiin "Saariston helmeksi" ja sitä se todella oli. Katselin muutaman kerran jopa hieman huolestuneena, että kohta törmäävät laituriin. Niin kovaa alukset tulivat rantaa, vaan aina hiljensivät juuri ennen laituria. Ammattitaito se on tuokin, että osaa tulla oikealla vauhdilla satamaan.

Kaupungin laidalta löytyi aivan ihania puutaloja ja kapeita polkuja. Vain se Eemeli puuttui. Tämä rakennus olisi voinut ihan hyvin olla Eemelin verstas =D. Näkemäämme kauneutta on todella vaikea kuvailla (ja kuvata). Se pitää melkein itse kokea.

Rannan poukamilla oli jäljellä jäänteitä puolustuslinnakkeesta.

Kalastus- ja veneilyharrastus näkyvät, kun ollaan merenranta kaupungissa.

Tässä oli veneessä suurin perälippu kokoonsa nähden, mitä tähän mennessä ollaan koskaan nähty. Kätevää, kun voi mökkisaareen mennessä nostaa saman lipun lipputankoon =D.

Upealta paikalta merenrannalta löytyy todella viehättävä kahvila, Hembygdsgårds Cafe.

Kahvilan pöydät notkuvat toinen toistaan herkullisimman näköisiä leivonnaisia. Tämä oli oikein herkuttelijan taivas. Hetki meni, ennen kuin pystyimme päättämään, mitä maistetaan.

Paikka oli ihanan kodikas ja henkilökunnalla oli kauniit esiliinat päällä. Tällaisen paikan tunnelma on todella ainutlaatuinen.

Maittavan kakkukahvin jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan.

Minulle tuli paikasta mieleen Suomen Naantali, tai Porvoo. Kauniita puutaloja.

Rådhuset, raatihuone.

Lupasin teille oman postauksen Vaxhomin linnasta. Se tulee seuraavalla kerralla =). Tässä Vaxholm kuvattuna kännykällä panoraamakuvaksi linnan tornista.

Kun saavutaan Vaxholmiin, tervehtii tulijaa ensimmäiseksi todella kaunis linna. Linnoituksesta löytyy ensimmäisiä merkintöjä jo 1500-luvulta. Västeråsissa parlamentin vuonna 1544 tehdyn päätöksen mukaan rakennutti Kustaa Vaasa uuden ja vahvemman linnoituksen. Siis sama mies, joka perusti aikanaan Helsingin =).

Linnaan pääsee meren yli hyvin pienen lauttamatkan jälkeen. Lauttaan oli pieni pääsymaksu.

Linnan puolella satamassa oli kaunis odotushuone.

Linnoituksella on ollut historiassa merkittävä osuus puolustettaessa Tukholmaa. Ensimmäinen torjuttu hyökkäys oli vuonna 1612 kun tanskalaiset hyökkäsivät. Toinen onnistunu torjunta tapahtui 1719 kun venäläiset riehuivat Tukholman saaristossa.

Linnan sisäpihalta löytyi viehättävä Bistro Kastellet. Tarjolla oli kaikkea hyvää suolaisesta makeaan. Voit lukea Bistrosta lisää heidän nettisivuilta täältä.

Me maistelimme lammasmakkaraa perunasalaatin kera ja Waxholm oluet.

Kun kyllästyt vanhoihin kenkiisi, voit istuttaa niihin pelargonioita =D.

Linnan sisäpihalla on myös pieni hotelli.

Etsi kuvasta lokinpoikanen =D. Kyllä on luonto hyvin hoitanut suojavärin.

Linnan tornista oli hienot näköalat itse linnan pihaan ja sen ympärille merelle. 130 rappusta ja nämä maisemat avautuivat eteen.

Vaxholmin linnassa sijaitsee museo, jossa pääsee tutustumaan linnan historiaan ja Ruotsin maanpuolustuksen historiaan. Museossa oli myös lapsille kaikenlaista mielenkiintoista visailua ja tekemistä.